Miksi naisille on vaikeaa olla viikko lasten kanssa?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:40"]Miksi siitä nousee HIRVEÄ älämölö jos mies lähtisi kavereidensa kanssa viikoksi reissuun? Onko naiset jotenkin vammaisia vai miksi aikuinen ei pysty viikkoa selviämään yksin lasten kanssa? Vai onko kyseessä kateus tai mustasukkaisuus, "ei mies saa nauttia elämästä ilman minuuuu"?

Itse miehenä sanoisin vaimolle, että hyvää matkaa jos ehdottaisi itselleen reissua ja jättäisi lapset mulle. Vai onko kyse siitä, että naiset eivät luota miehiinsä ja elävät asenteella että "mies ei voi selvitä ilman minua koska olenhan minä Nainen ja Äiti"

Miksi ylipäätään naiset elää kuin pipo kireällä kokoajan?
[/quote]
Iso hah. Miehelle se on aivan ylivoimaista olla edes kaksi tuntia illalla omien lasten kanssa kun lasten äiti käy vanhempainillassa. Kun vaimo palaa niin kaikki on sekaisin ja vittu nyt on minun vuoro saada omaa aikaa.
Aloittajalla on syystä huono omatunto jota yrittää paikkailla. Onhan se että puoliso ja lasten isä lähtee niin kuin perheetön vetämään pään täyteen viinaa ja sekoilemaan vieraisiin naisiin jne aivan hävettävää.
Perheen perustanu elää perheen eikä ns kavereiden kanssa.
[/quote]
Kertoo vain siitä millaisen apinan kanssa olet WT lapsia tehnyt. Normaali mies osaa hoitaa lapset ja voi lähteä omalle lomallekin.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:34"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:04"] En huolisi miestä joka haaveilee viikon ryyppyreissusta etelään kavereiden kanssa. C. Hän haluaa viettää lomansa ilman perhettään ja vaimoaan. Hänen arvonsa eroaisivat suuresti minun omista arvoistani. Kysyisin itseltäni miksi olen tuollaisen kanssa, koska hän selvästi on mielummin muiden kanssa. [/quote] Mikä rele viiraa päässä tällaisilla ihmisillä? Jos mies haluaa mennä kavereiden kanssa matkalle, hän on mieluummin muiden kuin vaimonsa kanssa? Onko teillä elämässä aikaa aina se yksi viikko, sen jälkeen ei ole elämää enää? [/quote] Minulla ei ole mitään vikaa päässä. En vaan asettaisi itseäni sellaiseen tilaan alunperin, jossa mies haaveilee tuollaisesta. En ottaisi myöskään miestä, joka polttaa. Siten minun ei tarvisisi koskaan edes mainita siitä tai nalkuttaa asiasta. Maailma on täynnä miehiä. Valitsee sellaisen, joka vastaa omia arvoja ja jolla on samanlaiset elämäntavat. Ei tarvitse miettiä ryyppäkö vai ei ja reissako miesporukoissa.

[/quote]

Olet nähtävästi voimakkaasti läheisriippuvainen ja siten huonoa materiaalia parisuhteeseen normaaleiden kanssa. Mutta totta, kyllä sulle joku sopiva löytyy.

[/quote]

 Näin sivullisena kommentoisin, etten minäkään lähtisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla täysin eri näkemys arjesta. En itse koe päihteidenkäyttöä tai omankin ajan viettämistä sinänsä minään dealbreakerinä, mutta kyllä se nyt paljon kertoo toisen motiiveista parisuhteessa olemisesta ettei sitä yhteistä aikaa löydy eikä viitsitä edes yrittää miellyttää kumppania. Silloin parisuhdetta ei ole luotu rakkaudesta kumppaniinsa vaan halusta saada itselleen kätevä omien tarpeiden palvelija.

