Oletteko koskaan nähneet täysin samannäköistä ihmistä kuin joku toinen?

Työkaverina on ollut täysin isäni näköinen mies. Muuten kasvoista ihan kopio, veljeksi olisi voinut luulla, tietääkseni sellaista ei kuiten ole. Pituuttakin oli reilusti vähemmän (n. 20-30cm), ettei kuiten ollut isäni.

Minulla on kaksoisolento. Oltiin kerran  tosi kauan sitten naapurikaupungissa pubissa, kun yksi mies tuli haukkumaan minua. Sen verran sain kiihtyneessä ja kohtalaisen päihtyneessä tilassa olevan miehen  jutuista tolkkua, että tämä kaksoisolentoni oli aiheuttanut jonkun hankaluuden tälle miehelle ja oli kai töissä sosiaalipuolella. Aikansa solvasi niin sitten viileän rauhaisasti hain portsarin ja heitätin idiootin ulos. Mies kuunteli vieressä ja naureskeli vaan. Minua ei naurattanut.  

Yksin kotona-elökuvan "pitkänenäinen" rosvo ja kuntamme silloinen puutarhuri. Voiko enempää yhdennäköisyyttä olla. Joskus ammoin Seura- lehti etsi filmitähtien kopioita ja valinta osui Doris Dayn kaksoisolentoon. Olikohan kirjastonhoitaja Mattila, en muista varmuudella. Hänen piti päästä Hollywoodiin näyttäytymään, mutta en muista jutun jatkoa. Muistaako kukaan asiasta? Kiinostaisi tietää.

Yksin kotona-elökuvan "pitkänenäinen" rosvo ja kuntamme silloinen puutarhuri. Voiko enempää yhdennäköisyyttä olla. Joskus ammoin Seura- lehti etsi filmitähtien kopioita ja valinta osui Doris Dayn kaksoisolentoon. Olikohan kirjastonhoitaja Mattila, en muista varmuudella. Hänen piti päästä Hollywoodiin näyttäytymään, mutta en muista jutun jatkoa. Muistaako kukaan asiasta? Kiinostaisi tietää.

Vuosia sitten olin Marimekon myymälässä ja katsahdin eteeni ja mielestäni totesin katsovani peiliin, mutta jonkun matkan päässä seisot kuin kaksoisolentoni. Molemmat hätkähdimme niin, että poistuimme paikalta. Vieläkin hieman askarruttaa tapahtunut.

Minun äidilläni on aikuisiän kotikaupungissaan Hämeenlinnassa kaksoisolento, jota äitini itse sattumoisin ei ole koskaan nähnyt.  Mutta minä olen, kun olin nuori - ja huomatkaa, asuin vielä vanhempieni kanssa.  Eli täytyy olla tosi samannäköinen, jos kotona asuva tytär luulee vierasta naista omaksi äidikseen!

Kohtaus tapahtui niin, että olin kenkäkaupassa katselemassa jalkineita.  Viereeni tuli äitini ja joku mies.  Hekin katselivat kenkiä, ottivat jonkin niistä käteensäkin ja keskustelivat tuotteesta.  Äitini seisoi ihan vieressäni, mies hänen toisella puolellaan.  Minä aloin virnistellä äidilleni odottaen, koska hän huomaisi minut.  Onneksi jalkineisiin keskittynyt nainen tai mieskään eivät huomanneet tuijotustani.

Siinä sitten panin merkille, että nämä ihmiset olivat kuin pariskunta.  Ja se mies ei ollut isäni.  Nyt huomasin myös, että äitini oli pukeutunut vaatteisiin, jollaisia hänellä ei ollutkaan.  Käännyin nopeasti poispäin ja kävelin kaupasta ulos.

Omakohtaisesta tapauksesta on kauan, mutta äitini törmää ilmiöön yhä tuon tuosta.  Sitä tapahtui aikanaan, sitä tapahtuu vielä, että äidille täysin tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan hänelle kuin ainakin tuttavalle.

Eräs oikeasti äitini tuttava jo kauan sitten kehotti äitiäni aina tervehtimään ensin, koska tämä tuttava ei kuulemma mitenkään voi erottaa, kumpi on äitini, kumpi se toinen.  Joku tuntematon kerran myös suuttui äidilleni kysyttyään kadulla, että mitäs nyt (esim.) Jarkolle ja Teijalle kuuluu.  Äitini oli vastannut, ettei tunne ketään (esim.) Jarkko ja Teijaa.  - Kyllähän sä nyt Jarkon ja Teijan tunnet, oli tuntematon nainen tokaissut ärtyneenä.  Äitini oli toistanut, että hän ei tosiaan tunne sennimisiä henkilöitä.  - Hmmh! oli tämä toinen nainen hymähtänyt ja kääntynyt kannoillaan.

