Näky jota et koskaan unohda

Tsunami ja sen jättämä helvetti.

Poikani kuoli tuskissaan syliini. Kuolema oli kaukana rauhallisesta.

Avasin vaatehuoneen oven, kun äitini huusi apua. Oven takana olivat isä ja äitini. Isä piteli puukkoa äidin kurkulla.

Olin noin 7-vuotias. Väkivalta oli meillä arkipäivää,mutta sitä miksi tuo hetki on painunut mieleeni niin syvästi,en tiedä.

Viisi ja puoli vuotta sitten oli syksyn viimeisiä kauniita aurinkoisia päiviä. Seisoin kirkon kiviportailla ja katsoin kun vitivalkoisena auringonpaisteessa hohtava arkku nostettiin ruumisautoon. Olin ollut jonkunlaisessa sumussa siihen asti, mutta muistan, miten selkeästi ajattelin siinä tilanteessa, että arkussa on rakas serkkuni, yhtä läheinen kuin sisar. Vasta silloin jotenkin tajusin, että en enää ikinä soita hänelle, en ikinä enää kuule hänen nauruaan. Se sama mielikuva valkoisesta arkusta palaa mieleeni aina, jos vastaan kävelee joku, joka muistuttaa jollakin tavalla serkustani.

Vaarini kuoli mun silmiem edessä. Kylä ihan sairaalassa ja tiesimme lopun olevan lähellä ja kädestä pidettiin kiinni. Mutta sitä en unohda.

Isäni sammuneena nojatuoliin, ja kakkakokkare lattialla.

Kuollut äitini arkussa.

Lapsi jäi ison työajoneuvon alle. Kallo liiskautunut asvalttiin.

Näin ikkunasta puoli vuotta aikaisemmin kuolleen anoppini haamun kulkevan edestakaisin tienlaitaa talon ulkopuolella. Olimme käymässä appiukon luona. Kello oli yli puolenyön ja istuin imettämässä vauvaa sillä sängyllä, jossa anoppi sai aivohalvauksen. Hän kuoli muutama tunti myöhemmin sairaalassa. Tulin tosi levottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Näin ikkunasta puoli vuotta aikaisemmin kuolleen anoppini haamun kulkevan edestakaisin tienlaitaa talon ulkopuolella. Olimme käymässä appiukon luona. Kello oli yli puolenyön ja istuin imettämässä vauvaa sillä sängyllä, jossa anoppi sai aivohalvauksen. Hän kuoli muutama tunti myöhemmin sairaalassa. Tulin tosi levottomaksi.

Nyt en saanut tästä ihan selvää, että kuka kuoli ja koska kuoli ja missä kuoli?

Toivottavasti näkyni menisi pian pois, se on vaivannut jo vuosia. Kerran nimittäin netissä surffaillessa ponnahti auki lapsipornosivu. Se oli todella järkyttävä ja heti kun tajusin mitä siinä oli, automaattireaktiona klikkasin sen kiinni. Sen jälkeen vasta kykenin ajattelemaan, että olisi pitänyt ilmoittaa se poliisille, mutta se sivu/selain oli jo kiinni silloin. Tämä ahdisti niin paljon silloin, että en pystynyt edes normiseksiin mieheni kanssa pariinkin viikkoon. Vieläkin näen sen sivun silmissäni vaikkapa tapahtumasta on tosiaan vuosia. Hyi h.#.tti että maailmassa on sairaita ihmisiä.

T. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti näkyni menisi pian pois, se on vaivannut jo vuosia. Kerran nimittäin netissä surffaillessa ponnahti auki lapsipornosivu. Se oli todella järkyttävä ja heti kun tajusin mitä siinä oli, automaattireaktiona klikkasin sen kiinni. Sen jälkeen vasta kykenin ajattelemaan, että olisi pitänyt ilmoittaa se poliisille, mutta se sivu/selain oli jo kiinni silloin. Tämä ahdisti niin paljon silloin, että en pystynyt edes normiseksiin mieheni kanssa pariinkin viikkoon. Vieläkin näen sen sivun silmissäni vaikkapa tapahtumasta on tosiaan vuosia. Hyi h.#.tti että maailmassa on sairaita ihmisiä.

T. Äiti

Näin kävi mullekin. Klikkasin plussalla jotain linkkiä ja se hetki, kun katsoin kuvan pikkutyttöä silmiin ja tajusin, mitä tapahtuu on jäänyt päähäni. Modet onneksi sulkivat ketjun ja siitä meni ilmoitus viranomaisille samantien. Tyyppi, joka kyseisen sivun linkitti, on yhtä kamala ihminen, kuin kuvien miehetkin. :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi jäi ison työajoneuvon alle. Kallo liiskautunut asvalttiin.

Otitko valokuvan?

Miksi ihmeessä olisin ottanut?

Kuollut siskoni.

Kolmekymppisenä kuollut mieheni oikeuslääketieteen laitoksella.

Ihastukseni ensinäkeminen vei jalat alta. En nähny enkä kuullu mitään muuta. Aika pysähty ja sydän hakkas. Ihanin näky maailmassa!

16-vuotiaan paljas pylly kesäyönä. Kaikkien edesmenneiden hamsterien filosofiset meditaatioasennot iltaisin. Eläinkaupan myyjän ilme kun sanoin jonkun hauskan jutun 17-vuotiaana. Onhan näitä.

Isäni kuolleena sairaalassa n 30 min kuoleman jälkeen. Sitä en unohda koskaan.

Sen kun näin mieheni ensimmäisen kerran. Kaunis mies, jolla oli maailman kaunein hymy. Lämmin aalto meni lävitseni. En ole koskaan kokenut  vastaavaa. Kaunis mies kauniilla sydänmellä.

Ison miehen suloinen hymy. Valitettavasti olemme molemmat tahoillamme varattuja.

Anoppini menehtyi aikoinaan puolessa vuodessa munasarjasyöpään. Hän halusi jättää kolmelle lapsenlapselleen jäähyväiset kun oli vielä "ihmisen" näköinen. Mieheni hoiti häntä päivisin ennen siirtymistä Terhokotii. Hän oli asetellut äidilleen kauniin peruukin päähän, punaista huulipunaa ja paksun aamutakin ettei laihuus näkyisi niin selvästi. Mummi istui 57-vuotiaana ryhdikkäänä sängyssään ja halasi ja suukotti 4-, 7- ja 9-vuotiaat pojantyttärensä. Mulla oli täysi työ pitää itseni kasassa kun tytöt seisoivat siinä rivissä mummin sängyn ääressä. Tuota näkyä en unohda koskaan.