Miksi jotkut uskovaisista noudattaa vaan niitä raamatun opetuksia mitä ite haluaa mut toisista opetuksista ei välitä ollenkaan?

Raamattu ei oikein sovi elämänohjeeksi koska se on täynnä ristiriitaisuuksia.

Jos yrittää elää elämäänsä raamatun mukaan, jokainen teko riippuu raamatun tulkinnasta, ja se tulkinta on yleensä se millä itse saavuttaa eniten. Tai sitten vain tukee muita täsmälleen samanlaisia ihmisiä teoillaan, mikä sataa myöhemmin omaan laariin.

Raamatussa Jeesus puhuu paljon pyyteettömyydestä ja lähimmäisen rakastamisesta (tuntemattomien ja erilaisten kuin itse on) mutta esim. jenkkiläinen tulkinta Jeesuksesta on se "että hän ei ollut mikään nynny vaan tahtoi vahvempien murskaavan heikommat". Miten raamatun kertomukset on voitu tulkita aivan päälaelleen?

Olen uskovainen mutta en ole tai ainakin yritän olla kovin tuomitsematta ketään.  En oikein tahdo ymmärtää niitä uskovaisia, jotka haluavat tuomita muita.  Minusta tumitseminen kuuluu maallisissa asioissa ensi-sijaisesti riippumattomillie tuomioistumille.  Jumala voi ja saa sitten itse tuomita tai olla tuomitsematta.  Itselleni en halua otta tehtväksi  julistaa ja tai muutoin tuoda julki, miten tai kuinka Jumala tuomitsee siitä tai tästä. 

Uskovainen mies

Tunnen sellaisen tyypin, joka noukkii raamatusta yksittäisiä lauseita, jotka hän kääntää päälaelleen, jotta ne tukevat juuri sillä hetkellä hänen ajatustaan.

Eli jos hän on päättänyt, että hän saa varastaa tarpeeseen, niin hän löytää raamatusta kyllä lauseen, jossa sanotaan, että lähimmäistä pitää auttaa tai rikkaan pitää jakaa omaisuutensa köyhemmille tai pyytävälle annetaan. Ja tällä sitten oikeuttaa oman varastamisensa. Ja kätevästi unohtaa, että ei hän edes pyytänyt, otti vain.