Lue keskustelun säännöt.
Olen pilannut elämäni.
09.05.2015 |
Ihan oikeasti, ahdistaa. Olen pettänyt miestäni jo muutaman kerran. En voi puhua asiasta kenellekkään, kaikki asiat vain pursuavat sisälläni. Meillä on avioliitto ja pienet lapset. Arki on tosi rankkaa monen kanssa, mies aina töissä ja jos on kotona, niin nukkuu. Ja minä petän miehen kanssa joka on perhetuttu, välejä ei pysty ikinä tuohon ihmiseen katkaista vaikka miten haluaisi. Lapsemme ovat bestiksiä keskenään. Tää kaikki on niin sairasta, ei voi olla tottakaan. Tuntuu että elämä on niin paskaa, ei kiinnosta saada mitään toimimaan. Oon itseni kanssa niin hukassa, en tiedä miten tästä tilanteesta pääsis ulos. Oon noidankehässä. Elämä on pelkkää paskaa, voisin vaan vajota jonnekki. Herätä vaikka kun lapset on isoja. Ahdistaa niin kun kenellekkään en voi puhua. :(
Kommentit (30)
Kertokaa puolisoillenne niin alkaa asiat ratkeemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen samanlaisen tilanteen. Tuli siis kaikkien tietoon jotenkin, en muista miten...
Koita nyt ainakin lopettaa tuo touhusi.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 19:47"]
Tiedän tunteen... Olen rakastunut mutta en vaimoani. Erota ei voida rahallisista syistä. Nainen ketä rakastan alkaa kyllästyä kaikkeen. Pelkään kuollakseni että menetän hänet.. Ahdistun kotona kun en voi olla toisen kanss. En tiedä kuinka tästä pääsen mihinkään suuntaan
[/quote]
Mitkä ne rahalliset syyt on? Asuntolaina? Eroa nyt hyvä ihminen, tuo ei ole reilua vaimoasi kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 19:47"]Tiedän tunteen... Olen rakastunut mutta en vaimoani. Erota ei voida rahallisista syistä.
Nainen ketä rakastan alkaa kyllästyä kaikkeen. Pelkään kuollakseni että menetän hänet..
Ahdistun kotona kun en voi olla toisen kanss. En tiedä kuinka tästä pääsen mihinkään suuntaan
[/quote]
Meillä on vaan tuon miehen kanssa sama ajatus, että keskenään emme edes haaveile yhteistä tulevaisuudesta. Haaveet lähinnä rajoittuu siihen että kun saisi joskus kokonaisen yön olla kahdestaan. Nyt kun molemmilla on lapsia, kaikki tapaamiset pitää juonia jotenkin. Tää on ihan kahjoa kaikki. Vaikka miten yritti ajatella että tää ei saa vaikuttaa kenenkään väleihin tai liittoihin niin tää nykyinen liitto näytti nyykähtävän tähän. Tässä vaiheessa tuntuu et elämä on jo niin sekasin et ei tätä voi selvittää, voisin nyt vaan kuolla. Missään oo enää mitää järkeä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 19:49"]Tunnen samanlaisen tilanteen. Tuli siis kaikkien tietoon jotenkin, en muista miten...
Koita nyt ainakin lopettaa tuo touhusi.
[/quote]
Miten? Elämä on kaikin puolin paskaa ja miehen kans ei kiinnosta enää saada romantiikkaa roihuamaan kun ei toimi mikään muukaan. Siihen kun tuo toinen mies taas ehdottaa näkemistä niin se aina tuntuu ainoalta valopilkulta elämässä. Tää on niin sairasta kaikki. Lapset näkee lähes päivittäin keskenään, en mä pysty välejäkään katkaista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on perhe ja petät miestäsi, mutta surkuttelet vain sitä, että olet pilannut oman elämäsi. Ei tuosta enää itsekkäämmäksi voi muuttua.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:07"]Sinulla on perhe ja petät miestäsi, mutta surkuttelet vain sitä, että olet pilannut oman elämäsi. Ei tuosta enää itsekkäämmäksi voi muuttua.
[/quote]
Samaa mieltä.
Kun kerran sen rajan ylittää, ylittää sen toistekin. Olisit voinut poistua tilanteesta viime hetkellä jos olisit oikeasti ajatellut perhettäsi.
En tuomitse sinua, mutta kaikki oli sun käsissä ja ite päätit mennä mukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:07"]Sinulla on perhe ja petät miestäsi, mutta surkuttelet vain sitä, että olet pilannut oman elämäsi. Ei tuosta enää itsekkäämmäksi voi muuttua.
