Näky jota et koskaan unohda

En näe näkyjä.

"Sitä en unohda koskaan kun kehitysvammaisille jaettiin lyömäsoittimia"

Turtiainen ja Räsänen suuteli Storyvillen vessassa.

Noin 40-vuotias umpihumalainen nainen kontallaan baarin terassilla oksentamassa käsiensä päälle ja samalla pissat suhisee housuista läpi pitkin lattiaa. Olipahan näky kiltille 18veelle ekaa kertaa baarissa.

Olin siskon kanssa tätimme luona käymässä. Asu sillon huonomaisessa kaupunginosassa kerrostalossa, neljäs kerros. Siskollani hissikammo. Oltiin molemmat pikkuflikkoja, minä 8 v ja sisko 10 v.

Energiaa riitti jotenka juostiin raput alas. Alimmassa kerroksessa makokin sitten laitapuolen kulkuri verisenä tajuttomana. Luulimme tietysti kuolleeksi. Huutaen juostiin takaisin tätimme luo. Täti raskaana ja säikähti hänkin tästä tietysti.

Ruotsi, 80 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi muistoa: olimme ulkomailla ja viisivuotias pikku poikani hurmasi kaikki ihmiset ihanilla nappisilmilmillään ja kerubimaisine olemuksineen. Niin kaunis, iloinen, hymyilevä.

Viime kesänä: 25 vuotta myöhemmin. Sama poika astuu bussista ulos. 177 cm pitkä alle 50 kg luurankomainen mies, nappisilmät harottavat, likainen, haiseva, sekava ihminen joka saa kaikki kavahtamaan ympäriltään. Huumeissa, puheesta ei saa selvää. Minne katosi se minun tuntema poika?

Meillä vähä sama tilanne. Otan osaa. Sydän särkyy viikottain.

Nuorena oli joskus demin sivuilla tapana tehdä sellaisia keskusteluja missä oli vaan random linkkejä ja yllytettiin toisia että "et varmana uskalla katsoa". No tietty sitä on utelias ja joskus yöllä valvoessa ja nettiä selaillessa niitä tuli katsottua. Ei olisi pitänyt, niissä oli toinen toistaan sairaampia juttuja. Kaikenlaisia eläinten kidutus videoita, esim kun joku mies heitti koiranpennun sillalta alas ja se murskaantui. Pahoinpitelyä, esim jossain kaksi miestä hakkasi kolmannen miehen naaman aivan murskaksi ja tämä mies naama ihan tunnistamattomaksi muhjuksi hakattuna anelee apua kun sitä kuvataan aivan läheltä. Osaa niistä jutuista en pysty edes kirjoittamaan. Olin tyyliin joku 13v tuolloin, eipä minun netin käyttöä kukaan ikinä vahtinut. Kova hinta oli uteliaisuudella, vieläkin tulee ihan fyysisesti paha olo kun noita muistelee. Ikinä en enää tuon jälkeen avannut mitään linkkejä ellen varmaksi tiennyt mitä siellä on.

Tämä nolo tilanne sattui yhdellä ulkomaan matkallani eräässä hotellissa. En tiedä mitä sopimatonta olin syönyt ja juonut mutta matkatessamme kohti hotellia tunsin kuinka vatsassani kupli ja kävi kuhina kuin muurahaispesässä. Rukoilin ja toivoin, että pääsisin hotellille ennen kuin tapahtuu vahinko. No, pääsin toki, mutta tilanne oli enemmän kuin akuutti ja hätä oli ennen kokemattoman paha. En enää muista missä kerroksessa majoituin, eikä sillä ole enää merkitystä, mutta se sisäinen tunne varoitti minua vahvasti menemättä hissiin ajanpuutteen vuoksi. Silmäni scannasivat hotellin aulan seiniä ja kattoa hakien hätäisesti oikeanlaista kylttiä. Opastekyltti löytyi ja minä jatkoin kiireellä sitä kohti. Muistan, että juosta en voinut eli etenin varmaan koomisen näköisenä puristaen perskankkuja yhteen kävellen pikavauhtia pingviiniaskelin. Hotelli oli vanha ja kulku pieneen vessaan oli katutason ja 1-kerroksen välisellä tasanteella. Sain ensimmäisen oven auki ja sen jälkeisen pikkukopin oven auki ja tunne vatsassani oli aivan kaamea, nyt en voi enää pidätellä. Yritin vielä pidätellä viimeiset sekunnit ja sain käännyttä, laskettua housuni polviin ja samassa jysähti... siis eräänlainen tykinjysähdykseen rinnastettavissa oleva ääni ja kaikki oli ohi ennen kuin ehdin istua pytylle. Ja luojan kiitos etten enää sen pamauksen jälkeen istunut. Se näky oli aivan kauhea! Pytyn istuinosa, seinä (ei ollut vesisäiliötä) ja lattia olivat aivan sotkussa. Löysän vatsani tuotokset olivat levinneet karseana näkynä ympäri vessan taustaa.

