Lukiolainen ei tiedä vieläkään mihin hakea opiskelemaan
Koulujen hakuajat alkaa pian eikä tytöllä ole mitään hajua mihin hakisi. No arkkitehti olisi kiinnostanut, mutta sinne pitää ilmeisesti olla pitkämatikka. Tytöllä lyhyt ja hyvä kun siitä selviää.
Tytönhän asia tuo on mihin hakee, mutta kyllä mua äitinä silti huolettaa jos ei keksi mitä haluaa opiskella. Amk:n ja yliopiston kohdalla vielä se, että jos lähtee opiskelemaan jotakin vain eikä se yhtään olekaan se oma juttu niin on menettänyt ensikertalaisen statuksensa. On mun mielestä typerä tuo ensikertalaisuushomma, se kun on vaikeuttanut monella kouluun pääsyä.
En sitten tiedä onko välivuodessa järkeä. Asumme pienellä paikkakunnalla ja työllistyminen kyseenalaista. Ehkä jotakin voisi löytyä, mutta ei se varmaa ole.
Kommentit (32)
Arrrmeijaan! Saa vuoden aikaa miettiä täydellä ylläpidolla.
Minulla neljäs välivuosi menossa. Viime vuonna juuri hakuajan päättymisen jälkeen viimein tuli oma ala kohdalle, eli ensi vuonna pääsen aloittamaan opiskelut!
Välivuosien aikana olen kerännyt työkokemusta monelta eri alalta, matkustanut, asunut kolmessa eri maassa jne. Tuntuu hyvältä aloittaa opiskelu mutta en kyllä vaihtaisi välivuosia pois mistään hinnasta!
Vierailija kirjoitti:
Minulla neljäs välivuosi menossa. Viime vuonna juuri hakuajan päättymisen jälkeen viimein tuli oma ala kohdalle, eli ensi vuonna pääsen aloittamaan opiskelut!
Välivuosien aikana olen kerännyt työkokemusta monelta eri alalta, matkustanut, asunut kolmessa eri maassa jne. Tuntuu hyvältä aloittaa opiskelu mutta en kyllä vaihtaisi välivuosia pois mistään hinnasta!
Siis tänä vuonna aloitan! Tottunut puhumaan ensi vuodesta..
Jos tyttöä kiinnostaa luova ongelmanratkaisu, niin suunnaksi Lapin yliopisto ja Kokemuksen muotoilun koulutusohjelma, jatkaa siitä palvelumuotoilun maisteriohjelmaan, luulisi töitä riittävän.
Ei ole pakko hakea minnekään (tosissaan). Siihen ei maailma kaadu, jos viettää vaikka vuoden tai useammankin töitä tehden, eiköhän se jossain vaiheessa kirkastu, haluaako opiskella korkeakoulussa, ja jos haluaa niin mitä.
Ainakin ravintola-alalta saa nyt töitä melkein ilmoittautumalla. Jos ei siellä pienellä paikkakunnalla tärppää, niin isompi löytynee kohtuullisen matkan päästä.
Alkaa opiskelemaan sitä matematiikkaa. Ei mene hukkaan. Kyllä se jossain vaiheessa tulee tarpeeseen.
Mä pelkäsin omalla kohdallani niin tuota että valitsin jo ysillä aineet sen mukaan mihin aion hakea lukion jälkeen. Sillä tiellä olen vieläkin eikä toistaiseksi ole tarvinnut alaa vaihtaa.
Minä valmistuin 42v siihen ammattiin mitä oikeasti halusin, monen mutkan kautta se selvisi, cv:ssä olisi aika monta työpaikkaa, jos vielä sellainen pitäisi päivittää, oletan, että pari viimeistä vuotta ennen eläkettä vietän nykyisessä työssä.
Mitä ihmisen kanssa olen puhunut, olen onnekas olen nähnyt ja kokenut työelämässä monenlaista ja löytänyt sen työn ja työpaikan missä on hyvä.
