Näky jota et koskaan unohda

Kun näin mummuni viimeisen kerran. Hän oli aina pirteä ja hyväntuulinen, mutta sairastui 80-vuotiaana Alzheimeriin, ja se veti hänet nopeasti huonoon kuntoon. Näin jälkeenpäin ajatellen en olisi halunnut nähdä häntä sellaisena ollenkaan. Olisin mieluummin säilyttänyt hänet mielessäni sellaisena, kuin hän aina ennen sairastumistaan oli. Kun menin katsomaan mummua sairaalaan viimeisen kerran, hän näytti hennolta ja ikäänkuin kutistuneelta sängyssään. Hän vapisi, näytti pelokkaalta ja tuijotti minuun suurin silmin. Hän aukoi suutaan, muttei saanut mitään sanotuksi. Olin aina hänen läheisin lapsenlapsena, mutta en tiedä, tunnistiko hän minua tuolloin enää.

Toinen juttu on se, kun uutisissa näytettiin WTC-iskuja, ja ihmisiä hyppi ulos ikkunoista. Kuva putoavasta miehestä piirtyi verkkokalvolleni. Olin tuolloin 9-vuotias; en ollut ikinä nähnyt tai kuullut mitään vastaavaa enkä käsittänyt, miten maailmassa voi tapahtua tuollaista.

Niitä taitaa olla useampia. Ekana tuli mieleen nyt yläasteen parhaan kaverini käsi mieleen. Kaverini piti aina liikuntatunneillakin pitkähihaista ja joskus vahingossa näin miksi. Kerran oli sen verran löysä hiha, että se paljasti täysin viillellyn käden. Heti ranteesta lähtien käsi oli sisäpuolelta aivan täynnä tuoreita viiltelyarpia uskomattoman tiheään. :/

Toinen minkä muistan selvästi oli siskoni esikoisen hymy. Se oli ensimmäinen asia, joka sai mut itkemään onnesta.

Ja nuorena istuin kesäisin aina meidän mökin laiturilla ja katselin maisemaa, joka oli kuin taulu. Molemmin puolin oli tiheään kuusia, mutta väliin jäi maisema kuin taulu. Punainen lato ja pari lehtipuuta. Kaunista =)

Vierailija kirjoitti:

Se kun näin samassa kaupungissa asuvan naisen sammuneena urheilukentän nurmikolle pelkissä rintaliiveissä.. Surullisinta se että nainen oli viimesillään raskaana :/ tiesin kyseisen naisen ennestään koska pieni kaupunki ja se jäi mieleen siitä naisesta että siltä oli toinen jalka amputoitu niin meni aina sauvojen kanssa kylillä ja luulin että tyyliin onnettomuuden takia amputoitu, mutta totuus oli se että nainen oli huumeita piikittänyt jalkaansa ja sitä kun tekee tarpeeksi pitkään niin pahimmillaan tulee se kuolio.. Eli näky jota en unohda koskaan oli alkoholin/huumeiden takia sammunut yksijalkainen nainen vähissä vaatteissa viimesillään raskaana urheilukentän nurmikolla.. tästä muutama vuosi aikaa, en tiedä miten lapsen kävi mut nainen asuu edelleen samassa kaupungissa ja nyt se on kuulemma uudelleen raskaana :(

Soititko naiselle apua vai tuijotitko vain? 

Reindeerspotting/Lost Boys elokuvien Janin hirttokuvat internetissä. Kambodzalainen media oli kuvat ottanut ja julkaissut.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin unohtaa ja en olisi koskaan halunut nähdä venäläisen lapsivankilan vessapoikaa. Ahdistavaa.

Minkälainen se poika sitten oli? Ja missä näit?

Mun pieni "elämäni koira" eläinlääkärin pöydällä ikuisessa unessa.

Isä kuolinvuoteellaan.

Kaunis maisema Keski-Suomessa, illalla.

