Tajuutteko oikeesti että tuutte kuolemaan?
Ette enää ikinä näe ketään rakkaitanne ja kaikki on vaan lopullisesti ohi. Eikö teitä ahdista?
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 23:56"]
Ette enää ikinä näe ketään rakkaitanne ja kaikki on vaan lopullisesti ohi. Eikö teitä ahdista?
[/quote] Se mikä ei ikinä ole syntynyt, ei voi koskaan kuolla. Joten ei ahista.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:32"]
buddhalainen filosofia vetoaa muhun; jälleensyntymä, karman laki, nirvanaan pyrkiminen. [/quote]Buddhahan sanoi ettei kukaan voi astua nirvanaan. Se mitä etsit, se sinulla jo on.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 16:08"]
Taidat äänestää Vihreitä, viherpiipertäjä.
[/quote]Kuuluuko se sulle mitä kukin äänestää?
Oikeasti odotan, että pääsen täältä pois, liikaa vaivaa kaikesta. En usko iänkaikkiseen elämään ja toivon olevani oikeassa!
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 23:56"]Ette enää ikinä näe ketään rakkaitanne ja kaikki on vaan lopullisesti ohi. Eikö teitä ahdista?
[/quote]Täähän on suora uhkaus. Ei epäsuora eikä laiton.
Mä en ainakaan aio kuolla. Delatkaa te muut vaan kaikessa rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:31"]Mä en ainakaan aio kuolla. Delatkaa te muut vaan kaikessa rauhassa.
[/quote]En mäkää. Tuu, mennää
En tajua. Koko liki 50 vuotta kestäneen elämäni ajan olen yrittänyt, mutta ei se mene jakeluun.
Tajuan. Tajusin sen ainakin kuusivuotiaasta alkaen, kun rakas mummoni kuoli. Mutta ahdistaako se, en osaa sanoa. Minua ahdistavat muut asiat ehkä enemmän.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:37"]
Tajuan. Tajusin sen ainakin kuusivuotiaasta alkaen, kun rakas mummoni kuoli. Mutta ahdistaako se, en osaa sanoa. Minua ahdistavat muut asiat ehkä enemmän.
[/quote]
Kyllähän nämä elämän ahdistukset ovat aika paljon akuutimpia.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:06"]
Mua on myös alkanu ahdistaa se kauheesti..ja myös mitä tapahtuu sen jälkeen..eniten ahdistaa ku miettii tätä maailmankaikkeutta.miks me ollaan olemassa jne. Pakko olla olemassa jotain suurempaa ku rupee oikeesti miettimään tätä elämää
.
Tyypillinen kommentti ihmiseltä, joka olettaa, että häntä varten ja hänen ymmärtämättömyyttä varten olisi oltava tässä maailmassa jotain "suurempaa". Kun ei ymmärretä esim. Kuolemaa ja maailmankaikkeutta, on helppo tukeutua siihen, että on jotain suurempaa niin kuin jumala tms. Ihminen on itsekäs kuvitellessaan että koska hän ei ymmärrä, on jotain maagista suurta, millä sitten lohdutetaan omaa ymmärtämättömyyttä ja pienuutta tässä maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:59"]Ei ahdista niinkään se, vaan joka päivä ahdistaa se, että maapallo on seuraavan sadan vuoden sisällä tuhon partaalla jos näille ympäristö/ilmasto-ongelmille ei tosissaan tehdä jotain!! Musta on käsittämätöntä, että kerskakulutus vaan jatkuu ja jatkuu, ei ajatella yhtään seuraavia sukupolvia, luontoa, eläimiä, tätä planeettaa joka on meidän AINOA koti. Ahdistaa, itkettää ja surettaa! Miksi ihmiskunta ei herää tekemään asioille jotain?!
[/quote]
Taidat äänestää Vihreitä, viherpiipertäjä.
[/quote]
Totta helvetissä äänestän vihreitä! Kyllä mun prioriteeteissä on ykkösenä aina ensin luonnon hyvinvointi ennen ihmisen ahneutta!
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:13"]Ei ahdista, sillä tiedän tämän elämän olevan vain lyhyt alku ikuiselle elämälle ja tiedän tapaavani vielä kaikki läheiseni ja eläväni heidän kanssaan ikuisesti Paratiisissa.
[/quote]
Jos Jumala suo.
Hei! Olen uskossa Jeesukseen, ja kuolema ei omalla kohdallani ahdista. Toki se, että osaako käyttää lyhyen elämänsä viisaasti, voi välillä ahdistaa. Jos turvaudut Jeesukseen syntiesi sovittajana ja haluat tehdä niistä parannuksen, saat anteeksi ja ikuisen elämän taivaassa. Ja jo täällä voit kokea ihmeellistä rakkautta ja huolenpitoa ja turvaa. Rukoilemista ja Raamatunlukua kannattaa kokeilla. Jumala on todella rakkaus.
