Säännöt rakkaudelle
Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen, että minkälaisista asioista pitää suhteen alussa sopia? Kun ihmetellään, että ettekö te puhuneet lasten kasvatuksesta ennen lasten hankintaa tai seksimieltymyksistä?
Mistä asioista pitäisi tietää etukäteen?
Kotitöistä, pornon katselusta, lasten lukumäärästä, siitä miten raha-asiat hoidetaan? Miten omaa kuntoa hoidetaan, paljonko saa lihoa, montako kertaa kuussa viettää poikien/tyttöjen iltaa, mikä on sovelias määrä roikkua tietokoneella...
Olisiko kätevää, jos saisi kolmansilla treffeillä (ensimmäisiä treffejä ei voi vielä sanoa seurusteluksi) vetäistyä esiin paperin, jossa käytäisin läpi lista sovittavista asioista, näitä sitouduttaisiin noudattamaan ja vuoden päästä tarkistettaisiin tilanne.
Jotain sanktioitakin pitäisi määrätä? Jos vaikka toinen on päässyt yksin radalle useammin tai toinen on lihonut viisi kiloa, niin miten nämä tasoitetaan?
Kommentit (18)
Mitä jos aloittaisit tekemällä listan asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä. Kuten jääkiekkotreenit talvella sunnuntai-iltaisin ja puistojooga kesäisin. Terttu-tädin kalasoppajuhlat heinäkuun kolmantena lauantaina. Haluatko asua maalla vai kaupungissa, vai jossain siinä välillä. Polttareihin on päästävä. Puolison sukulaisten hautajaisten aikaan tulee aina mahatauti jne. Lapsia on vaikea suunnitella etukäteen mutta noin suurinpiirtein olisi hyvä tietää. Odotatko huonepalvelua flunssassa vai pitääkö jättää rauhaan? Onhan näitä. Tosiasia on, että jos pitää toisesta niin ei ne viat haittaa. Jos taas toinen ärsyttää niin se perhanan hengityskin on liikaa. Tavallisessa parisuhteessa ollaan jossain tuosta väliltä. Seksiä kannattaa testata ennen sitoutumista, jos pystyy kommunikoimaan ja on hauskaa niin seksi muuttuu yleensä paremmaksi.
Autolla ajamiseenkin tarvitaan kurssi. Parisuhteeseen tai seksiin voi ryhtyä kuka tahansa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle!!!
Vähänkö olis hyvä :D sanktiona olisi viikon nöyristely tai pahimmissa sääntörikkomuksissa rukkaset.
Sama kuin vankilassa olis. Jep, ei kiinnosta. Toista ihmistä ei voi omistaa. Jos tuollainen soppari laadittaisiin, rikkoisin sitä aina kun voin.
Ei tuolla ole kyllä "rakkauden" kanssa mitään tekemistä.
Sopii varmasti ihmisille, joilla on pakonomainen tarve kontrolloida kaikkea.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:14"]
Sama kuin vankilassa olis. Jep, ei kiinnosta. Toista ihmistä ei voi omistaa. Jos tuollainen soppari laadittaisiin, rikkoisin sitä aina kun voin.
[/quote]
Hyvä pointti.
Täällä vaan moni perustelee aloittajan kysyessä neuvoja, että "ettekö te puhuneet asiasta etukäteen".
Jos jätetään sana "sopimus" pois, niin olisiko hyvä käydä läpi joku check-lista, että asioista on puhuttu?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:15"]
Ei tuolla ole kyllä "rakkauden" kanssa mitään tekemistä.
[/quote]
Ei, mutta toimivan parisuhteen kanssa ehkä enemmänkin.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:15"]
Ei tuolla ole kyllä "rakkauden" kanssa mitään tekemistä.
[/quote]
Ei, mutta toimivan parisuhteen kanssa ehkä enemmänkin.
[/quote]
Kontrollifriikin mielestä kenties. Sellaset kierrän kaukaa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:15"]
Sopii varmasti ihmisille, joilla on pakonomainen tarve kontrolloida kaikkea.
[/quote]
Turvallisuushakuisellepa. Onhan se hyvä, että voisi suunnitella loppuelämänsä yhden keskustelun varaan ja luoda suuntaviivat. Puoliso lupaa, ettei tule jäämään työttömäksi vaan elättää perheen. Eläkkeellä sitten ostetaan asunto Espanjasta ja vietetään siellä talvet.
