Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelevätkö muut sinkkuuttanne?
05.05.2015 |
Alkaa korpeamaan, uusille tuttavuudelle sinkkuuteni tuntuu olevan yllätys ja sellainen, johon joku (minua ei suuremmin tunteva) yrittää keksiä "syitä". Usein sitä kysytään suoraan, että no miksi olet sinkku. Useimmiten miehet, mutta alkaa tässä iässä naisiltakin saamaan kummeksivia katseita.
Miksei ihmiset pidä huolta vaan omista asioistaan, pitäiskö mun alkaa kysellä muilta, no miks sä olet parisuhteessa? Ihanaa kun omaa epäonnistumista hierotaan aina naamaan joka käänteessä :D
Kommentit (110)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:46"]
Meillä töissä n30 joka hiukan itsekin "vitsailee" kelpaako kellekään ja tykkäiskö joku sen jutuista. Ite varattu m45 ja mun mielestä n30 olis erittäin kiinnostava nainen joka hurmaa kaikki miehet..Eikö muka saa kehua että sulla vientiä riittää ja poimit sitten parhaan kun kohdalle osuu?
[/quote]
Toki, jos nainen itse puhuu avoimesti. Itseä se ärsyttää, että eniten sinkkuutta ihmettelevät joko ne varatut miehet, muut naiset tai ylipäänsä kaikki katsovat asiakseen ihmetellä mun sinkkuutta.
Kysymys herää, että jos kerta olen "niin upea" miksei noi miehet tulleet vapaina ollessaan iskemään vaan nyt täytyy varattuna ukkomiehenä ihmetellä miten en saa koskaan yhtäkään miestä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ihmetellyt n30 sinkkuutta..rohkaissut häntä että Tinderlinjat vaan auki ihan sama mistä miehen löytää...ehkä varatut miehet muuten kiertoilmaisulla kertovat naiselle että heille kyllä kelpaisit jos itse olisi vapaa
M45
Mulla on ihana 29v. serkku, joka ei koskaan ole tuonut yhtäkään kumppnia näytille, enkä tiedä, eikö niitä ole ollut, vai pitääkö hän vain nämä asiat ominaan. Kiinnostais kyllä, millaiset sutinat hänellä on, mutta ei tulis mieleenään udella - epäkohteliastahan se olisi!
Itse olin sinkkuna 22-24-vuotiaana, ja uudelleen 26-27 vuotiaana yli vuoden, ja mielestäni löysin itseäni ja tulin enemmän itsekseni just silloin, kun olin yksin - tavallaan tuntuu, että vaikka toki olen saanut kokemusta suhteista, olisin voinut olla niiden suhteidenkin ajan mieluummin yksin, vain irtosuhteillen. Mut olen tarvinnut suhdetta myös tuekseni vaikeissa asioissa, vaikka terapait ym. hoidankin itsekseni. En siis pelastajaa, mut tukijaa.
Vielä joskus nytkin, yli kolmen vuoden suhteen jälkeen (ei lapsia vielä) mietin, olisinko enemmän oma itseni, jos olisin yksin. Toisaalta näin yli kolmekymppisenä se, et parisuhteessa voi ehkä saada perheen, painaa vaakakupissa enemmän.
Tisinaan kuvittelen, millainen Vapaa Itsenäinen Nainen olisinkaan, se on ehkä sit suunnitelma b, jos parisuhteelle joskus sattuis tapahtumaan jotain.
Kyllä. Minulla siis tilanne että erosin n 16v sitten, vähän alle 40vuotiaana. Vuosikausia sain kuulla että: Joko olet löytänyt uuden? Älä hätäile, kyllä sä vielä miehen löydät. Joko on mies kiikarissa? Mulla ois yks tuttu mies joka... jne jne jne millään ei tahtonut mennä ihmisille jakeluun että MÄ EN HALUA uutta enkä vanhaa, mulle riitti!
Onko se "ikisinkuillakin" yhtä raskasta? Siis että ihmiset painostaa koko ajan "hankkimaan miehen".
