Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Tämähän se yleensä on ongelmana. Köyhemmälle riittäisi oma elintaso ihan hyvin, itsehän on alansa valinnut, jos toinen ei ehdottelisi liian kallista tekemistä tai asumista. Ja kyllähän se oikeasti alkaa pidemmän päälle v*tuttaa jos toinen käyttää rahaa itseensä antamatta toiselle mitään, yhdessä köyhäily olisi helpompaa.

No se on tietysti ihan eri juttu jos parempituloinen itse vaatii kalliimpaa, silloin kuuluukin maksaa enemmän. Ja mitä se ärsyttävä rahan itseensä käyttäminen tarkoittaa? Edellä mainitsin eri hintaisista autoista. Ärsyttääkö se oikeasti jos puolisolla on hienompi auto? Tai ostaa joskus kalliimman vaatteen? Tai käyttää vähän enemmän rahaa kavereiden kanssa ulkona käydessään? Tavallisilla tuloeroillahan on kyse tällaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Niinpä. Ihan mielenkiinnosta ja kun tätä nyt niin monella ilmenee kuulemma omassa elämässä niin ilmoittatukaa ne jotka leikkivät köyhempää kuin on.

Vai onko heitä oikeasti kuin vain sanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Ja kuinka moneen tosielämän Sari sairaanhoitajaan olet törmännyt, joka VAATII näitä asioita? Että PITÄÄ olla reissua, parempaa ruokaa ja isompaa asuntoa paremmalta alueelta. Mä en ole törmännyt yhteenkään, tosin en elä elämääni instagramissa enkä reality-tvssä.

Se, että kalliimpi kämppä on yksi vaihtoehto, jota voi punnita ei ole vielä vaatimista.

Täh, etkö ole lukenut tätä ketjua? Juurihan vastasin viestiin jossa vaadittiin menojen jakamista tulojen suhteessa. Kuten selitin, sehän on käytännössä omaa tulotasoa paremman elintason vaatimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Mutta kun eihän hän niitä vaatisi ellei toinenkin niitä haluaisi. Ei ole paremman elintason vaatimista se, että haluaa molempien osallistuvan kykyjensä mukaan. Että haluaa elää kuin perhe. Oikeasti isoin ongelma ei edes ole raha, vaan periaate: jos ollaan perhe niin ajatellaan perheen etua, yhteistä etua. Ei sitä, että toinen nyt haluaa hyötyä jotenkin. Eletään sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Ei ole oleellista. Kyse on periaatteesta. Siitä, onko pienituloinen itse valmis elämään valitsemansa tulotason mukaan vai onko elintason nousu ehtona suhteelle. Jos parempituloinen haluaa enemmän niin tietysti maksaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Tämähän se yleensä on ongelmana. Köyhemmälle riittäisi oma elintaso ihan hyvin, itsehän on alansa valinnut, jos toinen ei ehdottelisi liian kallista tekemistä tai asumista. Ja kyllähän se oikeasti alkaa pidemmän päälle v*tuttaa jos toinen käyttää rahaa itseensä antamatta toiselle mitään, yhdessä köyhäily olisi helpompaa.

No se on tietysti ihan eri juttu jos parempituloinen itse vaatii kalliimpaa, silloin kuuluukin maksaa enemmän. Ja mitä se ärsyttävä rahan itseensä käyttäminen tarkoittaa? Edellä mainitsin eri hintaisista autoista. Ärsyttääkö se oikeasti jos puolisolla on hienompi auto? Tai ostaa joskus kalliimman vaatteen? Tai käyttää vähän enemmän rahaa kavereiden kanssa ulkona käydessään? Tavallisilla tuloeroillahan on kyse tällaisista asioista.

Varmaankin sitä, että toinen voi käyttää rahaa itseensä ja toinen ei. Toinen käy ulkona ja toinen ei, kun ei ole varaa, mutta haluaisi. Kaikkea aikaa ei ole pakko nyhjätä kotona, mutta sen verran pitäisi olla tilannetajua, ettei hiero suolaa toisen haavoissa.

