Arvaan että mies petti, mutta kannattaako kysyä?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:45"] Ei tollasta lasketa pettämiseksi. [/quote] Jos se oli vain lomaromanssi ilman mitään panemista niin kannattaako asiasta edes puhua miehelle? Samaan aikaan yritän olla hysterisoimatta mutta toisaalta pelottaa tosi paljon. [/quote] Ilman panemista? Niin varmasti... lomaromansseja haetaankin kädestä pitäminen mielessä

[/quote]

Kyllä musta ainakin tuntuis aika pahalta että mies heti ekaksi syyttäisi mua pettämisestä jos olen ollut bailaamassa vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Jos se muija on täällä Suomessa niin sä luulet että ne ei enään tapaa?

Kysymällä se selviää. Kunhan et ala riehumaan ja raivoamaan :)

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:45"] Ei tollasta lasketa pettämiseksi. [/quote] Jos se oli vain lomaromanssi ilman mitään panemista niin kannattaako asiasta edes puhua miehelle? Samaan aikaan yritän olla hysterisoimatta mutta toisaalta pelottaa tosi paljon. [/quote] Ilman panemista? Niin varmasti... lomaromansseja haetaankin kädestä pitäminen mielessä

[/quote]

Kyllä musta ainakin tuntuis aika pahalta että mies heti ekaksi syyttäisi mua pettämisestä jos olen ollut bailaamassa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
[/quote]

Yhdistettynä kuvaan ja sen katoamiseen sekä outoon käytökseen. Itse en näkisi syytä loukkaantua, jos mies asiallisesti ottaisi huolensa puheeksi. Paitsi tietysti jos olisin pettänyt...

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:00"]

Jos se muija on täällä Suomessa niin sä luulet että ne ei enään tapaa?

[/quote]

Nimen ja naaman perusteella on espanjalainen, googlasin ja on töissä jossain barcelonalaisessa yrityksessä, joten tuskin tapaavat. Mutta totta se niinkuin joku ylempänä kirjoitti että yhteydenpitoa varmaan on jo nyt jos kerta ovat facekavereita. En vaan tajua että miksi mieheni haluaisi nyt heittää hukkaan kaiken tämän mitä meillä on ja vielä tulossa, ennen reissua oli pelkkää rakkautta ilmassa kun haaveiltiin uudesta kodista. Ollaan säästetty sitä varten yhdessä kolme vuotta ja pankistakin on laina luvassa. -ap

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:06"]

Oonko ainoo joka ymmärtää miestä? Mun mielestä on kuitenki aika normaalia pitkässä suhteessa välillä ihastua johonkin toiseen. Äijähän tunnusti heti että on ihastunut toiseen ja osas jopa kertoa syyn ihastukseensa. Aika monta avausta täälläki on ollut siitä että mies ei huomioi vaimoaan ja naiset itkee kukkapuskien ja hierontojen perään ja vaimot saa kyllä sympatiaa niissä keskusteluissa.

[/quote]

Mies tunnusti vasta paineen alla.

Voi kun on jotenkin sydän sykkyrällä sun puolestasi, ap. Osaan eläytyä tilanteeseesi ja ehkä aavistaa, miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Sellanen vastenmielinen pelko ja ahdistus, joka tuntuu ihan fyysisenä tuossa rinnassa.