 Nimenomaan normaali, ei-läheisriippuvainen kieltäytyy kyseisestä kunniasta eikä ajattele, että "materiaalina" toimiminen olisi jokin velvollisuus.
[/quote]
Mitä tämä aiheeseen liittyy?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:04"] En huolisi miestä joka haaveilee viikon ryyppyreissusta etelään kavereiden kanssa. C. Hän haluaa viettää lomansa ilman perhettään ja vaimoaan. Hänen arvonsa eroaisivat suuresti minun omista arvoistani. Kysyisin itseltäni miksi olen tuollaisen kanssa, koska hän selvästi on mielummin muiden kanssa. [/quote] Mikä rele viiraa päässä tällaisilla ihmisillä? Jos mies haluaa mennä kavereiden kanssa matkalle, hän on mieluummin muiden kuin vaimonsa kanssa? Onko teillä elämässä aikaa aina se yksi viikko, sen jälkeen ei ole elämää enää? [/quote] Minulla ei ole mitään vikaa päässä. En vaan asettaisi itseäni sellaiseen tilaan alunperin, jossa mies haaveilee tuollaisesta. En ottaisi myöskään miestä, joka polttaa. Siten minun ei tarvisisi koskaan edes mainita siitä tai nalkuttaa asiasta. Maailma on täynnä miehiä. Valitsee sellaisen, joka vastaa omia arvoja ja jolla on samanlaiset elämäntavat. Ei tarvitse miettiä ryyppäkö vai ei ja reissako miesporukoissa.

[/quote]

et sitten ole kuullut, että ihmiset muuttuvat? Puoliso, jonka kanssa menit naimisiin, ei ole enää 15 vuoden päästä sama ihminen. Erittäin todennäköisesti keski-iän lähestyessä mies (sekä myös nainen) usein alkaa haaveilla entistä enemmän omasta ajasta, omista reissuista, kenties alkaa vaikka käyttää enemmän alkoholia tai tupakoida. Et voi tietää. Arvot ja elämäntavat tulevat muuttumaan, se on fakta. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:40"]Miksi siitä nousee HIRVEÄ älämölö jos mies lähtisi kavereidensa kanssa viikoksi reissuun? Onko naiset jotenkin vammaisia vai miksi aikuinen ei pysty viikkoa selviämään yksin lasten kanssa? Vai onko kyseessä kateus tai mustasukkaisuus, "ei mies saa nauttia elämästä ilman minuuuu"?

Itse miehenä sanoisin vaimolle, että hyvää matkaa jos ehdottaisi itselleen reissua ja jättäisi lapset mulle. Vai onko kyse siitä, että naiset eivät luota miehiinsä ja elävät asenteella että "mies ei voi selvitä ilman minua koska olenhan minä Nainen ja Äiti"

Miksi ylipäätään naiset elää kuin pipo kireällä kokoajan?
[/quote]

Koska moni nainen on miestä ahtaammalla. Siksi on pipo kireällä.

Miehellä on työ ja kodin ulkopuolinen elämä. On rahaa. Naisella on se mies jos lapsia hoitaa kotona. Ei ole yhtä vapaa tekemään luovia valintoja. Siksi varmaan ahdistaa helpommin.
Kotiäidillä ei ole hetkiä elämässä kun voisi kuvitella että onkin lapseton sinkku, sitä on kiinni siinä miehessä.

.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 21:55"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:40"]Miksi siitä nousee HIRVEÄ älämölö jos mies lähtisi kavereidensa kanssa viikoksi reissuun? Onko naiset jotenkin vammaisia vai miksi aikuinen ei pysty viikkoa selviämään yksin lasten kanssa? Vai onko kyseessä kateus tai mustasukkaisuus, "ei mies saa nauttia elämästä ilman minuuuu"?

Itse miehenä sanoisin vaimolle, että hyvää matkaa jos ehdottaisi itselleen reissua ja jättäisi lapset mulle. Vai onko kyse siitä, että naiset eivät luota miehiinsä ja elävät asenteella että "mies ei voi selvitä ilman minua koska olenhan minä Nainen ja Äiti"

Miksi ylipäätään naiset elää kuin pipo kireällä kokoajan?
[/quote]

Koska moni nainen on miestä ahtaammalla. Siksi on pipo kireällä.

Miehellä on työ ja kodin ulkopuolinen elämä. On rahaa. Naisella on se mies jos lapsia hoitaa kotona. Ei ole yhtä vapaa tekemään luovia valintoja. Siksi varmaan ahdistaa helpommin.
Kotiäidillä ei ole hetkiä elämässä kun voisi kuvitella että onkin lapseton sinkku, sitä on kiinni siinä miehessä.
[/quote]
Ai. Kuka pakottaa olemaan kotona? Asutko Keniassa?

En tiedä, millainen aloittaja on, mutta tiedän, mitä jomman kumman poissaoloista minun miesystäväni kohdalla seurasi. Emme asuneet yhdessä (mies asui vielä melkein nelikymppisenä vanhempiensa luona) mutta mies vietti minun asunnossani paljon aikaa.