Eniten ehkä ärsyttää se, kun kysellään, onko sitä MIESTÄ löytynyt. Oon kaapissa oleva bi-seksuaali ja haluaisin oikeastaan löytää naispuolisen kumppanin. Kaikki aina automaattisesti olettaa minun haluavan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sitä kukaan ihmettele, varmaan olen niin ruma ja epämiellyttävä. Muistan niin elävästi kun yksi sinkkututtuni mainitsi keskustelun lomassa olevansa sinkku (hän on todella kaunis ja fiksu nainen), niin sitä sitten miehet porukassa kilvan ihmettelivät. Minua nyt ei luonnollisesti edes noteerattu...
Olis mukava tietää että onko ainaiset ikisinkut sitten loppupelissä löytäneet rakkauden, sitten myöhemmällä iällä? Itse olen kolmekymppinen ja mielestäni aina sinkku. Miehiä kyllä tulee ja menee elämässäni mutta jotain on jäänyt uupumaan.. kun pitempiaikaista suhdetta ei synny, saati avoliittoa tai kihloja. Olen aika hauska mutta räiskyvä tyyppi joka ei ketään kumartele.. Ehkä se on liikaa miehille? Liian vahva naiseksi? Kertokaa perkele MIEHET! :D -A30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas korpeaa sinkkukaverit, jotka tuskin muusta voivat puhuakaan kuin omasta sinkkuudestaan, jota vatvovat loputtomiin. Pari kaveria nimenomaan ylläolevaan tyyliin, eli luuleeko kaikki, että se tekee heistä huonomman tai miksi jonkun parisuhdestatuksen pitäisi kuulua kenellekään. Todella pitkästyttävää. Mitä moiseen voi vastata?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:29"]Minua taas korpeaa sinkkukaverit, jotka tuskin muusta voivat puhuakaan kuin omasta sinkkuudestaan, jota vatvovat loputtomiin. Pari kaveria nimenomaan ylläolevaan tyyliin, eli luuleeko kaikki, että se tekee heistä huonomman tai miksi jonkun parisuhdestatuksen pitäisi kuulua kenellekään. Todella pitkästyttävää. Mitä moiseen voi vastata?
[/quote]
Pitää päästä päivittämään Facebook status 'seurustelee' -> 'kihloissa' -> 'naimisissa' ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:40"]
Yritän olla katkeroitumatta. Olen mielestäni ihan ok näköinen, pukeudun hyvin, käyn kampaajalla säännöllisesti, en ole ylipainoinen, mulla on ihan hyvä koulutus ja työpaikka, asunto, en tarvitse elättäjää itselleni, olen ulospäin suuntaunut, iloinen ja luonteeltani helppo (en kiukuttele kaikille tms.). Jossain kuitenkin mättää niin, että sitä oikeaa ei löydy.
[/quote]
Hypergamia
Etsit miestä, joka on edes vähän paremman näköinen kuin sinä, pukeutuu mieluiten kalliimmin ja paremmin kuin sinä, on fyysisesti kookkaampi ja paremmassa kunnossa kuin sinä, on koulutetumpi ja menestyneempi sekä tietnkin varakkaampi kuin sinä, hienompi asunto kuin sinulla ja niin edelleen.
Et sanonut moista ääneen, mutta muuta syytä ei käytännössä ole. Nykyaikana naiselle seuran löytyminen vastaa sormien napsauttamista, kun edes hieman hyödyntää teknologiaa. Sadoista tarjokkaista voi sitten valita mieleisensä. Vaan etpä ole valinnut, koska koet ansaitsevasi parempaa kuin mitä sinusta kiinnostuneilla miehillä on likoon laittaa. Ja kun tarpeeksi paljon vaadit niin ikää ja kokemusta kartuttanut mies laskee, ettet ole asettamasi vaivan arvoinen.
Huh mitä lässytystä! Vain nainen voi kirjoittaa näin totuudenvastaisen lätinän. Enpä haluaisi tavata tuollaista fantasiamaailmassa elävää otusta.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:40"]
Kyllä ihmettelevät. Olen 35 ja en ole koskaan ollut naimisissa tai avoliitossa. En osaa itsekään sanoa miksi, sopivaa ehdokasta vain ei ole tullut vastaan. Olen seurustellut, mutta kenenkään kanssa homma ei ole ollut tosi vakavaa, siis sellaista, että mietittäisiin perheen perustamista tai avioliittoa tms. Alan pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että en löydä koskaan ketään sellaista, jonka kanssa voisin perustaa perheen. Haluaisin lapsen, jos olisi sellainen järkevä ja kunnollinen mies, jonka kanssa sellaista voisi suunnitella.
