Mitä tekisit, jos lapsesi syyttäisi aikuisena sinua huonosta kohtelusta?

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelisin hiljaa ja lopuksi pyytäisin anteeksi. Se olisi mulle kyllä raskas pala. Äitiys on mulle tärkeintä elämässä, ja olisi kauheaa kuulla että minun elämän paras osa olisi ollut lapseni elämän pahin painajainen. Pelkkä ajatuskin ahdistaa.

Ei kuitenkaan kannata pyytää anteeksi asioita joita ei ole joko tehnyt, tai jotka ovat olleet sinulle erinäköisiä kuin lapsellesi. Kannattaa kertoa oma näkemys, ettei lapselle jää sellaista kuvaa että hän on oikeassa siinä ettei äiti välittänyt hänestä.

Lisää

Vierailija kirjoitti:

Lisää

Oma äitini on ainakin sanonut, että "ei äitiäkään voi kaikesta syyttää", ja puhuu myös siihen suuntaan että asioista pitää jossain vaiheessa päästä yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelisin hiljaa ja lopuksi pyytäisin anteeksi. Se olisi mulle kyllä raskas pala. Äitiys on mulle tärkeintä elämässä, ja olisi kauheaa kuulla että minun elämän paras osa olisi ollut lapseni elämän pahin painajainen. Pelkkä ajatuskin ahdistaa.

Ei kuitenkaan kannata pyytää anteeksi asioita joita ei ole joko tehnyt, tai jotka ovat olleet sinulle erinäköisiä kuin lapsellesi. Kannattaa kertoa oma näkemys, ettei lapselle jää sellaista kuvaa että hän on oikeassa siinä ettei äiti välittänyt hänestä.

Tarkoitatko, että lapsella olisi ihan valemuistoja joistain asioista, joita ei ollenkaan ole tapahtunut edes? Tottakai asiat näyttävät erilaisilta lapselle ja aikuiselle, mutta ei se sitä tarkoita että lapsen kokemus tai tunteet asiasta olisi jotain väärää, mistä pitää korjata käsitys.

En aio hankkia lapsia niin ei ole tuota ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On syyttänyt. Asiasta puhuttiin yhdessä, ja oikaistiin vääriä muistikuvia ja luuloja. Anteeksi pyydettiin oikeita asioita.

Tää ei sitten toimi silloin, kun vanhemmat eivät näe omassa toiminnassa vikaa vaikka se olisi ollut ihan sairasta. Moni väittää jälkikasvun muistavan väärin tai käsittäneen väärin, vaikka olisi toiminut kuinka räikeästi.

Mulla on sisarus, jolla diagnosoitu persoonallisuushäiriö jja paha päihdeongrlma ja se on alkanut muistaa kyllä kaikenlaista, mitä ei ole oikeasti ikinä tapahtunut eikä varmasti muista mitään mitä karmeaa on itte tehnyt. Siis aivan karmeita asioita. Esim, teini-ikäinen omaa jo sen verran omaa tahtoa, ettei sen oman elämänsä sabotointia pysty töysin vanhemmat tai sossut tai poliisitkaan pysäyttämään. En nyt tarini tarkemmin, mutta kun se vika ihan oikeasti ei ole aina vanhemmissa. Oikeastikin hyvistä perheistä huolimatta osa kasvaa kieroon. Tietysti saattoi olla huono perimä eikä vanhempien geenit tällä kertaa sopineetkaan yhteen, heidän syy, mutta kun aikuinen ihminen on itse tehnyt kaikki ne pahat teot niin on aika naurettavaa syyttää vanhempia, että kun et osannut estää tai et osannut arvata. Eri

Kaikkein tärkeintä on, että lapsi tulee kuulluksi. Ja hänen sanomansa on nyt etusijalla.

Sitten pyytäisin anteeksi. Lapsen kokemus on aina oikea. Vanhemmat eivät aina onnistu tietylle lapselle antamaan hänen tarvitsemiaan kasvu mahdollisuuksia.

Lapsen ei myöskään pidä olettaa, että vanhemmat ovat täydellisiä. Eivät useinkaan ole.

Jos vanhemmilla on tosi vaikeaa, niin pitää pyytää apua neuvolasta tai terkkarilta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein tärkeintä on, että lapsi tulee kuulluksi. Ja hänen sanomansa on nyt etusijalla.

Sitten pyytäisin anteeksi. Lapsen kokemus on aina oikea. Vanhemmat eivät aina onnistu tietylle lapselle antamaan hänen tarvitsemiaan kasvu mahdollisuuksia.

Lapsen ei myöskään pidä olettaa, että vanhemmat ovat täydellisiä. Eivät useinkaan ole.

Jos vanhemmilla on tosi vaikeaa, niin pitää pyytää apua neuvolasta tai terkkarilta.

Joskus lapsen on oikeasti itsenäistyttävä ja alettava pitämään huolta itsestään, päästettävä irti vanhemmistaan ja katkeruudesta vanhempia kohtaan. Lapsen kokemus on usein oikea, aina ei ole oikea vaikka toki hän kokee asiat omalla tavallaan. Kyllä sitä pitää osata mennä elämässä eteenpäin ilman, että se on vanhempien anteeksipyynnöistä kiinni, olisi sellainen ansaittua tai ei. Muutenhan oikea osoite tilitykselle olisi nimittäin äidinäiti tai mieluummin äidinäidinäiti tai äidinäidinäidinäiti... no kukapa muu jos lapsen kokemus on ihan aina joka tapauksessa oikea ja lapselle on aina velkaa anteeksipyynnön.