Lue keskustelun säännöt.
Karu kokemus synnyttäneiden osastolta - taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus
11.01.2022 |
Meille on syntymässä toinen lapsi keväällä. Sen myötä olen alkanut taas enemmän muistella aikaa esikoisen kanssa synnyttäneiden osastolla. Luulen, että ne neljä päivää jotka jouduin siellä pakosti viettämään, varjostivat alkutaipaletta vauvan kanssa vielä kotonakin.
Itse synnytyksestä jäi hyvä kokemus ja annoinkin siitä positiivista palautetta. Synnyttäneiden osasto olikin sitten ihan asia erikseen, enkä ihmettele, ettei palautetta pyydetä enää sairaalasta poistuttaessa. Tuskin olisi kovin mairittelevia tuloksia.
Minulla ei ollut ennestään minkäänlaista kokemusta vauvoista. En ollut koskaan edes pitänyt pientä vauvaa sylissä. Meidät kärrättiin synnyttäneiden osastolle jaettuun huoneeseen ja pitemmittä puheitta hoitajat poistuivat paikalta - vauva jäi minulle rintaa vasten sänkyyn eikä hänelle oltu tuotu edes omaa sänkyä. Ihmettelin, että tässäkö tämä nyt oli; minut jätettiin sänkyyn makaamaan vauvan kanssa. Kerrottakoon, että synnytykseni oli tapahtunut sektiolla, joten olin myös hieman liikuntarajoitteinen.
Huoneessa ei sitten tosiaan ekaa iltaa lukuunottamatta juuri käyty, ellei itse kutsunut. Henkilökunta tuntui pitävän itsestään selvyytenä, että jokainen pärjää vauvansa kanssa. Imettää piti, mutta siihen ei erityisemmin ohjattu. Jos pyysi apua, niin joku kävi asettamassa nopeasti vauvan rinnalle ja juoksi pois. Kiire oli selkeästi kova. Vauvankin paino laski liikaa ja lisämaidon kanssa kitsasteltiin. Edes rintapumppua ei meinattu antaa, kuulemma käsin olisi pitänyt rinnoista murjoa jotain ensitippoja. Olin niin stressaantuneessa tilassa, etten nukkunut koko sairaalassaoloaikana.
Kun lopulta pääsin kotiin, olin epävarma, itkuinen, ahdistunut. Meni kauan ennen kuin tunsin oikeasti pärjääväni vauvan kanssa.
Onneksi nyt seuraavalla kerralla osaan jo hoitaa lastani. Aion kuitenkin varautua tuohon imetyssekoiluun ja ottaa oman pumpun ja varmaan korvikkeitakin varuiksi mukaan. En ala viettämään sairaalassa yhtään pidempään aikaa sen takia, että vauva ei saa ruokaa ja paino laskee.
Ihmettelen, että onko oikeasti tutkittu tämän nykyisen systeemin olevan hyvä? Tuntuu, että en todellakaan ole yksin huonon kokemukseni kanssa. Ennen äidit sentään saivat levätäkin sairaalassa, kun vauvat olivat osan ajasta vauvalassa. Mutta säästöähän tämä nykyinen systeemi ainakin varmasti tuo…
Muiden kokemuksia?
Kommentit (52)
Mulla ei ole muuten huonoja kokemuksia, mutta tuo imetysasia oli hankala. Toki yritin julmetusti imettää, mutta mulla nousee maito vasta kolmantena päivänä ja sitä ei siellä uskottu ennenkuin käytii sähköpumppaamassa verta ja vauvan paino oli laskenut ihan liikaa ja lisäksi hän huusi nälkäänsä ihan taukoamatta. Toisen lapsen kohdalla osasin olla jo vaativampi ja sain lisämaitoa, kun maitoa ei taaskaan tullut.
Molempien imetys onnistui muuten hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kätilö syytti, että imetin vauvaa liikaa. Kun siis 2 päivää synnytyksen jälkeen vauva sai syöttöpunnituksen mukaan multa maitoa ehkä joku 45ml, kun taas vauvan kuulemma kuuluisi saada tuon ikäisenä maitoa 20ml.
