Mitä tekisit, jos lapsesi syyttäisi aikuisena sinua huonosta kohtelusta?
Kommentit (29)
Keskustelisin. Ennen kaikkea pyytäisin anteeksi vaikka en kaikkia syytöksiä ehkä ymmärtäisikään. Ei ole olemassa virheettömiä vanhempia.
Kannattaa keskustella asiasta. Minuakin kaltoinkohdeltiin lapsena. Alkoholismia, jatkuvia riitoja vanhemmmilla. Lapset pelkäsi ja koulussa kiusattiin hullujen vanhempien vuoksi.
Menisin itseeni ja miettisin olisiko aiheesta sanonut. Joka tapauksessa kannatan avointa keskustelua.
Olen aina sanonut nyt jo aikuiselle lapselleni, että sanoo vaan reilusti ja avoimesti jos jokin hiertää tai jos tuntuu siltä että olen möhlinyt kasvatuksessa. Ymmärtämättömyyttäni olen saattanut niin toimia ja mielelläni keskustelen sitten asian auki.
Ei kuulemma ainakaan tähän mennessä ole ollut mitään, meillä on ihanat välit. 💖😊
Vierailija kirjoitti:
On syyttänyt. Asiasta puhuttiin yhdessä, ja oikaistiin vääriä muistikuvia ja luuloja. Anteeksi pyydettiin oikeita asioita.
Tää ei sitten toimi silloin, kun vanhemmat eivät näe omassa toiminnassa vikaa vaikka se olisi ollut ihan sairasta. Moni väittää jälkikasvun muistavan väärin tai käsittäneen väärin, vaikka olisi toiminut kuinka räikeästi.
Pitäisin suuni kiinni ja kuuntelisin. Oma äiti ei tähän pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On syyttänyt. Asiasta puhuttiin yhdessä, ja oikaistiin vääriä muistikuvia ja luuloja. Anteeksi pyydettiin oikeita asioita.
Tää ei sitten toimi silloin, kun vanhemmat eivät näe omassa toiminnassa vikaa vaikka se olisi ollut ihan sairasta. Moni väittää jälkikasvun muistavan väärin tai käsittäneen väärin, vaikka olisi toiminut kuinka räikeästi.
Tää on yleistä, että ei nähdä mitään ongelmaa, vaikka lapset on terapiassa käymään asioita läpi mielenvikaisten vanhempien takia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On syyttänyt. Asiasta puhuttiin yhdessä, ja oikaistiin vääriä muistikuvia ja luuloja. Anteeksi pyydettiin oikeita asioita.
Tää ei sitten toimi silloin, kun vanhemmat eivät näe omassa toiminnassa vikaa vaikka se olisi ollut ihan sairasta. Moni väittää jälkikasvun muistavan väärin tai käsittäneen väärin, vaikka olisi toiminut kuinka räikeästi.
Tää on yleistä, että ei nähdä mitään ongelmaa, vaikka lapset on terapiassa käymään asioita läpi mielenvikaisten vanhempien takia..
Ikävä kyllä tämä. Onneksi äitini ei ole kuullut mitä terapeuttini hänestä sanoi. Ei ollut kovin positiivista. Terapeuttini auttoi huomaamaan mikä kaikki oli väärin tehty minua kohtaan.
Olisin kiinnostunut kuulemaan että mitä tein väärin ja kertoisin että olen toiminut niin miten siinä tilanteessa näin parhaaksi. Oikeasti kannattaa kuunnella, se miten tuollaisen keskustelun jälkikasvunsa kanssa hoitaa on iso asia ja sillä on paljon merkitystä
En yhtään yllättyisi. Anna tulla vaan kaikki ryöppy. Oksenna paha olo pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On syyttänyt. Asiasta puhuttiin yhdessä, ja oikaistiin vääriä muistikuvia ja luuloja. Anteeksi pyydettiin oikeita asioita.
