Lue keskustelun säännöt.
Karu kokemus synnyttäneiden osastolta - taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus
11.01.2022 |
Meille on syntymässä toinen lapsi keväällä. Sen myötä olen alkanut taas enemmän muistella aikaa esikoisen kanssa synnyttäneiden osastolla. Luulen, että ne neljä päivää jotka jouduin siellä pakosti viettämään, varjostivat alkutaipaletta vauvan kanssa vielä kotonakin.
Itse synnytyksestä jäi hyvä kokemus ja annoinkin siitä positiivista palautetta. Synnyttäneiden osasto olikin sitten ihan asia erikseen, enkä ihmettele, ettei palautetta pyydetä enää sairaalasta poistuttaessa. Tuskin olisi kovin mairittelevia tuloksia.
Minulla ei ollut ennestään minkäänlaista kokemusta vauvoista. En ollut koskaan edes pitänyt pientä vauvaa sylissä. Meidät kärrättiin synnyttäneiden osastolle jaettuun huoneeseen ja pitemmittä puheitta hoitajat poistuivat paikalta - vauva jäi minulle rintaa vasten sänkyyn eikä hänelle oltu tuotu edes omaa sänkyä. Ihmettelin, että tässäkö tämä nyt oli; minut jätettiin sänkyyn makaamaan vauvan kanssa. Kerrottakoon, että synnytykseni oli tapahtunut sektiolla, joten olin myös hieman liikuntarajoitteinen.
Huoneessa ei sitten tosiaan ekaa iltaa lukuunottamatta juuri käyty, ellei itse kutsunut. Henkilökunta tuntui pitävän itsestään selvyytenä, että jokainen pärjää vauvansa kanssa. Imettää piti, mutta siihen ei erityisemmin ohjattu. Jos pyysi apua, niin joku kävi asettamassa nopeasti vauvan rinnalle ja juoksi pois. Kiire oli selkeästi kova. Vauvankin paino laski liikaa ja lisämaidon kanssa kitsasteltiin. Edes rintapumppua ei meinattu antaa, kuulemma käsin olisi pitänyt rinnoista murjoa jotain ensitippoja. Olin niin stressaantuneessa tilassa, etten nukkunut koko sairaalassaoloaikana.
Kun lopulta pääsin kotiin, olin epävarma, itkuinen, ahdistunut. Meni kauan ennen kuin tunsin oikeasti pärjääväni vauvan kanssa.
Onneksi nyt seuraavalla kerralla osaan jo hoitaa lastani. Aion kuitenkin varautua tuohon imetyssekoiluun ja ottaa oman pumpun ja varmaan korvikkeitakin varuiksi mukaan. En ala viettämään sairaalassa yhtään pidempään aikaa sen takia, että vauva ei saa ruokaa ja paino laskee.
Ihmettelen, että onko oikeasti tutkittu tämän nykyisen systeemin olevan hyvä? Tuntuu, että en todellakaan ole yksin huonon kokemukseni kanssa. Ennen äidit sentään saivat levätäkin sairaalassa, kun vauvat olivat osan ajasta vauvalassa. Mutta säästöähän tämä nykyinen systeemi ainakin varmasti tuo…
Muiden kokemuksia?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni hyviä kokemuksia. Toki olinkin reipas ja hyväntuulinen sekä käyttäydyin normaalisti, enkä missään "hormonihuuruissa". Mite sellainen sitten onkaan. Huonoon kohteluun olisin puuttunut välittömästi. En siedä sellaista muutenkaan.
Mitä*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen syvästi, mikä ihmeen juttu siinä on, että tuota lisämaitoa pantataan niin kovasti? Siis nälässäkö sen vauvan pitäisi olla koko sairaalassaoloajan? Minulla esimerkiksi maito nousi vasta viikon kuluttua synnytyksestä.
Muutenkin Suomessa suhtautuminen korvikkeisiin on, kuin ne olisi suoraan saa tanasta. Ihan normaaleja ihmisiä niillä korvikkeillakin kasvaa.Ikävä kokemus sinulla, toivottavasti seuraavalla kerralla asiat sujuvat paremmin.
Minulla on onneksi päinvastainen kokemus asiasta. Jo neuvolassa suositeltiin, että hanki varuilta kotiin korviketta, jos maito ei heti nousekaan. Oli kullanarvoinen ohje, koska radin takia maito nousi vasta neljäntenä päivänä kunnolla, vaikka toki sitä tuli vähän ennenkin sitä.
