Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaisuus ahdistanut jo tovin
07.05.2015 |
En tiedä mitä teen kun en koe yhteisön oppeja omakseni. En halua että lapseni ahdistuvat yhtään enempää kuin itse. Useita vuosia mennyt ala- ja ylämäkeä joten tämä on käynyt jo äärimmäisen rankaksi miettiä kumpi parempi jäädä vai lähteä. Tiedän että lapseni menettäisi uskovaisia tärkeitä ystäviä joilla kuitenkin samanlainen tuttu arvopohja.
Mitenkä sukulaiset suhtautuvat? Tulisi täysin yllätyksenä heille. Puolisoni kanssa olemme samalla viivalla ajatuksinemme.
Pelkään että menetän kaikki vähäiset ystäväni ja jääkö kuitenkin vain tyhjä olo kun tottunut toisenlaiseen elämään.
Muilla sanoja ajatuksia?
Kommentit (77)
Minulla on kokemusta yhteisön jättämisestä ja antaisin ohjeeksi sen, että tee itsellesi "selväksi" mihin uskot ja miksi.. Sinun on helpompi kertoa asiasta ja ennenkaikkea sinulla on sen jälkeen parempi olla. Olet varma että olet tehnyt oikein ja ei tarvitse alkaa purkamaan pahaa oloa esim. Katkeruuteen mitä jotkut tekee. Ei se yhteisö pelkästään huono ole ja ne kenellä siellä on hyvä olla niin mun puolesta ihan ok. Ystävät on säilynyt ainakin mulla. Tutuille ei niin väliä ;)
Kävin itse läpi hyvin pitkään itseni kanssa juuri näitä omaan henk koht uskoon liittyviä asioita ja se on auttanut minua todella paljon. Tsemppiä! Päätös on suuri joten itselle ja siinä asiassa kannattaa kuunnella vain itseä. Läheiset kyllä siitä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 09:32"]
Kuulostaa että olet vain nimellisesti uskomassa. Uskosi on jo kuollut. Älä suotta jää itkemään yhteisön perään, kun kalleimman olet jo menettänyt. Sydämen uskon. Kertokaa rohkeasti se muille, älä yritä olla muuta mitä olet.
[/quote]
Miten joku voi sanoa toiselle näin ilkeästi? Juuri tällaiset piirteet herätysliikkeissä tekevät niistä minun silmissäni lievästi vastenmielisiä. Nimittäin tollainen suora ja paljas henkinen väkivalta ja älyllinen epärehellisyys. Tässäkin tämä vastaaja julistaa tietävänsä, kuka täällä uskoo oikein ja kuka väärin. Ja väärinhän uskoo noin kuutisen miljardia ihmistä tässä maailmassa hänen mukaansa. Mut hei, mitäpä pienistä, ei kannata ajatella liikaa ettei joudu itsekin kyseenalaistamaan sitä ympäristöä jossa elää.
Kannattaa Ap jutella jonkun uskovaisen luotettavan ihmisen kanssa.
Evankeliumin runsas käyttö pitää sinut uskomassa, jos haluat uskoa.
Tiedäthän sinä ,että se on se voima minkä kautta Jumala pitää meitä lapsenaan.
Haluan muistuttaa myös siitä ,että usko on helpompi kieltää kuin saada takaisin.
Ja ethän tiedä milloin täältä tulee lähtö, muistan sinua rukouksessa.
Saa olla ja elää omana itsenään, eikä esittää mitään mitä ei ole. Minusta ainakin on helpompaa elää itseni kanssa kun voi olla rehellinen itselleen siitä mitä on, mihin uskoo ja miten elämänsä elää. Tuo jostain muusta voi olla helpompaa kun elää niin kuin muut opettaa niin ei tarvi itse pohtia mitään, tekee ja uskoo niinkuin on aina tehty.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 09:32"]Saa olla ja elää omana itsenään, eikä esittää mitään mitä ei ole. Minusta ainakin on helpompaa elää itseni kanssa kun voi olla rehellinen itselleen siitä mitä on, mihin uskoo ja miten elämänsä elää. Tuo jostain muusta voi olla helpompaa kun elää niin kuin muut opettaa niin ei tarvi itse pohtia mitään, tekee ja uskoo niinkuin on aina tehty.
