Äitienpäivän parut ja itkemiset huvittavat

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]

[

Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita. 

[/quote]

Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.

[/quote]

Mulle tuli sama mieleen, tuo on kaukana terveestä itsekkyydestä

[/quote]

Sitäpaitsi et osaa arvioida minun puolestani, mikä minulle on tervettä itsekkyyttä ja mikä ei, koska et tiedä, millaisista kasvuympäristöstä olen kotoisin ja miten minun pitää suojata siksi itseäni. Ymmärrän kyllä olevani raskasta seuraa, mutta eihän tällaista ihmistä kestäkään kuin aito timantti ja se mieheni on, ultrajuoksija ja pääkoppa tottunut hankalampiinkin tilanteisiin ja ihmisiin. Minulle tervettä itsekkyyttä on tämä, ei se ole mitenkään sinulta pois, koska en odota toisten täyttävän minun tarpeitani.

Mulla on äitienpäivä joka päivä. :) Äitienpäivänä mua kyllä huomioidaan sen verran enempi että saan lahjan ja pääsen valmiiseen ruokapöytään. :)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]

[

Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita. 

[/quote]

Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.

[/quote]

 miten niin? Tuskin itsellesikään, jos asenne on se, että odotat toisten tekevän eteesi sitä sun tätä. Olen ollut mieheni kanssa jo 9 vuotta yhdessä, eikä loppua näy. Mutta jos sinun hyviin tapoihisi kuuluu pahan toivominen muille niin ehkä sä sillä sitten saat ne paremmat ja kestävät ihmissuhteesi.

[/quote]

Pahan toivominen? :D hei, opettele lukemaan please, tee se vaikka ihan muiden vuoksi tällä kertaa.

[/quote]

Toivoithan sinä ettei minulla olisi pitkiä ihmissuhteita eli ettei kukaan poikkeaisi maailmassa sinun katsantokannastasi.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]

[

Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita. 

[/quote]

Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.

[/quote]

 miten niin? Tuskin itsellesikään, jos asenne on se, että odotat toisten tekevän eteesi sitä sun tätä. Olen ollut mieheni kanssa jo 9 vuotta yhdessä, eikä loppua näy. Mutta jos sinun hyviin tapoihisi kuuluu pahan toivominen muille niin ehkä sä sillä sitten saat ne paremmat ja kestävät ihmissuhteesi.

[/quote]

Missä kohdin tuo kommentoija toivoi sinulle yhtään mitään? Lisäksi, en mä menis tuon parisuhteen keston taakse. Miehesihän voi olla lähes riippuvaisessa suhteessa sinuun, sähän mahdollistat häsen asuinpuitteet ja se on sulle on ihan riittävää. Mistäpä me se tiedetään. Vaikuttaa tosin hiukan oudolta et vain hän huomioi sinua pyyteettömästi ja kun hän sattuu tekemään sinun määritelmän mukaan oikein, voit antaa palkaksi jotain hyvää :D Eihän se mikään koira ole! 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:38"]No mutta kun me saamme niin monista blogeista lukea täydellisistä äitienpäivistä! Kauniisti puetut ja kiharakampauksin varustetut lapset tuovat upeasti ruskettuneen aviomiehen kanssa äidille itse leipomansa herkut aamulla sänkyyn. Yhtään kahvia ei läiky pellavalakanoille, eikä uunituoreista croissanteista leviä murustakaan vuoteeseen. Lapset lurauttavat jonkun itse säveltämänsä laulun äitikullalle ja ojentavat pikkukätösillään valmistamansa lahjan. Ja ei, sen valmistukseen ei ole käytetty vessapaperirullaa vaan lehtikultaa. Lasten isä tietysti sujaittaa vaimolleen vielä tietysti timanttirannekorun, osoittaen kyynel silmäkulmasta vierähtäen kiitollisuutta täydellisestä äitiydestä ja noista upeista kupeitten hedelmistä.1 [/quote] Siis miksi luette tuollaista roskaa? Ehkä olen liian vanha käsittämään tätä blogielämää. Suurin osa blogeista (poislukien jotkut harrasteblogit, esim. vaikka puutarhan hoitoa käsittelevät) on ihan käsittämätöntä roskaa, kuin jotain ylipitkiä ja imeliä mainoksia. Vaikutelma on käsikirjoitetun tosi-tv:n ja mainoksien yhdistelmä, usein kuorrutettuna vielä huonolla suomella. En vain ymmärrä.

