Mies ei enää ikinä hemmottele

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 08:28"] [quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 08:09"]No kyllähän se suhde vähän arkistuu ajan myötä. Minusta on itsestäänselvää että kotona oleva laittaa ruuan, kun toinen on töissä. Kyllä mies varmaan vaistoaa että et mielelläsi tee hänelle ruokaa eikä se lisää tunteiden paloa hänen puoleltaan. Mun mies on usein sanonut että hänelle merkitsee tosi paljon se että teen hänelle ruokaa. Se on hänelle sitä arkirakkautta. Miehen lapsuudenkodissa kukaan ei tehnyt ruokaa vaan hän lämmitti jo lapsena ruokansa mikrossa.  Kestävän rakkauden avain on se, että keskittyy siihen, miten voisi toista rakastaa, eikä siihen, miten voisi saada toiselta yhä enemmän huomiota. Ja tietenkin avoimeen kommunikaatioon. Ota asia esille, mutta ei vaatimalla, vaan puhumalla vain tunteistasi, ei syyttäen miestä. Kerrot vain, että sinusta tuntuu, että suhteessanne ei ole oikein entistä romantiikkaa ja kaipaisit vähän hemmottelua. Ehdota yhteistä aikaa ja sitä että tekisitte yhdessä ruokaa. Mies saattaa olla kuormittunut työssään, ota sekin huomioon. Monesti miehet ajattelevat, että se että he tekevät töitä ja elättävät perhettä, on rakkauden osoitus, jonka nainen itsestäänselvästi huomaa ja sitä arvostaa. Ehkä te molemmat kaipaatte aikaa jolloin ei ollut lasta ja oli enemmän aikaa ja energiaa toisillenne. Sekin on hyvä tunnustaa, jos näin on. Ja sitten mietitte yhdessä, ei toisianne syytellen, miten elämä voisi olla tyydyttävämpää. [/quote] Mies kyllä haluaa aina puhua mun kanssa iltaisin vaikka mistä mutta se on vaan puhetta. Mä kaipaisin tässä tilanteessa kyllä enemmän ihan niitä oikeita tekoja. Ei kauheasti jaksa istua sohvalla ja jutella enää illalla kun siinä sohvalla on istunut koko päivän muutenkin. Ja ehdottaisin kyllä vaikka mitä tekemistä niinkuin esim ravintolaan menoa tai shoppailua niinkuin tehtiin ennen mutta noin pientä ei voi viedä vielä ravintolaan ja kun mennään yhdessä kauppoihin miestä kiinnostaa vaan ostaa ruokaa ja lapsen juttuja eikä se ole kovin romanttista. Ja ihan kiva et mies käy töissä mutta se on sen työ enkä mä kostu siitä mitään. Ja jos meillä olis niin päin että mä olisin töissä ja mies kotona niin en mä siitä mitään numeroa pitäisi. Ei se ole kovin romanttista että käy työssä ja tuo ruokaa kaupasta, kyllä parisuhteessa täytyy muutenkin huomioida niinkuin mä laitan ruokaa miehellekin vaikka hän on parempi kokki. [/quote] AP vaikuttaa ihan joltain teiniäidiltä. Pakko olla jotenkin lapsellinen. Joku ihme prinsessa, jota miehen pitäisi palvoa? Ja miksi ihmeessä siitä pitää tehdä numeroa kun teet ruuan? Sinähän olet kotona! Ja sinun miehesi haluaa jutella kanssasi vaikka mistä, kun moni valittaa ettei mies puhu. [/quote] AP on kyllä ihan 29 vuotias aikuinen nainen! Ja tottakai haluan että mies palvoo minua! Haluan olla hänen kuningatar ja prinsessa! Sitähän rakkaus on!

[/quote]

Onko rakkaus mielestäsi tosiaankin sitä että mies palvoo sinua ja sinä haluat olla kuningatar ja prinsessa? Sitäkö rakkaus tosiaankin on?? Onpa erikoisin määritelmä rakkaudelle jonka olen ikinä kuullut.

Mies 77

 [/quote] AP on kyllä ihan 29 vuotias aikuinen nainen! Ja tottakai haluan että mies palvoo minua! Haluan olla hänen kuningatar ja prinsessa! Sitähän rakkaus on!