Toivon, että asia on ollut juuri niin viaton, kuin miehesi kertoo. Ei viaton niin, ettei suutelu toisten kanssa olisi väärin (ellei niin ole sovittu, että se on ok!), mutta viaton niin, että hän ei ole vienyt sitä pidemmälle. Tämä voi ihan hyvin olla mahdollista, itse voisin kuvitella tässä pitkässä suhteessa käyvän juuri noin. Poissa arjesta, joku mielenkiintoinen ihminen, tilanne ja mahdollisuus, joka päättyisi suudelmaan ja jonkunlaiseen ystävyyteen. Mahdollisuus viedä myös pidemmälle kenties, mutta joku minussa pakottaisi kieltäytymään, muistamaan mitä hyvää minulla on olemassa elämässäni, ja se ei ole eikä tule olemaan tämän ihmisen kanssa. En ole siis edes suudellut toisten kanssa tässä suhteessa, mutta joskus nuorempana mennyt niin pitkälle ja kokenut jo siitä valtavaa syyllisyyttä, ja sitä oloa en halua enää kokea, joten vaikka tilaisuuksia ja halujakin olisi ollut, niin olen osannut pysäyttää hetken siihen, ennen kuin mitään tapahtuu. Miksi ei miehesikin olisi osannut, juuri tuohon hetkeen. Haluan että muistat, että miehesi voi puhua totta, ja vaikka moni täällä AV:lla on kohdannut pettämistä eikä halua uskoa enää toisista ihmisistä hyvää tässä suhteessa, niin he eivät tunne sinun miestäsi. Pidä silmät ja sydän avoinna sille, että se voi olla mahdollista.

Ihan hyvä jos teillä on tämän veneystävän kanssa niin hyvät välit, että voit kysyä tästä asiasta. Mielessä tietysti sinullakin käy, ovatko he sopineet jotain tarinaa, mutta siitähän elämässä on kyse: joskus on vaan valittava luottaa. Vain ne paikalla olleet ihmiset tietävät, mitä oikeasti kävi koska olivat siellä, mutta sinä valitset, uskotko sen, mitä sinulle kerrotaan. Toivon että luottamustasi ei koskaan käytettäisi hyväksi.

Jos ajattelen itseni tilanteeseesi, niin vaikken myöskään ole mikään meuhkaava mustasukkailija, niin kyllä mua varmaan söisi jo ihan tuo, että he ylläpitävät yhteyttä tämän naisen kanssa Fb:ssa. Saattaisin esittää toiveen, että jos se ei merkinnyt sen enempää, niin mitään syytä ei ole myöskään jatkaa virtuaaliystävyyttä. En vaatisi, koska en näe parisuhdetta vaatimusten kenttänä, mutta arvostaisin, jos mies pyyntöäni kunnioittasi, ja jos ei, niin ihmettelisin syvästi että miksi ei. Toki jos sinua ei tällainen asia edes häiritsisi, niin olet minua isompi ihminen. :)

Tsemppiä työpäivään, koita jaksaa mielen myllertäessä ja toivottavasti saat asian sellaiselle tolalle, jonka kanssa voit elää. Ehkä tämä tarvittiin teidän molempien silmien avautumiseen arjen romantiikan puutteelle juuri nyt, ehkä mies tarvitsisi sen suudelman tajutakseen, mitä VOISI menettää, jos veisi asiat pidemmälle. Tai ehkä toisenlainen totuus selviää taustalta, jolloin valitset jatkosi uudelleen. Ehkä sitten tämä tapahtuma tarvittiin siihen, että loppuelämäsi muodostuu toisenlaiseksi, toisen ihmisen kanssa. Peukut pystyssä joka tapauksessa!

Nämä mun kirjoittelut luottamisesta yms. voi kuulostaa tosi sinisilmäiseltä jonkun kovempia kokeneen mielestä, mutta minä olen valinnut elää näin. Luottaen, kunnes toisin todistetaan. :)

Kiitos edellisestä viestistä, sai miettimään asioita. Kuten aiemmissa viesteissäni olen maininnut, uskon itsekin luottamukseen ja juuri siksi että tiedän aiemmista suhteista millaista on olla luottamatta ja kuinka paljon vääränlainen omistushalu ja epävarmuus voi tuhota. Mies sanoi siis eilen useampaan otteeseen että hän ihastui mutta ihastuminen kuuluu toiseen aikaan ja paikkaan eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä meillä on täällä Suomessa. Veneystävä oli kuulema poistanut sen rantakuvan juteltuaan mieheni kanssa siellä venerannassa, juuri siksi että mieheni mielestä se tuli liian lähelle. Kysyin sitten että miksi ihmeessä ovat FB-kavereita eikä osannut vastata muuta kuin että nainen oli pyytänyt. Juuri tuo vaatimusten kenttä ahdistaa mutten haluaisi mieheni olevan sen naisen kanssa tekemisissä.

