Syy miksi syrjäydyin
Synnyin vuonna 92 alkoholisti perheeseen. Lapsuudesta muistan että vanhemmat riiteli paljon. Minut otettiin huostaan 14vuotiaana ja aloin käyttää kannabista ja alkoholia lastenkoti aikoina. Pääsin 18 täytettyäni pois laitoksesta ja mitään koulutusta en ole saanut käytyä. Tällä hetkellä elän itähelsingin lähiössä ja päivät kuuluu lähinnä ryypäten. Erilaiset olosuhteet on muilla ja paskan ympäristön takia syrjäydyin. Että haukkakaa vaan mua laiskaksi ynnä muuta. Mutta kaikilla ei ole samat lähtökohdat kun muilla. Ja masennukseeni en oo saanut muuta apua kun pillereitä.
Kommentit (56)
Jos tuon takia syrjäydytään, olisi Suomessa vähintään miljoona kaltaistasi. Nyt alat elämään ja lopeta itsesääli!
t. Itse paljon pahemmassa asemassa ollut.
Et tekstisi perusteella vaikuta heikkolahjaiselta. Kehitysvammaisetkin pystyvät saamaan itselleen ammatillisen koulutuksen, ja tuskin sentään kehitysvammainen olet? Jos narkkipiirit pitää vallassaan, niin hakeudu koulutukseen toiselle paikkakunnalle eri puolelle Suomea. Ihan varmasti pääset yhteiskuntaan vielä kiinni, jos vain itse haluat ja uskot itseesi. Kaikkien on pakko rakentaa oma elämänsä. Yksi miljoonasta saa kaiken tarjottimella.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:04"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:03"]Minulla on samanlaiset lähtökohdat mutta en silti ole alkanut käyttämään huumeita. Sisarukseni ovat kaikki päihdeongelmaisia ja yksi on päätynyt itsemurhaan. Saattaa kuulostaa karulta mutta en tunne sääliä heitä kohtaan jotka pilaavat elämänsä huumeilla tai alkoholilla. Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus ja jokainen voi parantaa elämäänsä opiskelemalla hyvään ammattiin, niin minä ainakin aion tehdä.
[/quote]
Luuletko että kaikki pystyy kouluja käymään? ap
[/quote]
Omalta kohdalta voin sanoa että jos minä pystyn niin luulen että muutkin pystyvät jos ovat päättäväisiä ja hakevat apua. Olin koulukiusattu ylä-asteella ja lukiossa aloin saamaan paniikkikohtauksia ja pelkäsin mennä kouluun. En pystynyt edes syömään ruokalassa kun sain ahdistuskohtauksia ja käteni alkoivat tärisemään. Onneksi sain aloitettua psykoterapian ja vaihtamaan lukiota. Olin melkein vuoden käymättä koulua masennuksen ja pelkojeni takia mutta onneksi hain apua ja nyt valmistun ylioppilaaksi ja kirjoitukset menivät hyvin. Vaikka lukio oli minulle kuin painajaista ja monesti matkalla koulusta kämpilleni itkin, olen silti kiitollinen että minulla on mahdollisuus opiskella.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 17:54"]Tajuatko sinä, että sulla on myös vapaa tahto. Eli jos noin pystyt itseäsi analysoimaan pystyt myös itseäsi auttamaan ja nousta paremmaksi kuin lähtökohtasi ovat. Jos arvostat tarpeeksi itseäsi ja elämääsi pystyt parempaan. [/quote] Vapaatahto? Kun alkoholismikin on geeniperimässä? Ja heikkolahjaisena en pärjää kilpailuyhteiskunnassa.
[/quote]
:D
Heikkolahjaiset ja kouluttamattomat narkkarit: ryhdistäytykää!
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:04"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:03"]Minulla on samanlaiset lähtökohdat mutta en silti ole alkanut käyttämään huumeita. Sisarukseni ovat kaikki päihdeongelmaisia ja yksi on päätynyt itsemurhaan. Saattaa kuulostaa karulta mutta en tunne sääliä heitä kohtaan jotka pilaavat elämänsä huumeilla tai alkoholilla. Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus ja jokainen voi parantaa elämäänsä opiskelemalla hyvään ammattiin, niin minä ainakin aion tehdä. [/quote] Luuletko että kaikki pystyy kouluja käymään? ap [/quote] Omalta kohdalta voin sanoa että jos minä pystyn niin luulen että muutkin pystyvät jos ovat päättäväisiä ja hakevat apua. Olin koulukiusattu ylä-asteella ja lukiossa aloin saamaan paniikkikohtauksia ja pelkäsin mennä kouluun. En pystynyt edes syömään ruokalassa kun sain ahdistuskohtauksia ja käteni alkoivat tärisemään. Onneksi sain aloitettua psykoterapian ja vaihtamaan lukiota. Olin melkein vuoden käymättä koulua masennuksen ja pelkojeni takia mutta onneksi hain apua ja nyt valmistun ylioppilaaksi ja kirjoitukset menivät hyvin. Vaikka lukio oli minulle kuin painajaista ja monesti matkalla koulusta kämpilleni itkin, olen silti kiitollinen että minulla on mahdollisuus opiskella.