[/quote]

Ei ole. Rakkaus on sitä että sittenkin kun olette molemmat umpiväsyneitä, sinä lasten ja kodin hoidosta, hän paskamaisesta työpäivästä, niin silti olisitte samalla puolella ja yhdessä kun olisitte saaneet lapset nukkumaan ja keittiön raivattua, istuisitte sohvalle juttelemaan päivän asioista yhdessä ja huokaisitte, että voi helkkari kun ei jaksa mitään kulta. (ai niin mutta miehesihän tekee sitä jo...?) Rakkaus on molemminpuolista huomiointia. Joskus se voi olla prinsessa ja häntä palvova mies, joskus taas se on sankari ja häntä palvova pikkuvaimo. Annatko hänelle myös joskus palvontaa jos haluat että hän antaa sitä sinulle?

Ei haittaa jos tämä on provo kun tämä on juuri se mihin niin moni liitto kaatuu. Joko näin ajattelee nainen tai sitten mies. Odotetaan toiselta kauhean paljon eikä katsota peiliin että onko itse huomioinut toista. Joku viisas sanoi että ei pidä ajatella että tehdään asiat puoliksi, aina pitäisi yrittää tehdä enemmän kuin se puolet. Jos molemmat tekee niin niin siinä on huolenpitoa kylliksi.

Miehilläkin voi olla helposti ihan tuo sama "tuon sulle kukkia mutta sä et ikinä tuo mulle mitään". Ei se tarvi olla joku tavara, kuinka monta kelloa voi miehelle ostaa? Se voi olla muuta huomiointia, kuten että sanoo toiselle että nuku vielä, mä keitän meille kahvit, sä valvoit yöllä.

[/quote]
Haukutko aina provoksi jos joku on eri mieltä kuin sinä itse? Homma on näin minun mielestäni: mitä romantiikkaan tulee mies on se aktiivinen osapuoli, joka hemmottelee naista ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Nainen pitää itsensä kauniina ja miehen mieleisenä. Siinä on miehelle hemmottelua!
[/quote]

En ollenkaan aina. Pystyn kyllä käsittelemään erilaisia näkökantoja enkä oleta, että kaikki ovat aina samaa mieltä kuin minä. Tämä sinun juttu nyt vaan vaikuttaa siltä, että joku aikansa kuluksi esittää bimboa ja nauttii saamastaan huomiosta. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni, jonka kyllä näyttää jakavan täällä joku muukin.
Mutta okei, oletetaan että ihan tosissasi kirjoitat. Siinä tapauksessa en voi muuta kuin toivoa, että kasvat vähän. Enkä tarkoita kokoa.

On se mulle se mitä sanasta rakkaus tulee mieleen. Ihan samalla lailla mies on mun prinssi ja kuningas ja minä palvon sitä. No onhan se rakkaus tietyst muutakin mutta tää liittyy tähän toisen huomioimiseen ja hemmotteluun niin siinä mielessä kyllä mä noin ajattelen. Ja sanotaan vielä että en ole ikinä koskaan kieltänyt mieheltä mitään seksissä mitä se on halunnut ja olen ollut myös aina aloitteellinen ja kekseliäs. Mut mä en ole mikään "pidetään kädestä kiinni ja pusi pusi hali hali" tyyppi vaan arvostan toisenlaisia asioita. Mulle esim toi jalkojen hieronta ja pieni pedikyyri ja kynsien lakkaus oli todella tärkeätä. Sellainen viikottainen rituaali jota odotti ja kaipaa nyt kun sitä ei enää ole. Tai se kun miehellä oli vapaa ja mä tulin töistä ja sauna oli lämmin ja pöydällä oli kuoharia ja ruusu. Tai kun mies kaappasi mut töistä kesken päivää koska muka hätätilanne ja veikin Köpikseen viikonlopuksi. Tai kun mentiin ratsastuskurssille yhdessä kun mä halusin vaikka mies oikeesti pelkää hevosia. Mut nyt ei ole enää mitään mä istun sohvalla mun pitsialusasut vaatteiden alla ja meikattuna ja ruoka uunissa ja odotan et mies tulee kotiin. Ja joku sanoi edellä jotain tyhmää burgereista ja suohinotosta niin mielelläni teen molemmat vaikka heti mutta mies kun tulee kotiin niin se alkaa heti laittaa ostoksia kaappiin ja korjata leluja lattialta niinkuin se olisi tärkeintä. Ja ruoan jälkeen jos yritän tarjoilla konjakkia ja vaikka hartiahierontaa niin mies sanoo kiitos ei kun on työpäiviin huomenna. Sitten tehdään lapselle seuraavan päivän ruokalista ja mies menee katsomaan telkkaria makkariin ja nukahtaa sinne.
Kiitos mies 77 että jaksoit vastata kun kaikki muut täällä vaan v****lee ja haukkuu provoksi. Oikeasti melkein itken kun kirjoitan tätä koska olen niin surullinen. Yritän parhaani ja teen mitä osaan mutta ei tää vaan toimi. Ihan nollasta on suuri kynnys ruveta laittamaan ruokaa joka päivä ja hoitamaan kotia. Jos olisin tiennyt tämän en olisi ikinä jäänyt kotiin vaan jatkanut töissä ja lapsi mennyt tarhaan. Mutta jäin kotiin koska mies niin halusi ja nyt kun olen kotona en kiinnosta sitä enää yhtään. Siis kertokaa nyt mitä mä voisin tehdä!