[/quote]
No joo, huono aloitus. Olen pilannut vaikka kenen elämän. Ja lapsiparat. Huomenna äitienpäivä ja sädekehä päänpäällä otan kortteja vastaan. Ihan oikeasti, tää on ihan sairasta kaikki. Tuntuu et mitä järkeä koko elämässä on kun se lähes ainoa asia mikä elämässäni on ollut on niin paskana. En näe ulospääsyä tilanteesta. :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 19:51"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 19:47"]
Tiedän tunteen... Olen rakastunut mutta en vaimoani. Erota ei voida rahallisista syistä. Nainen ketä rakastan alkaa kyllästyä kaikkeen. Pelkään kuollakseni että menetän hänet.. Ahdistun kotona kun en voi olla toisen kanss. En tiedä kuinka tästä pääsen mihinkään suuntaan
[/quote]
Mitkä ne rahalliset syyt on? Asuntolaina? Eroa nyt hyvä ihminen, tuo ei ole reilua vaimoasi kohtaan.
[/quote]
Ei ole reilua ei, tiedän sen. Tässä on reiluus kaukana. jos omaisuus mahtuisiki muovipussiin ja voisi ovelta huikata etta moikka. Lapset jo isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tismalleen samanlaisessa tilanteessa paitsi että se toinen mies on sinkku.. samoja fiiliksiä käyn läpi.
Elämä vain joskus yllättää niin, että sitä ei osaa kuvitellaakaan kuinka huonosti parisuhteessa voi mennä ja sitten, kun tällainen valopilkku elämään tulee samaan aikaan, on soppa valmis. Olen itsekin kokenut sen, kuinka toisesta miehestä tulee se valopilkku elämässä. Siihen asti olin ollut tiukasti uskollinen. Vieläkään en ole tuosta toisesta miehestä eroon kokonaan päässyt. Omatunto soimaa ja joskus näen jopa painajaisia. On vain vaikea lopettaa sellaista mikä tuo niin paljon iloa ja mielihyvää, jota en ole pitkään aikaan omassa suhteessaan saanut enää. Olin masentunut elämäntilanteestani ja siitä, ettei mieheni enää nähnyt minua vuosiin.
Olen ajatellut, että jossain vaiheessa toivottavasti pystyn suhteen lopettamaan. Haluan pitää asian omana tietonani, vaikka se sieluani painaa. Välillä se, että on toisenlainen ihminen kuin muut ehkä olettavat, tuntuu kummalliselle itsestä.
Tsemppiä sinulle. Jotenkin selviät. Elämä kasvattaa. Luulen, että jotkut ihmiset tupsahtavat elämäämme syystä. Minua toinen mies opetti rakastamaan itseäni, nauttimaan, heittäytymään, olemaan ylpeä kauneudestani taas pitkän ajan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu mitä paskoja mätisäkkejä te pertäjät kaikki olette
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 19:47"]Tiedän tunteen... Olen rakastunut mutta en vaimoani. Erota ei voida rahallisista syistä.
Nainen ketä rakastan alkaa kyllästyä kaikkeen. Pelkään kuollakseni että menetän hänet..
Ahdistun kotona kun en voi olla toisen kanss. En tiedä kuinka tästä pääsen mihinkään suuntaan
[/quote]
miksi kutsutaan henkilöä, joka on toisen kanssa rahasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:17"]Elämä vain joskus yllättää niin, että sitä ei osaa kuvitellaakaan kuinka huonosti parisuhteessa voi mennä ja sitten, kun tällainen valopilkku elämään tulee samaan aikaan, on soppa valmis. Olen itsekin kokenut sen, kuinka toisesta miehestä tulee se valopilkku elämässä. Siihen asti olin ollut tiukasti uskollinen. Vieläkään en ole tuosta toisesta miehestä eroon kokonaan päässyt. Omatunto soimaa ja joskus näen jopa painajaisia. On vain vaikea lopettaa sellaista mikä tuo niin paljon iloa ja mielihyvää, jota en ole pitkään aikaan omassa suhteessaan saanut enää. Olin masentunut elämäntilanteestani ja siitä, ettei mieheni enää nähnyt minua vuosiin.
Olen ajatellut, että jossain vaiheessa toivottavasti pystyn suhteen lopettamaan. Haluan pitää asian omana tietonani, vaikka se sieluani painaa. Välillä se, että on toisenlainen ihminen kuin muut ehkä olettavat, tuntuu kummalliselle itsestä.
