Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivän parut ja itkemiset huvittavat
10.05.2015 |
Teillä mammoilla on käsittämätön taito heittäytyä peppukipeiksi, jos suuri päivänne ei menekään suunnitelmien mukaan. Kannattaisiko ladata äitienpäivään vähän vähemmään odotuksia ja keskittyä tekemään lopuista 364 päivistä sellaisia, ettei marttyyriydelle ole tarvetta?
Ei? No, ei sitten.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:58"]
Ihan ensimmäisenä äitienpäivänä mies ei huomioinut mitenkään. Minua alkoi itkettää kamalasti, koska luulin, että minun lapsuudenperheeni tapa (isä herättää lapset, tehdään aamiainen, kukat, kortit ym.) olisi seurannut automaattisesti meidän perheeseemme. Toki kaksikuinen vauva olisi ollut vähän pieni nousemaan ylös kahvinkeittoon. :D Mies tajusi kuitenkin, että äitienpäivä on minulle tärkeä ja on siitä asti muistanut äitienpäivän.
[/quote]
Ja tämän asian muistat hautaan asti. Aina sopivan tilaisuuden tullen otat asian myös esille, kun pitää huomauttaa miehelle kuinka hän ei osaa huomioida sinua.
[/quote]
Ei ole tarvinnut huomauttaa, kun on sen verran fiksu mies, että oppi kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:38"]
No mutta kun me saamme niin monista blogeista lukea täydellisistä äitienpäivistä! Kauniisti puetut ja kiharakampauksin varustetut lapset tuovat upeasti ruskettuneen aviomiehen kanssa äidille itse leipomansa herkut aamulla sänkyyn. Yhtään kahvia ei läiky pellavalakanoille, eikä uunituoreista croissanteista leviä murustakaan vuoteeseen. Lapset lurauttavat jonkun itse säveltämänsä laulun äitikullalle ja ojentavat pikkukätösillään valmistamansa lahjan. Ja ei, sen valmistukseen ei ole käytetty vessapaperirullaa vaan lehtikultaa. Lasten isä tietysti sujaittaa vaimolleen vielä tietysti timanttirannekorun, osoittaen kyynel silmäkulmasta vierähtäen kiitollisuutta täydellisestä äitiydestä ja noista upeista kupeitten hedelmistä.1
[/quote]
Vaikka saisimmekin, niin jossain omassa päässähän se asuu se kuvitelma ja luulo, että tämän pitäisi mennä noin, jos tuo jotenkin herättää jotain innostusta. Minulle tuollaisella ei ole merkitystä, en yritä elää tässä asiassa haavemaailmassa, vaikka joissain muissa kohdissa ehkä yritänkin (esim. haluaisin siistin tip-top kodin).
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:51"]
No, kyllä mua vituttaa kune ketin kahvit itselleni. Kolme lasta nukkuu ja krapulainen mies nousi just ylös ja yrittää jotain nyt väsätä keittiössä. Vittu jos ei edes kerran-kaksi vuodessa voi panostaa..Hän saa kyllä syntymä-ja isänpäivänä lastn kanssa tehnyt aamupalan sänkyyn. Pointti olis se että,ottas lapset mukaan, vittu mä sen äiti ole, joten turhaan tuolla mitään nyt väsää.
[/quote]
Tämä on varmaan se useimpien harmi. Että kun itse huomioi miestään eikä mitään vastavuoroisuutta ole ikinä. Kyllä mä ymmärrän sen et ottaa päähän. Se ei välttämättä ole kovin suuri vaiva, mutta toinen saa siitä iloa. Mut eihän sitä voi ikinä kukaan tehdä toista onnelliseksi. Ei mitään erityishuomiota, mitään erityispäiviä, ei mitään muistamisia. Tää suomalainen kulttuuri on niin ankea.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:58"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:54"]Ei itketä, vaikka näin ensimmäisenä äitienpäivänä mies on jo haukkunut maailman paskimmaksi äidiksi, joka ei ansaitse yhtään lahjaa eikä erikoiskohtelua yhtenäkään päivänä vuodesta. Harmi kun ehdittiin viettää isänpäivää ensin, ois jääneet lahjat, kakut ja ruuat tekemättä. [/quote] Mistä syystä nuo haukut tuli? [/quote] Hermostuin siitä, että mies jättää astiat ja roskat pöydälle ja olettaa että siivoan ne. Tämä siis eilen, mies häipyi sen jälkeen ja tuli aamuyöstä kotiin haukkumaan. Nice. [/quote] Meinasin sanoa että ihan kuin mun entinen, erottaa ihmeessä. Mutta olettekin jo eroamassa, hyvä! Voimia ja hyvää äitienpäivää!