[/quote]
Ei ihan vielä riitä pärjäämiseen :) Vielä sinun pitäisi pystyä kouluttautumaan ja käymään 50 vuotta töissä. Tule sitten sanomaan pärjänneesi.
[/quote]
Ei ihan vielä riitä pärjäämiseen :) Vielä sinun pitäisi pystyä kouluttautumaan ja käymään 50 vuotta töissä. Tule sitten sanomaan pärjänneesi.
[/quote]
Niin minulla oli aikomuskin. En kai muuten olisi käynyt lukiota loppuun ja pyrkisi yliopistoon?
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 17:52"]
Mutta kaikilla ei ole samat lähtökohdat kun muilla. Ja masennukseeni en oo saanut muuta apua kun pillereitä.
[/quote]
Ei 1000 vuotta sittenkään ollut aikaa masennella. Leikkaa tukkas ja mene töihin!
Aloitin polttamaan tupakkaa vuonna 92, johan tässä tuntee itsensä aika vanhaksi.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:38"]
[/quote] Ei ihan vielä riitä pärjäämiseen :) Vielä sinun pitäisi pystyä kouluttautumaan ja käymään 50 vuotta töissä. Tule sitten sanomaan pärjänneesi. [/quote] Niin minulla oli aikomuskin. En kai muuten olisi käynyt lukiota loppuun ja pyrkisi yliopistoon?
[/quote]
Aikomus, aikomus. Palataan asiaan seuraavan 50 vuoden jälkeen.
Minullakin oli aikomus voittaa Kenossa.
Minutkin on teini-iässä sijoitettu kauas kotoa. Kaikki mahdolliset päihteet tulivat tutuiksi, samoin kun muut kauheat elämäntavat. Ei mitään ryhtiä tai tavotteita elämässä. Ajattelin että kyllä sitten joskus kaikki vaan jotenkin itsestään järjestyy.
Aloitin kouluja ja lopetin samaa tahtia. Ei vaan jaksanut, ei kiinnostanut, en uskonut pystyväni siihen kuitenkaan.
Sitten simsalabim, jokin kolahti! Tajusin, että ei se helppoa ole, eikä välttämättä hauskaakaan, eikä aina tunnu mahdolliselta, mutta itse on asiat tehtävä jos jotain hyvää sisältöä elämäänsä tahtoo! Hain kouluihin, en päässyt, hain uudestaan ja pääsin. Opiskelin, jopa loppuun asti, muutamankin tutkinnon, jopa korkean! Eka työpaikka reilusti yli kaksikymppisenä oli tosi jännää ja ajattelin ettei minusta vain ole siihen, mutta näin sitä vain on jo työuraakin takana ja eteenpäin mennään. Ei se "oravanpyörä" niin kamalalta ja turhalta enää tunnukaan kun on oman elämänsä herra. Ainakin jotenkin, ainakin nyt ja vähäsen.
Älä syytä mennyttä, vaan ota sieltä kokemukset parhaaksesi ja astu eteenpäin!
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 17:52"]Synnyin vuonna 92 alkoholisti perheeseen. Lapsuudesta muistan että vanhemmat riiteli paljon. Minut otettiin huostaan 14vuotiaana ja aloin käyttää kannabista ja alkoholia lastenkoti aikoina. Pääsin 18 täytettyäni pois laitoksesta ja mitään koulutusta en ole saanut käytyä. Tällä hetkellä elän itähelsingin lähiössä ja päivät kuuluu lähinnä ryypäten. Erilaiset olosuhteet on muilla ja paskan ympäristön takia syrjäydyin. Että haukkakaa vaan mua laiskaksi ynnä muuta. Mutta kaikilla ei ole samat lähtökohdat kun muilla. Ja masennukseeni en oo saanut muuta apua kun pillereitä.
[/quote]
Ja joku toinen samoista lähtökohdista pärjää hyvin
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 18:38"]
[/quote] Ei ihan vielä riitä pärjäämiseen :) Vielä sinun pitäisi pystyä kouluttautumaan ja käymään 50 vuotta töissä. Tule sitten sanomaan pärjänneesi. [/quote] Niin minulla oli aikomuskin. En kai muuten olisi käynyt lukiota loppuun ja pyrkisi yliopistoon?
[/quote]
Aikomus, aikomus. Palataan asiaan seuraavan 50 vuoden jälkeen.
Minullakin oli aikomus voittaa Kenossa.
[/quote]
Eli mielestäsi on huono asia jos haluaa hyvän koulutuksen ja tehdä töitä?
Elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisiä mielummin makuutetaan kotona, kuin että heidän annettaisiin elää vapaana. Siinä olisi aikaa rakentaa vaikka itselleen talo sillä aikaa kun kotona pidetään väkisin.
Se vain on täällä estetty tehokkaasti varastamalla kaikki materiaalit ja maat itselleen. Sen jälkeen pakotetaan vielä käyttämään näiden itsensä ylentäjien palveluja. Ei kai siinä mikään silloin onnistu, jos se on estetty!
Itse olen elänyt kuitenki niin kauan syrjäytyneenä ja en tiedä muunlaisesta elämästä mitää. En usko että minusta olisi ns normaaliin elämään.