[/quote]

AAMEN!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:35"]

Eikö se sitten ole itsekästä, että tekee asioita toivoen, että saa jotain takaisin?

[/quote]

Kun huomioin toista, en todellakaan laske mitä itse saan. Kaikki ajatukset on vain vastaanottajassa. Sen sijaan odotan, voisiko joku kertoa perusteluita sille, miksi toisen huomioiminen on ylivoimaista? Miksi on väärin odottaa huomiota erityispäivinä? Eikö se kuulu jo hyviin tapoihin? Voisko joku kertoa hyvät syyt sille miksi toista ei voi huomioida.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:35"]

Eikö se sitten ole itsekästä, että tekee asioita toivoen, että saa jotain takaisin?

[/quote]

Ei niitä asioita siksi tehdä tietenkään, hassu! Huomaa, ettet todellaakaan ymmärrä mistä on kysymys. Musta on ihana ostaa rakkaille lahjoja ja antaa jotain kivaa. Mutta jos ei ikinä saa mitään takaisin, niin kyllä siinä helposti herää kysymys, että MIKSI EI? Tähänhän ei yleensä vastaa kukaan. "Vastaus" kysymykseen on "No miksi pitäis?"

Kiva malli myös lapsille sellainen, jossa toinen vaan ottaa ja toinen antaa.

[/quote]

Miksi pitäisi saada jotain takaisin tai siis miten se liittyy siihen, että on kiva ostaa toiselle? Tässäkin ketjussa juuri pohdittiin, että homman nimi on se, että kun itse tekee toiselle, niin odottaisi, että toinenkin tekisi minulle. Sehän on vähän niin kuin ostamista. Eikö kivointa olisi, että se toinen vaan haluaisi antaa teille jotain? Mutta jos ei halua, niin sehän on sitten siitä erillinen juttu, että te haluatte. Sille voi olla miljoona syytä, eikä suinkaan se ole ensimmäinen, että haluaa rankaista teitä jotenkin. Siis jos ajatellaan niitä ihan ensimmäisiä "laiminlyöntikertoja". Tietenkin asioiden tihentyessä riidoiksi voi tuntua jo että olkoon tämä sinulle rangaistuksena, kun kerran sellaisena pidät. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 06:55"]

Teillä mammoilla on käsittämätön taito heittäytyä peppukipeiksi, jos suuri päivänne ei menekään suunnitelmien mukaan. Kannattaisiko ladata äitienpäivään vähän vähemmään odotuksia ja keskittyä tekemään lopuista 364 päivistä sellaisia, ettei marttyyriydelle ole tarvetta?

Ei? No, ei sitten.

[/quote]

Mitä on peppukipeä? Aika surkea tyyppi olet sinäkin. Saattaisi sunkin elämälläs olla edes jotain merkitystä, jollet niin kuumeisesti miettis, mitä muut ajattelee mistäkin.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]

[

Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita. 

[/quote]

Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.

[/quote]

 miten niin? Tuskin itsellesikään, jos asenne on se, että odotat toisten tekevän eteesi sitä sun tätä. Olen ollut mieheni kanssa jo 9 vuotta yhdessä, eikä loppua näy. Mutta jos sinun hyviin tapoihisi kuuluu pahan toivominen muille niin ehkä sä sillä sitten saat ne paremmat ja kestävät ihmissuhteesi.

[/quote]

Missä kohdin tuo kommentoija toivoi sinulle yhtään mitään? Lisäksi, en mä menis tuon parisuhteen keston taakse. Miehesihän voi olla lähes riippuvaisessa suhteessa sinuun, sähän mahdollistat häsen asuinpuitteet ja se on sulle on ihan riittävää. Mistäpä me se tiedetään. Vaikuttaa tosin hiukan oudolta et vain hän huomioi sinua pyyteettömästi ja kun hän sattuu tekemään sinun määritelmän mukaan oikein, voit antaa palkaksi jotain hyvää :D Eihän se mikään koira ole! 