Ihan järkyttävää, ap:llä on mies joka käy kaupassa ja laittaa ruokaa, itse pääsee iltalenkeille - eikä ollenkaan tajua miten onnekas on.

Tiedän perheitä jossa nainen tekee ruuat ja käy kaupassa, hoitaa kodin ja lapset, mies tulee töistä iltamyöhällä, avaa kaljan eikä puhu mitään, ei taatusti ole käynyt kaupassa vaan ihmettelee miten pöydällä on tiskejä ja mitä eukko on tehnyt koko päivän. Viikonloppuna syö edelleen naisen laittamaa ruokaa ja valittaa että perunat on hajonneet keitettäessä tai kastikkeessa saisi olla enemmän suolaa. Ap haloo? Ajat hyvän suhteen karille turhaan? Tuo sama mies on vielä aarre toisella kierroksella.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 11:11"]

On se mulle se mitä sanasta rakkaus tulee mieleen. Ihan samalla lailla mies on mun prinssi ja kuningas ja minä palvon sitä. No onhan se rakkaus tietyst muutakin mutta tää liittyy tähän toisen huomioimiseen ja hemmotteluun niin siinä mielessä kyllä mä noin ajattelen. Ja sanotaan vielä että en ole ikinä koskaan kieltänyt mieheltä mitään seksissä mitä se on halunnut ja olen ollut myös aina aloitteellinen ja kekseliäs. Mut mä en ole mikään "pidetään kädestä kiinni ja pusi pusi hali hali" tyyppi vaan arvostan toisenlaisia asioita. Mulle esim toi jalkojen hieronta ja pieni pedikyyri ja kynsien lakkaus oli todella tärkeätä. Sellainen viikottainen rituaali jota odotti ja kaipaa nyt kun sitä ei enää ole. Tai se kun miehellä oli vapaa ja mä tulin töistä ja sauna oli lämmin ja pöydällä oli kuoharia ja ruusu. Tai kun mies kaappasi mut töistä kesken päivää koska muka hätätilanne ja veikin Köpikseen viikonlopuksi. Tai kun mentiin ratsastuskurssille yhdessä kun mä halusin vaikka mies oikeesti pelkää hevosia. Mut nyt ei ole enää mitään mä istun sohvalla mun pitsialusasut vaatteiden alla ja meikattuna ja ruoka uunissa ja odotan et mies tulee kotiin. Ja joku sanoi edellä jotain tyhmää burgereista ja suohinotosta niin mielelläni teen molemmat vaikka heti mutta mies kun tulee kotiin niin se alkaa heti laittaa ostoksia kaappiin ja korjata leluja lattialta niinkuin se olisi tärkeintä. Ja ruoan jälkeen jos yritän tarjoilla konjakkia ja vaikka hartiahierontaa niin mies sanoo kiitos ei kun on työpäiviin huomenna. Sitten tehdään lapselle seuraavan päivän ruokalista ja mies menee katsomaan telkkaria makkariin ja nukahtaa sinne. Kiitos mies 77 että jaksoit vastata kun kaikki muut täällä vaan v****lee ja haukkuu provoksi. Oikeasti melkein itken kun kirjoitan tätä koska olen niin surullinen. Yritän parhaani ja teen mitä osaan mutta ei tää vaan toimi. Ihan nollasta on suuri kynnys ruveta laittamaan ruokaa joka päivä ja hoitamaan kotia. Jos olisin tiennyt tämän en olisi ikinä jäänyt kotiin vaan jatkanut töissä ja lapsi mennyt tarhaan. Mutta jäin kotiin koska mies niin halusi ja nyt kun olen kotona en kiinnosta sitä enää yhtään. Siis kertokaa nyt mitä mä voisin tehdä!