Mutta siis sekä miehet että naiset ihmettelevät asiaa ääneen. Usein kuulen kommentteja "onko sulla liian kovat vaatimukset" tai "olet liian itsenäinen nainen, ei kukaan mies halua tuollaista" tai "eikö sulle kelpaa kukaan". Ei mulla ole suuret vaatimukset, pitää olla kunnollinen, järkevä, hauska, omata käytöstavat ja olla sen verran ok näköinen, että käy parturissa ja käyttää puhtaita vaatteita. Ja en ole valmis roikkumaan kenessä tahansa vain siksi että olisi joku (tätä tekee yllättävän moni kaverini). Usein kuulen myös sellaista, että sähän oota tosi nätti ja kiva tyttö, miksei sulla ole ketään. Vappuna jopa minulle tuntemattomat, samassa illanvietossa olleet kaverin kaverit ihmettelivät ääneen sinkkuuttani.
Yritän olla katkeroitumatta. Olen mielestäni ihan ok näköinen, pukeudun hyvin, käyn kampaajalla säännöllisesti, en ole ylipainoinen, mulla on ihan hyvä koulutus ja työpaikka, asunto, en tarvitse elättäjää itselleni, olen ulospäin suuntaunut, iloinen ja luonteeltani helppo (en kiukuttele kaikille tms.). Jossain kuitenkin mättää niin, että sitä oikeaa ei löydy. Ja se kyllä ärsyttää, että kaikkien mielestä minussa on jotain vikaa, koska miestä ei ole. Ja kaikki katsovat asiakseen sanoa sen aina ääneen. 80-v. tätinikin sanoi, että kyllä sun vaan täytyy joku kelpuuttaa, ettet jää yksin.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:48"]
No mutta kerro minulle miehelle, miksi näin on! Minä en aidosti ymmärrä, mikä tämä mystinen syy on, joka estää viehättävää naista saamasta seuraa.
[/quote]
Eipä seuran saamisessa ole ongelmaa jos on aktiivinen (ts. käy baareissa, nettideittailee, tinderit sun muut), mutta: tämänkin vuoden puolella olen saanut miehiltä ehdotuksia pääasiassa vain seksiin enkä mitään järkevää kuten treffikutsuja päiväsajalle.
Kaikilla tuntemillani (näteillä ja hoikilla) sinkkunaisilla sama ongelma: miehillä riittää kysyntää sänkyhommiin, muttei ei yleensä oikeastaan mihinkään vakavampaan.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:40"]
Yritän olla katkeroitumatta. Olen mielestäni ihan ok näköinen, pukeudun hyvin, käyn kampaajalla säännöllisesti, en ole ylipainoinen, mulla on ihan hyvä koulutus ja työpaikka, asunto, en tarvitse elättäjää itselleni, olen ulospäin suuntaunut, iloinen ja luonteeltani helppo (en kiukuttele kaikille tms.). Jossain kuitenkin mättää niin, että sitä oikeaa ei löydy.
[/quote]
Hypergamia
Etsit miestä, joka on edes vähän paremman näköinen kuin sinä, pukeutuu mieluiten kalliimmin ja paremmin kuin sinä, on fyysisesti kookkaampi ja paremmassa kunnossa kuin sinä, on koulutetumpi ja menestyneempi sekä tietnkin varakkaampi kuin sinä, hienompi asunto kuin sinulla ja niin edelleen.
Et sanonut moista ääneen, mutta muuta syytä ei käytännössä ole. Nykyaikana naiselle seuran löytyminen vastaa sormien napsauttamista, kun edes hieman hyödyntää teknologiaa. Sadoista tarjokkaista voi sitten valita mieleisensä. Vaan etpä ole valinnut, koska koet ansaitsevasi parempaa kuin mitä sinusta kiinnostuneilla miehillä on likoon laittaa. Ja kun tarpeeksi paljon vaadit niin ikää ja kokemusta kartuttanut mies laskee, ettet ole asettamasi vaivan arvoinen.