Tosin, en ymmärrä miksi kaksi tuollaista ihmistä on ylipäätään yhteen päätynyt. En usko, että tilanne olisi kovin yleinen.

Meillä oli niin, että pystyimme yhdessä hankkimaan sellaisen asunnon jota kumpikaan ei olisi yksin pystynyt. Emme ole samantuloiset.

Meistä oli ihanaa päästä asumaan juuri tähän missä nyt asumme. Joka päivä iloitsemme ja nautimme maisemasta sekä myös asunnosta itsestään.

Mies ei ole kertaakaan valittanut tai haukkunut loiseksi. Päinvastoin on juuri tajunnut, että harvoin tulee tämänkaltaista tilaisuutta vastaan.

olemme onnellisia kun voimme pariskuntana elää mieleistämme elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Tämähän se yleensä on ongelmana. Köyhemmälle riittäisi oma elintaso ihan hyvin, itsehän on alansa valinnut, jos toinen ei ehdottelisi liian kallista tekemistä tai asumista. Ja kyllähän se oikeasti alkaa pidemmän päälle v*tuttaa jos toinen käyttää rahaa itseensä antamatta toiselle mitään, yhdessä köyhäily olisi helpompaa.

No se on tietysti ihan eri juttu jos parempituloinen itse vaatii kalliimpaa, silloin kuuluukin maksaa enemmän. Ja mitä se ärsyttävä rahan itseensä käyttäminen tarkoittaa? Edellä mainitsin eri hintaisista autoista. Ärsyttääkö se oikeasti jos puolisolla on hienompi auto? Tai ostaa joskus kalliimman vaatteen? Tai käyttää vähän enemmän rahaa kavereiden kanssa ulkona käydessään? Tavallisilla tuloeroillahan on kyse tällaisista asioista.

Kyllä se parempi autokin ottaa päähän jos itse joutuu ajamaan bussilla. Tai toinen ostaa olohuoneen täyteen elektroniikkaa, mutta ruuanlaittoa helpottavaa induktioliettä ei voi ostaa, tai uutta jääkaappia joka säästäisi sähkölaskussa. Toinen käy kolme kertaa vuodessa lomamatkoilla ja esittelee kuvia miten kivaa oli, kun toinen ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Mutta kun eihän hän niitä vaatisi ellei toinenkin niitä haluaisi. Ei ole paremman elintason vaatimista se, että haluaa molempien osallistuvan kykyjensä mukaan. Että haluaa elää kuin perhe. Oikeasti isoin ongelma ei edes ole raha, vaan periaate: jos ollaan perhe niin ajatellaan perheen etua, yhteistä etua. Ei sitä, että toinen nyt haluaa hyötyä jotenkin. Eletään sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa.

Ei ole paremman elintason vaatimista, että vaatii sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa, ja se elintaso on parempi kuin oma tulotaso mahdollistaisi? Siis tietysti se on paremman elintason vaatimista, haloo hei. Se, että perhettä ja rakkautta käytetään tekosyynä tällaisiin hyötymisvaateisiin ei asiaa muuta hyväksyttävämmäksi, päinvastoin. Jos rakastaisi, niin rakastaisi ilman hyötyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Niinpä. Ihan mielenkiinnosta ja kun tätä nyt niin monella ilmenee kuulemma omassa elämässä niin ilmoittatukaa ne jotka leikkivät köyhempää kuin on.

Vai onko heitä oikeasti kuin vain sanoissa.

En tiedä, leikkiikö puoliso köyhempää kuin on, mutta kaupasta ostaa laputettuja tuotteita, ajaa 5 vuotta vanhalla autolla, ostaa vaatteensa Tokmannilta (paitsi ne vähän paremmat Sokoksen alesta), ei harrasta mitään, mikä maksaa (suksetkin sai 50v lahjaksi) jne. Ja on Suomen 3000 varakkaimman listalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Ja kuinka moneen tosielämän Sari sairaanhoitajaan olet törmännyt, joka VAATII näitä asioita? Että PITÄÄ olla reissua, parempaa ruokaa ja isompaa asuntoa paremmalta alueelta. Mä en ole törmännyt yhteenkään, tosin en elä elämääni instagramissa enkä reality-tvssä.

