Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten hyväksyä se että on ruma eikä kelpaa parisuhteeseen?
07.05.2015 |
Miten hyväksyä asia ja jatkaa elämää? Olen viimeisen 10 vuoden aikana yrittänyt kaikkeni. Olen opetellut sosiaalisemmaksi, treenannut timmin kropan, opetellut meikkaamaan, kehittänyt itseäni, harrastanut, hankkinut unelmieni työn. Olen käynyt ulkona. Olen yrittänyt ja ollut yrittämättä. Olen ollut vaikeasti tavoiteltava ja olen tehnyt aloitteita. Mikään ei onnistu. Siksi onkin aika luovuttaa. Luulen, että syy yksin jäämiseen on siinä, että olen vain niin epäviehättävä. Ystäväksi kelpaan monelle, mutta en mihinkään muuhun.
Miten voisin unohtaa haaveet rakkaudesta, parisuhteesta ja perheestä ja hyväksyä itseni ja elämäni tällaisena? Minulla on niin moni asia elämässäni hyvin, joten harmittaa, että yhdellä elämän osa-alueella epäonnistuminen tuntuu vievän ilon kaikesta muustakin.
Ja jos nyt joku tulee sanomaan että "nainen saa aina halutessaan miehen", niin minä en halua itseäni 30 vuotta vanhempaa, lihavaa alkoholisoitunutta väkivaltaista juopporetkua. Vaan ihan normaalin kivan miehen.
Kommentit (98)
Heh, katsoitteko tuota jonkun linkittämää videota? Aika "valaiseva". Itsehän olen juuri sen videon esimerkin mukainen, +30v korkeasti koulutettu nainen, joka pitää itseään ihan hyvänä tyyppinä. Mutta miesten silmissä olenkin vain rappeutuva (detereorating) vanha lehmä, joka kuvittelee itsestään liikoja, en MILLÄÄN tavalla viehättävä enkä kiinnostava.
Joo, ehkä näin. En minäkään enää oikein jaksa haaveilla rakkaudesta tai parisuhteesta. Tai oikeammin sanottuna, alan pikkuhiljaa tiedostaa, että tuollaiset asiat (treffailu, kynttiläillalliset, yhteinen juoksulenkki, kliseiset lomakuvat Eiffel-tornin tai Taj Mahalin edessä, sohvalla makaaminen krapulapäivänä toisen kainalossa jne) eivät tule koskaan kuulumaan minun elämääni. Jokin minussa on, että en ole ansainnut tuollaisia asioita. Että esimerkiksi hirveät nalkuttavat nartut, likaiset ja haisevat naiset, ympäriinsä nussivat pettäjäeukot jne pääsevät kokemaan tuollaisia asioita, mutta minä en.
Ei kai sille mitään voi. Olen ollut laiha ja hoikka ja normaalipainon ylärajoillakin, olen värjännyt tukkaa ja meikannut ja lakannut kynsia ja vetänyt jalkaan tappokorkkarit. Välillä taas ollut liikkeellä tennareissa ja farkuissa. Sosiaalinen elämäni on sikäli ollut vilkasta, että on tullut koluttua baareja ja keikkapaikkoja ja festareita ja kaveripiirin kissanristiäisiä jne ihan mahdoton määrä. On asuttu kaupungissa ja landella ja työpaikkojakin on monta. Ja on se korkea koulutus, hyvä palkka, vauhdilla lyhenevä asuntolaina, on useita harrastuksia, on puhtaat pitkät hiukset ja siistit vaatteet jne. Mutta kun miehet haluavat yleensä ottaen sen max 25-vuotiaan iloisen ja nauravaisen tytsyn eivätkä +30v tasaista ja rauhallista, melko introverttiä naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, keskity kisoihin juttuihin. Sellasiin mistä tykkäät. Mutta älä luukkuja ihan kiinni pistä. Jos tulee mielenkiintoista, niin katsele rauhassa ja ota selvää. Ja tee edelleen niitä sulle kivoja juttuja. Ei sen tarvi olla niin on-off juttu.. Voi ihan elää. Katsoa sitten mitä tapahtuu. Mieri mitä sä haluat ja sä huomaamattaan löydät itses sieltä.
siks ei kannata päättää, ettei haluu vaan uskaltaa haluta hyvää. Sen kivan miehen ja perheen ehkä, jos se on sun haave. Kattelet milloin se tulee. Miks sun pitäis toikin päätös suorittaa niin vasaralla nakuttaneet..että nyt sitten olet aina ilman ketään miestä? Voithan sä sen päättää, että et enää yliyrittämiseen pistä energiaa. Sä oot hyvä sä.