Täh? Mulle neuvolassa sanottiin, ettei pientå vauvaa voi imettää liikaa.
Juu en minäkään ole ennen kuullut, että pikkuvauvaa voisi liikaa imettää. Mulla kuitenkin useampi lapsi ja monta vuotta imetystä takana jo ennestään. Eikä tuo kertomani tapahtuma ole mistään vuosikymmenten takaa, vaan ihan 2021.
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus joudun synnytysosastolle niin tiedän ottaa omat korvikkeet ainakin mukaan. Varmuuden vuoksi, jos ei tartte niin sitten ei tartte. Kiitos tämän palstan kun on saanut lukea rehellisiä kokemuksia 👍
Korvikkeet ja 2 tuttipulloa, niillä pärjää - isä vie pullot kotiin pestäväksi ja vauva juo kyllä huoneenlämpöistä korviketta nälkäänsä. Vauvaa syötetään peitteen suojassa, hoitajathan ei edes vaihda veristä lakanaa puhtaaseen, se pitää tehdä itse, joten ei ne huomaa lisäsyöttöjä. Mies toi lisäksi vaunukopan, vauvan sai siihen siksi aikaa, kun kävi suihkussa, omaa sänkyähän ei vauva enää joka paikassa saa. Omat särkylääkkeet on myös tarpeen ja alushousut, jos ei niitä verkkomalleja halua pitää, ainakin minulla ne hiersi oudosti lantilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ainakin Naistenklinikalla jo hyvin ymmärsivät lisämaidon antamisen. Synnyttäjistä vähintään neljäsosa on sekä yli 35-vuotiaita että synnyttävät sektiolla, on raskausdiabetesta ja kilpirauhasen vajaatoimintaa ym. jotka estävät maidon tulon heti synnytyksen jälkeen. Ylipäätään on hieno juttu, jos selviää ilman korvikkeita, kun siihen pystyy enää alle puolet äideistä, kun maitoa ei vaan tule.
Imetyksen tuki ry antaa väärää tietoa, että maitoa ei tule vain parilla prosentilla. Heidän tietonsa perustuvat varmaan johonkin muinaisten kaksikymppisten äitien imetyksiin. Synnytysten keski-ikä nousee, joten tietoja pitäisi päivittää ajantasaiseksi. Tämä Imetyksen tuki ry on melkoisen haitallinen yhdistys, kun se ei mainitse mitään tosiasioita, jotka estävät maidon tulon. Jos tieto olisi rehellistä, synnyttäjä voisi jo etukäteen miettiä, että imettäminen on oikeasti haastava asia, eikä ole mitään itsestäänselvyys että maitoa tulee. Nyt tieto on tasoa, kaikki pystyvät imettämään. Tämä on naisten arvoa halventavaa sovinistista tiedon jakamista ja tähän pitäisi puuttua. Ainakin rahahanat kiinni tällaiselta yhdistykseltä, jos tieto ei muutu rehellisemmäksi.
Näille väitteillesi ei ole mitään perusteluja. Yli 35-vuotiaat ei ole sen huonompia imettäjiä kuin muutkaan. Mikään imetysyhdistys ei myöskään päätä Suomen sairaaloiden hoitokäytännöistä tai suosituksista.
Älä jaksa trollata. Sairaudet lisääntyvät iän myötä ja kyllä vaan raskausdiabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta ja sektioiden osuus synnytyksistä kasvaa iän myötä kuten kaikkien muidenkin sairauksien. Jokainen pystyy ihan kokemuksesta sanomaan, että on terveempi 20-vuotiaana kuin 40-vuotiaana. Se ei ole mitään syyttelyä, vaan juuri sitä ymmärtämistä, ettei valehdella, että kaikki voisivat imettää. Äiti päättää imetyksestä, eikä synnytyssairaala. Kun maitoa ei tule niin sitä nyt ei vaan tule. Täysin turhaa alkaa siitä äidille rähjäämään. Sairaaloissa kohtelu paranee vuosi vuodelta ja yksi syy on synnyttäjien iän kasvu, synnyttäjien tietomäärän lisääntyminen ja kyky puolustaa oikeuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei osastoajoista oikeastaan huonoa sanottavaa, pääasiassa toki olen ollut yksin ja itse vauvani hoitanut. Imetys sujunut ja vauva syönyt.