Sairaalassa neuvottiin ja autettiin imetyksen kanssa, mutta napero ei vain osannut imeä rinnasta. Ottivat myös synnytyksen jälkeen lapsen kansliaan (heidän ehdotuksesta), että saisin hetken nukkua, mutta huonetoveri kuorsasi niin, etten pystynyt. Rintakumin sain heti synnytettyä käteen, jos se auttaisi, mutta vaan mutkisti asioita. Maitoa tuli niukasti ja koska (raskaus-)diabeteksen takia lapsi oli sokeriseurannassa, lisämaitoa oikein tuputettiin tuputtamalla, ettei verensokeri laskisi liikaa. Yksi liian matala arvo oli, monet sillä rajalla. Kahden tunnin välein mitattiin, jopa yöllä. Lapsi piti herättää syömään vähintään 3h välein. Jopa pakkojuottivat vauvaa pullosta, kun ei itse kyetty pakottamaan juomaan ennen parin tunnin kotimatkaa (olisi tullut 4h väli ruokailuun laskettuna edellisestä ruokailusta). Rintapumpun sain myös lainaan sairaalassa ollessa, koska napero ei tosiaan niitä vähiäkään tippoja maitoa osannut tissistä juoda, joten ruiskulla sitten.
Meillä tuo lisämaidon tuputtaminen tosiaan hankaloitti imetystä siinä määrin, että lapsi meinasi alkaa suosia pulloa (kun sai kotonakin pullosta sekä lypsettyä maitoa että korviketta), joten piti sitten itkulla vieroittaa pullosta, ja myöhemmin siitä rintakumista, joka sekin jäi käyttöön synnäriltä. Maitoa riitti sitten kyllä sen alun lypsämisen takia niin, että pakastimessa oli 54 1-2dl pussia 3-4kk jälkeen :D sitten kun sitä olisi saanut myydä, niin ei tarvitsisi muidenkaan kanssa pihtailla sen maidon kanssa, mutta lääkityksen ja päälle jääneen diabeteksen takia en taida kelvata luovuttajaksi.
Keväällä syntyy meillekin toinen, ja koska mennään eri sairaalaan ihan vain lyhyemmän matkan takia, jonka käytännöistä en tiedä, niin otan oman pumpun ja tarvittaessa korvikkeetkin mukaan, jos maito ei heti nousekaan. Saattaa tosin olla, että ei ole tällä kertaa ongelmia, kun imetän vielä esikoista ja jos ei itsestään tissiltä vieroita tai maito lopu, niin mennään sitten tandem-imetyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen mentaliteetti, että lisääntyjiä pitäisi paapoa koko rahan edestä. Mistä tähän resurssit ja rahat otetaan?
Ja millä maksetaan tulevaisuudessa eläkkeet tai ylipäätään pidetään hyvinvointiyhteiskunta voimissaan, jos ei uusia veronmaksajia synny? Synnytystalkoistakin on päättäjien toimesta puhuttu. Kannattaisi aloittaa inhimillistämällä synnyttäjien oloja sairaaloisssa.
Kätilöissä on todella paljon eroa. Osalla on lapsia itselläänkin ja oma kokemus siitä, miten esim. imetys menee. Osa on lukenut vain kirjoja ja tietää kaiken. Ja osalla kaikki on ehkä alusta lähtien mennyt kuin oppikirjassa.
Ja minusta on hyvä vaan, ettei enää ole mitään vauvalaa. Siis että kasataan vauvat sängyissä yhteen huoneeseen ja siellä käy hoitaja välillä vähän heiluttamassa. Ei järjen hiventä. Vierihoito edesauttaa maidonnousua..ja minusta erikoista jos joku äiti halua kipata vastasyntyneen muualle. Minä en halunnut laittaa edes omaan sänkyynsä vauvaa! Nukkui jo osastolla vieressä. Otin sängyn kanssa mukaani suihkuunkin, mitä turhaa lykätä hoitajille kun nukkui vaan sängyssä ja sänky mahtui suihkutilaan.
Toki hoitajat painotti että he ottavat kyllä vauvan aina kun tarvitsee. Mutta ei tarvinnut, vaikka sektiosta toivuinkin. Toki ekat kaksi päivää hoitajat vaihtoivat vaipat jos mies ei ollut paikalla. Kunhan pääsin ylös niin ei tarvinnut tehdä sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta on hyvä vaan, ettei enää ole mitään vauvalaa. Siis että kasataan vauvat sängyissä yhteen huoneeseen ja siellä käy hoitaja välillä vähän heiluttamassa. Ei järjen hiventä. Vierihoito edesauttaa maidonnousua..ja minusta erikoista jos joku äiti halua kipata vastasyntyneen muualle. Minä en halunnut laittaa edes omaan sänkyynsä vauvaa! Nukkui jo osastolla vieressä. Otin sängyn kanssa mukaani suihkuunkin, mitä turhaa lykätä hoitajille kun nukkui vaan sängyssä ja sänky mahtui suihkutilaan.