Se, että kalliimpi kämppä on yksi vaihtoehto, jota voi punnita ei ole vielä vaatimista.

Täh, etkö ole lukenut tätä ketjua? Juurihan vastasin viestiin jossa vaadittiin menojen jakamista tulojen suhteessa. Kuten selitin, sehän on käytännössä omaa tulotasoa paremman elintason vaatimista.

En näe asiaa ihan noinkaan. Mun mielestä ei ole hirveän suurta eroa niiden periaatteiden välillä, joissa kustannukset mitoitetaan siten, että ne jaetaan euromääräisesti tasan vs. esimerkiksi siten, että molemmat sijoittaa 50% tuloistaan yhteiseen talouteen.  Varsinkaan, jos tuloerot ei ole monen tonnin luokkaa. Jos tuloerot taas on monen tonnin luokkaa, mikä on todennäköisyys sille, että suurempituloinen haluaa elää pienempituloisen tulojen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Mutta kun eihän hän niitä vaatisi ellei toinenkin niitä haluaisi. Ei ole paremman elintason vaatimista se, että haluaa molempien osallistuvan kykyjensä mukaan. Että haluaa elää kuin perhe. Oikeasti isoin ongelma ei edes ole raha, vaan periaate: jos ollaan perhe niin ajatellaan perheen etua, yhteistä etua. Ei sitä, että toinen nyt haluaa hyötyä jotenkin. Eletään sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa.

Ei ole paremman elintason vaatimista, että vaatii sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa, ja se elintaso on parempi kuin oma tulotaso mahdollistaisi? Siis tietysti se on paremman elintason vaatimista, haloo hei. Se, että perhettä ja rakkautta käytetään tekosyynä tällaisiin hyötymisvaateisiin ei asiaa muuta hyväksyttävämmäksi, päinvastoin. Jos rakastaisi, niin rakastaisi ilman hyötyäkin.

Mulla ei ole yksin varaa asua kolmiossa, mutta vaadin parempaa elintasoa mieheltä mikäli jaetaan yhdessä kolmion kustannukset? Ok, olkoon näin, mutta kyllä siinä nousee miehenkin elintaso, kun hänelläkään ei ole varaa asua kolmiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Ei ole oleellista. Kyse on periaatteesta. Siitä, onko pienituloinen itse valmis elämään valitsemansa tulotason mukaan vai onko elintason nousu ehtona suhteelle. Jos parempituloinen haluaa enemmän niin tietysti maksaa enemmän.

No jos heti suhteen alkuun vaatii toista maksamaan elämänsä niin outoa olisi. Mutta normaali suhteessa puolisot haluaa toisille hyvää, eikä ajattele jatkuvasti että eihän tuo vaan hyödy minusta mitenkään. Kumpikin yhtä häiriintyneitä ajattelumalleja, sekä se, että etsitään tietoisesti "elättäjää", että se että pidetään kynsin hampain kiinni omista rahoista ettei toinen vaan hyödy. Kyse pitäisi kuitenkin olla siitä omasta rakkaasta, jonka kanssa jaetaan elämän ilot ja surut, mtötä- ja vastoinkäymisissä! Toki jos haluaa, voi olla suhteessa myös kevyemmin, ilman sitoumuksia, mutta lähtökohtainen oletus vielä toistaiseksi on kuitenkin se yhteinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Mutta kun eihän hän niitä vaatisi ellei toinenkin niitä haluaisi. Ei ole paremman elintason vaatimista se, että haluaa molempien osallistuvan kykyjensä mukaan. Että haluaa elää kuin perhe. Oikeasti isoin ongelma ei edes ole raha, vaan periaate: jos ollaan perhe niin ajatellaan perheen etua, yhteistä etua. Ei sitä, että toinen nyt haluaa hyötyä jotenkin. Eletään sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa.