[/quote]
Täähän oli eri ihminen, haloo!!
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:58"]
Ihan ensimmäisenä äitienpäivänä mies ei huomioinut mitenkään. Minua alkoi itkettää kamalasti, koska luulin, että minun lapsuudenperheeni tapa (isä herättää lapset, tehdään aamiainen, kukat, kortit ym.) olisi seurannut automaattisesti meidän perheeseemme. Toki kaksikuinen vauva olisi ollut vähän pieni nousemaan ylös kahvinkeittoon. :D Mies tajusi kuitenkin, että äitienpäivä on minulle tärkeä ja on siitä asti muistanut äitienpäivän.
[/quote]
Tää on sitä rakkautta. Et jos toiselle joku on tärkeää ja se ei ole itseltä (juuri mitään) pois, niin miksi ei? Mut ku monelle se on jo periaatteesta niin hirveän vaikeaa tehdä jotain vain toista varten (vaikka saisi itse vähintään saman verran takaisin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:51"]
No, kyllä mua vituttaa kune ketin kahvit itselleni. Kolme lasta nukkuu ja krapulainen mies nousi just ylös ja yrittää jotain nyt väsätä keittiössä. Vittu jos ei edes kerran-kaksi vuodessa voi panostaa..Hän saa kyllä syntymä-ja isänpäivänä lastn kanssa tehnyt aamupalan sänkyyn. Pointti olis se että,ottas lapset mukaan, vittu mä sen äiti ole, joten turhaan tuolla mitään nyt väsää.
[/quote]
Tämä on varmaan se useimpien harmi. Että kun itse huomioi miestään eikä mitään vastavuoroisuutta ole ikinä. Kyllä mä ymmärrän sen et ottaa päähän. Se ei välttämättä ole kovin suuri vaiva, mutta toinen saa siitä iloa. Mut eihän sitä voi ikinä kukaan tehdä toista onnelliseksi. Ei mitään erityishuomiota, mitään erityispäiviä, ei mitään muistamisia. Tää suomalainen kulttuuri on niin ankea.
[/quote]
Mä en halua tehdä vastavuoroisesti vain siksi kun toinen on minua sydämellisempi ja tekee enemmän kuin minä. Se on rasittavaa. Mulle on sattunut mies, joka on sellainen. Mutta onneksi hän on mies, niin ei närästä se, etten mä tee vastavuoroisesti saman verran. Mä tuon meille kuitenkin rahat taloon ja mahdollistan asumisen okt:ssa jne että ehkä se riittä. Sen sijaan saatan haluta tehdä toiselle hyvää, jos todella koen hänenkin tehneen sellaista mun eteen, jota ei ois pitänyt.
Mä tulin palstalle varta vasten niitä parkuja lukemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:51"]
No, kyllä mua vituttaa kune ketin kahvit itselleni. Kolme lasta nukkuu ja krapulainen mies nousi just ylös ja yrittää jotain nyt väsätä keittiössä. Vittu jos ei edes kerran-kaksi vuodessa voi panostaa..Hän saa kyllä syntymä-ja isänpäivänä lastn kanssa tehnyt aamupalan sänkyyn. Pointti olis se että,ottas lapset mukaan, vittu mä sen äiti ole, joten turhaan tuolla mitään nyt väsää.
[/quote]
Tämä on varmaan se useimpien harmi. Että kun itse huomioi miestään eikä mitään vastavuoroisuutta ole ikinä. Kyllä mä ymmärrän sen et ottaa päähän. Se ei välttämättä ole kovin suuri vaiva, mutta toinen saa siitä iloa. Mut eihän sitä voi ikinä kukaan tehdä toista onnelliseksi. Ei mitään erityishuomiota, mitään erityispäiviä, ei mitään muistamisia. Tää suomalainen kulttuuri on niin ankea.