[/quote]
Ei se niin helppoa oo kun syntymästä asti opetettu lestadiolaismuottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki vie aikansa että oppii pois niistä vl muotoista, sen jälkeen helpottaa. Kun oppii elämään niin ettei tarvitse miettiä mitä muut ajattelee, niin elämä on ihanaa ja helpompaa. Itellä siihen meni muutama vuosi.
Etsikää ihmisiä jotka ovat jättäneet tuon liikkeen, saa tukea, ymmärrystä, ystäviä, hyviä keskusteluja, aitoa kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen erkaantunut vähän toisenlaisesta lahkosta ja jatkanut siitä huolimatta uskovana, ja uskallan sen perusteella sanoa että erotkaa, ja jos haluat jatkaa uskovaisena, tutki tästä lähtien Raamattua itse ja koita heittää saamasi vl-opit jorpakkoon.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 09:32"]
Kuulostaa että olet vain nimellisesti uskomassa. Uskosi on jo kuollut. Älä suotta jää itkemään yhteisön perään, kun kalleimman olet jo menettänyt. Sydämen uskon. Kertokaa rohkeasti se muille, älä yritä olla muuta mitä olet.
[/quote]
Minua, uskovaa, pistää niin paljon vihaksi nämä tällaiset kommentit. Tämä esimerkiksi oli syyllistämistä, manipulointia ja aivopesua. Henkistä väkivaltaa, oikeastaan aika mainio esimerkki siitä. Tämä kommentti kerta kaikkiaan riistää ap:lta ihmiarvon. Voi poloinen, sinäkö muka voit olla tuomarina ap:lle? :(
Mitenpä sen muuten perutelet että ette siellä vee ällässä mene Raamatun oppien mukaan vaan vanhain pappain mielenliikkeiden mukaan. Avaa joskus se Raamattu itse, ja ylläty. Ja sitten usko sitä Raamattua.
Toivottavasti saat sinäkin avata silmäsi ja tehdä parannuksen. Muista että hedelmistään puu tunnetaan... Katso vaikka itse mitä vanhimmat ympärilläsi tekevät, "salattu elämä" rehottaa, vai oletko itse kenties yksi heistä.
Ap, jätä nämä tällaiset kommentit huomioimatta jos vaan kykenet. Tietysti monen vuoden aivopesun ja henkisen väkivallan jälkeen voi olla hankalaa. Nyt varmaan viimeistään huomaat miten kamalassa yhteisössä elät? Heti tulee turpaan jos vähänkin osoitat merkkejä omien aivojesi olemassaolosta. Jumala ei turhaan meille sellaisia luonut. Jos joku tuntuu, haisee, maistuu ja kuulostaa väärältä, se on väärää. On olemassa myös armokeskeinen uskonelämä, se mitä löytyy Raamatusta. Suositan Erik Ewaldsin ja Petri Välimäen kirjoja. Youtubesta löytyy Satamaseurakunnan iltoja, niitä itse katselen.
Tsemppiä paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 09:32"]Saa olla ja elää omana itsenään, eikä esittää mitään mitä ei ole. Minusta ainakin on helpompaa elää itseni kanssa kun voi olla rehellinen itselleen siitä mitä on, mihin uskoo ja miten elämänsä elää. Tuo jostain muusta voi olla helpompaa kun elää niin kuin muut opettaa niin ei tarvi itse pohtia mitään, tekee ja uskoo niinkuin on aina tehty. [/quote] Ei se niin helppoa oo kun syntymästä asti opetettu lestadiolaismuottiin.
[/quote] tarkoitit kai aivopesty
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ja sielunvihollinen kiusaa kokoajan,
mut siitä tiedän ,että olen uskomassa.
Ei se sv kiusaa sellasta joka ei ole uskomassa.Evankeliumin uskominen antaa voimia.
Tahdon kuitenkin uskoa vaikka se välillä tuntuu vaikealta. Elämä on niin lyhyt ,että mieluummin kärsin ja uskon taivastoivossa.