Ei ole paremman elintason vaatimista, että vaatii sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa, ja se elintaso on parempi kuin oma tulotaso mahdollistaisi? Siis tietysti se on paremman elintason vaatimista, haloo hei. Se, että perhettä ja rakkautta käytetään tekosyynä tällaisiin hyötymisvaateisiin ei asiaa muuta hyväksyttävämmäksi, päinvastoin. Jos rakastaisi, niin rakastaisi ilman hyötyäkin.

Ja jos rakastaisi, ei ajattelisi jotain hyötymistä vaan yhteistä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Tämähän se yleensä on ongelmana. Köyhemmälle riittäisi oma elintaso ihan hyvin, itsehän on alansa valinnut, jos toinen ei ehdottelisi liian kallista tekemistä tai asumista. Ja kyllähän se oikeasti alkaa pidemmän päälle v*tuttaa jos toinen käyttää rahaa itseensä antamatta toiselle mitään, yhdessä köyhäily olisi helpompaa.

No se on tietysti ihan eri juttu jos parempituloinen itse vaatii kalliimpaa, silloin kuuluukin maksaa enemmän. Ja mitä se ärsyttävä rahan itseensä käyttäminen tarkoittaa? Edellä mainitsin eri hintaisista autoista. Ärsyttääkö se oikeasti jos puolisolla on hienompi auto? Tai ostaa joskus kalliimman vaatteen? Tai käyttää vähän enemmän rahaa kavereiden kanssa ulkona käydessään? Tavallisilla tuloeroillahan on kyse tällaisista asioista.

Kyllä se parempi autokin ottaa päähän jos itse joutuu ajamaan bussilla. Tai toinen ostaa olohuoneen täyteen elektroniikkaa, mutta ruuanlaittoa helpottavaa induktioliettä ei voi ostaa, tai uutta jääkaappia joka säästäisi sähkölaskussa. Toinen käy kolme kertaa vuodessa lomamatkoilla ja esittelee kuvia miten kivaa oli, kun toinen ei voi.

En ole esimerkeistäsi eri mieltä. Minusta elintaso tulee olla mitoitettu niin, että molemmille jää käyttörahaa ja mahdollinen elintasoero jää pieneksi. Minusta on okei, että vähemmän tienaavalla on vanhempi perusmallin auto ja parempituloisella uudempi esim. Audi, mutta ei ole ok että toisella on bränikkä Audi ja toinen kulkee bussilla. Ellei se ole muutoin järkevää että perheessä on vain yksi auto. Eihän kaikissa perheissä muutenkaan ole kahta. Samoin on minusta ok, että toinen käy kavereiden kanssa pizzalla ja toinen pihvillä, mutta ei ole ok että toinen ravaa ulkona eikä toisella ole varaa käydä missään. Noin esimerkiksi. Ja lomamatkat minusta pienempituloisen budjetilla, ei lainkaan tai sitten niin että isompituloinen maksaa enemmän - ei ole ok että toinen jää kotiin vain siksi ettei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Tämähän se yleensä on ongelmana. Köyhemmälle riittäisi oma elintaso ihan hyvin, itsehän on alansa valinnut, jos toinen ei ehdottelisi liian kallista tekemistä tai asumista. Ja kyllähän se oikeasti alkaa pidemmän päälle v*tuttaa jos toinen käyttää rahaa itseensä antamatta toiselle mitään, yhdessä köyhäily olisi helpompaa.

No se on tietysti ihan eri juttu jos parempituloinen itse vaatii kalliimpaa, silloin kuuluukin maksaa enemmän. Ja mitä se ärsyttävä rahan itseensä käyttäminen tarkoittaa? Edellä mainitsin eri hintaisista autoista. Ärsyttääkö se oikeasti jos puolisolla on hienompi auto? Tai ostaa joskus kalliimman vaatteen? Tai käyttää vähän enemmän rahaa kavereiden kanssa ulkona käydessään? Tavallisilla tuloeroillahan on kyse tällaisista asioista.