Ap kuulostaa nykyajan pintaliitäjältä, jonka kiertäisin kaukaa.
Iloinen, itseensä tyytyväinen ylipainoinenkin vetäisi voiton tuosta kontrolloivasta tytöstä.
Ai sen tietää, ettei kelpaa parisuhteeseen kun netissä joku mies on sanonut että nai naista jolla on pussi päässä, kun ei muuten pysty.
Oikeasti tuo kommentti kertoo vain ja ainoastaan sanojasta itsestään, eli siitä miehestä. Sellainen itsetunnoton vaikkakin ehkä hyvännäköinen mies, joka haluaisi Pamela Andersonin, mutta saakin Kirsi Pihan ja katkeroituu, myrtyy. Naiselle siis pussi päähän, nain tosi rumaa. Ja Kirsi Pihahan on aivan ällöttävä, eiks niin?
Eli noi miesten kommentit ei kerro yhtikäs mitään, että oikeasti eivät kestäisi naisen ulkonäköä. Tai saati, että nainen olis oikeasti ruma!!
Mä olen jonkinverran kaunis, joskin ehkä vähän maskuliininen nainen eikä muakaan koskaan ole lähestytty ainakaan ne miehet joiden yhtään toivoisin (vanhat miehet vaan) ja mä luulen, et suurin syy on se, etten mä ikinä vilkuile miehiin "sillä silmällä" tai noin, koska mulla on superhuono itsetunto. En itsekään käsitä, miten joku kiva nuori mies voisi tehdä oikean aloitteen minua päin, koska kun en usko heidän niitä tekevän niin he jotenkin "mystisesti tottelee" eikä tee. Vaikka sisälläni toivoisin heidän tekevän niin olemukseni lie viestittää, että turha vaivautua, vaikka olen ihan tosiaan kelpo ulkonäöltäni. Jos mieheen kuitenkin tutustun, niin ovat kehuneet vilpittömästi.
Minulla sama tilanne mutta lisäksi en kelpaa edes ystäväksi kenellekään. Miten hyväksyä elämä ilman ystäviä ja rakkautta ja muita sosiaalisia kontakteja? Vaikeaa, kun olen todella seurallinen ja ihmisten kanssa viihtyvä. Kaikki vain karttavat minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:49"]
Nauti ko. asian hyvistä puolista. Parisuhde ja perhe-elämä on toisaalta välillä ihan helvettiä. Eli nauti tästä elämästä ilman sitä "pakkoa" parisuhteesta, ehkä sitten seuraavassa sinusta tulee hottis-suurperheen äiti. Oikeasti, ihmisen ei ole pakko elämässään tehdä kaikkea mahdollista.
Sinkkuna sinulla on taloudellisesti loistavat mahdollisuudet tehdä kaikkea mistä perheelliset voivat vain haaveilla. Reissaa ympäri maailmaa, ostele kivoja juttuja, harrasta asioita, nauti elämästä, asu kaupunkien keskustoissa loistavien kulkuyhteyksien äärellä. Löydä oma itsesi ilman huonoa omaatuntoa. Se saattaa oikasti olla sinun tehtäväsi tässä elämässä.
[/quote]
Tämä. Ihme romantisoimista perhe-elämällä. (Saatn kyllä mielessäni tehdä samaa ainkkuelämällä :D).
Ei tämä perheellisen elämä mitään kadehdittavaa ole. Siivoat, pyykkäät ja touhuat vailla päämäärää ja lopputulosta. Kukaan ei arvosta. Vaikka sen sadannen kerran sanot muulle perheelle, että KÄÄNTÄKÄÄ ne pyykit ennen koriin viskomista, pyykinpesu helpottuu huomattavasti. Niin ei, aina on vaatteet yhtenä myttynä oikeinpäin korissa. Vaikka siivoat kuin hullu, koskaan ei ole siistiä. Pienempi murustaa joka paikan täyteen, klähmii ikkunat, kantaa hiekkaa autoon päiväkodista. Teini ei hormoonihuuruissaan tee mitään muuta kuin vetää lonkkaa (joo, kesäloma hei!).
Puurrat kotona, puurrat töissä. Väsymys on jatkuva matkakumppani. Joskus ahdistaa ja vituttaa kumppanin naaman katselu ja pienet tavat ihan suunnattomasti. Kun saisi olla YKSIN ja tulla puhtaaseen kotiin edes joskus.