Toki hoitajat painotti että he ottavat kyllä vauvan aina kun tarvitsee. Mutta ei tarvinnut, vaikka sektiosta toivuinkin. Toki ekat kaksi päivää hoitajat vaihtoivat vaipat jos mies ei ollut paikalla. Kunhan pääsin ylös niin ei tarvinnut tehdä sitäkään.
Hienoa, että olet ollut heti itsevarma ja uskaltanut jopa suositusten vastaisesti nukkua vauva vieressä. Toisilta vauvan käsittely ei tule luonnostaan ja tarvitsevat enemmän ohjausta.
Oma synnytys oli myös sektiolla, ja vaipat sai kyllä alusta saakka vaihtaa vauvalle itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että kaksi päivää olisi maattu sängyssä. Kohtelu tuskin erosi millään tavalla ns. normaalisti synnyttäneiden kohtelusta. Toki en valittanutkaan kipuja ja nousin heti reippaasti ylös. Vauvan kanssa olisin kyllä kaivannut ohjausta.
Jännää miten erilaisia kokemuksia on. Itse synnytin molemmat lapseni Helsingin Naistenklinikalla, esikoisen 2011 ja kuopuksen 2018. Molemmissa tapauksissa olin erittäin tyytyväinen sekä synnytysosaston että synnyttäneiden osaston toimintaan. Kaikki kätilöt ja lääkärit olivat ystävällisiä, neuvoja ja apua sai riittävästi. Esikoinen ei ensin osannut oikein imeä ja imetystä harjoiteltiin paljon kätilön avulla ja yksin. Minulle (tai siis lapselle) tarjottiin lisämaitoa (luovutettua maitoa) ja sitä myös käytin (sitä piti toki ottaa maltillisesti, ettei mene hukkaan, arvokasta tavaraa kun oli). Myös pumpun sain käyttööni. Lopulta oma maito alkoi nousta ja pikkuinen alkoi oppia imemään. Olin sairaalassa yhteensä 4 vrk, koska haluttiin nähdä että lapsen paino lähtee nousemaan, ja kun näin tapahtui, saimme lähteä kotiin. Kuopus puolestaan osasi heti imeä oikein, mutta hänenkin kohdalla kesti hieman ennen kun maito minulla nousi. Hän sai sairaalan puolesta korviketta nälkäänsä pari kertaa, mutta oma tuotanto alkoikin sitten toimia ja hän ei sitten korviketta kotona enää saanut. Kuopuksen kanssa olin sairaalassa 2 vrk. Myös hänen kohdalla koin että sain apua ja neuvoja ihan riittävästi ja minua kohdeltiin kaikin puolin hyvin. Kätilö esim. toi minulle voileipiä ja jogurttia huoneeseen, kun olin nukkunut lounasaikaan ja ruoka oli ehditty viedä pois. En tiedä oliko minulla sitten tuuria, vai enkö vain ole kovin vaativa ihminen, vai sattuiko teille vain huono säkä, mutta omat kokemukseni ovat erittäin positiiviset ja olen todella tyytyväinen molempiin synnytyksiini ja niiden jälkeiseen hoitoon. Kiitos Naistenklinikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut myös ajettiin ylös sängystä jo keisarileikkauspäivän iltana ja vaipat sain vaihtaa lapselle alusta lähtien itse. Paikka Helsingin Naistenklinikka. Vauva vierihoidossa siitä lähtien, kun pääsin heräämöstä. Yritin kyllä itsekin olla reipas kivuista huolimatta. Mutta kohtelu ei siis poikennut millään tavalla alakautta synnyttäneiden kohtelusta.
Minulla ei maito noussut koskaan kunnolla. Sain synnytyksessä melko pahat vauriot ja vauva ei nälkänsä takia nukkunut juurikaan vaan itki koko ajan, painokin putosi ekat 2 viikkoa kunnes aloitin korvikkeen antamisen. Siihen mennessä olin oikeasti yrittänyt imettää 24/7 ja molemmista nänneistäni oli irronnut nahka nälkäisen vauvan yrittäessä saada ruokaa. Imettäminen oli näin ollen minulle järkyttävää tuskaa, enkä todellakaan pystynyt "rentoutumaan ja nauttimaan ja antaa maidon nousta luonnollisesti".