Suhteemme on tosiaan ollut olemassa neljä vuotta ja tämä on ensimmäinen vakavampi kriisi. Olen aiemmin luottanut mieheeni täysillä ja nyt rinnassa painaa juuri siksi etten tiedä kenen kanssa enää olen. Katsoin äsken läpi meidän FB-chatin viimeisen puolen vuoden ajalta ja hätkähdyin kuinka lähes kaikki liittyy vain asunnon etsimiseen ja pankkilainasuunnitelmiin. Itkettää. -ap

Niin olen viesteistäsi tänne ymmärtänyt, että haluat luottaa, siksi halusinkin sanoa, että ei se ole väärin. Vaikka moni toitottaakin "totuutena", että petetty on. Se, että itseä on petetty ja loukattu, ei tuo sitä faktaksi muihin suhteisiin ja muiden ihmisten elämään. Mua hajottaisi, jos en olisi pettänyt, mutta olisin ihastunut ja ehkä sitten suudellut, eikä mies haluaisi sitä uskoa, että muuta ei ole tapahtunut. Siksi haluan antaa muillekin saman mahdollisuuden elämässäni. Ja siitä syystä haluan elää niin, että minä OLEN sen luottamuksen arvoinen ja mieheni tietää tämän. Mutta se minusta. :)

Tuo viestien arkisuus on ihan normaalia tilanteessanne. Yhdessä olette draivi päällä etsineet sitä omaa kotia, joka on molemmille tärkeä asia. Ehkä huomaamattaan tämä tapahtuma on ajanut miehen tajuamaan, että onko teillä muuta, no miksi teillä ei voisi olla, vaikka juuri vähään aikaan ei olisikaan ollut. Ehkä itse ottaisin nyt pienen aikalisän asunnon suhteen (vaikka jo viikon päästä tilanne voi olla taas ihan eri ja etsiskely taas ajankohtaista), järjestäisin kahdenkeskeisen illallisen ja sitä aikaa, ilman mitään häiriötekijöitä. Mun mies ei ole kova puhumaan tunteistaan tai ajatuksistaan, mutta joskus sitäkin on tehtävä, ja järjestän tilanteita, jossa se tapahtuu luontevasti. Telkkari ja kännykät pois, pullo vinkkua ja keskustelulle avoin ilmapiiri. Vaikutat hyvältä naiselta ja miehesi sellaiselta, joka osaa tätä arvostaa. :)

- viestin nro 44 kirjoittaja

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 16:14"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:54"]

mistä te mammat keksitte näitä juttujanne? porvoossa, porvoossa. miesvihan lietsonta pohjalla?

[/quote]

Joo no mun mies petti kaks vuotta mun hyvän ystävän kanssa enkä tajunnut mitää, saatiin toinen lapsikin sen suhteen aikana. Panivat juhannuksena meidän saunassa samalla kun nukutin meidän ja tän ystävän lapsia... Ylilaudalle sellaset terveiset että totuus on usein tarua ihmeellisempää.
[/quote]

Murrosikäisillä on usein fyysinen kehitys sen verran rajua että he taantuvat emotionaalisesti eivätkä tajua tällaisia juttuja. Se selittänee nuo provohuutelut.

Täytyy kyllä sanoa että on aika kivuliasta kuulla rakastetultaan hänen olevan ihastunut toiseen, olisi melkein helpompaa jos olisi vain kännisekoillut ja katunut jonkun mitäänsanomattoman naisen kanssa. Työkaveri huomasi lounaan jälkeen (kävin yksin syömässä) että olin itkenyt ja kysyi mikä painaa. Sain avauduttua hänelle tästä tilanteesta ja kollega lohdutti ja sanoi että kannattaa ottaa aika rauhallisesti kaiken kanssa.