Itse synnytys vaan harmittaa, kun minua ei uskottu. En tiedä miksi pitää olla kriteerinä, että vasta kipeissä supistuksissa saa tulla sairaalaan. Minulta ei mennyt lapsivesi kuin vasta vauvan synnyttyä (syntyi kalvojen kanssa), joten ei minulla supistukset kyllä tuntuneet missään. Normaalisti touhusin kotona, kävin kaupassa, ulkoilemassa, siivoilin jne. Ne vain tihentyivät ja tulivat tasaisesti, mutta kun eivät ole kipeitä eikä lapsivesi mennyt niin "ei syytä tulla sairaalaan" oli synnytyssairaalan ohje.
Ensimmäisen kerran soitin sinne 5h ennen vauvani syntymää (supistukset säännöllisiä 12h tässä välissä), jolloin vastaus "synnytyksesi ei ole käynnissä, ei se synny vielä viikkoon". Toisen kerran soitin 1h ennen vauvani syntymää, kun vessakäynnillä tuli hieman verta ja totesin, että nyt paikat kyllä aukeaa ja se syntyy tänään. Vastaus sairaalalta "ole kotona kerta pärjäilet, älä soita tuntiin uudestaan". Tunnin päästä vauva oli jo syntynyt, soitin todellakin puolen tunnin päästä edellisestä soitosta uudestaan ja totesin, että tulen sinne. Ilmoittauduin tiskillä, odottelin 5 min aulassa, menin uudelleen tiskille ja pyysin kätilöä, joka vei minut tutkimushuoneeseen. Otin vaan housut pois ja kysyin saanko synnyttää, 4 min ja vauva oli ulkona. Siinä sitten tutkimushuoneen kapealla pedillä vauva sylissä tikkaukset yms. makoiltiin 4h. Pelkäsin koko ajan, että joko minä tai vauva putoaa siitä, en saanut vauvalle sänkyä enkä mitään synnytys- tai osastosänkyjen kaltaista sänkyä, missä olla vastasyntyneen kanssa. Siinä "kovalla" tutkimuspedillä makoilin ja puristin tiukasti vauvaani, että ei vain putoa.
Miksi synnyttävän omia tuntemuksia ei uskota, minä halusin aiemmilla soitoilla käydä sairaalassa katsomassa tilanteen, mutta ei käynyt heille. Miksi, jos ei huuda ja vaikeroi kivusta ei huolita synnyttämään, eikä pääse synnytyssaliin synnyttämään. Nyt odotan jo seuraavaa, saa nähdä miten nyt käy.
Siskolla sama kokemus, kätilö ei äitipolilla kiirehtinyt turhia, kehotti odottamaan vastaanottoaulassa. Sisko meni vessaan ja synnytti siellä, soitti sitten apua ja sai hurjat haukut siitä, että ei ollut kertonut tilanteesta. Paljonko kätilölle voi kertoa, kun tämä suhtautuu niin, että odota rauhassa, vauva ei synny moneen tuntiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ainakin Naistenklinikalla jo hyvin ymmärsivät lisämaidon antamisen. Synnyttäjistä vähintään neljäsosa on sekä yli 35-vuotiaita että synnyttävät sektiolla, on raskausdiabetesta ja kilpirauhasen vajaatoimintaa ym. jotka estävät maidon tulon heti synnytyksen jälkeen. Ylipäätään on hieno juttu, jos selviää ilman korvikkeita, kun siihen pystyy enää alle puolet äideistä, kun maitoa ei vaan tule.