Varmaankin sitä, että toinen voi käyttää rahaa itseensä ja toinen ei. Toinen käy ulkona ja toinen ei, kun ei ole varaa, mutta haluaisi. Kaikkea aikaa ei ole pakko nyhjätä kotona, mutta sen verran pitäisi olla tilannetajua, ettei hiero suolaa toisen haavoissa.

Tosin, en ymmärrä miksi kaksi tuollaista ihmistä on ylipäätään yhteen päätynyt. En usko, että tilanne olisi kovin yleinen.

Kyllä näitä oikeasti on, siitähän tämä keskustelu lähtikin kun on tämmöisestä lehtijuttu. On jopa perheitä, joissa isän mielestä jopa lasten päivähoitomaksu kuuluu äidin maksettavaksi, jos lapsilisät menee äidille, vaikka isän tulojen takia päivähoitomaksu on tuplasti enemmän kuin se lapsilisä on.. Samoin muut lasten kulut. Tai äidit ihan tosissaan säästää omasta palkasta maksaakseen puolet kaikesta jopa kotihoidontuella ollessaan. Ja muita vastaavia juttuja. En tiedä miten nämä naiset on niin lapasia että suostuu tuommoiseen, mutta niitä vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Mutta kun eihän hän niitä vaatisi ellei toinenkin niitä haluaisi. Ei ole paremman elintason vaatimista se, että haluaa molempien osallistuvan kykyjensä mukaan. Että haluaa elää kuin perhe. Oikeasti isoin ongelma ei edes ole raha, vaan periaate: jos ollaan perhe niin ajatellaan perheen etua, yhteistä etua. Ei sitä, että toinen nyt haluaa hyötyä jotenkin. Eletään sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa.

Ei ole paremman elintason vaatimista, että vaatii sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa, ja se elintaso on parempi kuin oma tulotaso mahdollistaisi? Siis tietysti se on paremman elintason vaatimista, haloo hei. Se, että perhettä ja rakkautta käytetään tekosyynä tällaisiin hyötymisvaateisiin ei asiaa muuta hyväksyttävämmäksi, päinvastoin. Jos rakastaisi, niin rakastaisi ilman hyötyäkin.

Ja jos rakastaisi, ei ajattelisi jotain hyötymistä vaan yhteistä hyvää.

Mutta silti se pienempituloinen saa vaatia hyötymistä? Miksi vain toinen saa ajatella sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Mutta kun eihän hän niitä vaatisi ellei toinenkin niitä haluaisi. Ei ole paremman elintason vaatimista se, että haluaa molempien osallistuvan kykyjensä mukaan. Että haluaa elää kuin perhe. Oikeasti isoin ongelma ei edes ole raha, vaan periaate: jos ollaan perhe niin ajatellaan perheen etua, yhteistä etua. Ei sitä, että toinen nyt haluaa hyötyä jotenkin. Eletään sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa.

Ei ole paremman elintason vaatimista, että vaatii sellaista elintasoa johon on yhdessä varaa, ja se elintaso on parempi kuin oma tulotaso mahdollistaisi? Siis tietysti se on paremman elintason vaatimista, haloo hei. Se, että perhettä ja rakkautta käytetään tekosyynä tällaisiin hyötymisvaateisiin ei asiaa muuta hyväksyttävämmäksi, päinvastoin. Jos rakastaisi, niin rakastaisi ilman hyötyäkin.

Mulla ei ole yksin varaa asua kolmiossa, mutta vaadin parempaa elintasoa mieheltä mikäli jaetaan yhdessä kolmion kustannukset? Ok, olkoon näin, mutta kyllä siinä nousee miehenkin elintaso, kun hänelläkään ei ole varaa asua kolmiossa.