Mies palasi reissusta poikkeuksetta vähintään lievässä kankkusessa hengitys höyryten ja käveli vaatteet päällä suoraan peittojen alle nukkumaan. Heräsi sieltä sitten joko samana iltana tai seuraavana aamuna ja raahautui jääkaapille valittamaan, ettei ollut meetvurstia. Matkakassi lojui kylpyhuoneen lattialla merkkinä siitä, että likaiset vaatteet pitäisi pestä. Seksiä teki mieli heti herättyä, mutta harmitti, kun ei sitä saanut.

Kun minä palasin työmatkoiltani, mies oli saanut asuntoni juuri siihen kuntoon, että siivoaminen oli tarpeen. Mies ei itse nähnyt levällään olevia tavaroita, olutroiskeita sohvapöydällä tai pudonneita ruoanmurusia lattioilla ja oli ylpeä siitä, että oli vähän huuhdellut käyttämiään astioita ja nostanut niistä osan kuivauskaappiin. Pisimmät matkani kestivät yli kaksi viikkoa, ja kävi hyvin selville, miltä asunto alkaa näyttää, kun jälkiä ei koskaan siivota. Ja mies tietysti mankui seksiä ja oli sitä mieltä, että työmatkat tekivät minusta pahantuulisen ja seksuaalisesti kylmän.

Voi vain kuvitella, mikä tilanne olisi ollut, jos yhtälössä olisi ollut yksikin lapsi. Onneksi niin pitkälle ei päästy: päätin, että jos perustan perheen, perustan sen jonkun muun kanssa. Miehen päähän tämä ei millään mahtunut, koska hänhän oli niin kunnollinen mies. Ehkä löysi uuden, ehkä ei.

Ja toisenlaisiakin miehiä siis on, ja paljon. Mutta jos aloittaja on vähänkään exäni oloinen, en ihmettele vaimon vastarintaa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:02"]

Kai sinä lapsia hankkiessasi tiesit, että tulet menettämään vapautesi lähteä kavereiden kanssa spontaanisti reissuun ja muutenkin säädellä omaa elämääsi? Jos tämä asia on sinulle tärkeä, sitten ei tietenkään kannata hankkia lapsia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.

[/quote]

Ei, että lasten isä ei saa säädellä omaa elämäänsä? Ollenkaan?

[/quote]

Lapsen vanhemmat menettävät vapauden säädellä omaa elämäänsä. Lapsen tarpeet ja hyvinvointi asettavat rajat sille, minkälaista elämää vanhempi voi elää. (Tai näin ainakin pitäisi olla. Huonot vanhemmat ovat sitten asia erikseen.) Lapseton on perustavanlaatuisella tavalla enemmän oman elämänsä herra kuin vanhempi.

Tässä ei pitäisi olla mitään kiistanalaista. -14

[/quote]

Niin, että lasten hyvinvointi estää sen että isä ei voi mennä viikoksi reissuun kaveriensa kanssa? Niinkö? Onko äiti vammainen vai miksi ei pärjää?

[/quote]

Kyllä se voi estää. Kunkin perheen tilanne on omanlaisensa. Jos on syytä epäillä, että lapsi kärsisi siitä, että isä lähtee viikoksi reissuun, isä ei lähde. Niin yksinkertaista se on. -14

[/quote]

Naisellako se valta on epäillä ja päättää? Entä jos mies epäilee, että hänen reissu parantaa hänen elämän laatuaan? Naisellako oikeasti on valta päättää, että perheellisen elämä pitää juuri niin vittumaisen kurjaa kuin mahdollista jotta se olisi "laadukasta perhe-elämää"?
[/quote]
Ai kysyt että naisellakp on valta päättää siitä että olisi mahdollisimman vittumaista perheessä? No kenellä sitten? Miehelläkö olisi oikeus päättää asiasta? Ja millä perusteella jos ei kerran naisellakaan?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:02"]

Kai sinä lapsia hankkiessasi tiesit, että tulet menettämään vapautesi lähteä kavereiden kanssa spontaanisti reissuun ja muutenkin säädellä omaa elämääsi? Jos tämä asia on sinulle tärkeä, sitten ei tietenkään kannata hankkia lapsia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.

[/quote]

Ei, että lasten isä ei saa säädellä omaa elämäänsä? Ollenkaan?