Eikö se ole äärimmäisen raskasta jos sua kiusataan? Mistä asioista sielunvihollinen kiusaa vanhoillislestadiolaisia? "Höpösynneistäkö" jotka kuuluvat ihan normaaliin arkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko positiivisia kokemuksia vl liikkeestä?
Olisi, mutta yleensä ne lytätään heti alkumetreillä. Vain irtautuminen saa kannustusta, mutta ei se, että joku on tyytyväinen uskossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ja sielunvihollinen kiusaa kokoajan,
mut siitä tiedän ,että olen uskomassa.
Ei se sv kiusaa sellasta joka ei ole uskomassa.Evankeliumin uskominen antaa voimia.
Tahdon kuitenkin uskoa vaikka se välillä tuntuu vaikealta. Elämä on niin lyhyt ,että mieluummin kärsin ja uskon taivastoivossa.
Eikö se ole äärimmäisen raskasta jos sua kiusataan? Mistä asioista sielunvihollinen kiusaa vanhoillislestadiolaisia? "Höpösynneistäkö" jotka kuuluvat ihan normaaliin arkeen?
On tai ei, miten sen ottaa ja kuinka paljon se saa valtaa. Ihan tällainen yksikertaistettu vertauskuva. Menet naimisiin ja samalla lupaat olla uskollinen. Elämä alkaa mennä rutiiniksi ja huomaat jossain vaiheessa ihastuvasi johonkin toiseen (kiusaus). Jatkon rankkuus riippuukin sitten siitä, lankeatko ja jos lankeat, miten hoidat asian - jatkatko edelleen vai yritätkö aidosti korjata tilanteen.
Evankeliumista saa valtavan voiman, monesti kiusaus katoaa sen siliän tien, mutta silti sen pyytäminen voi olla välillä äärimmäisen vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ajattelun vapaus on yksi sitä "uutta, helppoa elämää". (Joku ylempänä kysyi kommenteissa, miten elämä helpottuu.) En ole muualla kuin vl-piireissä törmännyt ihmisiin, jotka torppaavat ajattelun, kysymykset, kyseenalaistamisen yms. perustellen ne epäuskona, merkkinä synnin vallasta ja parannuksen tekemisen tarpeesta. Itseään ei tarvitse koko ajan kontrolloida niin neuroottisesti, voi olla vapaasti ja pelotta. Kuolemanpelko on myös hävinnyt, ja sen että Jumala rankaisee sairauksilla yms. elämän koettelemuksina.
Sain parannuksen aikuisena ja tunnen useita kaltaisiani. Meillä on käynyt päin vastoin, olemme nyt sinut kuoleman kanssa. En myöskään pidä vaikeuksia tai sairauksia Jumalan rankaisuna. Ei kai kukaan ole immuuni, vaikeuksia kohtaa hyvät ja huonot ihmiset.
Tuohon porukkaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä.
Monet ovat ilon kautta uskomassa antaen lähimmäistenkin uskoa rauhassa ja vapaana.
Toiset taas ovat ahtaasti kieltojen ja tapojen orjina, päsmäröimässä ja ohjeita huuden ympäriinsä. Eivät ole inhimillisiä pohjimmiltaan ja ajavat tietämättään ihmisiä pois yhteisöstä.
En tiedä mistä nämä johtuu. Ehkä lapsuuden traumoista tai suvussa kiertävästä asenteesta.
Ihmisten olisi aika herätä ja miettiä onko se oma usko niin helppoa että täytyy toisten uskosta huolehtia? Onko se useimmilla tapojen, lain alla elämistä ja toisten ulkokuoren ja käyttäytymisen kyttäämistä?
Kun se ei ketään lähennä Jumalaan jos painostaen kasvattaa lapsia ja läheisiä.
Ennustan, että tuosta Jumalan lasten ainoasta oikeasta joukosta puolet alkavat ajatella omilla aivoillaan ja täten jättävät sen. Näyttää olevan edelleen pelon ja vaatimusten valtakunta.
Miksi kukaan lestadiolainen ei auta!