Kuoleminen on normaalia, lukemattomat ihmiset ovat kuolleet ennen meitä. Ajatus omasta kuolemasta ei ahdista minua lainkaan. Sitten kun on kuollut, niin voi päästä uskonsa mukaiseen paratiisiin, syntyä uudelleen, yhtyä maailmansieluun tai päästä ikuiseen lepoon, eikä mikään näistä ole hullumpi vaihtoehto. Ikävämpää on jäädä tänne, kun joku läheisistä kuolee, silloin tuntee ikävää ja tuskaa, surua. Lopulta aika lääkitsee surunkin ja päällimäiseksi jäävät mieleen hyvät muistot edesmenneestä. Mielenkiintoinen sana muuten tuo edesmennyt. Perässä tullaan...
Ei kuolema ole pelottava. se on osa kokonaisuutta. en ole itse ihan varma, että miksi mutta pidän ajatusta kuolemattomuudesta helvetin masentavana.
-m35
Ei omien rakkaiden menetys omassa kuolemassa pelota vaan niiden rakkaiden kuolema ja läheisten toipuminen omasta kuolemasta
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 00:15"]Ap, onko tapahtunut jotain äskettäin, minkä johdosta mietit näin paljon kuolemaa? Esimerkiksi läheisen vakava sairastuminen tai kuolema? Minäkin ahdistun kuoleman ajattelemisesta, mutta olen oppinut katkaisemaan nämä ajatukset, ennen 100% paniikkia. Kuulostaa siltä, että voisit tarvita apua tähän. [/quote] Ei oo mitään sellaista ees sattunut. On sitä tullut kanssa ennenkin mietittyä mutta nyt on jatkuvia ahdistuskohtauksia ja kuolemanpelko tulee mieleen ihan normaaleissa arkitilanteissakin. Joskus katson miestäkin ja tajuan että joskus en nää sitäkään enää koskaan ja kestää tunteja ennen kuin ahdistus loppuu Ap
[/quote]
Ymmärrän sua. Tulin itse vastaavien ajatusten ahdistamana uskoon. On lohdullista ajatella, että kuolema on voitettu (se ei Jeesukseen turvaavan kohdalla tarkoita mitään pahaa) ja se on portti uuteen ja parempaan. Vaikka totta kai mä silti silloin tällöin pelkään kuolemaa, se on ihan inhimillistä ja ihmiselämään kuuluvaa.
Pidän epätodennäköisenä, että tulisin koskaan uskomaan mihinkään jumalaan tai vastaavaan, sillä mitä enemmän ajattelen jotakin sellaista, sitä järjettömämmältä se vain vaikuttaa. Tavallaan olen hieman kateellinen niille, jotka näistä jutuista pystyvät jotain lohtua saamaan. Paradoksaalista tässä on toki se, että kuolema on vähintäänkin yhtä mieletön asia. On päiviä, jolloin se iskee kuin märkä rätti päin kasvoja. Vältän kuitenkin liikaa mietiskelyä aiheesta, ja pyrin elämään tämän ainoan elämäni keskittyen niihin asioihin, joilla on minulle eniten merkitystä.
Kuolemasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, mutta tämä aforismintapainen on oma suosikkini:
“I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it.”
- Mark Twain
Tajuan kyllä, että kuolen vielä joskus ihan aikuisten oikeasti. En haluaisi ajatella sitä, ahdistaa liikaa. Joskus öisin tulee tuo lohduton ajatus mieleen; pimeys ja tyhjyys ja kylmyys ja yksinäisyys (kun en osaa kuvitella, miltä voi tuntua se kun ei tunne tai ajattele ollenkaan mitään, en osaa kuvitella millaista on olla olematta olemassa, joten siksi kai).
Olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa (kunhan ei pakkosyötä omaa uskontoaan muille eikä sen varjolla vahingoita muita). Agnostikko, mutta taipuvaisempi uskomaan siihen kantaan että kuolemanjälkeistä elämää ei taida olla vaikka emme sitä voi varmuudella tietääkään. Olisi tosin lohdullista, jos elämällä oikeasti olisi jokin tarkoitus ja olisi todella olemassa jotain "suurempaa" ja merkityksellistä (buddhalainen filosofia vetoaa muhun; jälleensyntymä, karman laki, nirvanaan pyrkiminen). Jos oisin henkisesti romuna ja siihen lisättäisiin päälle kuolema-ahdistus, niin olisin varmaan otollista kohderyhmää jollekin hihhuli-lahkolle, heheh :D.