Imetyksen tuki ry antaa väärää tietoa, että maitoa ei tule vain parilla prosentilla. Heidän tietonsa perustuvat varmaan johonkin muinaisten kaksikymppisten äitien imetyksiin. Synnytysten keski-ikä nousee, joten tietoja pitäisi päivittää ajantasaiseksi. Tämä Imetyksen tuki ry on melkoisen haitallinen yhdistys, kun se ei mainitse mitään tosiasioita, jotka estävät maidon tulon. Jos tieto olisi rehellistä, synnyttäjä voisi jo etukäteen miettiä, että imettäminen on oikeasti haastava asia, eikä ole mitään itsestäänselvyys että maitoa tulee. Nyt tieto on tasoa, kaikki pystyvät imettämään. Tämä on naisten arvoa halventavaa sovinistista tiedon jakamista ja tähän pitäisi puuttua. Ainakin rahahanat kiinni tällaiselta yhdistykseltä, jos tieto ei muutu rehellisemmäksi.
Näille väitteillesi ei ole mitään perusteluja. Yli 35-vuotiaat ei ole sen huonompia imettäjiä kuin muutkaan. Mikään imetysyhdistys ei myöskään päätä Suomen sairaaloiden hoitokäytännöistä tai suosituksista.
Älä jaksa trollata. Sairaudet lisääntyvät iän myötä ja kyllä vaan raskausdiabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta ja sektioiden osuus synnytyksistä kasvaa iän myötä kuten kaikkien muidenkin sairauksien. Jokainen pystyy ihan kokemuksesta sanomaan, että on terveempi 20-vuotiaana kuin 40-vuotiaana. Se ei ole mitään syyttelyä, vaan juuri sitä ymmärtämistä, ettei valehdella, että kaikki voisivat imettää. Äiti päättää imetyksestä, eikä synnytyssairaala. Kun maitoa ei tule niin sitä nyt ei vaan tule. Täysin turhaa alkaa siitä äidille rähjäämään. Sairaaloissa kohtelu paranee vuosi vuodelta ja yksi syy on synnyttäjien iän kasvu, synnyttäjien tietomäärän lisääntyminen ja kyky puolustaa oikeuksiaan.
Jokainen äiti päättää imetyksestä, mutta sairaakan henkilökunnan pitää antaa lääketieteellisesti asianmukaisia neuvoja. Niihin neuvoihin ei kuulu se, että äiti ei voisi imettää koska on yli 35 vuotta. Lisämaidon tarve on yksilöllinen ja enemmistö ei sitä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta on hyvä vaan, ettei enää ole mitään vauvalaa. Siis että kasataan vauvat sängyissä yhteen huoneeseen ja siellä käy hoitaja välillä vähän heiluttamassa. Ei järjen hiventä. Vierihoito edesauttaa maidonnousua..ja minusta erikoista jos joku äiti halua kipata vastasyntyneen muualle. Minä en halunnut laittaa edes omaan sänkyynsä vauvaa! Nukkui jo osastolla vieressä. Otin sängyn kanssa mukaani suihkuunkin, mitä turhaa lykätä hoitajille kun nukkui vaan sängyssä ja sänky mahtui suihkutilaan.
Toki hoitajat painotti että he ottavat kyllä vauvan aina kun tarvitsee. Mutta ei tarvinnut, vaikka sektiosta toivuinkin. Toki ekat kaksi päivää hoitajat vaihtoivat vaipat jos mies ei ollut paikalla. Kunhan pääsin ylös niin ei tarvinnut tehdä sitäkään.
Hienoa, että olet ollut heti itsevarma ja uskaltanut jopa suositusten vastaisesti nukkua vauva vieressä. Toisilta vauvan käsittely ei tule luonnostaan ja tarvitsevat enemmän ohjausta.
Oma synnytys oli myös sektiolla, ja vaipat sai kyllä alusta saakka vaihtaa vauvalle itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että kaksi päivää olisi maattu sängyssä. Kohtelu tuskin erosi millään tavalla ns. normaalisti synnyttäneiden kohtelusta. Toki en valittanutkaan kipuja ja nousin heti reippaasti ylös. Vauvan kanssa olisin kyllä kaivannut ohjausta.
Suositusten vastaisesti?
Nykyisistä suosituksista en tiedä, mutta noinhan se meni silloin yli 15v sitten ainakin. Itsekin pidin vauvan vieressä ja muutenkin kuljetin mukana esim. suihkussa. Kyllä silloin kommentoitiin, että vauvan pitäisi nukkua omassa sängyssä.