[/quote]

Vai onko sittenkin?  Puhuit jostain juoksijasta? No sitten ymmärrän...

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]

[

Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita. 

[/quote]

Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.

[/quote]

 miten niin? Tuskin itsellesikään, jos asenne on se, että odotat toisten tekevän eteesi sitä sun tätä. Olen ollut mieheni kanssa jo 9 vuotta yhdessä, eikä loppua näy. Mutta jos sinun hyviin tapoihisi kuuluu pahan toivominen muille niin ehkä sä sillä sitten saat ne paremmat ja kestävät ihmissuhteesi.

[/quote]

Missä kohdin tuo kommentoija toivoi sinulle yhtään mitään? Lisäksi, en mä menis tuon parisuhteen keston taakse. Miehesihän voi olla lähes riippuvaisessa suhteessa sinuun, sähän mahdollistat häsen asuinpuitteet ja se on sulle on ihan riittävää. Mistäpä me se tiedetään. Vaikuttaa tosin hiukan oudolta et vain hän huomioi sinua pyyteettömästi ja kun hän sattuu tekemään sinun määritelmän mukaan oikein, voit antaa palkaksi jotain hyvää :D Eihän se mikään koira ole! 

[/quote]

Ei ole läheisriippuvaisessa suhteessa. Olen sitä välillä itsekin miettinyt/ihmetellyt/kyseenalaistanut. Ja ymmärsitte väärin, en mä palkaksi jotain hyvää anna, kun hän on tehnyt jotain, mitä en olisi osannut odottaa, vaan että mulle tuli sellaisesta niin hyvä mieli (osaan siis ottaa "lahjan" vastaan vaikken ansaitsisi sitä), että sieltä syntyy luontainen halu vastata siihen hyvään. Tätä en saanut kotonani kokea. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]

[

Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita. 

[/quote]

Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.

[/quote]

 miten niin? Tuskin itsellesikään, jos asenne on se, että odotat toisten tekevän eteesi sitä sun tätä. Olen ollut mieheni kanssa jo 9 vuotta yhdessä, eikä loppua näy. Mutta jos sinun hyviin tapoihisi kuuluu pahan toivominen muille niin ehkä sä sillä sitten saat ne paremmat ja kestävät ihmissuhteesi.

[/quote]

Missä kohdin tuo kommentoija toivoi sinulle yhtään mitään? Lisäksi, en mä menis tuon parisuhteen keston taakse. Miehesihän voi olla lähes riippuvaisessa suhteessa sinuun, sähän mahdollistat häsen asuinpuitteet ja se on sulle on ihan riittävää. Mistäpä me se tiedetään. Vaikuttaa tosin hiukan oudolta et vain hän huomioi sinua pyyteettömästi ja kun hän sattuu tekemään sinun määritelmän mukaan oikein, voit antaa palkaksi jotain hyvää :D Eihän se mikään koira ole! 

[/quote]

Vai onko sittenkin?  Puhuit jostain juoksijasta? No sitten ymmärrän...

[/quote]

Ymmärrän, ettei sun kokemusmaailmaan mahdu muuta kuin koiria sanasta ultrajuoksu

Äitienpäivä on niin turha. Itse sanoin miehelle etten halua mitään erityistä, lapset antoivat tekemänsä kortin. Kaupat kiinni turhaakin turhemman päivän vuoksi, kivat lapsettomille kun ei voi edes kaupassa käydä toisten äitiyden takia.

Tässä kohtalotoverinne:

"Mieheni ei unohtanut äitienpäivää, mutta ei siltikään onnitellut sanallakaan minua, lastensa äitiä, puhumattakaan siitä, että olisi ostanut jonkun lahjan tai esim. valmistanut aamiaista. Mieheni tietää, että on äitienpäivä, mutta hän ei halua onnitella minua ihan periaatteen vuoksi. Hän ei a) välitä ja b) hän kokee menettävänsä/uhraavansa jotain hyväkseni sanoessaan pari kaunista sanaa. Hän haluaa, että tiedän ns. paikkani ja se minun paikkani ei ole missään jalustalla tai arvostettuna ihmisenä. Olenhan nyt "siipeillyt" tässä kohta puoli vuotta kotihoidontuella hoitamassa pieniä lapsiamme nimittäin. Eikä hän edes tunne minkäänlaista syyllisyydentuntoa asiasta, sillä hän ei muutenkaan koe huonoa omaatuntoa mistään. :/ Tosin muillakin on hänenkaltaisiaan miehiä, joten en varmasti ole ainoa tässä tilanteessa Suomessa. Mun mieheni on nimittäin pihi ja itsekäs lassukka (oikeasti). :( "