[/quote]

Sori nyt meni niin provon puolelle että ei jaksa lukea enää. Okei sait huvisi. Ratsastustunnit ja Köpis oli vähän liikaa. Mutta noin periaatteessa ihan tärkeä aihe, et vaan malttanut olla kokeilematta kuinka paksu juttu uppoaa.

Tässä meillä on aito kermaperse!

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 11:11"]

On se mulle se mitä sanasta rakkaus tulee mieleen. Ihan samalla lailla mies on mun prinssi ja kuningas ja minä palvon sitä. No onhan se rakkaus tietyst muutakin mutta tää liittyy tähän toisen huomioimiseen ja hemmotteluun niin siinä mielessä kyllä mä noin ajattelen. Ja sanotaan vielä että en ole ikinä koskaan kieltänyt mieheltä mitään seksissä mitä se on halunnut ja olen ollut myös aina aloitteellinen ja kekseliäs. Mut mä en ole mikään "pidetään kädestä kiinni ja pusi pusi hali hali" tyyppi vaan arvostan toisenlaisia asioita. Mulle esim toi jalkojen hieronta ja pieni pedikyyri ja kynsien lakkaus oli todella tärkeätä. Sellainen viikottainen rituaali jota odotti ja kaipaa nyt kun sitä ei enää ole. Tai se kun miehellä oli vapaa ja mä tulin töistä ja sauna oli lämmin ja pöydällä oli kuoharia ja ruusu. Tai kun mies kaappasi mut töistä kesken päivää koska muka hätätilanne ja veikin Köpikseen viikonlopuksi. Tai kun mentiin ratsastuskurssille yhdessä kun mä halusin vaikka mies oikeesti pelkää hevosia. Mut nyt ei ole enää mitään mä istun sohvalla mun pitsialusasut vaatteiden alla ja meikattuna ja ruoka uunissa ja odotan et mies tulee kotiin. Ja joku sanoi edellä jotain tyhmää burgereista ja suohinotosta niin mielelläni teen molemmat vaikka heti mutta mies kun tulee kotiin niin se alkaa heti laittaa ostoksia kaappiin ja korjata leluja lattialta niinkuin se olisi tärkeintä. Ja ruoan jälkeen jos yritän tarjoilla konjakkia ja vaikka hartiahierontaa niin mies sanoo kiitos ei kun on työpäiviin huomenna. Sitten tehdään lapselle seuraavan päivän ruokalista ja mies menee katsomaan telkkaria makkariin ja nukahtaa sinne. Kiitos mies 77 että jaksoit vastata kun kaikki muut täällä vaan v****lee ja haukkuu provoksi. Oikeasti melkein itken kun kirjoitan tätä koska olen niin surullinen. Yritän parhaani ja teen mitä osaan mutta ei tää vaan toimi. Ihan nollasta on suuri kynnys ruveta laittamaan ruokaa joka päivä ja hoitamaan kotia. Jos olisin tiennyt tämän en olisi ikinä jäänyt kotiin vaan jatkanut töissä ja lapsi mennyt tarhaan. Mutta jäin kotiin koska mies niin halusi ja nyt kun olen kotona en kiinnosta sitä enää yhtään. Siis kertokaa nyt mitä mä voisin tehdä!

