Lue keskustelun säännöt.
Tajuutteko oikeesti että tuutte kuolemaan?
09.05.2015 |
Ette enää ikinä näe ketään rakkaitanne ja kaikki on vaan lopullisesti ohi. Eikö teitä ahdista?
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:06"]Mua on myös alkanu ahdistaa se kauheesti..ja myös mitä tapahtuu sen jälkeen..eniten ahdistaa ku miettii tätä maailmankaikkeutta.miks me ollaan olemassa jne. Pakko olla olemassa jotain suurempaa ku rupee oikeesti miettimään tätä elämää
[/quote]no eikä ole;-) ku loppuu niin loppuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatko Ap, kun aivojesi sähkökemiallinen toiminta heikkenee/lakkaa kokonaan (kooma/vegetatiivinen tila/aivokuolema) olet silloin käytännössä jo kuollut, vaikka sydämesi/keuhkosi toimisivat edelleen ja olisit fysiologisen määritelmän mukaan edelleen elossa. Raskaimpiahan nämä tilanteet ovat omaisille, ei niinkään onnettomuuden uhrille itselleen. Käyttäkää kypärää pyöräillessänne.
Mua ei ahdista yhtään oma kuolema, eikä ole koskaan ahdistanutkaan. Jo nuorena päätin, että teen kaiken täysillä ja tartun uusiin haasteisiin välittämättä siitä, että tulen kuolemaan jonain päivänä. Elämäni ei kuitenkaan ole mitenkään erityinen tälle maailmalle tai ihmisille, että täytyisi ajatella kuolemani jälkeistä aikaa ahdistavana... Toki se ahdistaa, kun ei tiedä, millä tavalla tulee kuolemaan. On mahdollista, että kuolemaa edeltävät minuutit pistävät pelottamaan.
Toivottavasti tulee nopea kuolema. Elämä on vaan sellaista että synnytään ja eletään välissä kuka mitenkin ja sitten kuollaan pois.
No ahdistaa! !!! Olen 35 v & äskettäin tajusin, etten elä ikuisesti. Oli kuin isku naamalle .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelen kuolemaa joka päivä monta kertaa päivässä. En ole sairas, mutta suvussani ei ole ollut tapana elää vanhaksi. Olen vanhempieni kuoleman jälkeen ollut täysin kuolema-ajatusten vallassa.
En ole uskonnollinen enkä pysty olemaankaan, olen yrittänyt kovasti. Minua ei niinkään vaivaa se että lakkaan olemasta vaan se että EN täysin lakkaa olemasta, vaan minun jälkeeni ihmiset vielä voivat muistaa minut ja puhua minusta. Mieluiten katoaisin kokonaan niin ettei minua olisi koskaan ollut olemassakaan. Tai maailmanloppu olisi myös lohdullinen ajatus.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:48"]
“I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it.”
- Mark Twain
[/quote]Twainilla on valheellinen uskio itsestään. Hänen tietoisuuttansa ei ole ollut, silti hän puhuu itsestään vaikka se ei ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan ja se on kuin maailmankaikkeuden loputtomuus, en pysty käsittämään sitä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:51"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:13"]Ei ahdista, sillä tiedän tämän elämän olevan vain lyhyt alku ikuiselle elämälle ja tiedän tapaavani vielä kaikki läheiseni ja eläväni heidän kanssaan ikuisesti Paratiisissa.
[/quote]
Jos Jumala suo.
[/quote]
InshaAllah
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 23:56"]Ette enää ikinä näe ketään rakkaitanne ja kaikki on vaan lopullisesti ohi. Eikö teitä ahdista? [/quote] Joo tajutaa mut se on luonnollista ja pakko, siinä ei itkut auta. 40vee ystäväni, perheenäiti kuoli just alkoholiin ja eräs nuori opiskelija huumeisiin, ja nuo kyllä hieman ahdistaa. Kuolema on lopullista [/quote] Niinhän se on luonnollista ja muiden kuolema ihan normaalia. Mutta se juuri mun elämä päättyy ja sitten tapahtuu mitä? Muut jatkaa elämää ja mä menetän kaiken enkä koskaan enää nää perhettäni tai rakkaitani. Tuntuu niin hirveeltä Ap
[/quote]
Kuolemanpelko on aivan normaalia, ja varsinkin sinun ikäiselläsi aivan olennainen osa itsesuojeluvaistoa. Eihän kukaan normaali terve ihminen halua kuolla!
