Tajuutteko oikeesti että tuutte kuolemaan?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 23:56"]Ette enää ikinä näe ketään rakkaitanne ja kaikki on vaan lopullisesti ohi. Eikö teitä ahdista?
[/quote]

Joo tajutaa mut se on luonnollista ja pakko, siinä ei itkut auta. 40vee ystäväni, perheenäiti kuoli just alkoholiin ja eräs nuori opiskelija huumeisiin, ja nuo kyllä hieman ahdistaa. Kuolema on lopullista
[/quote]

Niinhän se on luonnollista ja muiden kuolema ihan normaalia. Mutta se juuri mun elämä päättyy ja sitten tapahtuu mitä? Muut jatkaa elämää ja mä menetän kaiken enkä koskaan enää nää perhettäni tai rakkaitani. Tuntuu niin hirveeltä
Ap

Mua on myös alkanu ahdistaa se kauheesti..ja myös mitä tapahtuu sen jälkeen..eniten ahdistaa ku miettii tätä maailmankaikkeutta.miks me ollaan olemassa jne. Pakko olla olemassa jotain suurempaa ku rupee oikeesti miettimään tätä elämää

Kaikki elollinen kuolee joskus, niin myös minä.

So what?

Joskus madot lahottavat tämän -kieltämättä upean- maallisen tomumajani, siihen asti pidän hauskaa. :D

Mua ei ahista varsinaisesti ajatus kuolemasta, koska eihän sen kuoleman jälkeen ole täällä enää itse kärsimässä omasta kuolemastaan. Mua ahdistaa enemmän ajatus siitä, etä on vain yksi elämä ja että oman elämäni jälkeen maailma jatkaa pyörimistään enkä saa enää ikinä milloinkaan olla siinä mukana. Se on ahdistavaa.

9 senhän mä just tajuan että juuri mä tulen kuolemaan

sitten synnytään uudelleen :)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:06"]Mua ei ahista varsinaisesti ajatus kuolemasta, koska eihän sen kuoleman jälkeen ole täällä enää itse kärsimässä omasta kuolemastaan. Mua ahdistaa enemmän ajatus siitä, etä on vain yksi elämä ja että oman elämäni jälkeen maailma jatkaa pyörimistään enkä saa enää ikinä milloinkaan olla siinä mukana. Se on ahdistavaa.
[/quote]

Joo just tota tarkotan!!!!!

Ap

Tajuan, kuolen. Koska olen jo aika vanha ja siten otollisempi alusta yllättäville syöville jne joista saattaa kuolla muutamassa viikossa, olen viime aikoina pohtinut omaa kuolemaani enemmän. 

Kaunein mielikuvani on, että liityn osaksi ihmisten virtaa, näen tuon jonon, ne ihmiset, ne, jotka katsovat minuun päin hymyillen.... voin astua tuohon jonoon. Olen syntynyt, elänyt, ja kuolen ja kuolllessanikin olen osa ihmisten ketjua. 

Kipua ja pelkoa haluaisin välttää jos suinkin mahdollista. 

Mikä ihmeen kuolemahullu tämän palstan on nyt löytänyt? Päivittäin tulee näitä kuolema-aiheisia kysymyksiä ja ihmettelyjä, nähtävästi saman henkilön toimesta.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:00"]Ei ahdista, olen tiedostanut tuon jo ties kuinka kauan. Pikemminkin ajatus kuolemasta on helpottava ja lohdullinen. [/quote] Miten siinä voi olla mitään lohdullista? Tuntuu niin naurettavalta tälleen kirjotettuna kun on vaikee kuvata sitä ahdistusta joka tulee nykyään melkein joka päivä :( Ap

[/quote]

Sitä on vaikea kuvailla. Lohdullista ehkä siksi, että tietää kaiken loppuvan aikanaan, että vaikka tuntuisi kuinka pahalta se on joskus ohi.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:10"]Mikä ihmeen kuolemahullu tämän palstan on nyt löytänyt? Päivittäin tulee näitä kuolema-aiheisia kysymyksiä ja ihmettelyjä, nähtävästi saman henkilön toimesta.
[/quote]

Hevonpaskat. Tää on mun eka kuolema keskustelu

Ap

Enemmän läheisten kuolemat pelottaa.

Ei ahdista, sillä tiedän tämän elämän olevan vain lyhyt alku ikuiselle elämälle ja tiedän tapaavani vielä kaikki läheiseni ja eläväni heidän kanssaan ikuisesti Paratiisissa.

Ap, onko tapahtunut jotain äskettäin, minkä johdosta mietit näin paljon kuolemaa? Esimerkiksi läheisen vakava sairastuminen tai kuolema? Minäkin ahdistun kuoleman ajattelemisesta, mutta olen oppinut katkaisemaan nämä ajatukset, ennen 100% paniikkia. Kuulostaa siltä, että voisit tarvita apua tähän.

Mua ahdistaa ajatus siitä olemassa olemattomuudesta :D tai siitä, ettei tiedä miltä se tuntuu, vaikka eihän se tietenkään tunnu miltään. Se aikaisempi olemattomuus päättyi syntymään, mutta kuoleman jälkeen se jatkuu ja jatkuu...

Mä en oikein ymmärrä miksi jotkut ihmiset pelkäävät niin paljon kuolemaa ja tuhlaavat aikaansa sitä miettimällä ja ahdistumalla. Turhaa sitä kuolemaa murehtia ja sitten kun kuolee niin kuolee...ei sen jälkeen pysty enään murehtimaan.

En usko että se siinä vaiheessa enää pahemmin ahdistaa kun makaa haudassa.

Se on tavallaan hassua, että mua ei ahdista ajatus siitä miten maailma on pyörinyt ENNEN mun syntymää. Ihan samalla tavalla mä en silloinkaan ole ollut osallisena tästä maailmasta. Mutta ajatus siitä, miten kaikki jatkuu ennallaan mun kuoleman JÄLKEEN on ahdistava. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:15"]Mua ahdistaa ajatus siitä olemassa olemattomuudesta :D tai siitä, ettei tiedä miltä se tuntuu, vaikka eihän se tietenkään tunnu miltään. Se aikaisempi olemattomuus päättyi syntymään, mutta kuoleman jälkeen se jatkuu ja jatkuu...
[/quote]

Ja ahdistaa myös se, ettei kuoleman jälkeen pysty enää olemaan läsnä omien lasten ja mahdollisten tulevien lastenlasten elämässä.

Minä tavallaan odotan kuolemaa, koska elämässäni ei ole mitään sisältöä...