[/quote]

Sori nyt meni niin provon puolelle että ei jaksa lukea enää. Okei sait huvisi. Ratsastustunnit ja Köpis oli vähän liikaa. Mutta noin periaatteessa ihan tärkeä aihe, et vaan malttanut olla kokeilematta kuinka paksu juttu uppoaa.
[/quote]
Mitä paksua on Köpiksenmatkassa ja ratsastamisessa?

Oletko mahdollisesti ainoa lapsi, isin pikku prinsessa? Ihmisillä on kuule ihan oikeitakin ongelmia, koettu on tässä perheessä mm. syöpä, konkurssi, työttömyys ihan vain jotain mainitakseni. Ja monilla muilla varmaan ollut vakavampiakin juttuja. Joten siinä valossa toi sun itkusi, kun ei ole kuoharia ja ruusua odottamassa tuntuu kyllä tosi typerältä, sorry vaan.

Okei oletetaan teoreettisesti että tuo olisi totta. Tuo kuvaamasi nainen on pari vuotta elänyt parisuhteen huumaa ihanan miehen kanssa joka vie häntä yllätyksenä viikonloppumatkoille. Been there done that. Sitten kun perhearki koittaa, ei se vaan ole mahdollista. Minne se vauvakin tuupataan. Arjen on pakko muuttua ja odotusten myös. Se suhde ja rakkaus pitää löytyä muista, arkisemmista asioista. Sitten kun lapset on, sanotaan päälle kymmenen, ja niitä saa helposti mummolaan viikonlopuksi, voidaan taas tehdä yhdessä kivoja lemmenlomia viikonloppuna silloin tällöin. Mutta se edellyttäisi että saatte sen rakkauden pysymään hengissä kymmenen vuotta siinä lapsiperhearjessa. Tuolla asenteella se ei onnistu. Paljon paljon enemmän pitää olla valmis tuleen vastaan, ja osoittaan rakkautta silloinkin kun toinen on väsynyt ja poissaoleva.

Mä en halua lemmenlomaa just nyt! Ja meidän lapsi on tärkein asia meidän elämässä nyt ja aina. Mutta ei elämästä sen takia tarvitse kaiken hohdon kadota. Haluan että mies huomioi minua jonkin verran. Marketin vieressä on Alko josta saisi kauppamatkalla pullon champpista ihan vaikka tiistai-illan iloksi. Niin, ehkä olen kermaperse ja kultalusikka suussa syntynyt mutta kaipaan arkeen vähän jotain pientä ekstraa koska siitä tulee hyvälle mielelle ja onnelliseksi. Minua ihmetyttää tässä miehen totaalinen muutos lapsen syntymän jälkeen. Luulin että suhteessamme tulisi olemaan romantiikkaa ja säihkettä lapsen syntymän jälkeenkin, mutta toisin kävi. Suoraan sanoen tunnen itseni vähän petetyksi.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 11:53"]Mä en halua lemmenlomaa just nyt! Ja meidän lapsi on tärkein asia meidän elämässä nyt ja aina. Mutta ei elämästä sen takia tarvitse kaiken hohdon kadota. Haluan että mies huomioi minua jonkin verran. Marketin vieressä on Alko josta saisi kauppamatkalla pullon champpista ihan vaikka tiistai-illan iloksi. Niin, ehkä olen kermaperse ja kultalusikka suussa syntynyt mutta kaipaan arkeen vähän jotain pientä ekstraa koska siitä tulee hyvälle mielelle ja onnelliseksi. Minua ihmetyttää tässä miehen totaalinen muutos lapsen syntymän jälkeen. Luulin että suhteessamme tulisi olemaan romantiikkaa ja säihkettä lapsen syntymän jälkeenkin, mutta toisin kävi. Suoraan sanoen tunnen itseni vähän petetyksi.
[/quote]

Kerran sitten näinkin päin. Yleensä miehet ihmettelee sitä muutosta mitä naisissa tapahtuu lapsen syntymän jälkeen, ;)

Ja pöh, etteivät miehet tykkäisi hemmottelusta! Ehkä olisi teennäistä ostaa suklaarasia, mutta minä ainakin ostan joskus miehelleni ihan vaikka suklaapatukan tai jugurttipähkinöitä, kun tiedän hänen niistä pitävän. En toki laske tuota hemmotteluksi, mutta mies ilahtuu kyllä joka kerta, että olen häntä ajatellut kauppareissullani. Lähetän hänelle pieniä tekstiviestejä töihin, joissa kerron vaikkapa ihan, että hän on tärkeä. Joskus annan kokovartalohieronnan ja sen päätteeksi suihinoton.