Tää ei sitten toimi silloin, kun vanhemmat eivät näe omassa toiminnassa vikaa vaikka se olisi ollut ihan sairasta. Moni väittää jälkikasvun muistavan väärin tai käsittäneen väärin, vaikka olisi toiminut kuinka räikeästi.
Moni lapsi myös muistaa väärin, tai hänen kokemuksensa ovat värittyneet jostain syystä mikä ei ole vanhemman vika. Olen itse muistanut täysin väärin, ja niin on tosiaan myös oma lapseni.
Käsitin aloituksen niin että tätä huonoa kohtelua ei ole tapahtunut, mutta lapsi silti syyttää siitä.
Oma lapseni on toennut myös ihan itsekseen kun teini-ikä meni ohi, ja tajunnut että hän on itse aiheuttanut omalla käytöksellään tiettyjä toimenpiteitä häntä kohtaan. Nykyään ihmettelee miksei sen ja sen äiti yhtään välitä lapsestaan, kun jonkun äiti ei puutu lapsen tekemisiin lapseni mielestä riittävästi :)
Niin, tämä olikin vain huomionarvoinen lisäys. Vähän on vaikea kuvitella, että ketään aikuista häiritsisi ihan hirveästi, eikä tietäisi mitä tehdä, jos lapsi syyttäisi jostakin ihan turhasta mitä ei ole tapahtunut. Jos se kauheasti nostattaa tunteita niin olisikohan jotain perää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On syyttänyt. Asiasta puhuttiin yhdessä, ja oikaistiin vääriä muistikuvia ja luuloja. Anteeksi pyydettiin oikeita asioita.
Tää ei sitten toimi silloin, kun vanhemmat eivät näe omassa toiminnassa vikaa vaikka se olisi ollut ihan sairasta. Moni väittää jälkikasvun muistavan väärin tai käsittäneen väärin, vaikka olisi toiminut kuinka räikeästi.
Moni lapsi myös muistaa väärin, tai hänen kokemuksensa ovat värittyneet jostain syystä mikä ei ole vanhemman vika. Olen itse muistanut täysin väärin, ja niin on tosiaan myös oma lapseni.
Käsitin aloituksen niin että tätä huonoa kohtelua ei ole tapahtunut, mutta lapsi silti syyttää siitä.
Oma lapseni on toennut myös ihan itsekseen kun teini-ikä meni ohi, ja tajunnut että hän on itse aiheuttanut omalla käytöksellään tiettyjä toimenpiteitä häntä kohtaan. Nykyään ihmettelee miksei sen ja sen äiti yhtään välitä lapsestaan, kun jonkun äiti ei puutu lapsen tekemisiin lapseni mielestä riittävästi :)
Niin, tämä olikin vain huomionarvoinen lisäys. Vähän on vaikea kuvitella, että ketään aikuista häiritsisi ihan hirveästi, eikä tietäisi mitä tehdä, jos lapsi syyttäisi jostakin ihan turhasta mitä ei ole tapahtunut. Jos se kauheasti nostattaa tunteita niin olisikohan jotain perää.
Oma äitini on tuossa tilanteessa sanonut että "niinniin, kaikkihan se on minun syytä".
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiinnostunut kuulemaan että mitä tein väärin ja kertoisin että olen toiminut niin miten siinä tilanteessa näin parhaaksi. Oikeasti kannattaa kuunnella, se miten tuollaisen keskustelun jälkikasvunsa kanssa hoitaa on iso asia ja sillä on paljon merkitystä
Näin itse toimin. Asiat selvitettii, ja kaikki on nykyään ok.
T: alapeukkujen saaja.
Kuuntelisin hiljaa ja lopuksi pyytäisin anteeksi. Se olisi mulle kyllä raskas pala. Äitiys on mulle tärkeintä elämässä, ja olisi kauheaa kuulla että minun elämän paras osa olisi ollut lapseni elämän pahin painajainen. Pelkkä ajatuskin ahdistaa.