Olemme joskus puhuneet äidin kanssa, että luulisi, että hän ja se kaksoisolento olisivat edes vanhentuneet eri lailla, jos joskus samannäköiset olisivat olleetkin.  Mutta ilmeisesti ei, koska tätä vääränä henkilönä olemisen kohtaloa äitini on nyt kantanut jo usean vuosikymmenen.

Taustaksi sanon, että ei ole mahdollista, että äidilläni olisi koskaan ollut kaksoissisarta tai kummallakaan vanhemmistaan avioliiton ulkopuolista lasta.  Tapaus on outo enkä sitä ihan uskoisi, ellen itse, tosiaan silloin vieläpä saman katon alla asuneena, olisi erehtynyt pitämään vierasta ihmistä omaisenani.

Sandra

Joo, itseni näköisen. Oli tosi hämmentävää, ja ahdistavaakin. Välttelen sitä ihmistä.

Olen. Haastattelin kerran työssäni ihmistä, joka oli käytännössä täysin saman näköinen kuin veljeni vaimo. Sen lisäksi puhetyyli ja nauru olivat täysin samanlaiset. Olin jotenkin ihan hämmentynyt koko haastattelun ajan. 

Kaiken lisäksi hän oli samalla alalla kuin veljen vaimo ja hänellä oli saman verran ja saman ikäisiä lapsia kuin veljelläni ja vaimollaan. Myös vaatteet olivat samalla tavalla klassisen simppelit ja aivan saman tyyliset. Haastattelun päätyttyä istuin jonkin aikaa hiljaa huoneessani ja mietin että mitä juuri näin ja kuulin.

Vierailija kirjoitti:

Yhteen aikaan täällä liikkui kuulemma mun kaksoisolento. Kerran olin ulkomailla pitemmän aikaa ja kaks parasta ystävää viestitteli että miksi en voinut vilkuttaa kun he oli linja-autossa pysähdyksissä, ja minä seison ikkunan ulkopuolella ja vain toljotan kun he huitoo ja huutaa.

Molemmat tiesivät ettei minun pitäisi olla lähimaillakaan. Tiedä sitten kenelle mesosivat.

Hän oli todennäköisesti isäsi siittämä lehtolapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitiä on usein luultu toiseksi henkilöksi siinä määrin että on tultu puhumaan niin kuin tuttavalle. Vielä on epäselvää kuka se kaksoiolento, on kun äiti ei ole tullut kysyneeksi nimeä.

Itse olen yhden usein A-studiossa vierailevan näköinen. Välillä minulle ovat tuntemattomat tulleet puhumaan A-studion jaksoista. Moni ei usko, etten ole siellä ollut ikinä kutsuvieraana. En taatusti ala näyttämään henkilöllisyystodistustani tuntemattomille. Sitäkin minulta on välillä vaadittu.

Sillä pyörätuolissa istujalla saattaa olla identtinen kaksonen.

Minä yhdessä vaiheessa ihmettelin yhtä aika ehtiväistä miestä. Näin hänet jossain ja hetken päästä taas toisaalla ja ihmettelin, että miten tuo on ehtinyt tänne ja vaihtanut vaatteensakin. Myöhemmin kuulin yhdeltä tutulta, että hänen naapurinaan asuu tuon miehen identtinen veli.

Minulla on ilmeisesti useita, koska ihmiset ovat olleet näkevinään minua milloin missäkin. Kovin ovat olleet minulle loukkaantuneita omista erehdyksistään. "Mieti nyt vähän miltä minusta tuntui, kun näin sinut siellä!" No, enkä mieti, koska tunteesi eivät ole minun vastuullani. Hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

Joo, mielestäni Pyhimys ja Kasmir on sama henkilö.

Todistettavasti ei ole

https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_88/w_709…

Kerran näin erään down-ihmisen, joka näytti ihan samala kuin eräs toinen

Ex ja lapset olivat vuosia sitten nähneet tismalleen saman näköisen naisen kaupassa kuin minä. Olisi kiva törmätä 

Vierailija kirjoitti:

Sillä pyörätuolissa istujalla saattaa olla identtinen kaksonen.