Rahat on töissäkäymisestä ä huolimatta aina tiukalla. Ei koskaan matkustella kilometrin päässä sijaitsevaa mummolaa pidemmälle. Lasten kanssa muutenkin joudut olosuhteiden pakosta valitsemaan ne Bamsehotellit. Reppireissailun aasiassa voit unohtaa.
Raskaus ja imetys tärvelee kroppasi. Ikuisesti.7
Plus elämän kestävä huoli ja murhe jälkikasvusta jonka tähän maailmaan olet hankkinut. Mitä heistä tulee? Elämäänsä tyytyväisiä aikuisia vai syrjääntyneitä hamppeja?
Joskus sitä miettii paljonkin miksi aikoinaan hankki lapsia...
Voin kertoa salaisuuden. Eivät ne muutkaan parit onnellisia ole. Äijät pettää, ja kulissia pidetään yllä. Jaa juu, on niitä, jotka julistavat olevansa onnellisia, mutta ne eivät vielä tiedä olevansa petettyjä. Eikä tällä ole pienintäkään tekemistä ulkonäön kanssa. Kaikki kelpaavat. Nirsoja vaan petetään vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 04:07"]
Ai sen tietää, ettei kelpaa parisuhteeseen kun netissä joku mies on sanonut että nai naista jolla on pussi päässä, kun ei muuten pysty.
Oikeasti tuo kommentti kertoo vain ja ainoastaan sanojasta itsestään, eli siitä miehestä. Sellainen itsetunnoton vaikkakin ehkä hyvännäköinen mies, joka haluaisi Pamela Andersonin, mutta saakin Kirsi Pihan ja katkeroituu, myrtyy. Naiselle siis pussi päähän, nain tosi rumaa. Ja Kirsi Pihahan on aivan ällöttävä, eiks niin?
Eli noi miesten kommentit ei kerro yhtikäs mitään, että oikeasti eivät kestäisi naisen ulkonäköä. Tai saati, että nainen olis oikeasti ruma!!
Mä olen jonkinverran kaunis, joskin ehkä vähän maskuliininen nainen eikä muakaan koskaan ole lähestytty ainakaan ne miehet joiden yhtään toivoisin (vanhat miehet vaan) ja mä luulen, et suurin syy on se, etten mä ikinä vilkuile miehiin "sillä silmällä" tai noin, koska mulla on superhuono itsetunto. En itsekään käsitä, miten joku kiva nuori mies voisi tehdä oikean aloitteen minua päin, koska kun en usko heidän niitä tekevän niin he jotenkin "mystisesti tottelee" eikä tee. Vaikka sisälläni toivoisin heidän tekevän niin olemukseni lie viestittää, että turha vaivautua, vaikka olen ihan tosiaan kelpo ulkonäöltäni. Jos mieheen kuitenkin tutustun, niin ovat kehuneet vilpittömästi.
[/quote]
Mä olen aiempi kirjoittaja, nainen, ja ihan oikeassa elämässä saanut noita kommentteja. Että aivan kuule turha olla ylimielinen kun näytät normaalilta etkä tiedä helvettiäkään siitä miltä tuntuu olla ruma! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 16:48"]
Ihmettelen sitä, että neuvotte "laskemaan rimaa" ja että ei pitäisi tavoitella komeita ja suosittuja miehiä. En ole koskaan halunnut komeaa tai suosittua miestä, vaan ihan tavallisen mukavan perusmiehen, ulkonäöllä ei ole ollut minulle väliä. Jos riman laskeminen tarkoittaa sitä, että minun pitää ottaa miehekseni väkivaltainen, pahasti mielenterveysongelmainen, sohvalla makaava, kaljaa juova haiseva juoppo, niin sitten on parempi olla ilman.
Kumma juttu myös, että aina sinkuille neuvotaan että "treenaa, opettele pukeutumaan ja meikkaamaan, ala sosiaaliseksi, harrasta, tee itsekin aloitteita..." jne, ja sitten kun näin tekee, on "miehenkipeä" ja "pitäisi relata vähän". En usko että lihavana, hiljaisena, finninaamaisena ja rumissa vaatteissa kulkevana olisi parisuhteen löytäminen ollut yhtään helpompaa. :D
Ja yksi asia on tuntunut menneen suurella osalla keskusteluun vastanneista ihan ohi: EN OLE PYYTÄNYT OHJEITA KUINKA LÖYTÄÄ MIES. Vaan että kuinka hyväksyä elämä ilman parisuhdetta ja perhettä. Siihen olenkin saanut muutaman hyvän vastauksen, kiitos niistä!