Ja hei, ne lapsetkin voisi tähän sisällyttää. Lasten tulee opiskella ja mennä naimisiin, tehdä ajoissa suloisia lapsenlapsia, joita sitten kesäaikaan voisi Suomessa hoitaa. Joululomalle suku tietysti tulee lomailemaan sinne Espanjan aurinkoon.
No kyllä me olemme nuo asiat jossain vaiheessa ennen avioliittoa käyneet keskustellen läpi. Ehkä ei nyt niin, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä tai kuinka monta tuntia saa kerralla pelata vaan enemminkin ollaan keskusteltu ja jaettu mielipiteitä noista asioista. Ollaan puhuttu kotitöistä, lasten lukumäärästä, pornon katselusta, lihomisesta, ulkona käymisestä, raha-asioista sekä suhtautumisesta sairauteen, työttömyyteen, liikuntaa. Ylipäätään ollaan käyty sellaista arvokeskustelua, mikä on oikein ja väärin. Käydään sitä edelleen ja jauhetaan noista samoista asioistakin toisinaan. Yleensä ollaan pitkälti samaa mieltä asioista. Jos kuitenkin mielipiteet eroaa voimakkaasti, pyritään pääsemään jonkinlaiseen kompromissiin. Tilanteesta riippuen toinen voi tulla myös enemmän vastaan joissakin asioissa.
Kympin kohdalla kyse vaikuttaa olevan tasapainoisesta ja tasa-arvoisesta suhteesta, jossa pystytään keskustelemaan ja kehittämään suhdetta. Kaikkea hyvää teille :)
Mutta jos joku asia toisessa tulee yllätyksenä tai käytös muuttuu jossain vaiheessa, niin onko silloin itse syypää siihen, ettei keskustellut/ottanut selvää asiasta etukäteen? Vai onko se niin, että moinen on oma moka, ota tai jätä?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:12"]
Vähänkö olis hyvä :D sanktiona olisi viikon nöyristely tai pahimmissa sääntörikkomuksissa rukkaset.
[/quote]
Jännä, että suhteen purku koetaan rangaistuksena.
Jos ollaan yhteensopimattomat, niin eiköhän se ole ihan vaan luonnollinen jatkumo, järkevä ratkaisu.
Itse en kannata jyrkkää sääntöpaperia, mutta kyllä näistä asioista ehdottomasti kannattaa keskustella. Itse menin naimisiin kiireessä, sattuneesta syystä vähistä vaihtoehdoista se vaikutti siinä hetkessä parhaimmalta. Mutta kyllä vaan on eri asia aloittaa joistain tällaisista asioista (lapsista ym. tosi isoista asioista oli kyllä keskusteltu ennen hätäisiä häitäkin) vasta avioliiton solmittuaan. Siitä, miten suhtautua toisen lihomiseen tai laihtumiseen ja missä vaiheessa puoliso astuu hätiin. Tai että ylipäätään on jo löytynyt tasapaino sille, mitkä asiat ovat tärkeitä arjessa, mitkä priorisoidaan ajankäytössä.
Toki nämä muuttuvat, oma puolisoni perusti yrityksen, jonka jälkeen hänen arvoasteikossaan työ nousi useamman pykälän muihin asioihin verrattuna ja itselle liikuntaharrastukset nousivat istumatyön myötä arvoon arvaamattomaan jne. Mutta helpommalla pääsee, kun ainakin avaa arvokeskustelun jo suhteen alkuvaiheessa niin että on pohjaa jatkaa sitä kaikissa elämän käänteissä.
Ei mitään järkeä. Jos yhdessäolo ei onnistu ilman sopimusta, kannattaa häipyä.
Jos jotenkin on hullu/sekaisin, että menee naimisiin niin avioehto, se kannattaa aina olla mikäli on vähääkään omaisuutta.
Ap: esittele ko. paperi kolmansilla treffeillä, niin neljänsiä treffejä ei tule ja sinua pidetään kontrollifriikkinä.
No löytyy lakimiesperheitä, joissa on tehty parisuhde sopimukset. En valitettavasti tiedä sanktioista.