2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?

Elämänkumppanin löytäminen.

Pelko kirjoitti:

Sosiaalistentilanteidenpelon selättäminen. :( Se oli jo hyvällä mallilla, mutta nyt ollessani paljon kotona näkemättä juuri ketään, ahdistaa taas kaupankassakin. Henkisesti raskasta, että joutuu aloittamaan taas kaiken lähes alusta. Olen jo yli 30 ja haluaisin niin kovasti ihmisiä elämääni, viettää esim. yhteisiä sauna iltoja ym. Mutta silti jokin kropassa tai päänsisällä vain menee lukkoon...

Älä mieti liikaa, ei ole sinun syytäsi. Asiat vielä korjaantuvat siltä osin, usko pois!

matkat, työ, sukulaisten näkeminen (lapset kasvaa, seuraavaksi tuskin enää muistavat jne.)

Ehkä toisinpäin. Olen tehnyt muutaman jutun korona aikana mitä muuten en olisi ainakaan niin hyvin saanut tehtyä. Nyt alkaa vasta ahdistaa, jos ei työt ravintola-alalla normalisoidu. Hyvän syksyn jälkeen oli paha pettymys joutua taas lomautetuksi. Nyt eletään säästöliekillä sitten kunnes tilanne normalisoituu.

En ole tavannut parasta ystävääni kertaakaan, koska hän kuuluu riskiryhmään. Nyt olen alkanut kyllä epäillä, että hänellä saattaa olla jokin muu syy olla tapaamatta minua. Sitä vain on vaikea tietää, kun hän ei myönnä mitään muuta syytä olevan.

Noin 4 ulkomaan lomamatkaa peruttu. Lisäksi useita risteilyjä jäänyt kokematta. Moni konsertti jäänyt väliin. Noita kaipaan.

Eipä oikeastaan mitään :D

Olen päässyt helpolla :)

Lapsen synttärimatka legolandiin. Useampi työmatka.

Toisaalta Koronan ansiosta ostimme kodin Suomesta. Eli oikeastaan parempi näin!

Valitettavasti elämäni ei ole mitenkään muuttunut koronan aikana, koska en sitä ennenkään tehnyt juuri mitään. Syinä se, että olen yksinäinen ja köyhä.

Suoraan sanottuna koko elämä on pausella. Olen kuitenkin ulkoillut, ulkoillut, ulkoillut, ulkoillut…….

Bileet.

Haaveilen juhlista, esim. Salsabileistä. Näyttelyavajaiset, kirjanjulkkarit jne Helsingin hipsterimenot 😐

Mutta en valita, toisilla on pahemmin, olenpahan terve.

Mitään ei ole jäänyt tekemättä. Ehkä ennemminkin toisin päin. Lomautus mahdollisti harrastamisen, kotimaan matkailua normi ulkomaanmatkailun lisäksi. Toivottavasti poikkeustila jatkuu vielä pitkään. Viime vuosi oli minulle paras vuosikymmeneen.

Kuka väittää että mitään on jäänyt keneltäkään tekemättä? Kyllä olen ihan normaalia elämää elänyt ja ulkomailla käynyt. En ole sairastanut koronaa.

Vastauksena kysymykseesi olen jättänyt rokotteet ottamatta, se oli kyllä hyvä päätös.

Haluaisin sanoa jotakin positiivista. Aloitin juoksuharrastuksen tylsyyksissäni ja se paransi elämänlaatua.

Inhoan nimittäin kävelyä.

Mutta en moralisoi masentuneita sohvaperunoita, helvetistähän tää on. Mutta jos joku jaksaisi testata, kuuntelee vaikka äänikirjaa hölkätessä niin voi olla kivaakin?

Ei mitään, mitä olisin halunnut tehdä.

Olen luvannut jo vuosia sitten, ettei esim. enää lentelyä. 🌍👍

Lapsi ei ole tavannut ulkomailla asuvia isovanhemipiaan eikä ole viettänyt ristiäisiään (2v) eikä syntymäpäiviään. Meillä ei käy juuri ketään kylässä emmekä kyläile missään, emme käy kerhoissa, tapahtumissa tai kirjastoissa.