Mies laittoi äsken viestiä että on ollut tosi surullinen koko päivän ja haluaisi olla kanssani tänään illalla rauhassa ilman riitaa, ehdotti että laittaa ruokaa. Samaan aikaan tuntuu kamalalta ja vähän paremmalta.

Ymmärrän että koet tuollaista sääliäkin miestäsi kohtaan. Onko teillä ennen ollut tapana puhua jos ärsyttää joku asia toisessa tai on ongelmaa jostain? Ennen reissua olivatko välit platoniset ja pyörikö kaikki todellakin tulevan asunnon ympärillä, ilman minkäänlaista "yhteen hiileen" puhaltamista, siis sitä yhteishenkeä ja paloa siitä että yhteinen uusi asunto ja yhteinen uusi elämä, "ihanaa rakas että luot sitä kanssani"? Mielestäni vaikeaa nähdä pariskuntaa katselemassa asuntoja etäisellä tavalla ilman rakkauden osoituksia ja sitä positiivista tunnetta mikä molemmilla pitäisi ainakin olla.

Jos tiedät että teillä oli sitä tiettyä yhteishenkeä ja rakkautta sun miehen kertomista puutteista huolimatta, ja kaikki oli mielestäsi ennen kunnossa, niin suhtautuisin erittäin kriittisesti mieheen. Itse sitten tiedät loput että oliko seksielämä kunnossa ja muut vastaavat asiat.

Kunnioita itseäsi. Syyllisyydestä huolimatta, se oli miehesi kuitenkin joka petti.

Minua huolestuttaisi eniten tuo miehen kommentti siitä ettei enää ole romantiikkaa. Ja kuitenkin olette olleet yhdessä vasta neljä vuotta. Mitä hän luulee pitkän suhteen olevan? Arkeahan se enimmäkseen on, ja jos ei sitä kestä, niin ei lupaa hyvää jatkolle. Herää kysymys siitäkin, onko mies ollut aiemmin pidemmässä suhteessa? Totta kai sitä arkistakin romantiikkaa voi ja kannattaa ylläpitää, mutta kyllä se suhde "ikääntyessään" on jotain ihan muuta kuin alkuaikoina, vaikka toista rakastaisikin.

Itselleni riittäisi luottamuksen menettämiseen tuo, että käyttäytyy noin holtittomasti lähtiessään kaveriporukalla ulkomaille. Nuo on juuri niitä tilanteita ja paikkoja parisuhteessa, missä se oma luotettavuus pitäisi pystyä todistamaan. Houtukusia tulee aina, fiksu puntaroi mitä on pelissä ja ohittaa ne. Jos on niin kännissä tms. että arvostelukyky pettää, niin ei voi odottaa toiselta luottamusta...

Mielestäni meillä on hyvä suhde, ollaan kyllä voitu puhua vaikeistakin asioista ja seksiäkin on noin kerran viikkoon. Ihan yhdessä ja halukkaasti sitä kotia ollaan tässä etsitty, mutta muut yhteiset jutut on kai olleet vähän kateissa. Ei olla voitu matkustaa yhdessä tai käydä ulkona syömässä kun ollaan säästetty rahaa. Tuo miehen ulkomaanreissu aiheuttikin vähän kränää, ostivat liput viikkoa aiemmin ex tempore kun halusivat lähteä juhlimaan ystävän kolmekymppisiä etelään. Olisin halunnut että rahat sijoitettaisiin mielummin johonkin kodinhankintoihin mutta mies totesi että hänellä on oikeus käyttää yhdessä sovitusta kuukausittaisesta säästösummasta ylijäävät rahansa miten tahtoo. -ap

