Eikö teitä perheenäitejä ärsytä, että ette KOSKAAN voi mennä sänkyyn lukemaan kello seitsemän illalla?

Minä menen. Lapset käy meillä klo 18:30 tai 19:00 nukkumaan ja minä käperryn tenttikirjojeni kanssa sänkyyn. En nyt tiedä onko se kovin nautinnollista lukemista, mutta hyvin onnistuu kun lapset nukkuu.

Mä en taida enää olla perheenäiti, kun lapsi on jo maailmalla, ja loppuu se savotta muiltakin aikanaan. "Koskaan" on vahvaa liioittelua.

Olin eilenkin. Nukkumaan menin ennen yhdeksää. Miksi en voisi? Kerro äkkiä ennen kuin olen taas sängyssä lukemassa vastoin jotain mikä nyt ikinä on.

Tänään olin lukemassa sängyssä jo klo:17. Lapset koululaisia.

En menisi muutenkaan, ja se  ei kyllä johdu lapsesta. Tuohon aikaan olen yleensä tallihommissa äänikirja korvanapissa soiden. 9 v. lapsi on joko sisällä tekemässä läksyjä, harrastuksessa, kaverilla, ulko- tai sisäleikeissä ja välillä heppahommissa seurana.

Vierailija kirjoitti:

En tajua näitä voipas-tyyppejä. Ei todellakaan voi poistua sänkyyn lukemaan, kun lapset ovat hereillä. Ei myöskään voi koskaan katsoa telkkaria, koska lapset katsovat telkkaria. ap

Onks sun lapset jotenkin vaikeavammaisia että vaativat jatkuvaa valvontaa? Normaalit lapset osaa tulla sanomaan jos on joku hätä.

Meillä on 205m2 tässä huushollissa, niin mahtuu useampikin telkkari kuin yksi.

Menen usein sänkyyn lukemaan seitsemältä. Lapset 5v ja 10v. Leikkivät omia leikkejään ja välillä ovat mummolassa yötä.

Wut? Tietysti voin.

Lapseni on jo koululainen ja juuri kaverillaan, eli en ole häntä tänään vielä edes nähnyt, mutta hyvin voi lukea kirjaa mihin aikaan päivästä vaan ihan pientenkin lasten kanssa, sillä ne pienet ja tarvitsevatkin lapset myös nukkuvat ja leikkivät omiaan päivän aikana.

Lisäksi lapset on erityisen tarvitsevia vain hetken, eli vaikka jonkun needyn taaperon kanssa tuntuisikin ettei se tee muuta kuin tarvitsee jatkuvasti äitiään, niin se vaihe on nopeasti ohi ja rauhaisa kirjan lukeminen onnistuu taas kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

En tajua näitä voipas-tyyppejä. Ei todellakaan voi poistua sänkyyn lukemaan, kun lapset ovat hereillä. Ei myöskään voi koskaan katsoa telkkaria, koska lapset katsovat telkkaria. ap

Minä olin eilen unessa ennen kuin lapset oli sängyssä. Miksi en voisi lukea tai katsoa telkkaria? Lapset on 12- ja 5-vuotiaat jos sillä väliä.

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaan tarkoittaa pienten lasten äitejä, ei teinien. 

No ehkä sitten kannattais kirjottaa siitä, mitä tarkoittaa...

Perheenäiti ei tarkoita pikkulasten äitiä. Ja koskaan on melko pitkä aikajakso.

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaan tarkoittaa pienten lasten äitejä, ei teinien. 

Pienillekin lapsille kuitenkin saa asettaa rajoja. Vaikka en minä sitä sano, että se helppoa olisi.

Miksi mun pitäisi mennä sänkyyn lukemaan? Mielummin luen sohvalla jossa saan hyvän istuma-asennon. Ainoa lapsi on jo 18v.