[/quote]

Lapsen vanhemmat menettävät vapauden säädellä omaa elämäänsä. Lapsen tarpeet ja hyvinvointi asettavat rajat sille, minkälaista elämää vanhempi voi elää. (Tai näin ainakin pitäisi olla. Huonot vanhemmat ovat sitten asia erikseen.) Lapseton on perustavanlaatuisella tavalla enemmän oman elämänsä herra kuin vanhempi.

Tässä ei pitäisi olla mitään kiistanalaista. -14

[/quote]

Niin, että lasten hyvinvointi estää sen että isä ei voi mennä viikoksi reissuun kaveriensa kanssa? Niinkö? Onko äiti vammainen vai miksi ei pärjää?

[/quote]

Kyllä se voi estää. Kunkin perheen tilanne on omanlaisensa. Jos on syytä epäillä, että lapsi kärsisi siitä, että isä lähtee viikoksi reissuun, isä ei lähde. Niin yksinkertaista se on. -14

[/quote]

Naisellako se valta on epäillä ja päättää? Entä jos mies epäilee, että hänen reissu parantaa hänen elämän laatuaan? Naisellako oikeasti on valta päättää, että perheellisen elämä pitää juuri niin vittumaisen kurjaa kuin mahdollista jotta se olisi "laadukasta perhe-elämää"?
[/quote]
Ai kysyt että naisellakp on valta päättää siitä että olisi mahdollisimman vittumaista perheessä? No kenellä sitten? Miehelläkö olisi oikeus päättää asiasta? Ja millä perusteella jos ei kerran naisellakaan?
[/quote]
Miehellä on oikeus päättää omasta toiminnastaan ja tehdä ratkaisuita ollaakseen onnellisempi.

No meillä ei ole ainakaan näin. Tehdään reissuja yhdessä ja erikseen, lasten kanssa tai ilman. Nytki teimme niin, että kävimme ulkomailla erikseen suvun naiaten ja miesten kans, kun hoitajia ei lapsille tahdo saada, niin välillä voi matkustella esim. omien sukulaisten kans.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:40"]Miksi siitä nousee HIRVEÄ älämölö jos mies lähtisi kavereidensa kanssa viikoksi reissuun? Onko naiset jotenkin vammaisia vai miksi aikuinen ei pysty viikkoa selviämään yksin lasten kanssa? Vai onko kyseessä kateus tai mustasukkaisuus, "ei mies saa nauttia elämästä ilman minuuuu"?

Itse miehenä sanoisin vaimolle, että hyvää matkaa jos ehdottaisi itselleen reissua ja jättäisi lapset mulle. Vai onko kyse siitä, että naiset eivät luota miehiinsä ja elävät asenteella että "mies ei voi selvitä ilman minua koska olenhan minä Nainen ja Äiti"

Miksi ylipäätään naiset elää kuin pipo kireällä kokoajan?
[/quote] ite oot vaimos valinnu

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:54"]

Monissa lapsiperheissä sekä raha että yhteinen aika ovat kortilla. Jos rahat ovat kovin tiukoilla, yhden perheenjäsenen viikon matka voi tarkoittaa sitä, että sinä vuonna muut eivät juuri matkustakaan. Tai jos äiti on muutenkin kaikki päivät kotona lasten kanssa ja mies pitkät päivät töissä, voi olla, että perheen yhteinen aika tulisi tarpeeseen, samoin parisuhdeaika ilman lapsia. Tässä nyt vain pari vaihtoehtoa.

Noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että perheessä ja parisuhteessa pitäisi pyrkiä järjestämään ajankäyttö niin, että kaikilla on hyvä olla. Sitä yhteistä aikaa tarvitaan ehdottomasti, muutenhan kyseessä ei ole mikään perhe/parisuhde, mutta kyllä omaakin aikaa on oltava. Monesta asiasta riippuu, onko sopiva määrä omaa aikaa yksi baari-ilta, kuukausi kalalla Lapissa vai jotain siltä väliltä.

[/quote]

Nainen voi harkita myös niin extremeä kuin se, että menee töihin ja laitetaan lapset päiväkotiin! Saa rahaa eikä tarvitse vinkua, että on aina kotona ilman miestä. Ihan hyvin voi molemmat lomailla erikseenkin.