Miettisin tässä kohtaa kyllä pystynkö elämään sen kanssa, mitä siellä muilla mailla on tapahtunut. Sen kanssa että mies hyväksyi (vai pyysi? et voi oikeasti tietää) naisen face kaveriksi. Sen että keskusteluja on voitu käydä vaikka miten paljon reissussa ja sen jälkeen suomessakin. Sen että ei kertonut sinulle kuin vasta paineen alla, niinkuin joku täällä jo sanoikin. Mikä esti kertomasta? Mikä esti tekemästä alunperin jo oikein ja lopettamaan touhun? Useita päiviä kestänyt loma = useita päiviä kestänyt silmäpeli, toisen seuraan hakeutuminen, sinusta ja teidän parisuhteesta mahdollinen juttelu toiselle naiselle, perustelut omille tekemisille ja toista naista suuteleminen (ehkä sitä kuuluisaa käsipeliä tai pano sinne tänne, never know) ... ei ole hetken hairahdus, eikä mikään "jäi lomalle ne jutut", täällähän sitä naista kaiholla muistellaan mm facebook kaveruuden muodossa. Unohda koko paskahousu.

Tsemppiä kamalasti, toivon että teet päätöksen jossa keskityt nyt vain tekemään itsesi onnelliseksi. Yhteisestä asunnosta itse luopuisin hetkeksi. Ja mieti kun ero tulisi nyt, saisit säästämäsi rahat ja voisit itse ottaa hermolomaa vähän kuumille aurinkorannoille.
Voimia ja halauksia
#52

Miksi puhut lomaromanssista aivan kuin se olisi jokin mitätön juttu? Miten jossain Barcelonassa tapahtunut ihastuminen ja suuteleminen eroaa Tampereella tapahtuvasta? Sinun logiikallasi kaikki mikä ei tapahdu sinun nähtesi on siis ok? Tyttörukka, jostain syystä pelkäät kuollaksesi olevasi pirttihirmu vaikka todellisuudessa kiellät itseltäsi sen oikeuden, mikä naisella on puolisoaan kohtaan. Eli olla ainutlaatuinen, valittu, rakastettu ja luottamuksen arvoinen. Mieti nyt tarkkaan kestätkö ihan oikeasti sellaista peliä että miehesi voi huidella reissuillansa miten tahtoo? Voi nimittäin itsetunto kadota kokonaan ja eläkepäivillä siellä omistusasunnossa kiikuttelee katkera vaimo.

Ei kun ap Espanjaan vaan ja avoimin mielin viinin voimalla. Ehkä sinäkin ihastut. Unohtuu Suomi, asunnot, työ, mies... Onhan se niin ihanaa ja erilaista Espanjan auringon alla, minilomalla ihan erityyppisen ihmisen kanssa kuin nykyinen miehesi.

Siis kuinka typerä sun miehesi onkaan! Argh. Kyllähän kaikki erilainen kiehtoo. Olisi hyvä miehesi ymmärtää, että espanjattaret ne vasta high meitenance -tapauksia ovatkin. Siinä saa mies käydä loppuelämänsä ohan itsekseen duunissa ja pitää eksoottisen naisen tyytyväisenä.

Unohda nyt asunnot, yhteiset koirat ja lapset ainakin vähäksi aikaa. 

Kaikkea hyvää! Mun kusipää mies kävi sensual madsage therapistin luona. Siitä hieronnasta mun kesti toipua yli kymmenen vuotta. Mies ei koskaan tunnustanut. Jäi ihan muuta kautta kiinni. Eikä silti tunnustanut. Asia putkahti mieleen niin uskomattomissa tilanteissa. Sitten vasta, kun mies pyysi anteeksi n. 10 vuoden kuluttua sain sen mielestäni pois. 

