Lue keskustelun säännöt.
2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?
Nyt kun katsot taaksepäin, mitkä on isoimpia/tärkeimpiä asioita mitkä on koronan takia jääneet toteuttamatta omassa elämässäsi? Mitä tänä aikana olisi suunnitelmiesi mukaan pitänyt tapahtua jos koko pandemiaa ei olisi tullutkaan?
Kommentit (563)
vähintään 2 ulkomaan matkaa
omasta kunnosta ja jaksamisesta huolehtiminen (asun pks alueella jossa kaikki harrastepaikat oli kiinni)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työt on jääneet tekemättä, mutta vastapainoksi olen saanut vapaa-aikaa elää ja olla niinkuin itse haluan eikä kenenkään muun pakkotahtisesti määräämänä. Sen arvo on mittaamaton :)
Aurinkossa käynti kun silläkin on korona.
Ei mitään merkittävää. Yks reissu peruuntu ja samoin jotkut tapahtumat siihen pahimpaan aikaan. Nyt on kyllä taas jo käyty reissussa ja tapahtumissa.
Keväällä 20 jäi jo ostettu kevätlomamatka väliin mikä silloin harmitti.
Tänä aikana baareissa käyminen on myös jäänyt kokonaan. En ennenkään usein käynyt mutta nyt siis en enää lainkaan. Enkä sinne kaipaakaan enää. Illallistamassa ja lounailla olen käynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain rokotteet jätin ottamatta muuten ihan normaalia elämää.
Häät alkuperäisessä muodossaan, eli toukokuussa ja 90 vierasta. Päädyttiin sitten pitämään ne syksyllä ja 30 vieraan kanssa. No, säästettiinpä aika paljon rahaa.
Häämatkalle ei päästy ja saa nähdä, milloin päästään kahestaan, sillä meille on ehtinyt syntyä esikoinenkin nyt korona-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei ole jäänyt tekemättä.
Ei mitään mainittavaa. Tosin Rammsteinin konsertti Tallinnan Lauluväjakilla peruttiin mutta samoilla lipuilla pääsi viime kesänä ja olikin sitten niin MAHTAVA show ettei haitannut vaikka viivästyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään. Päinvastoin. Tehnyt enemmän tärkeitä asioita.
Ei mitään tärkeää, hyvin on pystynyt toteuttamaan suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään. Olen kiitollinen että olen hengissä tehohoidon jäkeen.
Vierailija kirjoitti:
En päässyt lapseni ensimmäisiin koulun joulu- ja kevätjuhliin. Lapsi aloitti kilpailun harrastuksessaan syksyllä enkä ole päässyt yhteenkään kilpailuun mukaan.
Ja minä en päässyt lapseni hautajaisiin😭
Miten tää on mahdollista? Oliko siis aikuinen lapsi, joka asui ulkomailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 rokotusta takana ja välillä en edes jaksaisi sängystä nousta tai lapsenlapsia passata ja ulkoilla. Tuntuu kuin olisin jo 90 kymppinen vanhus. Onneksi työpaikka loppui koko suomesta 29 vuoden jälkeen ja olen kuntouttavassa työtoiminnassa jonne sinnekkään ei huvita mennä. Eläkettä odottelen. Ennen kävin salilla, jumpassa, tanssimassa. leivoin, tein ruokaa paljon ym, ym. Nyt en edes halua vieraita kotiini. Isoäiti63
Joitakin kissanristiäisiä oli vähemmän. Jäi myös joitakin teatteriesityksiä kokematta.
En päässyt pattaylle huoraamaam
Mun kuopus, joka on 2. lapsemme syntyi alkuvuodesta 2020. Hän jää myös viimeiseksi lapseksemme, nyt on lapsiluku täynnä. Odotusaikana suunniteltiin ystävien kanssa jotka myös odotti vauvaa 2020 vuodelle, että tulee kivoja vauvatreffejä ja vaunuillaan yhdessä.
No, korona tuli ja tapaamisia ei sitten juurikaan pidetty. Se surettaa eniten. 💔Isovanhemmat ja isoisovanhemmat ei myöskään paljoo voineet sylitellä vauvaa.
Nyt kun rajoituksia on hellitetty, ollaan useemmin nähty ulkosalla ja myös välillä sisällä. Mutta huomaan välillä kokevani surua, kun jäi vauva aikana tapaamiset niin minimiin. Esikoiseni syntyi 2011, onneksi hänen kanssaan sain nähdä niin usein ihmisiä kuin halusin ja kävin ihanassa Esikko- vauvakerhossa 😍
Jäi provinssi välistä 2020. Ja yhdet juhlat jäi samana keväänä välistä mihin olis tullu monta kaveria ympäri Suomen. Nuo harmittaa vähän mutta muuten oon tykännyt siitä, että on saanu olla rauhassa. Löytänyt itsestä uusia puolia ja oppinut viihtymään yksin. Vähän tahallaankin otin viime syksynä vielä lisää etäisyyttä kavereihin kun pakotettiin rokotteita ja se keskusteluilmapiiri ahdisti. Muutoin kyllä noudatin rajoituksia. Olin viime syksyn myös omasta tahdosta pois työelämästä ja oli ihanaa keskittyä vaan olemaan kotona. Tullu tarpeeseen tää rauhallisempi elämänvaihe ja pysähtyminen.
Oon nyt 30v ja tuntunut että iänkin puolesta ollu hyvää aikaa olla rauhassa. En varmaan kymmenen vuotta sitten olis pystyny tämmöiseen ja olisin varmaan masentunut jos en olis sillon saanu nähdä kavereita ja kulkea tapahtumissa ja juhlissa. Ne on siinä iässä tärkeitä asioita. Harmittaa kaikkien lasten ja nuorten puolesta joilla jäi tärkeitä juhlia ja sosiaalisia menoja kokematta rajoitusten takia.
Ei ole jäänyt mitään tekemättä. Olen matkustellut etelässä ja kyläillyt sukulaisissa. Olen rokotettu 4 rokotetta, en ole sairastanut koronaa. Kaupoissa ja ihmisjoukoissa käytän maskia. Maski kyllä suojaa
En päässyt lapseni ensimmäisiin koulun joulu- ja kevätjuhliin. Lapsi aloitti kilpailun harrastuksessaan syksyllä enkä ole päässyt yhteenkään kilpailuun mukaan.
Ja minä en päässyt lapseni hautajaisiin😭