Tarkoitin, että on paremman elintason vaatimista, ellei kelpaa elää sillä elintasolla johon toisen samantuloisen kanssa olisi varaa. Eli ei kelpaa asua sellaisessa asunnossa jonka puolikkaaseen olisi varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kahden elintason eläminen sitten tarkoittaa? Samassa asunnossa varmaan yleensä asutaan ja samoja ruokia jääkaapista syödään. Jos paremmin tienaavalla puolisolla on kalliimpi auto, niin onko se sitä kamalaa taloudellista hyväksikäyttöä? Miksi?

Ei, kyse ei ole autosta. Vaan siitä että toisella menee kaikki rahat siihen asuntoon ja ruokiin ja muuhun pakolliseen. Toinen harrastaa vapaa-ajallaan kalliita juttuja, käy kavereitten kanssa reissussa ja ostelee mitä huvittaa. Toinen kulkee vanhoissa kirppisvaatteissa, leikkaa hiuksensa itse eikä voi käydä edes kahvilla kavereitten kanssa, kun ei ole rahaa. Kärjistetty esimerkki, mutta tätä se tarkoittaa.

Mutta eihän tuollaista tilannetta tule, jos elintaso on valittu sen pienituloisemman mukaan kuten täällä on toitotettu. Vaan asumiskulut on sellaiset, että niiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja satunnaisiin huvituksiinkin. Esim. tuolla 2000 vs 2900 nettopalkkaskenaariolla on ihan mahdollista saada mukava peruselämä.

(Sitäpaitsi mikä vika niissä kirppisvaatteissa ja tukan itse leikkaamisessa on. Tunnen hyvätuloisiakin jotka tekee niin ja kaiken kukkuraksi ostaa punalappuruokaa.)

Vaan moniko paremmin ansaitseva viitsii leikkiä köyhempää kuin on, kun tietää, että omat tulot riittäisivät parempaankin ?

Tämähän se yleensä on ongelmana. Köyhemmälle riittäisi oma elintaso ihan hyvin, itsehän on alansa valinnut, jos toinen ei ehdottelisi liian kallista tekemistä tai asumista. Ja kyllähän se oikeasti alkaa pidemmän päälle v*tuttaa jos toinen käyttää rahaa itseensä antamatta toiselle mitään, yhdessä köyhäily olisi helpompaa.

No se on tietysti ihan eri juttu jos parempituloinen itse vaatii kalliimpaa, silloin kuuluukin maksaa enemmän. Ja mitä se ärsyttävä rahan itseensä käyttäminen tarkoittaa? Edellä mainitsin eri hintaisista autoista. Ärsyttääkö se oikeasti jos puolisolla on hienompi auto? Tai ostaa joskus kalliimman vaatteen? Tai käyttää vähän enemmän rahaa kavereiden kanssa ulkona käydessään? Tavallisilla tuloeroillahan on kyse tällaisista asioista.

Kyllä se parempi autokin ottaa päähän jos itse joutuu ajamaan bussilla. Tai toinen ostaa olohuoneen täyteen elektroniikkaa, mutta ruuanlaittoa helpottavaa induktioliettä ei voi ostaa, tai uutta jääkaappia joka säästäisi sähkölaskussa. Toinen käy kolme kertaa vuodessa lomamatkoilla ja esittelee kuvia miten kivaa oli, kun toinen ei voi.

En ole esimerkeistäsi eri mieltä. Minusta elintaso tulee olla mitoitettu niin, että molemmille jää käyttörahaa ja mahdollinen elintasoero jää pieneksi. Minusta on okei, että vähemmän tienaavalla on vanhempi perusmallin auto ja parempituloisella uudempi esim. Audi, mutta ei ole ok että toisella on bränikkä Audi ja toinen kulkee bussilla. Ellei se ole muutoin järkevää että perheessä on vain yksi auto. Eihän kaikissa perheissä muutenkaan ole kahta. Samoin on minusta ok, että toinen käy kavereiden kanssa pizzalla ja toinen pihvillä, mutta ei ole ok että toinen ravaa ulkona eikä toisella ole varaa käydä missään. Noin esimerkiksi. Ja lomamatkat minusta pienempituloisen budjetilla, ei lainkaan tai sitten niin että isompituloinen maksaa enemmän - ei ole ok että toinen jää kotiin vain siksi ettei ole varaa.