[/quote]
Mä en halua tehdä vastavuoroisesti vain siksi kun toinen on minua sydämellisempi ja tekee enemmän kuin minä. Se on rasittavaa. Mulle on sattunut mies, joka on sellainen. Mutta onneksi hän on mies, niin ei närästä se, etten mä tee vastavuoroisesti saman verran. Mä tuon meille kuitenkin rahat taloon ja mahdollistan asumisen okt:ssa jne että ehkä se riittä. Sen sijaan saatan haluta tehdä toiselle hyvää, jos todella koen hänenkin tehneen sellaista mun eteen, jota ei ois pitänyt.
[/quote]
Kuulostaa tosi ahdistavalta et pitäis suhteessa jotenkin ansaita "hyvää" ja nimenomaan sen toisen näkökulmasta. Kullostaa vähän... Jopa sairaalta? mut mikäpä siinä jos kumpikin on tyytyväisiä. Musta on kuitenkin jo lasten kannalta fiksua opettaa sekä antamista että saamista. Että molempiin satsaa eikä ole vain vastaanottavana osapuolena. Eiköhän itsekkyyttä opi tässä maailmassa opettamattakin.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:51"]
No, kyllä mua vituttaa kune ketin kahvit itselleni. Kolme lasta nukkuu ja krapulainen mies nousi just ylös ja yrittää jotain nyt väsätä keittiössä. Vittu jos ei edes kerran-kaksi vuodessa voi panostaa..Hän saa kyllä syntymä-ja isänpäivänä lastn kanssa tehnyt aamupalan sänkyyn. Pointti olis se että,ottas lapset mukaan, vittu mä sen äiti ole, joten turhaan tuolla mitään nyt väsää.
[/quote]
Tämä on varmaan se useimpien harmi. Että kun itse huomioi miestään eikä mitään vastavuoroisuutta ole ikinä. Kyllä mä ymmärrän sen et ottaa päähän. Se ei välttämättä ole kovin suuri vaiva, mutta toinen saa siitä iloa. Mut eihän sitä voi ikinä kukaan tehdä toista onnelliseksi. Ei mitään erityishuomiota, mitään erityispäiviä, ei mitään muistamisia. Tää suomalainen kulttuuri on niin ankea.
[/quote]
Mä en halua tehdä vastavuoroisesti vain siksi kun toinen on minua sydämellisempi ja tekee enemmän kuin minä. Se on rasittavaa. Mulle on sattunut mies, joka on sellainen. Mutta onneksi hän on mies, niin ei närästä se, etten mä tee vastavuoroisesti saman verran. Mä tuon meille kuitenkin rahat taloon ja mahdollistan asumisen okt:ssa jne että ehkä se riittä. Sen sijaan saatan haluta tehdä toiselle hyvää, jos todella koen hänenkin tehneen sellaista mun eteen, jota ei ois pitänyt.
[/quote]
Kuulostaa tosi ahdistavalta et pitäis suhteessa jotenkin ansaita "hyvää" ja nimenomaan sen toisen näkökulmasta. Kullostaa vähän... Jopa sairaalta? mut mikäpä siinä jos kumpikin on tyytyväisiä. Musta on kuitenkin jo lasten kannalta fiksua opettaa sekä antamista että saamista. Että molempiin satsaa eikä ole vain vastaanottavana osapuolena. Eiköhän itsekkyyttä opi tässä maailmassa opettamattakin.
[/quote]
Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita.
Mun ei ainakaan tarvitse koskaan olla katkera siitä, etteikö mua huomioitaisi vaikka itse tein sitä tai tätä. Teen vain jos tunnen, että voin vapaasti antaa asian ilman saamatta mitään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Siis toteuttaisin toisen toiveita toivoen, että saan itsekin jotain
29
Eikö se sitten ole itsekästä, että tekee asioita toivoen, että saa jotain takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se on minusta kaikkein epäreiluinta puolisoa kohtaan, että sitten petytään, kun ei saada tältä jotain.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]
[
Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita.