Olisiko se todella ollut niin hirveää että lapsi olisi ihan alussa saanut muutaman tipan luovutettua maitoa/korviketta, jolloin hän olisi nukkunut, minä vasta synnyttänyt olisin saanut levätä ja toipua edes vähän ja sitten oma maitokin olisi kohta noussut?
Vai pidetäänkö äitejä niin laiskoina ja tyhminä, että jos vauva saa sairaalassa sen pisaran korviketta, äiti ehtii tottua mukavuuteen eikä viitsi edes yrittää imettää omaa vauvaansa?
p.s. Imetin kuitenkin 8 kk vaikka vauvalle ei milloinkaan riittänyt ravinnoksi se mitä minusta irtosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä vuonna ainakin Naistenklinikalla jo hyvin ymmärsivät lisämaidon antamisen. Synnyttäjistä vähintään neljäsosa on sekä yli 35-vuotiaita että synnyttävät sektiolla, on raskausdiabetesta ja kilpirauhasen vajaatoimintaa ym. jotka estävät maidon tulon heti synnytyksen jälkeen. Ylipäätään on hieno juttu, jos selviää ilman korvikkeita, kun siihen pystyy enää alle puolet äideistä, kun maitoa ei vaan tule.
Imetyksen tuki ry antaa väärää tietoa, että maitoa ei tule vain parilla prosentilla. Heidän tietonsa perustuvat varmaan johonkin muinaisten kaksikymppisten äitien imetyksiin. Synnytysten keski-ikä nousee, joten tietoja pitäisi päivittää ajantasaiseksi. Tämä Imetyksen tuki ry on melkoisen haitallinen yhdistys, kun se ei mainitse mitään tosiasioita, jotka estävät maidon tulon. Jos tieto olisi rehellistä, synnyttäjä voisi jo etukäteen miettiä, että imettäminen on oikeasti haastava asia, eikä ole mitään itsestäänselvyys että maitoa tulee. Nyt tieto on tasoa, kaikki pystyvät imettämään. Tämä on naisten arvoa halventavaa sovinistista tiedon jakamista ja tähän pitäisi puuttua. Ainakin rahahanat kiinni tällaiselta yhdistykseltä, jos tieto ei muutu rehellisemmäksi.
En tiedä mutta mulla meni ne imetykset pilalle jossa annettiin lisämaitoa. Ja ne jossa vauvat sai pelkkää rintaa niin onnistui.
Mulla on se kokemus että paapotaan liikaa... onneks nyt neljännen kanssa sai olla suht rauhassa ja pääsi kotiin äkkiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kätilö syytti, että imetin vauvaa liikaa. Kun siis 2 päivää synnytyksen jälkeen vauva sai syöttöpunnituksen mukaan multa maitoa ehkä joku 45ml, kun taas vauvan kuulemma kuuluisi saada tuon ikäisenä maitoa 20ml.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kätilö syytti, että imetin vauvaa liikaa. Kun siis 2 päivää synnytyksen jälkeen vauva sai syöttöpunnituksen mukaan multa maitoa ehkä joku 45ml, kun taas vauvan kuulemma kuuluisi saada tuon ikäisenä maitoa 20ml.
Täh? Mulle neuvolassa sanottiin, ettei pientå vauvaa voi imettää liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja miten tyhmää sakkia olette.
Joku peräkammarinpoika?
Tuossa yhteydessä kun miettii, että lehmiä on jalostettu nimenomaan lypsylehmiksi vuosituhansien ajan. Silti syntyy yksilöitä, jotka lypsävät hyvin huonosti hyvästä ruokinnasta ja jalostetuista geeneistä huolimatta. Meitä naisia ei ole jalostettu lypsämään. Jo menneet sukupolvet antoivat lisämaitoa lapsille. Onko siis ihme, että kaikilta ei tule maitoa niin hyvin kuin toisilta?
Itse sain lapseni alle 30-vuotiaana, silti maidon nousu kesti sen 2 päivää synnytyksestä. Lapsi huusi sen ajan nälkäänsä, jouduin pyytämällä pyytämään lisämaitoa sairaalassa. Tosi nuivasti siihen suhtauduttiin, menee imetys pilalle jne. Pientäkään sääliä ei tunnettu äidin väsymystä kohtaan, vaikka synnytys oli kestänyt melkein kaksi vrk. Jos joku jauhaa jotain luomushittiä tässä, niin lapseni olisi luomusynnytyksessä kuollut ja todennäköisesti minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen mentaliteetti, että lisääntyjiä pitäisi paapoa koko rahan edestä. Mistä tähän resurssit ja rahat otetaan?
