Näky jota et koskaan unohda
Kommentit (804)
Rinteen ilme kahdessa rökäletappiossa
Äitini kymmenissä letkuissa tajuttomana teho-osastolla. Itkin ja oksensin. Olin silloin 13-vuotias.
Eka ruumis. Oli hypännyt sillalta ja sen jälkeen vielä bussin alle jäänyt. Mulla oli hassu tapa uran alussa laskea kohtaamaani ruumit. Jossain kahdekymmene paremmalla puoella sekosin laskuissa ja lopetin. Satoja kertyi kuitenkin ennen työpaikan vaihtoa.
Äitini pettämässä isääni kotonamme. Osuin paikalle kesken touhun ja ikää ei vielä kymmentä.
3kk ikäisen koiranpentumme katse kun ei saanut henkeä ja makasi voimattomana äitini sylissä. Matkalla viimeiselle autoreissulle eläinsairaalaan. En tule koskaan pääsemään yli siitä. Se oli viimeinen kerta kun näin koiran.
Ala-asteella äidin ollessa poissa kotoa heräsin siihen että olen myöhässä koulusta ja löysin isän makkarista sammuneena joku suttura kainalossa.
Lapsen kummitäti, paras kaverini mieheni kanssa alastomana sohvalla päällekkäin, kun tulin ovesta sisään.
Rappukäytävässä vanha mummo tajuttomana ja naamaveressä, ambulanssimiehet ympärillä. Oli vissiin rappusissa kaatunut. Viimeinen kerta kun sen mummelin näin..
Se kun näin samassa kaupungissa asuvan naisen sammuneena urheilukentän nurmikolle pelkissä rintaliiveissä.. Surullisinta se että nainen oli viimesillään raskaana :/ tiesin kyseisen naisen ennestään koska pieni kaupunki ja se jäi mieleen siitä naisesta että siltä oli toinen jalka amputoitu niin meni aina sauvojen kanssa kylillä ja luulin että tyyliin onnettomuuden takia amputoitu, mutta totuus oli se että nainen oli huumeita piikittänyt jalkaansa ja sitä kun tekee tarpeeksi pitkään niin pahimmillaan tulee se kuolio.. Eli näky jota en unohda koskaan oli alkoholin/huumeiden takia sammunut yksijalkainen nainen vähissä vaatteissa viimesillään raskaana urheilukentän nurmikolla.. tästä muutama vuosi aikaa, en tiedä miten lapsen kävi mut nainen asuu edelleen samassa kaupungissa ja nyt se on kuulemma uudelleen raskaana :(
En tiedä miksi vastaan tähän, mutta serkku hukkuneena järveen. 12-vuotias, Sitä en koskaan unohda.
Vierailija kirjoitti:
Eka ruumis. Oli hypännyt sillalta ja sen jälkeen vielä bussin alle jäänyt. Mulla oli hassu tapa uran alussa laskea kohtaamaani ruumit. Jossain kahdekymmene paremmalla puoella sekosin laskuissa ja lopetin. Satoja kertyi kuitenkin ennen työpaikan vaihtoa.
ootko ensihoitaja?
Teininä näin kun mies jäi pikajunan alle... astui siihen raiteille ehkä 10 sekunttia ennen junaa ja jäi siihen seisomaan.
En ikinä unohda sitä kuinka ensin se mies oli siinä ja sitten se ei ollut. Todella vaikea selittää mutta se oli, ei vain tietysti hirveää, mutta outoa... jotenkin kai aivot ei vaan oikein osannut käsitellä sitä tapahtumaa.
Enkä IKINÄ unohda sitä.
Isäni itkemässä lapsensa (eli pikkuveljeni) haudalla. Menehtyi 4-vuotiaana onnettomuudessa. Isä on ns. järjen mies enkä ole ennen tuota nähnyt hänen ikinä itkevän, ei edes äitinsä hautajaisissa. Se itku oli niin surullista kuultavaa etten unohda sitä tilannetta ikinä.
16-vuotiaan koirani lopetustilanne. Itkin, itkin ja itkin. Meinasin pyörtyä. Se koiran viimeinen anova katse minuun. Itkin lisää. Seuraavat 6kk meni sumussa. En kyennyt käymään kaupassa enkä huolehtimaan itsestäni. Jotenkin onnistuin peseytymään. Lopun aikaa itkin ja nukuin. En ota enää ikinä uutta koiraa. Niin karmeaa se oli.
Esikoiseni kun hän tuli meitä katsomaan sairaalaan, kun olin saanut kuopuksen.
Mulla oli niin hirveä ikävä mun esikoista. Kun hän tuli, tuntui että koko käytävä ihan supistui ja kuihtui ja näin vaan ihanan tyttöni kesämekossaan.
Se kun Han Solo oli jäädytetty semmoseksi levyks.
40, anteeksi kun kysyn mutta en nyt ymmärtänyt että onko esikoisesi menehtynyt? :(
Täällä joku puhui Elin Krantzin murhasta ja menin googlettamaan. Näytöllehän pomppas sit ne ruumiskuvat :s ja sit jotain eläinten kidutusvideoita joita oon erehtyny näkemään :(
Tulin töistä kotiin illalla ja laitoin tv:n päälle. Siellä oli joku luontodokumentti, jossa valtavan kokoinen käärme söi toista käärmettä. Inhoan käärmeitä ja näky jäi pitkäksi aikaa verkkokalvoilleni.