2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?

Minulla alkoi yksi työvoimakoulutus samalla viikolla kuin kaikki paikat suljettiin keväällä 2019. Se järjestettiin tietysti etänä, vaikka muuten olisi ollut lähiopetusta. Muuten kurssi oli järjestetty hyvin etänäkin, mutta olisi se ollut helpompaa, jos joku olisi voinut neuvoa tehtävissä ihan "kädestä pitäen". Kurssiin kuului myös työharjoittelu, joka oli myös etänä, joten se jäi hyvin puutteelliseksi. Työnantaja lupaili töitä harjoittelun jälkeen, mutta firma meni nurin koronarajoituksista johtuen, niin työpaikka jäi saamatta, eikä minulla edelleenkään ole töitä. Hakenut kyllä olen.

Suuri ongelma on myös lapsen jatkuva flunssakierre. Normaalitilanteessa pieni nuha ja yskä ei haittaisi kouluun menoa, mutta nyt sinne ei saa mennä ja poissaoloja on tosi paljon.

Opintojen työharkka (elämän ensimmäinen oman alan työkokemus) tuli tehtyä kokonaan etänä, ainoastaan työpuhelimen saadessa ja palauttaessa tapasin lyhyesti parkkipaikalla kollegan. Vähän huolestuttaa tulenko valmistuessa olemaan oikeasti niin osaava kun pitäisi, kun harkka oli ihan muuta kuin piti. Onneksi jos jatkokouluttaudun niin on vielä toinen harkka, sormet ristissä että sen saisi sitten tehdä ihan oikeasti.

Ennen koronaa olin aika hyvää vauhtia kohentamassa itsevarmuutta sosiaalisissa tilanteissa, mikä kehitys menikin sitten kankkulan kaivoon. Vaikka odotan kovasti pääseväni joskus vielä näkemään ja juttelemaan kanssaopiskelijoille ja olemaan osana työyhteisöä, niin kyllä myös jännittää. Itselle kun on vähän liiankin mukavaa olla kotona omissa oloissa ja nyhjätä puolison kyljessä puhumatta muille ihmisille. Haluaisin silti saada uusia ystäviä ja kontakteja elämään.

Ei vaikuttanut mitenkään. Harrastin kotona ihan normaalisti.

Muutama upea matka. Ystäväni oli 4 tähden hotellissa töissä. Heillä saa extratöistä pisteitä ja koska asuu niin kaukana, ei kavereita ole käynyt moikkaamassa.

Olisi saanut mut majoittumaan ilmaiseksi 2 viikoksi. Tietty huonetta olisin luult joutunut vaihtamaan jne, mutta majoitus kuitenkin.

Korona tuli, ystövän työsopimus loppui.

Itse olin. Lähes koko ajan lomautettuna. Surkeaa katsottavaa eläkeotteessa.

Olen yrittänyt tehdä nyt ylitöitä, mutta en saa ikinä aikaa paikattua

Ei ole vaikuttanut elämääni millään tavalla. Sairastuessani kaksi viikkoa sairaslomaa. Muutoin työssä ja ihan normaalia elämää.

Työharjoittelut ulkomailla unohtuivat ja opinnot tuli suoritettua osittain etänä, ihmissuhteet on siirtyneet lähes kokonaan sosiaaliseen mediaan, ja jopa etäilyjuhlat on tulleet normaalien tapaamisten tilalle.

Vanhempien sukulaisten tapaamiset jäivät ja vieläkin arveluttaa kohdata riskiryhmiin kuuluvia läheisiä. Välimatkan pitäminen on tullut entisen läheisyyden tilalle, julkisissa tiloissa ei istuta vastakkain tai vierekkäin, jolloin kaikki seurueen jäsenet eivät välttämättä mahdu samaan pöytään.

Silloin harvoin, kun vaikkapa jokin työporukka on koolla ja ollaan yhdessä jossain sitä huomaa, että kaikki nauttivat sellaisesta yhdessä tekemisestä ja porukassa olemisesta jotenkin enemmän kuin ennen, varmaan juuri siksi että se on nykyään niin harvinaista. Kyllä sitä huomaa nyt, että on jäänyt elämättä sellaista "normaalia" elämää ja tilalle tullut sinivalon tuijotus. 

Olisin matkustanut monta kertaa Viroon. Olen käynyt vain kerran tänä aikana.

Ei ole juuri vaikuttanut elämääni. Ainoastaan uimahallissa saunominen jäi vähiin. Oikeastaan jollain tavalla kaipaan korona-aikaa.

itse  asiassa taisi olla juuri kolme vuotta sitten, kun tälläkin palstalla asiasta alettiin keskustella ja toki naureskeltiin huolestuneille.