Joo just näin. Jos molempien tulot on sillä lailla hyvät että niillä saa mukavan, myös isotuloisempaa miellyttävän peruselämän ja/tai tuloero ei ole kovin iso, se tasan puoliksi jakaminen voi olla ihan toimiva. Mutta sitten jos toisen tulot on kovin pienet, ja tuloero tosi iso, ei se enää oikein toimikaan. Jako tulojen suhteessa on myös sikäli hyvä, että se toimii myös muuttuvissa elämäntilanteissa ja tulotasoissa. Harvoin tulot jatkuu muuttumattomana läpi elämän, tai ne asumisen tarpeet. Jos tuloero ei ole iso, ei se parempituloisen enemmän maksama summakaan ole iso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan yhtään hetkeä kukaan parisuhteessa joudu osallistumaan isommalla osuudella. Kun se nyt näkyy monella olevan se ykkösprioriteetti.

Täällä sotketaan iloistesti tilapäiset häiriötilanteet, "miljardööri ja siivooja"-suhteet ym. spesiaalikeissin spesiaalikeissit.

Yleisempi taitaa kuitenkin olla tilanne esim. 5000eur brutto ja 2500eur brutto, eli mitä sitten lieneekään progressiivisten verojen jälkeen: 2900eur ja 2000eur? Näissä sitten tuo KROONISESTI VUOSIKYMMENET vähemmän tienaava terve aikuinen pyrkii elämään parempituloisen rahoilla leveämmässä asunnossa kuin mihin hänellä on varaa ja pahimmillaan pyrkii kontrolloimaan talouden varallisuutta kuin omaansa, vaikka ei tuo sinne kuin murusia.

Jälkimmäistä esimerkkiäni pidän tyyppiesimerkkinä loisimisesta, en sitä että toista autetaan sairauden/työttömyyden tms. aikana.

 

Ja mikä tällaisessa sitten olisi ratkaisu? Molemmilla saattaa olla ihan samantasoinen koulutus, mutta jostain syystä tässä yhteiskunnassa toisen työtä vain arvostetaan enemmän ja se näkyy palkassa. Esim amk insinööri ja sairaanhoitaja ovat ihan yhtä koulutettuja, mutta eri palkkaisia. Pitääkö se sairaanhoitajan olla antamatta pildeä sille opistoinssille ja olla alkamatta suhteeseen vai mikä olisi se ratkaisu?

Eletään sairaanhoitajan tulojen mahdollistaman elintason mukaan? Miksi se ei kelpaa? Miksi on pakko saada kumppanin siivellä isompi kämppä kuin mihin on varaa? Jos haluaa elää ylemmän keskiluokan elämää, niin miksi ylipäänsä kouluttautuu sairaanhoitajaksi eikä esim. lääkäriksi tai juristiksi? Tai vaikka, öö, insinööriksi?

Koska se insinööri yleensä haluaisi elää sellaisella elintasolla jonka hänen tulonsa mahdollistaa. Ja toinen joutuu sitten elämään kädestä suuhun maksaakseen puolet siitä, viimeistään jos/kun tulee lapsia.

Yleensä ja yleensä. Tietysti jos maksetaan 50-50 niin pienempituloinen määrää elintason. Jos ei kelpaa niin insinööri on hyvä ja maksaa enemmän. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että se sairaanhoitajaksi kouluttautunut itse odottaa parempaa elintasoa kuin palkkansa mahdollistaa. Miksei tätä ole alanvalinnassa huomioitu?