Joutunut kykkimään iäkkään, pihin omaiseni hoitajana joka ei pääse kotihoidon piiriin.

Mitä on jäänyt tekemättä? Ei oikein mitään, tai siis varmasti ulkomaanmatkoja jos olisi ollut eritilanne(mutta kun ei ole niin miksi jossittelemaan ja negatiivisesti murehtimaan???) Olisin mielummin sanonut mitä saanut ja voinut nyt tehdä ja mitä hyviä puolia tästä ajasta löydän/ja olen saanut, ajattelen sen näin päin ja positiivisen kautta. Olen saanut/voinut olla enemmän kotona lapsien kanssa. Ja itseasiassa ilman tätä tilannetta olisin painanut 24/7 pitkää päivää ja paljosta paitsi perheeni kanssa, yhteisestä ajasta. Olen ymmärtänyt olen ollu liikaa töissä ja halun Koronan jälkeen tasapainottaa tätä että teen vähemmän töitä. Olen myös ehtinyt piirtämään ja löytämään vanhan harrastukseni. Eli olen saanut paljon eikä ole jäänyt tekemättä. Nämä asiat taas olisi jäänyt tekemättä (esim piirtäminen)ilman tätä aikaa.

5-vuotias lapsemme ei koskaan ole ollut päiväkodin kevät- tai joulujuhlassa (aloitti päiväkodin juuri 3-vuotta täytettyään tammikuussa 2020 - päiväkodissa ei ole sen jälkeen pidetty yksiäkään juhlia edes pelkästään lasten ja hoitajien kesken). Hän ei myöskään koskaan ole ollut päiväkotikavereiden luona kylässä tai kaverisynttäreillä. Hänellä itsellään ei ole ollut kaverisynttäreitä kuin kerran elämässään (ne 3-vuotissynttärit ehti ehdittiin pitää, vieraina perhetuttujen lapsia). Lapsi on syntynyt tammikuussa, joten aina on ollut huono koronatilanne just synttäreiden aikoihin.

Harrastan kuorolaulua, ja harrastuksessa on tietysti koettu monia pettymyksiä. Meillä oli tulossa iso kuoromatka eri mantereelle sekä useita konsertteja. Vain viime syksynä (2021) onnistui yhdessä laulaminen ja jopa muutama konsertti.

Perheen kesken olisi varmaan tehty jokunen ulkomaanmatka, mutta ilmastonmuutoksen näkökulmasta pitää olla ehkä tyytyväinen, että ne jäivät tekemättä. Sen sijaan harmittaa, ettei 5-vuotiaamme nyt ole päässyt näkemään teatteria ja muuta esittävää taidetta niin paljon kuin olin suunnitellut. Ilman koronaa olisimme rampanneet taidepajoissa ja tapahtumissa runsaasti. Nyt ollaan käyty museoissa, kesällä käytiin parissa kesäteatterissa ja syksyllä katsomassa nykysirkusta. Siitä olen tyytyväinen, että olemme tilanteen salliessa uskaltaneet mennä, ettei lapsi tyystin ole jäänyt ilman näitä kokemuksia.

Olisin ehkä vaihtanut työpaikkaa. Nyt en viitsi, koska ajatus uuteen paikkaan perehtymisestä tässä tilanteessa ei houkuttele.

En koe, että olen menettänyt mitään peruuttamattomasti. Olen juuri sopivassa iässä ja elämäntilanteessa kohtaamaan tämän (perheellinen, vakituisessa ja vakaassa työssä, varhaiskeski-ikäinen). Samoin lapsi on ollut 3-5-vuotiaana lopulta ihan hyvässä iässä - ehti hankkia sosiaalisia taitoja jo maailmassa ennen koronaa ja tottua museoihin ym., mutta ei kaipaa vielä mitään kovin ihmeellistä viihdykettä kodin ulkopuolella. Hänen harrastuksensa ovat suuren osan ajasta pyörineet hyvin, uimakoulutkin tuli käytyä juuri sopivissa väleissä.

Miksi tämä keskustelu oli "Tasan kaksi vuotta sitten" -kategoriassa?