[/quote]

no älä sitten ihmettele, kun naiset ei kovin kauan pysy kainalossa :) niinkun vink vink meinaan jos et muuten ymmärrä ;) Vaihtaisin miestä, joka haluaa aina lomailla erikseen. Etsisin miehen joka haluaa elää minun kanssani, en miestä jolle olen joku kotiorja ja pallo jalassa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:58"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:48"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:41"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:31"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:02"] Kai sinä lapsia hankkiessasi tiesit, että tulet menettämään vapautesi lähteä kavereiden kanssa spontaanisti reissuun ja muutenkin säädellä omaa elämääsi? Jos tämä asia on sinulle tärkeä, sitten ei tietenkään kannata hankkia lapsia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. [/quote] Ei, että lasten isä ei saa säädellä omaa elämäänsä? Ollenkaan? [/quote] Lapsen vanhemmat menettävät vapauden säädellä omaa elämäänsä. Lapsen tarpeet ja hyvinvointi asettavat rajat sille, minkälaista elämää vanhempi voi elää. (Tai näin ainakin pitäisi olla. Huonot vanhemmat ovat sitten asia erikseen.) Lapseton on perustavanlaatuisella tavalla enemmän oman elämänsä herra kuin vanhempi. Tässä ei pitäisi olla mitään kiistanalaista. -14 [/quote] Niin, että lasten hyvinvointi estää sen että isä ei voi mennä viikoksi reissuun kaveriensa kanssa? Niinkö? Onko äiti vammainen vai miksi ei pärjää? [/quote] Kyllä se voi estää. Kunkin perheen tilanne on omanlaisensa. Jos on syytä epäillä, että lapsi kärsisi siitä, että isä lähtee viikoksi reissuun, isä ei lähde. Niin yksinkertaista se on. -14 [/quote] Naisellako se valta on epäillä ja päättää? Entä jos mies epäilee, että hänen reissu parantaa hänen elämän laatuaan? Naisellako oikeasti on valta päättää, että perheellisen elämä pitää juuri niin vittumaisen kurjaa kuin mahdollista jotta se olisi "laadukasta perhe-elämää"? [/quote] Ai kysyt että naisellakp on valta päättää siitä että olisi mahdollisimman vittumaista perheessä? No kenellä sitten? Miehelläkö olisi oikeus päättää asiasta? Ja millä perusteella jos ei kerran naisellakaan? [/quote] Miehellä on oikeus päättää omasta toiminnastaan ja tehdä ratkaisuita ollaakseen onnellisempi.

[/quote]

Naisella on oikeus myös valita miehensä ja vaihtaa, jos nykyisellä on täysin eri arvot ja käsitys suhteesta.

No meillä ainakin on näin jos mies olisi viikon lasten kanssa niin jättää kaikki kotityöt tekemättä ja ne odottaisivat vaan minua... Joka kyllä pistää pipon kireällä.. Itse teen kyllä kotityöt ja paljon muutakin että toisen on mukava palata siistiin kotiin eikä aloittaa heti siivouksella.

Mä jäin miettimään, että olenkohan koskaan ihan viikkoa ollut kolmisin lasten kanssa kotona kun mies on ollut reissussa. Mutta viikon verran on mies ollut lasten (3,5 v.) kanssa kolmisin kotona (ja töissä/päivähoidossa), kun olin reissussa.

Ai niin pari viikon ulkomaan reissua olen ollut lasten kanssa keskenään ja silloin kyllä pärjäsin hyvin.

Mutta meidän perheessä on todistettu, että mies pärjää viikon kolmisin lasten kanssa kotona, mutta mun pärjäämisestä ei ole faktaa.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 11:16"]

En tiedä, millainen aloittaja on, mutta tiedän, mitä jomman kumman poissaoloista minun miesystäväni kohdalla seurasi. Emme asuneet yhdessä (mies asui vielä melkein nelikymppisenä vanhempiensa luona) mutta mies vietti minun asunnossani paljon aikaa.

Mies palasi reissusta poikkeuksetta vähintään lievässä kankkusessa hengitys höyryten ja käveli vaatteet päällä suoraan peittojen alle nukkumaan. Heräsi sieltä sitten joko samana iltana tai seuraavana aamuna ja raahautui jääkaapille valittamaan, ettei ollut meetvurstia. Matkakassi lojui kylpyhuoneen lattialla merkkinä siitä, että likaiset vaatteet pitäisi pestä. Seksiä teki mieli heti herättyä, mutta harmitti, kun ei sitä saanut.