Avoimessa voi opiskella sekä yliopistossa että AMK:ssa. Myös ilmaisia tutustumiskursseja löytyy.
Vuodeksi jonnekin kansanopistoon? Niissä voi opiskella avoimessa yliopistossa, joten tekee siellä jonkin kivan opintokokonaisuuden, jonka voi myöhemmin liittää opintoihin sivuaineeksi, tai vaihtoehtoisesti opiskelee jotain "kivaa, mutta hyödytöntä" omaksi ilokseen, ja samalla vuoden aikana miettii, mitä voisi tehdä. Tuo "kiva, mutta hyödytön" voi olla kuitenkin antoisaa, ja samalla oppii vähän itsenäistymistä, tuntuma opiskeluun ei katkea (kuten välivuoden aikana voi käydä), saa uusia kavereita jne. Ja eihän se alunperin hyödyttömältä tuntuvakaan välttämättä ole lopulta hyödytöntä.
Mun lapsi piti jo yhden välivuoden. Nyt ehkä toisen
Ensikertalaisuuskiintiöt tekee tällaista. Ahdistusta. Pitäisi heti osua oikea ala
Välivuosi ja vaikka täydentäviä opintoja sekä osa-aikaisia töitä.
Mitä vaatimuksia on rakennusarkkitehti amk opintoihin? Tai alkuun amis tason suunnitteluassistentti tai joku muu amis tutkinto? Aika moni tuttu aikanaan kävi lukion jälkeen amiksen, niin sai lisää mietintäaikaa, mutta myös ammatin.
Ite olin 30, kun hoksasin mitä haluan tehdä. Välissä suoritin yhden "kohtuu kiinnostavan" alan tutkinnon ja olin töissä.
Ei kannata hakea jos ei ole 100% varma, minne haluaa. Itse olin abi kun ensikertalaiskiintiöistä ei vielä ollut tietoakaan. Hain teknilliseen yliopistoon kun en muuta keksinyt ja uskoin alan monipuolisuuteen. Nyt tunnen olevani väärällä alalla ja alan vaihto on vaikeaa. Jos olisin tiennyt tulevista kiintiöistä, olisin lykännyt korkeakouluopintoja.
Meidän tyttö korotti välivuoden aikana arvosanat ja teki töitä.
Aikoo nyt lääkikseen kun paperit riittää.
Vierailija kirjoitti:
Arrrmeijaan! Saa vuoden aikaa miettiä täydellä ylläpidolla.
Join the Army and See the World!
Olen itse 38-vuotias työtön tradenomi. Päivääkään en ole tehnyt koulutustani vastaavaa palkkatyötä. Varmaan kohta on pakko hakeutua lähihoitajan koulutukseen ja sote-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Arrrmeijaan! Saa vuoden aikaa miettiä täydellä ylläpidolla.
Ei tytär halua armeijaan. Eikä varmaan huolittaisi terveydellisistä syistä.
Entä jos menisi töihin? Tai ainakin koittaisi päästä, vaikkapa palkkatuettuna. Ehkä löytää sitä kautta kiinnotavan oppisopimuspaikankin. Saa vähän jo CV:n jotain merkintää eikä koulujen käynnin jälkeen ole 32-vuotias pitkälle kouluttautunut työtön ilman mitään työhistoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla neljäs välivuosi menossa. Viime vuonna juuri hakuajan päättymisen jälkeen viimein tuli oma ala kohdalle, eli ensi vuonna pääsen aloittamaan opiskelut!
Välivuosien aikana olen kerännyt työkokemusta monelta eri alalta, matkustanut, asunut kolmessa eri maassa jne. Tuntuu hyvältä aloittaa opiskelu mutta en kyllä vaihtaisi välivuosia pois mistään hinnasta!
Onnea opiskelupaikasta!
Onhan sillä aikaa. Minä tiesin 27-vuotiaana mitä haluan opiskella.