[/quote]
Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]
[
Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita.
[/quote]
Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.
[/quote]
Mulle tuli sama mieleen, tuo on kaukana terveestä itsekkyydestä
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]
[
Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita.
[/quote]
Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.
[/quote]
miten niin? Tuskin itsellesikään, jos asenne on se, että odotat toisten tekevän eteesi sitä sun tätä. Olen ollut mieheni kanssa jo 9 vuotta yhdessä, eikä loppua näy. Mutta jos sinun hyviin tapoihisi kuuluu pahan toivominen muille niin ehkä sä sillä sitten saat ne paremmat ja kestävät ihmissuhteesi.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]
[
Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita.
[/quote]
Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.
[/quote]
Mulle tuli sama mieleen, tuo on kaukana terveestä itsekkyydestä
[/quote]
Entäs se sitten, että petytään kumppaniin, kun hän ei toimi omien odotusten mukaan?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:35"]
Eikö se sitten ole itsekästä, että tekee asioita toivoen, että saa jotain takaisin?
[/quote]
Ei niitä asioita siksi tehdä tietenkään, hassu! Huomaa, ettet todellaakaan ymmärrä mistä on kysymys. Musta on ihana ostaa rakkaille lahjoja ja antaa jotain kivaa. Mutta jos ei ikinä saa mitään takaisin, niin kyllä siinä helposti herää kysymys, että MIKSI EI? Tähänhän ei yleensä vastaa kukaan. "Vastaus" kysymykseen on "No miksi pitäis?"
Kiva malli myös lapsille sellainen, jossa toinen vaan ottaa ja toinen antaa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:35"]
Eikö se sitten ole itsekästä, että tekee asioita toivoen, että saa jotain takaisin?
[/quote]
Kuka tekee toiselle kivoja asioita vain saadakseen samalla mitalla takaisin? Totta kai ihmiset silti vaikka vain salaa toivovat, että saisivat itsekin huomiointia ja tuntuu pahalta ellei puoliso vaivaudu ilahduttamaan.
Ja mitä sitten, jos muistettaisiin toisia myös siinä mielessä, että halutaan pitää tällaista tapaa yllä puolin ja toisin? Iloa ja hyvää mieltähän näillä perinteillä luodaan ja tuodaan arjen keskelle hetki juhlaa. Jos puoliso ei huomioi esim. äitienpäivää tai toisen syntymäpäivää mitenkään, se voi olla myös tahallista toisen mitätöintiä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:31"]
[
Toimin kasvatukseni ja sen, minkä arvoinen olen itse saanut kokea olevani, mukaan. Minusta taas kuulostaa kauhealta, että toteuttaisin toisen toiveita.
[/quote]
Kuulostaa melko narsistiselta. Lycka till, ei varmaan ole kovin pitkiä tai ainakaan miellyttäviä ihmissuhteita tiedossa.
[/quote]
miten niin? Tuskin itsellesikään, jos asenne on se, että odotat toisten tekevän eteesi sitä sun tätä. Olen ollut mieheni kanssa jo 9 vuotta yhdessä, eikä loppua näy. Mutta jos sinun hyviin tapoihisi kuuluu pahan toivominen muille niin ehkä sä sillä sitten saat ne paremmat ja kestävät ihmissuhteesi.
[/quote]
Pahan toivominen? :D hei, opettele lukemaan please, tee se vaikka ihan muiden vuoksi tällä kertaa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 07:58"]
Ihan ensimmäisenä äitienpäivänä mies ei huomioinut mitenkään. Minua alkoi itkettää kamalasti, koska luulin, että minun lapsuudenperheeni tapa (isä herättää lapset, tehdään aamiainen, kukat, kortit ym.) olisi seurannut automaattisesti meidän perheeseemme. Toki kaksikuinen vauva olisi ollut vähän pieni nousemaan ylös kahvinkeittoon. :D Mies tajusi kuitenkin, että äitienpäivä on minulle tärkeä ja on siitä asti muistanut äitienpäivän.
[/quote]
Ja tämän asian muistat hautaan asti. Aina sopivan tilaisuuden tullen otat asian myös esille, kun pitää huomauttaa miehelle kuinka hän ei osaa huomioida sinua.