En tiedä eikä ole minun ongelmani mutta mielestäni jokainen synnyttäjä on ansainnut hyvää hoitoa ja kohtelua.
Mulla oli toisen lapsen kanssa sairaalassa oma pumppu mutta sitä ei olisi saanut käyttää?? :D näin hoitaja minulle sanoi.
Mulla kättäriltä ihan eri kokemus. Ekan synnytyksen jälkeen aina joku oli varmistamassa imetyksen, imuotteen, navan puhdistuksen ja mun jaksamisen. Kun osasin kaiken itse, eivät enää toki kyselleet muutoin kuin pari kertaa päivässä, että haluanko jotakin. Mukavat kaksi päivää vietettiin perhehuoneessa.
Toisen kohdalla synnytin polikliinisesti, koska ekan kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja kotiin lähdin pakollisen yön jälkeen. Kukaan häirinnyt, kun pyysin, että ei häirittäisi. Nukuin sen ajan vauva rinnalla, eikä edes jaettu huone haitannut unia.
Mihin sitä seurantaa ja tukea tarvitsee, jos osaa vauvansa hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta on hyvä vaan, ettei enää ole mitään vauvalaa. Siis että kasataan vauvat sängyissä yhteen huoneeseen ja siellä käy hoitaja välillä vähän heiluttamassa. Ei järjen hiventä. Vierihoito edesauttaa maidonnousua..ja minusta erikoista jos joku äiti halua kipata vastasyntyneen muualle. Minä en halunnut laittaa edes omaan sänkyynsä vauvaa! Nukkui jo osastolla vieressä. Otin sängyn kanssa mukaani suihkuunkin, mitä turhaa lykätä hoitajille kun nukkui vaan sängyssä ja sänky mahtui suihkutilaan.
Toki hoitajat painotti että he ottavat kyllä vauvan aina kun tarvitsee. Mutta ei tarvinnut, vaikka sektiosta toivuinkin. Toki ekat kaksi päivää hoitajat vaihtoivat vaipat jos mies ei ollut paikalla. Kunhan pääsin ylös niin ei tarvinnut tehdä sitäkään.
Hienoa, että olet ollut heti itsevarma ja uskaltanut jopa suositusten vastaisesti nukkua vauva vieressä. Toisilta vauvan käsittely ei tule luonnostaan ja tarvitsevat enemmän ohjausta.
Oma synnytys oli myös sektiolla, ja vaipat sai kyllä alusta saakka vaihtaa vauvalle itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että kaksi päivää olisi maattu sängyssä. Kohtelu tuskin erosi millään tavalla ns. normaalisti synnyttäneiden kohtelusta. Toki en valittanutkaan kipuja ja nousin heti reippaasti ylös. Vauvan kanssa olisin kyllä kaivannut ohjausta.
Suositusten vastaisesti?
Jännä juttu. Kaksi synnytystä takana enkä koe että minua olisi kohdeltu huonosti, päinvastoin! Ensimmäinen synnytys tyks 2015. Itse synnytyksessä meni kaikki pieleen ja olin teholla sen jälkeen, mutta kun pääsin osastolle vauvan viereen niin homma alkoi sujua.
Toinen synnytys tyksissä 2021. Kiireen kyllä huomasi, jouduin käynnistyksessä odottelemaan todella paljon, käynnistelyn jatkamista lykättiin yms, mutta jokainen kätilö ja hoitaja oli mukava ja kärsivällinen, kiirettä pahoiteltiin (eikä se todellakaan ole heidän vika!). Sektion jälkeen en saanut kovin nopeasti apua ylös nousemiseen ja se liikkeelle lähtö siksi viivästyi, mutta sitäkin pahoiteltiin.
Mulla oli pitkä aika osastolla, olin ensin pari viikkoa siellä, sitten kotona viikon, sitten käynnistyksessä kolme yötä ja vauvan synnyttyä vielä kolme yötä. Tapasin siis aika monta hoitajaa, eikä kenestäkään ole pahaa sanottavaa! Kaikki tekivät parhaansa kiireessä, olivat mukavia ja avuliaita. Itseasiassa kävivät välillä varmistamassa vointia ja tarpeita ja ihmettelivät miksen soita kelloa ollenkaan.
Joten kiitos tyks, ootte huippuja! Erityismaininta eräälle miespuoleiselle kätilölle (sori, en muista nimeä). Ahdistuin kun huomasin kätilön olevan mies, mutta hän onnistui hoitamaan homman niin, että mulla oli mukava olo, enkä kiusaantunut sisätutkimuksista ja siitä, kun lorottelin lapsivettä ja verta pitkin lattioita.