Se on kuitenkin jo sairautta, jos kuolemanpelko hallitsee elämään ja ahdistaa aivan päivittäin. Ota yhteyttä vaikka koulukuraattoriin tai terveydenhoitajaan, ja hankkiudu mielenterveystoimiston vastaanotolle.
Minä en usko kuolemaan.
Olen lukenut ja katsonut tarpeeksi monta kertomusta kuolleista palanneilta ihmisiltä ympäri maailmaa.
Kaikkien kertomukset ovat samankaltaisia. Kuolemaa ei ole. Siirrymme vain toiseen paikkaan, jossa tapaamme myös jo toisella puolella olevat rakkaat.
En siis pelkää, vaan odotan kohtaavani jo edesmenneet rakkaani.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012101216193851_ul.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko 13-vuotias, joka on juuri saanut oivalluksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 23:57"]Oletko 13-vuotias, joka on juuri saanut oivalluksen?
[/quote]
En. Onhan sen aina tiennyt. Välillä se vaan iskee tajuntaan ja ahdistaa niin että saatan itkeä koko päivän.
Ei ahdista, olen tiedostanut tuon jo ties kuinka kauan. Pikemminkin ajatus kuolemasta on helpottava ja lohdullinen.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 23:56"]Ette enää ikinä näe ketään rakkaitanne ja kaikki on vaan lopullisesti ohi. Eikö teitä ahdista?
[/quote]
Joo tajutaa mut se on luonnollista ja pakko, siinä ei itkut auta. 40vee ystäväni, perheenäiti kuoli just alkoholiin ja eräs nuori opiskelija huumeisiin, ja nuo kyllä hieman ahdistaa. Kuolema on lopullista
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:00"]Ei ahdista, olen tiedostanut tuon jo ties kuinka kauan. Pikemminkin ajatus kuolemasta on helpottava ja lohdullinen.
[/quote]
Miten siinä voi olla mitään lohdullista?
Tuntuu niin naurettavalta tälleen kirjotettuna kun on vaikee kuvata sitä ahdistusta joka tulee nykyään melkein joka päivä :(
Ap
Tajuan. Mutta en käytä ainoaa elämääni peläten kuolemaa.
miksi kohdistat puheen meille, mutta et itseesi? Tajuatko, että sinäkin tulet kuolemaan? Kuolema on oikeasti yhtä luonnollinen asia kuin syntymäkin. Elämä pitää elää täysillä, on oltava tavoitteita joita pyritään toteuttamaan, on elettävä riittävän kiireettömästi jotta elämästä nauttimiselle jää tarpeeksi aikaa. Silloin kuolinvuoteella kuolema ei tunnut kamalalta: elämässä on saavuttanut kaiken oleellisen ja on elänyt täysipainoista elämää. Kaikki loppuu aikanaan, ja mikäs sen parempi kuin kohdata loppunsa tyytyväisenä ja rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Elämä jatkuu kuitenkin senkin jälkeen kun itsestä aika jättää. Rakkaat ihmiset, kuten omat lapset ja lapsenlapset jatkavat omaa perintöä.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 06:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 23:56"]Ette enää ikinä näe ketään rakkaitanne ja kaikki on vaan lopullisesti ohi. Eikö teitä ahdista? [/quote] Joo tajutaa mut se on luonnollista ja pakko, siinä ei itkut auta. 40vee ystäväni, perheenäiti kuoli just alkoholiin ja eräs nuori opiskelija huumeisiin, ja nuo kyllä hieman ahdistaa. Kuolema on lopullista [/quote] Niinhän se on luonnollista ja muiden kuolema ihan normaalia. Mutta se juuri mun elämä päättyy ja sitten tapahtuu mitä? Muut jatkaa elämää ja mä menetän kaiken enkä koskaan enää nää perhettäni tai rakkaitani. Tuntuu niin hirveeltä Ap
[/quote]
Kuolemanpelko on aivan normaalia, ja varsinkin sinun ikäiselläsi aivan olennainen osa itsesuojeluvaistoa. Eihän kukaan normaali terve ihminen halua kuolla!
Se on kuitenkin jo sairautta, jos kuolemanpelko hallitsee elämään ja ahdistaa aivan päivittäin. Ota yhteyttä vaikka koulukuraattoriin tai terveydenhoitajaan, ja hankkiudu mielenterveystoimiston vastaanotolle.
[/quote]On täysin normaalia pelätä joutuvansa helvettiin. Se on karmea paikka jos sinne päätyy, liekkimereen. Vain Jeesus Kristus pelastaa!