Mutta eikö oo nyt ihanaa, kun hän voi sanoa kuolinvuoteellaan ajatelleensa muita? En ikinä alentuisi samaan.

http://www.vauva.fi/keskustelu/4466276/ketju/mies_joka_unohti_aitienpaivan

Edellinen siis tästä ketjusta. 

Eiköhän tuo toisesta ketjusta oleva kirjoittaja ole perinteinen ns. "odottaja". Odottaa saavansa. EI Oo nähnyt hälytyskelloja jo kaukaa, että ei vaan saa. Kun ei itsekään niin rynni antamaan, niin näkee. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:51"]

No, kyllä mua vituttaa kune ketin kahvit itselleni. Kolme lasta nukkuu ja krapulainen mies nousi just ylös ja yrittää jotain nyt väsätä keittiössä. Vittu jos ei edes kerran-kaksi vuodessa voi panostaa..Hän saa kyllä syntymä-ja isänpäivänä lastn kanssa tehnyt aamupalan sänkyyn. Pointti olis se että,ottas lapset mukaan, vittu mä sen äiti ole, joten turhaan tuolla mitään nyt väsää.

[/quote]

Tämä on varmaan se useimpien harmi. Että kun itse huomioi miestään eikä mitään vastavuoroisuutta ole ikinä. Kyllä mä ymmärrän sen et ottaa päähän. Se ei välttämättä ole kovin suuri vaiva, mutta toinen saa siitä iloa. Mut eihän sitä voi ikinä kukaan tehdä toista onnelliseksi. Ei mitään erityishuomiota, mitään erityispäiviä, ei mitään muistamisia. Tää suomalainen kulttuuri on niin ankea.

[/quote]

Mä en halua tehdä vastavuoroisesti vain siksi kun toinen on minua sydämellisempi ja tekee enemmän kuin minä. Se on rasittavaa. Mulle on sattunut mies, joka on sellainen. Mutta onneksi hän on mies, niin ei närästä se, etten mä tee vastavuoroisesti saman verran. Mä tuon meille kuitenkin rahat taloon ja mahdollistan asumisen okt:ssa jne että ehkä se riittä. Sen sijaan saatan haluta tehdä toiselle hyvää, jos todella koen hänenkin tehneen sellaista mun eteen, jota ei ois pitänyt. 

[/quote]

Kuulostaa tosi ahdistavalta et pitäis suhteessa jotenkin ansaita "hyvää" ja nimenomaan sen toisen näkökulmasta. Kullostaa vähän... Jopa sairaalta?  mut mikäpä siinä jos kumpikin on tyytyväisiä. Musta on kuitenkin jo lasten kannalta fiksua opettaa sekä antamista että saamista. Että molempiin satsaa eikä ole vain vastaanottavana osapuolena. Eiköhän itsekkyyttä opi tässä maailmassa opettamattakin.

[/quote]

Saatko sä teidän suhteessa asioita, joita haluat tai sen verran, mitä itsekin panostat? Ettei sun tarvitse olla yksi näistä valittajista?

Meinaan toivottavasti, koska tota valitusta ei vaan jaaaksa :D

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:27"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:18"]Ei se niin vaan onnistu kun ne lapset on jo tehty. Huomaat sitten kun itselläsi on omia. [/quote] En ole ap ja mulla on kolme lasta. Äitienpäivä on ihan naurettavaa hössötystä. Mieheni on tottunut lapsuudenkodissaan hössöttämään tälläisissä asioissa. Kohta parikymmentä vuotta olen sanonut, että hellitä jo. Tosin hän huomioi minua ja lapsia joka päivä.

[/quote]

Tässä hyvä esimerkki. Hössöttävissä perheissä kasvaa toisia huomioivia ihmisiä. Tässä tapauksessa miehiä, joita yleensä parjataan huomioimattomuudesta.