Enkä laske onko mies hemmotellut minua vastaavalla määrällä. Enkä vaadi vastapalveluksia. Ne tulevat itsestään silloin, kun tarpeeksi välittää.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:09"]

Ja pöh, etteivät miehet tykkäisi hemmottelusta! Ehkä olisi teennäistä ostaa suklaarasia, mutta minä ainakin ostan joskus miehelleni ihan vaikka suklaapatukan tai jugurttipähkinöitä, kun tiedän hänen niistä pitävän. En toki laske tuota hemmotteluksi, mutta mies ilahtuu kyllä joka kerta, että olen häntä ajatellut kauppareissullani. Lähetän hänelle pieniä tekstiviestejä töihin, joissa kerron vaikkapa ihan, että hän on tärkeä. Joskus annan kokovartalohieronnan ja sen päätteeksi suihinoton.

Enkä laske onko mies hemmotellut minua vastaavalla määrällä. Enkä vaadi vastapalveluksia. Ne tulevat itsestään silloin, kun tarpeeksi välittää.

[/quote]

Taas yksi tollo lisää.. ei miestä hemmotella suklaarasioilla. Ota salaa selvää mitä uistimia mies tarvitsee ja osta sellainen. Ihan kuin ostamalla miehelle huulipunaa mies tulisi jotenkin tyytyväiseksi?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:09"]

Ja pöh, etteivät miehet tykkäisi hemmottelusta! Ehkä olisi teennäistä ostaa suklaarasia, mutta minä ainakin ostan joskus miehelleni ihan vaikka suklaapatukan tai jugurttipähkinöitä, kun tiedän hänen niistä pitävän. En toki laske tuota hemmotteluksi, mutta mies ilahtuu kyllä joka kerta, että olen häntä ajatellut kauppareissullani. Lähetän hänelle pieniä tekstiviestejä töihin, joissa kerron vaikkapa ihan, että hän on tärkeä. Joskus annan kokovartalohieronnan ja sen päätteeksi suihinoton.

Enkä laske onko mies hemmotellut minua vastaavalla määrällä. Enkä vaadi vastapalveluksia. Ne tulevat itsestään silloin, kun tarpeeksi välittää.

[/quote]

Taas yksi tollo lisää.. ei miestä hemmotella suklaarasioilla. Ota salaa selvää mitä uistimia mies tarvitsee ja osta sellainen. Ihan kuin ostamalla miehelle huulipunaa mies tulisi jotenkin tyytyväiseksi?

 
[/quote]
Taidat olla itse tollo, vai etkö lukenut loppuun? Edellisellä vastaajalla oli aika montakin hemmottelukeinoa, ja se vika oli paras :) Minä en muuten kalasta.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 12:09"] Ja pöh, etteivät miehet tykkäisi hemmottelusta! Ehkä olisi teennäistä ostaa suklaarasia, mutta minä ainakin ostan joskus miehelleni ihan vaikka suklaapatukan tai jugurttipähkinöitä, kun tiedän hänen niistä pitävän. En toki laske tuota hemmotteluksi, mutta mies ilahtuu kyllä joka kerta, että olen häntä ajatellut kauppareissullani. Lähetän hänelle pieniä tekstiviestejä töihin, joissa kerron vaikkapa ihan, että hän on tärkeä. Joskus annan kokovartalohieronnan ja sen päätteeksi suihinoton. Enkä laske onko mies hemmotellut minua vastaavalla määrällä. Enkä vaadi vastapalveluksia. Ne tulevat itsestään silloin, kun tarpeeksi välittää. [/quote] Taas yksi tollo lisää.. ei miestä hemmotella suklaarasioilla. Ota salaa selvää mitä uistimia mies tarvitsee ja osta sellainen. Ihan kuin ostamalla miehelle huulipunaa mies tulisi jotenkin tyytyväiseksi?   [/quote] Taidat olla itse tollo, vai etkö lukenut loppuun? Edellisellä vastaajalla oli aika montakin hemmottelukeinoa, ja se vika oli paras :) Minä en muuten kalasta.