Se on kyllä aika aikaisin mennä sänkyyn lukemaan.Minusta on kivempaa lukea sängyssä vasta kun käyn nukkumaan eli kymmenen jälkeen.Sitä ennen en malta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mun pitäisi mennä sänkyyn lukemaan? Mielummin luen sohvalla jossa saan hyvän istuma-asennon. Ainoa lapsi on jo 18v.

Kuka lukee istuma-asennossa? Mä en koskaan muualla kuin junassa ja lentokoneessa.

Kun lapset oli pieniä, pidin kiinni siitä että lapset menee yhtäaikaa ajoissa nukkumaan. Sain joka ilta 2-3 tuntia omaa aikaa jotka käytin ihan muuhun kuin kotitöihin.

Mies teki yrittäjänä 7 päivänä viikossa töitä pitkää päivää. Pyöritin yksin talon, pihan ja lapset, olin tottakai väsynyt ja tarvitsin omaa aikaa. Muutama vuosi meni että oltiin miehen kanssa melkein kuin vain yhteistyökumppaneita. En jaksanut miestä enkä sen seuraa kun tuli illalla kotiin. Molemmat yritettiin palautua päivästä kuka mitenkin. Ehkä meidän onni oli että molemmat oltiin yhtä poikki niin ei jaksettu edes riidellä mistään, kaivata läheisyyttä tai mitään.

Siitä elämä sitten helpottui ja kumppanuus muuttui taas ihan oikeaksi parisuhteeksi.

Nykyään lapset on jo isoja koululaisia, omaa aikaa riittää liikakin. Lapset ei edes huomaisi jos makaisin sängyssä lukemassa koko illan.

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaan tarkoittaa pienten lasten äitejä, ei teinien. 

Eiköhän. En mä luekaan. Lomilla luen mutta arkena lähes mahdotonta. Luen siis lastenkirjoja satoja vuodessa mutta omaksi huviksi vain 2-3 kirjaa vuodessa.

Ei haittaa luulen, että 5 vuoden päästä tilanne on aika toinen ja voin lukea miten paljon haluan. Nyt leikin lasten kanssa ja ulkoilen, eivät enää varmasti kaipaa niin paljon seuraani 5 vuoden päästä.

Kun lapset olivat pieniä, niin syötiin iltapala, siivosin keittiön, luin iltasatua, järjesteltiin leluja, pestiin hampaat, vaihdoin vaippaa, laitoin aamuksi vaatteita pinoon ym.

Kun lapset kasvoivat, niin mies alkoi taas vaatia enemmän huomiota...Ei onnistu kirjan lukeminen isompienkaan lasten kanssa. Ehkä eläkkeellä...

Mun lapset on 29 ja 32 vuotta. Älä ap koskaan sano ei koskaan. Oon lukenut aina, myös lasten ollessa pieniä, usein vain kirja kopsahti otsaan kun nukahdin heti kun pitkälleni kävin. Alankin nyt lukea Paula Hawkinsin teosta Kuin kytevä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat pieniä, niin syötiin iltapala, siivosin keittiön, luin iltasatua, järjesteltiin leluja, pestiin hampaat, vaihdoin vaippaa, laitoin aamuksi vaatteita pinoon ym.

Kun lapset kasvoivat, niin mies alkoi taas vaatia enemmän huomiota...Ei onnistu kirjan lukeminen isompienkaan lasten kanssa. Ehkä eläkkeellä...

Mun äidillä oli (on) 11 lasta, ja oli ihan tavallinen näky, että hän luki sohvalla kirjaa.

Hänellä oli myös tapana lukea joka ilta sängyssä ennen nukahtamista, ja aamuisin heräsi ennen muita, jotta saa lukea rauhassa päivän lehden ja juoda kahvin.

Valintojen maailma.

Muistan haaveilleeni siitä että lapset kasvaa ja saan taas työpäivän jälkeen vaikka vaan lukea sohvalla. Silloin kun lapset oli pk-iässä se tuntui kaukaiselta. Nyt lapset koululaisia ja voin makoilla ja lukea mielinmäärin.