Kannattaa panostaa se ei taida mennä hukkaan. Vertaa edellinen kommentti ja suurin osa muista.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:35"]

Eikö se sitten ole itsekästä, että tekee asioita toivoen, että saa jotain takaisin?

[/quote]

Kun huomioin toista, en todellakaan laske mitä itse saan. Kaikki ajatukset on vain vastaanottajassa. Sen sijaan odotan, voisiko joku kertoa perusteluita sille, miksi toisen huomioiminen on ylivoimaista? Miksi on väärin odottaa huomiota erityispäivinä? Eikö se kuulu jo hyviin tapoihin? Voisko joku kertoa hyvät syyt sille miksi toista ei voi huomioida.

[/quote]

Mä kirjoitin just tässä ketjussa, että en huomioi ketään vain tavan vuoksi tai hänen asemansa. Ei mulle se, että toinen huomioi minua tarkoita, että mä sit huomioisin häntä. Koska en odota, että minuakaan huomioidaan. En ole kasvanut kokien, että olisin niin arvokas. Mulle pitää ensin opettaa, että mä oon niin arvokas, mutta suurin osa ihmisistä olettaa, että mä tiedän sen jo. 

Jos alkaisitte osoittaa puolisoillenne heidän arvoaan välittämättä siitä saatteko jotain vastineeksi niin ihmettelisin, ellette saisi. Mutta se vaatii panostusta ja on usein raskasta. Ei sitä tietenkään tee, jos sen arvostuksen jostain saa vähemmälläkin arvostamisella. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:51"]

No, kyllä mua vituttaa kune ketin kahvit itselleni. Kolme lasta nukkuu ja krapulainen mies nousi just ylös ja yrittää jotain nyt väsätä keittiössä. Vittu jos ei edes kerran-kaksi vuodessa voi panostaa..Hän saa kyllä syntymä-ja isänpäivänä lastn kanssa tehnyt aamupalan sänkyyn. Pointti olis se että,ottas lapset mukaan, vittu mä sen äiti ole, joten turhaan tuolla mitään nyt väsää.

[/quote]

Tämä on varmaan se useimpien harmi. Että kun itse huomioi miestään eikä mitään vastavuoroisuutta ole ikinä. Kyllä mä ymmärrän sen et ottaa päähän. Se ei välttämättä ole kovin suuri vaiva, mutta toinen saa siitä iloa. Mut eihän sitä voi ikinä kukaan tehdä toista onnelliseksi. Ei mitään erityishuomiota, mitään erityispäiviä, ei mitään muistamisia. Tää suomalainen kulttuuri on niin ankea.

[/quote]

Mä en halua tehdä vastavuoroisesti vain siksi kun toinen on minua sydämellisempi ja tekee enemmän kuin minä. Se on rasittavaa. Mulle on sattunut mies, joka on sellainen. Mutta onneksi hän on mies, niin ei närästä se, etten mä tee vastavuoroisesti saman verran. Mä tuon meille kuitenkin rahat taloon ja mahdollistan asumisen okt:ssa jne että ehkä se riittä. Sen sijaan saatan haluta tehdä toiselle hyvää, jos todella koen hänenkin tehneen sellaista mun eteen, jota ei ois pitänyt. 

[/quote]

Kuulostaa tosi ahdistavalta et pitäis suhteessa jotenkin ansaita "hyvää" ja nimenomaan sen toisen näkökulmasta. Kullostaa vähän... Jopa sairaalta?  mut mikäpä siinä jos kumpikin on tyytyväisiä. Musta on kuitenkin jo lasten kannalta fiksua opettaa sekä antamista että saamista. Että molempiin satsaa eikä ole vain vastaanottavana osapuolena. Eiköhän itsekkyyttä opi tässä maailmassa opettamattakin.

[/quote]

Saatko sä teidän suhteessa asioita, joita haluat tai sen verran, mitä itsekin panostat? Ettei sun tarvitse olla yksi näistä valittajista?

[/quote]

Joo ja se aina vaihtelee, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ei tavoite ole se että joka euro lasketaan tai jokainen minuutti tasan joka vuosi. Lapset tietävät, että molemmat vanhemmat saavat toiselta huomioita ja arvostusta.