Kuuntelisin ja toteaisin, että jaha. Sinulla on tuollainen kokemus. Ja sitten jatkaisin elämääni kuin ennenkin. Kun lapseni haluaisi palata asiaan, niin muistuttaisin, että olet jo kertaalleen kertonut tuon kaiken, mutta toki kuuntelen ja lopuksi toteaisin, että jaha. En kommentoisi, en kieltelisi, en pyytäisi anteeksi. Toisen kokemus on hänen omansa, ei sitä muut voi vähätellä tai kieltää, mutta eipä sitä muiden pidä pyytää anteeksi. Jokainen valitsee itse sen, miten asiat haluaa kokea.
Kuuntelisin ja pyytäisin anteeksi. On jo tullutkin vastaan yksi asia, jonka vasta sitten tajusin, että miten hän on sen silloin ymmärtänyt.
Eli parhaani yritin, mutta persiilleen meni. Ei ollut paha tarkoitus, mutta mitä se sitten auttaa. Pyysin anteeksi.
Jos tietäisin ite, että olisin vaikka jättänyt ilman hoitoa, ruokaa, vaatteita, harrastuksia ym. niin kuuntelisin.
Turhaa valitusta siitä, että ei oo saanut jotain tai, että oon vslttanut vaikka siitä, kun ei siivota jälkiä tai tehdä pyydettyjä asioita ja oon siitä suutunu, niin sitä en anteeks pyytele.
Jotku säännöt ne on oltava kuitenkin ja kunnioitus.
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin ite, että olisin vaikka jättänyt ilman hoitoa, ruokaa, vaatteita, harrastuksia ym. niin kuuntelisin.
Turhaa valitusta siitä, että ei oo saanut jotain tai, että oon vslttanut vaikka siitä, kun ei siivota jälkiä tai tehdä pyydettyjä asioita ja oon siitä suutunu, niin sitä en anteeks pyytele.Jotku säännöt ne on oltava kuitenkin ja kunnioitus.
Sulla onkin varmaan sitten suhteellisen normaali kasvatustapa, jos lapsilla ei tule muuta valittamista. Tuskinpa tuollaisesta kukaan jaksaisi aikuisena alkaa keskustella vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin ite, että olisin vaikka jättänyt ilman hoitoa, ruokaa, vaatteita, harrastuksia ym. niin kuuntelisin.
Turhaa valitusta siitä, että ei oo saanut jotain tai, että oon vslttanut vaikka siitä, kun ei siivota jälkiä tai tehdä pyydettyjä asioita ja oon siitä suutunu, niin sitä en anteeks pyytele.Jotku säännöt ne on oltava kuitenkin ja kunnioitus.
Sulla onkin varmaan sitten suhteellisen normaali kasvatustapa, jos lapsilla ei tule muuta valittamista. Tuskinpa tuollaisesta kukaan jaksaisi aikuisena alkaa keskustella vanhempien kanssa.
Niin ite ajattelisin. Mutta teini valittaa siitä, että suutun vaikka siitä, ettei siivota jälkiä.
Mielestäni jos oon toistanut jotain asiaa 100 kertaa, niin se pitäis jo muistaa, ilman jatkuvaa muistutusta.
Vaikka, että roskat kuuluu roskiin. En jaksa toistella melkee aikuiselle ihmiselle koko aika samoja asioita ja sit menee hermo.
Olen kuulema ilkee.
Veikkaan kuitenkin että en taida olla ainoa vanhempi, joka ei jaksa isoja ihmisiä jatkuvaa muistutella samoista asioista suuttumatta.
Tai sitte täytyy olla ihan hemmetin hyvät hermot ja oon kade
On syyttänyt. Asiasta puhuttiin yhdessä, ja oikaistiin vääriä muistikuvia ja luuloja. Anteeksi pyydettiin oikeita asioita.