-ap
[/quote]
Rauhoitu! Jos kerran noin kovasti haluat ohjeita siitä miten löytää mies, niin kyllä saat niitä!
Sä pingotat. Suoritat parinvalintaa. Ei tule onnistumaan - jos olisin mies, kiertäisin sinut kaukaa timmistä kropasta huolimatta.
En osaa neuvoa mitään muuta kuin relaa - mutta en usko, että se on temppu jonka pystyt tekemään kun olet noin miehenkipeä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No millainen mies on sinun mielestäsi se kiva ja normaali? Koska jos olet timmissä kunnossa ja meikkaat, et vaan voi olla kovin ruma. Kuten itsekin näet, kun menet vaikka perjantaina cittariin katsomaan ihmisiä, niin ei ne ihmiset siellä ostamassa viikonlopun ruokia perheelleen ole mitään missejä. Silti ovat saaneet perheen perustettua.
Sun vika taitaa enemmän olla tuolla psyykkisellä puolella kuin ulkonäössä.
Hanki lemmikki?
Mä tein samat (n. 5 vuoden ajanjakson aikana) enkä koskaan kelvannut yhdellekään miehelle. Ystäviä on, mutta kukaan ei ole halunnut edes tapailla kun olen romanttisessa mielessä ilmeisesti niin kammottavan näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa googlesta joku kuvalinkki jossa joku sennäköinen kuin itse luulette olevanne niin saisi kuvaa onko rumuus vaan teidän omassa päässä ja miten voisitte hellittää itsenne arvostelun..
rento nainen on itsevarma, ei väliä vaikka olisikin ruma niin saa seuraa..
epävarma itsensa ristiinnaulinnut hermoilija ei houkuta,,
katsokaa ympärillenne ja olkaa armollisia itsellenne ja mahdollisille kiinnostuneille, kyllä rumatkin saa perheen ja rakkautta... pitää vaan löytää sopiva vastakappale :-)
Oisko joku mahis tapailla sokeita miehiä, voivat olla upean komeita ja tajuavat että oot mukava ja timmi eikä naamalla väliä.. Mistä sokeainyhdistyksen myyjäisistä vapaaehtoisena vaikka sellaisia löytäisit???
Monetko treffit eri miesten kanssa sulla on takana? Jos alle kahdetkymmenet, niin ei vielä mitään hätää.
En minä pyytänyt vinkkejä, että kuinka saada mies. Vaan että kuinka hyväksyä tilanne tällaisena.
- Ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:38"]
Monetko treffit eri miesten kanssa sulla on takana? Jos alle kahdetkymmenet, niin ei vielä mitään hätää.
[/quote]
En ole ap, mutta kun sinne treffeille ei edes pääse. Jos menee yöelämään ainoat ketkä lähestyy on joko ulkomaalaiset, jotka nyt lähestyy kaikkia tai jotkut juopot kaduilla. Että semmosta kuule.
Uskokaa nyt ettei hoikka vartalo ja meikkaaminen kasvoja pelasta :(
Nyt hommaat sen itsetunnon. Jos sulla on oikeasti timmi kroppa, niin miehet kiinnostuu varmasti.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:56"]
Missä esteettinen vika on, naamassa vai vähän alempana? Miten olet varma ulkoisesta viasta?
[/quote]
Vikaa on sekä naamassa että kropassa. Vartalonmalli vain on huono, olen n. 180cm ja sellainen roteva ja leveä rakenteeltani(vaikkakin normaalipainoinen). Ja naama: iso leuka ja outo nenä. En osaa nyt tarkemmin kuvailla, olen vain yleisesti epämiellyttävän näköinen.
Ja mitenkö olen varma ulkoisesta viasta? No siksi, kun miehet ei koskaan lähesty. Kaikki nuoruuden romanssit jne. mitä normaalisti tytöillä on, jäi kokematta. Ensisuudelmankin sain vasta aikuisiällä ympäripäissään olevalta mieheltä. Jos olisin jotenkin normaalin näköinen, kai minulla olisi jotain suhteita ollut.
Kiitos ihmisille vastauksista. :) En taida olla tilanteeni kanssa yksin. Hyvä että muutkin ovat pärjänneet elämässään kaikesta huolimatta :)