Ja onhan ap:lla ja muilla lisämaitoa vauvalle antavillakin itseluottamusta, kun sitä vaativat suositusten vastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/4438729/jarkytyin-hieman-miten-kamalaa-…
Tässä linkki tuohon piiitkään keskusteluun. Tiivistettynä ketjun annin voi sanoa näin: tuurista kiinni, millaisen osastokokemuksen saa. Voi olla ihan tosi hyväkin, mutta varaudu: omalla vastikkeella, särkylääkkeellä ja pienellä purtavalla/eväillä ja sellaisella asenteella ettei ota tylytystä vastaan.
Varmasti niillä ensisynnyttäjillä on parempia kokemuksia, ketkä päässeet perhehuoneeseen. Koronarajoitusten aikana ne olivat valitettavasti kielletty. Tätä ei sitten kuitenkaan huomioitu ollenkaan henkilöresursseissa, kun oletettavasti aiemmin paikalla olleet isät vähentäneet hoitajien työmäärää.
Itsellä oli epävarmana ensisynnyttäjänä aika oman onneni nojaan jätetty olo osastolla. En kehdannut pyytää apuakaan koko aikaa, kun kiire paistoi kaikkialta läpi.
Miksi näistä ei voida kerätä palautetta vaikkapa vauvan ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset porsivat ihan liikaa. Synnytystalot ovat täynnä eikä hoitajia riitä.
Itsellä ei osastoajoista oikeastaan huonoa sanottavaa, pääasiassa toki olen ollut yksin ja itse vauvani hoitanut. Imetys sujunut ja vauva syönyt.
Itse synnytys vaan harmittaa, kun minua ei uskottu. En tiedä miksi pitää olla kriteerinä, että vasta kipeissä supistuksissa saa tulla sairaalaan. Minulta ei mennyt lapsivesi kuin vasta vauvan synnyttyä (syntyi kalvojen kanssa), joten ei minulla supistukset kyllä tuntuneet missään. Normaalisti touhusin kotona, kävin kaupassa, ulkoilemassa, siivoilin jne. Ne vain tihentyivät ja tulivat tasaisesti, mutta kun eivät ole kipeitä eikä lapsivesi mennyt niin "ei syytä tulla sairaalaan" oli synnytyssairaalan ohje.
Ensimmäisen kerran soitin sinne 5h ennen vauvani syntymää (supistukset säännöllisiä 12h tässä välissä), jolloin vastaus "synnytyksesi ei ole käynnissä, ei se synny vielä viikkoon". Toisen kerran soitin 1h ennen vauvani syntymää, kun vessakäynnillä tuli hieman verta ja totesin, että nyt paikat kyllä aukeaa ja se syntyy tänään. Vastaus sairaalalta "ole kotona kerta pärjäilet, älä soita tuntiin uudestaan". Tunnin päästä vauva oli jo syntynyt, soitin todellakin puolen tunnin päästä edellisestä soitosta uudestaan ja totesin, että tulen sinne. Ilmoittauduin tiskillä, odottelin 5 min aulassa, menin uudelleen tiskille ja pyysin kätilöä, joka vei minut tutkimushuoneeseen. Otin vaan housut pois ja kysyin saanko synnyttää, 4 min ja vauva oli ulkona. Siinä sitten tutkimushuoneen kapealla pedillä vauva sylissä tikkaukset yms. makoiltiin 4h. Pelkäsin koko ajan, että joko minä tai vauva putoaa siitä, en saanut vauvalle sänkyä enkä mitään synnytys- tai osastosänkyjen kaltaista sänkyä, missä olla vastasyntyneen kanssa. Siinä "kovalla" tutkimuspedillä makoilin ja puristin tiukasti vauvaani, että ei vain putoa.
Miksi synnyttävän omia tuntemuksia ei uskota, minä halusin aiemmilla soitoilla käydä sairaalassa katsomassa tilanteen, mutta ei käynyt heille. Miksi, jos ei huuda ja vaikeroi kivusta ei huolita synnyttämään, eikä pääse synnytyssaliin synnyttämään. Nyt odotan jo seuraavaa, saa nähdä miten nyt käy.