Kun minä palasin työmatkoiltani, mies oli saanut asuntoni juuri siihen kuntoon, että siivoaminen oli tarpeen. Mies ei itse nähnyt levällään olevia tavaroita, olutroiskeita sohvapöydällä tai pudonneita ruoanmurusia lattioilla ja oli ylpeä siitä, että oli vähän huuhdellut käyttämiään astioita ja nostanut niistä osan kuivauskaappiin. Pisimmät matkani kestivät yli kaksi viikkoa, ja kävi hyvin selville, miltä asunto alkaa näyttää, kun jälkiä ei koskaan siivota. Ja mies tietysti mankui seksiä ja oli sitä mieltä, että työmatkat tekivät minusta pahantuulisen ja seksuaalisesti kylmän.

Voi vain kuvitella, mikä tilanne olisi ollut, jos yhtälössä olisi ollut yksikin lapsi. Onneksi niin pitkälle ei päästy: päätin, että jos perustan perheen, perustan sen jonkun muun kanssa. Miehen päähän tämä ei millään mahtunut, koska hänhän oli niin kunnollinen mies. Ehkä löysi uuden, ehkä ei.

Ja toisenlaisiakin miehiä siis on, ja paljon. Mutta jos aloittaja on vähänkään exäni oloinen, en ihmettele vaimon vastarintaa.

[/quote]

Miksi epäilet, että AP voisi olla exäsi kaltainen? Vihaatko miehiä useinkin rivien välistä?

Miehetkö sitten pääsääntöisesti pärjäävät ilolla ja helposti viikon yksin lasten kanssa?

tässä menee monta asiaa sekaisin. Yksi on perheen resurssit. Onko yhden matka muilta pois? Onko se matka kohtuuttoman iso investointi vain yhteen perheenjäseneen?

toinen on yhteisen ajan ja lomien rajallisuus. Onko oikein käyttää kokonainen lomaviikko vain itseensä?

Kolmas on lasten hyvinvointi. Jos toinen vanhemmista ei hirveästi välitä olla lasten kanssa, se toinen joutuu kompensoimaan. Joku kantaa koko ajan vastuuta siitä, että lapsilla on sopivia vaatteita ja aamulla puetaan sukat jalkaan. Ja että purjoliisa syö tarpeeksi kalaa. Ja että lapset saavat talvella D-vitamiinia. Jääkaapissa on aina maitoa. Ranskankokeeseen on luettu. Futikseen kuskivuoro hoidetaan. Ja se vastuunkantaja ei ehkä oikein uskalla lähteä minnekään, kun se toinen ei toinen hoida hommiaan.

vasta sitten tulee tasa-arvo. Ihan turha sanoa, että vaimokin voisi lähteä muttei halua, jos vaimon haluttomuus johtuu edellä kuvatuista syistä.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:40"]

Miksi siitä nousee HIRVEÄ älämölö jos mies lähtisi kavereidensa kanssa viikoksi reissuun? Onko naiset jotenkin vammaisia vai miksi aikuinen ei pysty viikkoa selviämään yksin lasten kanssa? Vai onko kyseessä kateus tai mustasukkaisuus, "ei mies saa nauttia elämästä ilman minuuuu"?

Itse miehenä sanoisin vaimolle, että hyvää matkaa jos ehdottaisi itselleen reissua ja jättäisi lapset mulle. Vai onko kyse siitä, että naiset eivät luota miehiinsä ja elävät asenteella että "mies ei voi selvitä ilman minua koska olenhan minä Nainen ja Äiti"

Miksi ylipäätään naiset elää kuin pipo kireällä kokoajan?

[/quote]

Öö...mitä? Mun tuttavapiirissä ei ole tuollaista, vaan puolin ja toisin käydään kaverien kanssa matkoilla. Mun mies oli juuri 5 päivää.

Mutta mä en ole itse halunnut olla kovin pitkiä aikoja erossa lapsista kun ovat olleet vauvoja ja taaperoita. Tällöin voi käydä raskaaksi, jos toinen matkailee paljon ja itse on vain kotona. Että jos ne kaveriesi vaimot ovat vauvan ja parin taaperon kanssa kotona ja työssäkäyvät miehet ovat lähdössä useinkin matkoille niin ymmärrän kyllä sitäkin puolta asiasta.