Olen menettänyt korona-aikana molemmat isovanhempani (ei koronaan). Vieirailuja ei ole ystävien ja itseni riskiryhmäläisyyden takia juuri ollut ja itse asiassa lienee pelottavaa, että alan nauttia tästä eristäytymisestä. Monta kertaahan tämä tauti on jo julistettu loppuneeksi, mutta aina vain jatkuu.

Rahaa on säästynyt, kun on ostanut vain välttämättömimmän, eikä ole tullut tehtyä impulssiostoksia. Niille rahoille on toki nyt käyttöä. Osittainhan tämä inflaatio johtuu juuri koronan aiheuttamista korvauksista (USA:ssa ensin).

Pelkään, että tämä korona on jopa ihan  fyysisesti vahingoittanut aivoja osalta  ihmisiä, koska näyttää niin mielipuoliselta tämä koko maailmaa koskeva viha ja sotaisuus ja väkivalta.

koronan sairastaminen on jäänyt kokematta. 

Olen elänyt pääosin kuten ennenkin, koska olen tehnyt etätyötä jo vuodesta 2015. Ystäviä on tavattu pienellä porukalla ja vanhempien luona käyty sen verran, mitä muutenkin olisi tehty. Omaa lasta olemme nähneet pari kertaa kuussa. Yleensä hän visiteeraa meillä.

Kaupoissa ja lääkäreiden vastaanotoilla olen käynyt normaalisti. Pakko se on jotkin vaivat hoitaa heti. Ravintoloissa olen lounaalla ja kesäterasseillakin viettänyt aikaa parin oluen verran.

Kuntosalilla en ole käynyt aikoihin, mutta lenkkeilen ulkona ja poljen kuntopyörää sekä jumppaan kotona. Mikä säästö siitäkin! Ulkomaanmatkat ovat vaihtuneet mökkeilyksi kotimaassa, mutta paljon on jo tullut ravatuksi maailmalla ja luultavasti ehtii hyvin vieläkin.

Kaikki riippuu tietysti ihmisen iästä ja elämäntilanteesta.

T: vaikeaa astmaa sairastava

En ole matkustanut ulkomaille koronan alkamisen jälkeen. Ennen koronaa kävin reissussa vuodessa noin 5 kertaa. Toisaalta hyvä oman hiilijalanjäljen kannalta.

Nyt on tasan kolme vuotta siitä, kun kuulin Kiinan Wuganista ensimmäiset (2019-nCoV) sittemmin Sars-CoV-2 virys uutiset. Elämä jäi tekemättä. Välit meni poikki moneen tuttavaan, jotka alkoivat manipuloida minua. Luottamus ystävyyteen haihtui savuna ilmaan. Tilalle ei tullut mitään hyvää, paitsi ehkä tällä palstalla roikkuminen, vaikka minulla ei ole mitään annettavaa kenellekään.

En luultavasti ole mitään jäänyt tekemättä, miten ihminen muuten voisi olla näin tyytyväinen kaikkeen. 

-Häämatka Aasiaan, jota varten oltiin ahkerasti säästetty. Ne rahat meni myöhemmin lastentarvikkeisiin kun häiden jälkeen tulikin jo perheenlisäystä, kun ulkomaille ei päässyt.

-Miehen kouluttautuminen uuteen ammattiin

-Yrityksen perustaminen omalla kohdallani. Talous ja kaikki oli niin epävakaata korona-ajan alussa, etten uskaltanut ja nyt se vasta epävakaata onkin, niin en uskalla vieläkään. Ehkä ensi vuonna? Tai sitä seuraavana..

Mutta lapsia on siunaantunut 2kpl, ne olisi luultavasti muuten jääneet vähän tuonnemmaksi, joten toisaalta sain jotain, missasin jotain. Niinhän se on aina.

Ei niin mitään

Eipä kyllä mitään muuta jäänyt tekemättä paitsi työt 🤔

Muutama ulkomaan matka, pari keikkaa ja ekan vuoden aikana paljon kontakteja jäi väliin. Muuten melko normaalia elämää.

Ei itse asiassa mitään. En matkustele ulkomailla, en käy keikoilla tai muuten missään tapahtumissa. Mun elämä on mulle sopivaa, eli rauhallista, tasaista ja kotiympyröissä.

Korjataan kysymys: 2 vuotta oletettua, kuviteltua, keksittyä koronaa mitä olet jättänyt tekemättä pelottelun takia jos sairastuit mieleltäsi hetkellisesti / pysyvästi?