Minkä tien valitsisit? Parisuhde/lapset/ura
Olen suhteessa minulle tärkeän ihmisen kanssa. Toisaalta moni aika oleellinen asia myös erottaa meitä. Jahkailen siis töihin keskittymisen ja naimisiinmenon sekä lapsenteon välillä.
Faktat:
- mies on pienituloinen opiskelija, oman alan töidensaanti varsin epävarmaa
- minä vastavalmistunut, töitä pätkissä tiedossa, ei vakituista, toisaalta saattaa löytyäkin, jos käy tuuri
- haluan lapsia jossakin lähitulevaisuudessa, aikaa ei ole loputtomasti
Nyt se kysymysosuus: Mitä tekisit minuna? Miksi? Tässä vähän vaihtoehtoja:
1. Jätät miehen, keskityt töidensaantiin/tekemiseen/uran edistämiseen ja unohdat perheen.
2. Pysyt miehen kanssa, naimisiin ja lasten yrittämistä lähivuosina, vaikka talous epävarma.
3. Pysyt miehen kanssa, mutta nielet sen, että lapsiin ei ole varaa.
Lähinnä haen perusteluja valinnoille. Kiukuttaa se, että olen ajattelematta valinnut kumppanini niin, että hän ei juurikaan voi elintasomielessä kompensoida asioita vauvaloma-aikana, joten asunnonostot ja muut tuntuvat epävarmoilta, jopa mahdottomilta ajatuksilta. Tavallaan tätä ajatusta varmasti moni aaveella kirjoitteleva kammoksuu: Ajattelit siis päästä loisimaan miehen rahoilla. Siitä ei varsinaisesti ole kyse, ja koska tahansa voisin vaihtaa osia, mutta miehellä ei ole kohtua, joten mun on pakko olla synnyttäjä ja lomailla lapsen kanssa ainakin aluksi. Kai se vuosi on aika minimi?
Mitä ajatuksia herättää teissä?
Kommentit (23)
11 olin siis minä.
Mies ei kai voi heittäytyä kotiin heti? Minkäikäinen vauva voi aikaisintaan jäädä miehen kanssa? Ajatus imetyksen lyhyydestä kylmää. Sehän on terveellistä?
Saatan kuulostaa kylmältä. Väittäisin kuitenkin, että jos teen jonkun valinnan, panostan siihen todella. En siis halua lasta, jos voin panostaa siihen liian vähän.
- ap -
Ura! Suosittelen sinuakin. Miehiä tulee ja menee. Lapset..no niistä on vain harmia. Mutta se mitä itse luot, ammatillisesti pysyy. Ja se on sun turvanas.
2. Niin kauan kun tekee töitä toisten leivissä työtilanne ei ole koskaan varma, perhe on se mikä auttaa jaksamaan joten jos sen tietää haluavansa niin siihen kannattaa panostaa.
Meillä oli molemmilla hyvät vakituiset työpaikat kun tuli raskaaksi, mut irtisanottiin yt:den seurauksena alkuraskauden aikana ja mies puoli vuotta esikoisen syntymän jälkeen.
Siitä selvittiin vaikka pari vuotta oli tosi raskasta ja tiukkaa taloudellisesti. Nyt lapsia on jo kolme, mies töissä ja minä palaamassa töihin syksyllä ja elämä on oikein mukavaa taas mutta kyllä ne pari vuotta opettivat ettei kannata suunnitella elämää liian joustamattomasti sillä koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.