[/quote]

Haista sinä vaikka, kakka

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 11:53"]Mä en halua lemmenlomaa just nyt! Ja meidän lapsi on tärkein asia meidän elämässä nyt ja aina. Mutta ei elämästä sen takia tarvitse kaiken hohdon kadota. Haluan että mies huomioi minua jonkin verran. Marketin vieressä on Alko josta saisi kauppamatkalla pullon champpista ihan vaikka tiistai-illan iloksi. Niin, ehkä olen kermaperse ja kultalusikka suussa syntynyt mutta kaipaan arkeen vähän jotain pientä ekstraa koska siitä tulee hyvälle mielelle ja onnelliseksi. Minua ihmetyttää tässä miehen totaalinen muutos lapsen syntymän jälkeen. Luulin että suhteessamme tulisi olemaan romantiikkaa ja säihkettä lapsen syntymän jälkeenkin, mutta toisin kävi. Suoraan sanoen tunnen itseni vähän petetyksi.
[/quote]

Mitäs jos rupeaisit hoitamaan itse ne kauppaostokset, ettei miehesi tarvitse työpäivän jälkeen mennä kauppaan vaan voi tulla suoraan kotiin sinun luoksesi? Jaksaisi hän varmaan enemmän kiinnittää huomiota sinuunkin.. Sitten kun olet töissä ja hoidat sekä työn, että kauppa-asiat että ruuanlaiton, että siivoamisen ja vaatehuollon kuten niin monet tekee (miehesi kanssa jakaen) niin muistelet haikeana, että kyllä kotona ollessa oli helppoa. Nytkin sinulla on näköjään ollut koko aamupäivä aikaa roikkua netissä :)

Miehenä on pakko sanoa että varmaan kaikkein vastenmielisin piirre naisessa on se, että hän haluaa tulla palvotuksi. Miksi, oi miksi nainen kuvittelee että moderni 2000-luvulla elävä mies johon tasa-arvoaate on vahvasti vaikuttanut haluaa naisen joka vielä haluaa elää jotain prinsessafantasiaa? Mies ei ole valkoisella ratsulla saapuva hulmuhiuksinen suojelijaritari joka palvoo maata jalkojesi alla. Hän on ihminen joka haluaa elää tasapuolisessa suhteessa kumppaninasi. Naisen joka näkee minut jonkinlaisena mukavana ja turvallisena karhunsylinä, tyyppinä jonka hän on lopultakin kovan etsinnän jälkeen löytänyt ja joka nyt pitää hänestä huolta, on niin naiivi; niin kuin lapsi joka hakee turvaa tarrautumalla kiinni aikuisen sääreen.

Sanokaa sitten miten minä oikein sille miehelleni annan sen kokovartalohieronnan tai suuhunoton kun se ei halua? Se haluaa vaan iltaisin katsella telkkaa tai puhua työpäivästään tai siitä mitä mä olen lapsen kanssa tehnyt kotona. Siis meidän lapsi on 1,5 vuotta, sen tekemiset on käyty läpi minuutissa. Sängyssä mies haluaa seksiä ehkä pari kertaa viikossa mutta se on sellaista tylsää intohimotonta nylkyttämistä. Kaiikki vähänkin romanttisemmat tai intohimoisemmat tilanteet ja lähestymisyrityksiä minun taholta mies torjuu heti. Eikä todella enää helli ja hemmottele minua mitenkään niin kuin ennen. Olen sitten jättänyt miehen rauhaan. Mun siskokin on huomannut tämän muutoksen ja sanonut ettei mun mies enää koskettele minua niin kuin ennen. Siis muutos tapahtui heti kun lapsi syntyi ja jäin kotiin. Eihän tässä ole mitään järkeä ja mies kuittaa asian olankohautuksella.