Kuka on sanonut että sairaanhoitaja odottaisi parempaa elintasoa? Ainoa mitä on odotettu on, että enemmän tienaava maksaisi hieman suuremman osan yhteisistä menoista koska voi. Ei se mitään hirveän suurta elintasohyppyä vielä tee, kyllä verotus pitää huolen siitä ettei insinöörin nettopalkka ole hirvittävän paljon suurempi kuin sairaanhoitajan. Ainakin jos sairaanhoitaja voi tehdä vuorotyötä, eikä pidä lasten hoidon takia vaihtaa päivätyöhön.

No tietysti hän vaatii parempaa elintasoa, jos hän vaatii että hänen palkallaan pitää saada enemmän kuin sillä normaalisti saisi. Siis parempi kämppä, kalliimpaa ruokaa, enemmän rahaa säästöön. Sitähän se käytännössä on, jos vaatii kumppania maksamaan enemmän asiasta jota molemmat käyttää saman verran. Vaadit puolikasta 1400 euron kämpästä muttet haluaisi maksaa siitä kuin 500 euroa. Tai satasen ruokakassista, mutta et halua maksaa kuin neljä kymppiä. Tai tonnin matkaa mutta et halua maksaa kuin 700.

Ja kahdellahan samantuloisellahan on joka tapauksessa parempi elintaso kuin yksin asuessa. Sille sairaanhoitajalle ei siis riitä edes sitä itse valittua elintasoa hieman parempi elintaso, vaan pitäisi olla vielä enemmän. Ei riitä asua yksiön hinnalla kolmiossa tai pienessä rivarissa, vaan pitäisi olla yli sata neliötä ja uusi. Muuten suhde on ihan p*ska.

Eikä siinä ole mitään vikaa että haluaa enemmän ja parempaa ja hienompaa. En vaan edelleenkään tajua, miksei sitä voi huomioida alanvalinnassa ettei tulotason mahdollistama elintaso riitä.

Ja kuinka moneen tosielämän Sari sairaanhoitajaan olet törmännyt, joka VAATII näitä asioita? Että PITÄÄ olla reissua, parempaa ruokaa ja isompaa asuntoa paremmalta alueelta. Mä en ole törmännyt yhteenkään, tosin en elä elämääni instagramissa enkä reality-tvssä.

Se, että kalliimpi kämppä on yksi vaihtoehto, jota voi punnita ei ole vielä vaatimista.

Täh, etkö ole lukenut tätä ketjua? Juurihan vastasin viestiin jossa vaadittiin menojen jakamista tulojen suhteessa. Kuten selitin, sehän on käytännössä omaa tulotasoa paremman elintason vaatimista.

En näe asiaa ihan noinkaan. Mun mielestä ei ole hirveän suurta eroa niiden periaatteiden välillä, joissa kustannukset mitoitetaan siten, että ne jaetaan euromääräisesti tasan vs. esimerkiksi siten, että molemmat sijoittaa 50% tuloistaan yhteiseen talouteen.  Varsinkaan, jos tuloerot ei ole monen tonnin luokkaa. Jos tuloerot taas on monen tonnin luokkaa, mikä on todennäköisyys sille, että suurempituloinen haluaa elää pienempituloisen tulojen mukaan?

En minäkään näe näissä suurta eroa. Mutta vain toista niistä käytetään ketjussa yleisesti merkkinä rakkauden puutteesta. Minusta kumpikin tapa on hyvä ja useimmiten reiluin lienee jossain välimaastossa. Mutta pidän aina epäterveenä lähtökohtana sitä, että vaaditaan sokeasti sitä omaa taloudellista maksimihyötyä ja kiukutellaan että toinen ei rakasta ellei siihen suostu. Oikeastaan molempiin suuntiin. Ellei parempituloinen jousta yhtään, niin ei se minusta kovin rakastavaa käytöstä ole. Mutta ei sekään, että tämän ketjun tyyliin julistetaan, että jos rakastaisit niin maksaisit enemmän. Minusta ihmisen tulisi olla valmis elämään omalla tulotasollaan, ja se että toinen maksaa jostain enemmän on vapaaehtoista eikä mikään lähtöoletus ja edellytys.