Itse koin lähes vastaavan ollessani n. 27-vuotias. Oltiin jo naimisissa mutta ei vielä lapsia. Kaikki oli hyvin ja seksiä oli runsaastikin. Mielestäni olimme onnellisia. Mies oli reissullaan myös ihastunut erääseen naiseen. Vahingossa huomasin naisen sähköpostin miehen työkoneella, kun olin hänen töissään käymässä. Se hetki oli kuin maailma olisi sumentunut. Näin vaan "kiitos ihanasta illasta" ja lopuksi "suukkoja". Ryntäsin miehen työhuoneesta ulos. Voisin kertoa tarinan pitkästi mutta lopputulema on, että olen edelleen ko. miehen kanssa naimisissa ja meillä on lapsia. Mies katui todella ankarasti ja selitti ihastumistaan jännityksen etsimisellä ja sillä, että oli ihana saada kokea olevansa jonkun silmissä haluttu. Että joku vielä ihastuu häneen. Miltei 20-vuotta myöhemmin ymmärrän tämän täysin. Silloin en, sillä olin itse kovin rakastunut mieheen enkä olisi voinut kuvitella ihastuvani toiseen. Nyt kuitenkin ymmärrän, että se on inhimillistä. Eri asia on sitten, mitä sen jälkeen tekee ja miten toimii.

En tiedä, miten neuvoisin sinua. Joskus, kun meillä on ollut kriisejä myöhemmin, olen miettinyt, että se jätti minuun jonkinlaiset arvet. Seksielämme on hyvää mutta joku siellä taustalla aina välillä hiertää. Tein paljon töitä itseni kanssa, että en antanut sen tuhota itsetuntoani. Helposti menin siihen, että koin olevani epäviehättävä jne. mutta en enää. Voin sanoa kuitenkin olevani mieheni kanssa tänä päivänä onnellinen. En ole mustasukkainen enkä epäluuloinen. Ajattelen, että jos joku saa mieheni sydämen, niin sitten saa. En voi siihen vaikuttaa muuten kuin olemalla ihana oma itseni :)

Harkitse tarkoin, mihin rahkeesi riittävät. Pystytkö antamaan aidosti anteeksi, ymmärtämään jollain tasolla miestäsi? Ilman katkeruutta. Et tietenkään heti mutta ajan kanssa. Jos epäilet, että et pysty, niin sitten kannattaa miettiä suhteenne jatkoa.

Kaikkea hyvää sinulle! t. N45

Olin seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta, kunnes ihastuin toiseen mieheen. Tavattiin kun olin synnyinkaupungissani viikonloppuna kyläilemässä. Nähtiin vain tämän viikonlopun ajan, mutta jatkettiin vielä tovi yhteydenpitoa. N. kuukausi tapahtuma jälkeen mieheni sanoi kerran itku silmässä, että minusta on tullut niin etäinen ja outo. Silloin se löi päähän, että mitä hittoa olin tekemässä. Katsoin rakasta miestäni, joka oli minulle tärkeintä maailmassa. Ja minä ääliö petän häntä. Tajusin siinä hetkellä, että mitä elämältäni haluan, ja se on mieheni. Laitoin heti välit poikki tähän toiseen mieheen enkä kertonut siitä miehelleni mitään. Tavallaan samankaltainen tilanne kuin sinulla, ainut vaan ettei mieheni tiennyt tästä. 

Nyt 13 vuotta myöhemmin tuo tapahtuma on edelleenkin ainoaa laatuaan, eikä ole tullut sen jälkeen kertaakaan mieleen pettäminen. Kaduin tosissani. Edelleenkin joskus tulee kivi rintaan kun ajattelen toimiani tuolloin. 

Sitä vaan tässä yritän sanoa, että ei se ihastus niin pahasta välttämättä ole, jos miehesi kuitenkin rakastaa sinua ja katuu aidosti tekoaan. Se tahto ja katumus vaan pitää näyttää jotenkin. Jos miehesi sinut haluaa, hänen on laitettava kaikki, aivan kaikki yhteydet poikki tähän naiseen, näin aluksi ainakin. Luottamuksen saaminen voi ymmärrettävästikin kestää, mutta jos miehesi rakastaa sinua, hänen pitää olla valmis kestämään se.