Yritin toki siivota jättämäni ripulisotkun kaltaiset jälkeni mutta kun vessassa ei ollut kuin paperia ja vessaharja, ei ollut käsisuihkua eikä lattiakaivoa, niin nolona hipsin vähin äänin karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Käsienheiluttaja Lahden keskustassa 1990-luvun loppupuolella, 1996 ja siitä muutama vuosi eteenpäin. Se oli sellainen keski-ikäinen ukko, jolla oli jotain mielenterveysongelmia. Se pyöri vuosia siinä keskustassa, mm. kauppakeskus Trion edessä ja heilutteli käsiään hullunlailla. Välillä liikkui kävellen, välillä fillarilla. Ensin oli kuin kuka tahansa kaduntallaaja, kunnes sitten yhtäkkiä sillä naksahti ja se alkoi heiluttamaan käsiään ja liikehtimään oudosti. Tuolloin kävin paljon keskustassa, ja tämä näky on jäänyt hyvin mieleen. Tunsin sekä sääliä että myötähäpeää tuota ukkoa kohtaan.

Olikohan miehellä Touretten syndrooma?

Vierailija kirjoitti:

Tässä jotain vähän kevyempää välillä.

Lapsena olin aurinkoisena kesäpäivänä ulkona veljen kanssa. Veli selosti jotakin kädet heiluen, kun hänen ojennettuun avonaiseen kämmeneen osui läjä linnunkakkaa. Naurettiin että oli hyvä sihti linnulla!

Samantapainen kakkamuisto. Oltiin miehen kanssa matkoilla, tauko bensiksellä keskellä ei mitään, täysin pilvetön kirkas taivas, keskelle miehen päätä läsähti jostain tyhjyydestä linnun löysä, ihan kunnon kasa. Taivaalla ei näkynyt yhtään lintua. Meinasin kuolla nauruun, mies ei :D

Entinen mies nukkumassa sohvalla housut kintuissa.Porno pyörii telkkarissa ja tv kapulakin mällissä.

Ei varmaan tarvii ihmetellä miksi on entinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi muistoa: olimme ulkomailla ja viisivuotias pikku poikani hurmasi kaikki ihmiset ihanilla nappisilmilmillään ja kerubimaisine olemuksineen. Niin kaunis, iloinen, hymyilevä.

Viime kesänä: 25 vuotta myöhemmin. Sama poika astuu bussista ulos. 177 cm pitkä alle 50 kg luurankomainen mies, nappisilmät harottavat, likainen, haiseva, sekava ihminen joka saa kaikki kavahtamaan ympäriltään. Huumeissa, puheesta ei saa selvää. Minne katosi se minun tuntema poika?

Meillä vähä sama tilanne. Otan osaa. Sydän särkyy viikottain.

Voi kiitos!!! Jaksamista myös sinulle.

Naapurin pikku Inka pyllybikineissään

Ylen dokumentti Afgan1__stanin Tal1b@anien ajoilta vuosia aiemmin. Joku nuori mies, joka oli kuollut, kun naama nylje--tty elävältä. Silmämunat tuijottivat ja hampaat irvessä. Oli kuoll__ut varmaan kituen tulehdukseen. Ei ilmeisesti ollut tehnyt mitään. Huvikseen tappo11vat.

Vierailija kirjoitti:

Ylen dokumentti Afgan1__stanin Tal1b@anien ajoilta vuosia aiemmin. Joku nuori mies, joka oli kuollut, kun naama nylje--tty elävältä. Silmämunat tuijottivat ja hampaat irvessä. Oli kuoll__ut varmaan kituen tulehdukseen. Ei ilmeisesti ollut tehnyt mitään. Huvikseen tappo11vat.

paska palsta yritti taas estää julkaisun. Sai monta sanaa muuttaa.

Menin lapsena 50 vuotta sitten ulos ja pihaan tuli naapurin musta wartburg. Muistan sen vieläkin ja senkin kun isä pudotti sontikan kädestään tielle ja poimi sen takaisin.

Kaverin opiskelija-asunto noin kymmenen vuotta sitten jossain päin Jyväskylää. Ensinnäkin kylpyhuoneen  katosta tippui vettä. Mutta vielä suurempi järkytys oli reikä rappukäytävän seinässä. Kuulemma joku oli bileiden lopuksi lyönyt siihen lekalla.

Kaipaamani henkilö ajamassa Pegasusta. Siinä sitä oli kaks ihanaa yhdessä 😍🥰

Mieheni oli kipulääkepöhnässä nukahtanut kesken suklaan syönnin ja muistan ikäni sen  tunteen, kun  luulin   että miehen käsissä, naamassa ja paidassa oli pas""aa! Sitten huomasin suklaalevyn lattialla.

Onneksi selkä saatiin kuntoon ja pääsi eroon  lääkkeistä, oli ihan järkyttävää kun   kesken keskustelun meni vaan äkkiä hiljaiseksi ja tipahti niille sijoilleen. 

Silloisen ihastukseni, nykyisen poikaystäväni katse sen jälkeen, kun olimme karaokessa vetäneet kauniin laulun kertosäkeen nappiin. Kyse ei siis ollut mistään kapakkakaraokesta vaan ihan sellasesta mitä nyt yläasteikäiset voi hyvällä porukalla lallatella joltain pelikonsolilta. Se katse vaan näytti siltä että tää poika ekaa kertaa katto mua oikeesti ja jotenki oli ihan yllättyneen näkönen. Tämän tapahtuman jälkeen päädyimme yhteen vasta neljän vuoden kuluttua mutta sinä päivänä menimme ensimmäistä kertaa yhtä matkaa kotiin.

Toinen on opettajani katse, kun kerroin hänelle kotioloistani. Hän jotenkin pysähtyi ja silmistä näkyi sellainen miettivä katse. Olimme tunnin jälkeen kahdestaan luokassa ja en vain koskaan kaikista keskusteluistani hänen kanssaan unohda juuri tätä.