Lasten syntymät.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kymmenissä letkuissa tajuttomana teho-osastolla. Itkin ja oksensin. Olin silloin 13-vuotias.

Pakko kertoa että sama. Oli tosin tajuissaan muttei läsnä. Se hengityskoneen ääni ei häivy mielestäni koskaan. Olin samanikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kymmenissä letkuissa tajuttomana teho-osastolla. Itkin ja oksensin. Olin silloin 13-vuotias.

Pakko kertoa että sama. Oli tosin tajuissaan muttei läsnä. Se hengityskoneen ääni ei häivy mielestäni koskaan. Olin samanikäinen.

Tai siis "tajuissaan" en ymmärrä vieläkään mitä siinä tapahtui.

Päätön ihminen ja irtopää erikseen. Elokuvissa saan edelleen erityiset sävärit kun irtopäitä käsitellään esim. giljotiinikohtaus uudemmassa Papillonissa teki viimeksi tämän efectin. Sopranos-sarjan kohtaus jossa Tony ja Christopher pilkkovat Ralphien ruumiin ja pää nostetaan erikseen kylpyammeesta.

Vierailija kirjoitti:

1. ku isä löi äitiä

2. ku yllätin mun siskon ja sen poikaystävän puuhista (olin sen ikäne et just ja just edes tiesin et mistä lapset tulee)

3. naapurin pikkupoika jäi auton alle ja olin melkee vieressä

Traumatisoiduit näistä tapahtumista niin pahasti, että et koskaan oppinut kunnolla kirjoittamaan.

Mä traumatisoidun näistä kirjoituksista sen verran pahasti välillä, et toivon tuolloin, etten olisi koskaan oppinut lukemaan ;)

Positiivinen: Vastasyntynyt tyttäreni  rintani päällä

Negatiivinen: Kuollut mummoni arkussa

Naisethan haluaa että naiset eivät saa pitää kuukautissiteitään omassa kodissaan, ettei mies järkyty niistä. Sitten kun mies vetelee nakkiaan yhteisissä tiloissa, tulee ä**ät vain hihittelemään. OLkaa joskus ankaria miehille, heikot vässykät. Ei miehet teidän kehoanne ymmärrä.

Näin teininä kun Hakaniemen sillan alta naarattiin ruumis jonka kädet olivat jäykistyneet vaakasuoraan, siis sojottivat taivasta kohden siinä kun se mies makasi selällään.

Valokuva minusta teholla esikoisen synnyttyä, oli järkytys tajua että se muodottomamaksi naamasta turvonnut, letkuihin kyketty nainen jonka kasvoilla on huumattu mitääntajuamaton hymy olen minä . Ei tuoreen äidin siltä pitäisi näyttää! Minulla oli paha raskausmyrkytys ja olin teholla 6 päivää.

Helsingissä käymässä ollessani näin keskellä kirkasta päivää spugen kadulla, jolla oli silmän kohdalla pelkkä reikä. Puolet naamasta oli melkein syöpynyt reiäksi. Tuo näky järkytti ja mietin vain niitä kipuja mitä tuollainen aiheuttaa.

Kuva Estonian uhristä roikkumassa valjaista niin että näytti kuin pää olisi illut poissa, pelkät alusvaatteet päällä, todennäköisesti jo menehtynyt.

Kymmenenvuotiaana liikenneonnettomuudessa kuollut koulukaverini avonaisessa arkussa kirkon pihalla, isänsä silittämässä itkien hänen hiuksiaan. :'(

Kuollut hyvin vanha sukulainen avoimessa arkussa ortodoksikirkossa. Silmät ja suu olivat auki.

Oma lapseni vastasyntyneenä imemässä rintaa. 

WTC:stä alas hyppivät ihmiset.

Kahvit jäänyt pariksi viikoksi keittimeen. En unohda sitä näkyä, kuin meduusoita olisi kahvinpannussa. Jotain homettahan se oli.