Tsemppiä sinulle. Jotenkin selviät. Elämä kasvattaa. Luulen, että jotkut ihmiset tupsahtavat elämäämme syystä. Minua toinen mies opetti rakastamaan itseäni, nauttimaan, heittäytymään, olemaan ylpeä kauneudestani taas pitkän ajan jälkeen.
[/quote]
Kiitos, oli lohdullista luettavaa. Jotenkin päinhän tässä on vain elämää jatkettava. Välillä sitä jo miettii eteenpäin että mitähän vastassa on. Missä vaiheessa aika on kypsä kun kerron, tai olemmeko jääneet jollekin kiinni. Hullua. Muiden silmissä olen tietysti niin siveellinen. Välillä vaan tulee hetkiä kun tuntuu et näiden ajatusten kanssa pakahtuu kun ei saa minnekkään purettua ja ei voi kellekään kertoa. Mut pitäis nyt siirtää ajatukset noihin lapsiin ja niiden hoitamiseen, ehkä tämäkin sotku jossain vaiheessa purkautuu suuntaan tai toiseen. :)
Ap
Miksi ihmeessä jäätte näihin kuolleisiin, huonoihin parisuhteisiin? Rahan takia... Järjetöntä uhrautua rahan vuoksi. Lasten takia... Ei lapsi ole onnellinen perheessä jossa vanhemmat ovat onnettomia yhdessä.
En tuomitse pettämistä, vaikka se väärin ehdottomasti on. Ymmärrän hyvin millainen vaikutus tuollaisella valonpilkahduksella on elämässä silloin kun tuntuu ettei ole ulospääsyä. Kyllä siitä on ulospääsy, ja vaihtoehtona korjata parisuhde tai lopettaa se. Itse päätin lopettaa kärvisteltyäni samassa tilanteessa pitkään, ja hyvää siitä lopulta seurasi vaikka pelotti, perhe hajosi, ja elintaso tippui. Tuolla tavalla vain rikot itsesi.
Kannattaisiko nyt kääntää se katse pois omasta navasta kohti omia lapsia ja miettiä mikä on tärkeää ja kenellä on valta valita.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:37"]Miksi ihmeessä jäätte näihin kuolleisiin, huonoihin parisuhteisiin? Rahan takia... Järjetöntä uhrautua rahan vuoksi. Lasten takia... Ei lapsi ole onnellinen perheessä jossa vanhemmat ovat onnettomia yhdessä.
En tuomitse pettämistä, vaikka se väärin ehdottomasti on. Ymmärrän hyvin millainen vaikutus tuollaisella valonpilkahduksella on elämässä silloin kun tuntuu ettei ole ulospääsyä. Kyllä siitä on ulospääsy, ja vaihtoehtona korjata parisuhde tai lopettaa se. Itse päätin lopettaa kärvisteltyäni samassa tilanteessa pitkään, ja hyvää siitä lopulta seurasi vaikka pelotti, perhe hajosi, ja elintaso tippui. Tuolla tavalla vain rikot itsesi.
[/quote]
Joskus kyse ei ole puhtaasti rahasta vaan asioista joista joutuisi luopumaan. Ei minua raha kiinnosta, kunhan toimeen tulee, kyse on mistä joutuisi luopumaan. Onhan kaikki sellainenkin maallista, tiedä, mmutta omalla kohdallani on kyse elämän tyylistäni, haaveestani mistä joutuisin luopumaan, luopuisin suuresta osasta mitä itse olen ja mikä tekee minusta minut.
Välillä ajattelen jos vaan repäisisi laastarin. Salasuhteen olen yrittänyt lopettaa monet kerrat. En pysty, en ainakaan vielä ole pystynyt. Niin syvä ahdistus ja paha olo, ikävä valtaa minut etten pysty edes hengittää. Valehtelen silloin itselleni ja tälle naiselle että kaikki järjestyy..
Suomeksi tässä on vain paskoja vaihtoehtoja. Kusessa ollaan.
En ole koskaan ollut tuossa tilanteessa, mutta kommentteja lukemalla saan sen vaikutelman että salakumppanin harteilla on käytännössä kaikki vastuu elämän onnellisuudesta ja "vanha" parisuhde on kaiken negatiivisen ilmentymä. Onkohan kyseessä edes aito rakkaus vai jokin elämäntilanteen laukaisema stressireaktio.
Tiedän tunteen... Olen rakastunut mutta en vaimoani. Erota ei voida rahallisista syistä.
Nainen ketä rakastan alkaa kyllästyä kaikkeen. Pelkään kuollakseni että menetän hänet..
Ahdistun kotona kun en voi olla toisen kanss. En tiedä kuinka tästä pääsen mihinkään suuntaan