Jos kaikki lapset ovat 3+ ja vaimotkin pääsevät halutessaan matkailemaan niin silloin en käsitä ap:n kuvaamaa rajoittelua.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 00:08"]

Miehetkö sitten pääsääntöisesti pärjäävät ilolla ja helposti viikon yksin lasten kanssa?

tässä menee monta asiaa sekaisin. Yksi on perheen resurssit. Onko yhden matka muilta pois? Onko se matka kohtuuttoman iso investointi vain yhteen perheenjäseneen?

toinen on yhteisen ajan ja lomien rajallisuus. Onko oikein käyttää kokonainen lomaviikko vain itseensä?

Kolmas on lasten hyvinvointi. Jos toinen vanhemmista ei hirveästi välitä olla lasten kanssa, se toinen joutuu kompensoimaan. Joku kantaa koko ajan vastuuta siitä, että lapsilla on sopivia vaatteita ja aamulla puetaan sukat jalkaan. Ja että purjoliisa syö tarpeeksi kalaa. Ja että lapset saavat talvella D-vitamiinia. Jääkaapissa on aina maitoa. Ranskankokeeseen on luettu. Futikseen kuskivuoro hoidetaan. Ja se vastuunkantaja ei ehkä oikein uskalla lähteä minnekään, kun se toinen ei toinen hoida hommiaan.

vasta sitten tulee tasa-arvo. Ihan turha sanoa, että vaimokin voisi lähteä muttei halua, jos vaimon haluttomuus johtuu edellä kuvatuista syistä.

[/quote]

TÄMÄ. MItä oikeastaan halusin sanoa itsekin, mutten osannut näin hyvin. t. edellinen.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 11:16"]

En tiedä, millainen aloittaja on, mutta tiedän, mitä jomman kumman poissaoloista minun miesystäväni kohdalla seurasi. Emme asuneet yhdessä (mies asui vielä melkein nelikymppisenä vanhempiensa luona) mutta mies vietti minun asunnossani paljon aikaa.

Mies palasi reissusta poikkeuksetta vähintään lievässä kankkusessa hengitys höyryten ja käveli vaatteet päällä suoraan peittojen alle nukkumaan. Heräsi sieltä sitten joko samana iltana tai seuraavana aamuna ja raahautui jääkaapille valittamaan, ettei ollut meetvurstia. Matkakassi lojui kylpyhuoneen lattialla merkkinä siitä, että likaiset vaatteet pitäisi pestä. Seksiä teki mieli heti herättyä, mutta harmitti, kun ei sitä saanut.

Kun minä palasin työmatkoiltani, mies oli saanut asuntoni juuri siihen kuntoon, että siivoaminen oli tarpeen. Mies ei itse nähnyt levällään olevia tavaroita, olutroiskeita sohvapöydällä tai pudonneita ruoanmurusia lattioilla ja oli ylpeä siitä, että oli vähän huuhdellut käyttämiään astioita ja nostanut niistä osan kuivauskaappiin. Pisimmät matkani kestivät yli kaksi viikkoa, ja kävi hyvin selville, miltä asunto alkaa näyttää, kun jälkiä ei koskaan siivota. Ja mies tietysti mankui seksiä ja oli sitä mieltä, että työmatkat tekivät minusta pahantuulisen ja seksuaalisesti kylmän.

Voi vain kuvitella, mikä tilanne olisi ollut, jos yhtälössä olisi ollut yksikin lapsi. Onneksi niin pitkälle ei päästy: päätin, että jos perustan perheen, perustan sen jonkun muun kanssa. Miehen päähän tämä ei millään mahtunut, koska hänhän oli niin kunnollinen mies. Ehkä löysi uuden, ehkä ei.

Ja toisenlaisiakin miehiä siis on, ja paljon. Mutta jos aloittaja on vähänkään exäni oloinen, en ihmettele vaimon vastarintaa.

[/quote]

Miksi epäilet, että AP voisi olla exäsi kaltainen? Vihaatko miehiä useinkin rivien välistä?

[/quote]

Minä pidän miehistä oikein paljon, mutta olen törmännyt joskus aika huonolaatuisiinkin tapauksiin.

En epäile aloittajaa exäni kaltaiseksi; jos viitsisit lukea tarkemmin, tietäisitkin sen jo. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö ap kuitenkaan olisi sellainen mies, jonka voi kyllä lähettää reissuille mutta mielellään ei ottaisi takaisin.

Kuinkas muuten sinun laitasi on, vihaatko naisia useinkin rivien välistä?