Minä yhdessä vaiheessa ihmettelin yhtä aika ehtiväistä miestä. Näin hänet jossain ja hetken päästä taas toisaalla ja ihmettelin, että miten tuo on ehtinyt tänne ja vaihtanut vaatteensakin. Myöhemmin kuulin yhdeltä tutulta, että hänen naapurinaan asuu tuon miehen identtinen veli.

 

Tai sitten katsoja on vain erehtynyt, kyllähän sitäkin tapahtuu, on niin samanoloisia ihmisiä, joilla kuitenkin on eroavaisuuksia piirteissä, jos niihin osaa kiinnittää huomionsa.  Itse tunnistan mielestäni ihmiset hyvin, vaikka siis aikanaan, kuten yllä kerroin, erehdyin pitämään vierasta ihmistä omana äitinäni.

Tunnen nuorehkon miehen, sanokaamme häntä vaikkapa Pekaksi.   Kerran mieheni vaahtosi kotona, että hän tapasi Pekan, joka ei ollut Pekka, koska Pekka ei ollut tuntenut miestäni eikä mieheni seurassa ollutta toista tuttavaansa mutta että joka kumminkin oli kummankin mielestä ollut Pekka.  Vähän myöhemmin tuli Pekka käymään ja kerroimme tapauksesta.  Pekka kertoi, että hänellä tosiaan on toisella paikkakunnalla kaksoisveli, sanokaamme häntä Pentiksi.  Pekka soitti heti Pentille ja kysyi, oliko tämä hiljattain käynyt seudulla, täällä kun oltiin oltu hiukan ymmällä.  Ja niinhän oli ollut.

Seuraavaksi oli minun vuoroni törmätä Penttiin, jonka luonnollisesti kaukaa olin tunnistavani ystäväksemme Pekaksi.  Kävelin tykö ja heti näin, että Pekka näytti jotenkin oudolta, jossain otsan seudussa, silmien välissä, oli jokin ero, jota en pystynyt itsellenikään selittämään.  Niinpä sanoin oitis:  - Sä et taidakaan olla Pekka, taidat olla Pentti?  Kaveri myönsi olevansa Pentti.  Hassua, että äänikin oli Pekan.

Sandra

Kerran töissä (aspahommia) näin täysin mun exän näköisen miehen ja koska aikoinaan erottiin hyvissä fiiliksissä niin aloin kysellä rennosti kuulumisia. Mies katsoi mua kuin hullua, joten mun oli pakko kysyä että eikös hän ole tämä henkilö. Ei kuulemma ollut. Menin aivan punaiseksi ja karkasin äkkiä "ruokatauolle". Häntä ei enää onneksi näkynyt tämän jälkeen 😂

Minullakin on kaksoisolento. 

Se oli hämmentävä tilanne: ihmettelin, että yleensä tuossa kohtaa ei ole ollut peiliä, no se ei ollut peilikuva, vaan joku täysin samannäköinen.

Ja samaisessa paikassa täysin tuntematon on tullut juttelemaan & tajunnut että en ole se, joksi luuli. 

Olen. Ammattikorkeakoulussa opiskellessani (keskikokoinen kaupunki) oli eri aineen opiskelijana täysin saman näköinen, mutta eri niminen, henkilö kuin samalla luokalla 3.-6.-luokalla ollessani (pieni tuppukylä). 

Lisäksi minua on luultu toiseksi henkilöksi kahdesti. No, ensimmäinen kerta oli muistisairas vanhus, joka oli äitini naapurinrouva, silloin, kun äiti oli lapsi. Olin nuorena lähes täysin saman näköinen kuin äitini oli nuorena. Esitin siis nuoruuden äitiäni tälle vanhukselle, äitini ollessa vieressäni. Hän oli liikuttunut, kun olin tullut käymään.

Toisella kerralla eräs kielten opettaja kyseli, mistä me oikein tunnetaan. Hän oli aivan varma, että ollaan tavattu ennenkin. Hänellä oli niin harvinainen nimi, että olisin varmaan muistanut, jos ollaan joskus tavattu. Kyseli olenko ollut hänen kurssillaan. En ole koskaan opiskellut sitä kieltä, joten en ole ollut hänen kurssillaan.

Olen. Äitini identtisen siskon.