[/quote]
Seuran löytyminen ei varmaan ole ongelma, etenkään jos etsii yhden illan juttua tai jotain panokumppania. Jos etsii miestä, joka haluaa sitoutua ja jakaa koko elämän ja perustaa perheen, niin asia ei ole enää niin yksinkertainen.
En etsi miestä, jolla olisi oltava parempi koulutus tai hienompi asunto tai kalliimmat vaatteet kuin minulla. Sen olen kyllä huomannut, että oma koulutukseni on ongelma niille miehille, joilla itsellään ei ole koulutusta. ELi täysin kouluttamattomalle tai ammattikoulun käyneelle en ihan oikeasti kelpaa (ehkä on poikkeuksia, mutta aika monen kohdalla näin on).
Tuon myönnän, että haluaisin miehen olevan fyysisesti suurempi. Olen reilusti yli 170 cm pitkä ja käytän mielellään vielä vähän korkoa kengissa, ja jos mies on alle 170 cm niin myönnän, että en pidä siitä. Jotenkin nainen kaipaa sitä, että mies on vähintään saman pituinen.
En kiinnostu baareissa niistä kamalassa kaatokännissä olevista sössöttäjistä. En jaksa itseään kehuvia tyyppejä, jotka yrittää tehdä vaikutuksen puhumalla vain ja ainoastaan omista saavutuksistaan. Ehdoton edellytys miehelle on käytöstavat. Pukeutumisen suhteen riittää, että on tilanteeseen sopivat asialliset vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihmetellyt. Päinvastoin varmaan ihmettelee, kuka mut on oikein suostunut paksuksi panemaan että olan tämän yhden lapsen saanut.
Eikä siellä netissä oikeasti tavallisen näköinen nainen saa mitään satoja vastauksia. Muutamia ehkä joista niistäkin puolet joltain massapostittavilta pervoilta jotka vastaa ilmoitusta edes lukematta kaikille.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:50"]No kyllä. Sukulaisnaiset.
Luulenpa, että se on vielä vaikeampi tajuta, ettei mies ole aina sinkku vasten tahtoaan.
En kertakaikkiaan kestäisi asua naisen kanssa saman katon alla - enkä kenenkään muunkaan sen puoleen. Mutta sano nyt sitten kummitädille, etten mä tahdo ottaa muijaa, koska hakkaisin sen kuukauden sisään kun menis hermot :D
Mielestäni toimin vastuullisesti.
[/quote]
Heh, samis, paitsi itse olen nainen :)
mä olen -96 syntynyt naisenalku ja tosiaan mulle vihjaillaan tästä sinkkuudestä vähän eritavoin, esim. mummini ja äitini ovat vihjailleet että pitäisi löytää seurustelukumppani, ja kerran jopa eräs äidin tuttu puhui (varmasti hyvää tarkoittaen) jostain juurikin seurustelusta tai "sutinasta", kun puhuimme baarissa käymisestä, en ihan tarkkaan muista miten hän sen asian ilmaisi, mutta näistä tulee väkisin vaan mieleen se, että heidän mielestään mulla pitäisi olla jo joku seurustelukumppani :D
itsehän mua ei ole tämä koskaan stressannut, mutta kyllähän se väkisinkin noista tulee mieleen, että herranjestas löydänköhän mä koskaan ketään :D kuitenkin oon tässä tullut ajatelleeksi enemmän ja enemmän sitä, että haluaisin sen pari lasta ja hyvän miehen itselleni vähintään siinä 30-vuoden iässä, mutta mitä jos en sitä miestä löydä? usein lohduttaudun kuitenkin sillä, että olen vielä melko nuori :D mutta kyllä se tuntuu, kun seurustelevat kaverit eivät meinaa enää löytää aikaa minulle yhtäpaljon kuin aikaisemmin, onneksi on paljon kuitenkin sinkkukavereita myös :D
Kyllä se niin menee, että naisilla sinkkuuden syy on yleensä nirsous ja miehillä se etteivät täytä näiden nirsojen naisten vaatimuksia. Turha siitä on sivukaupalla vängätä.
Tästä myös johtuu se, että harvemmin kukaan ihmettelee miesten sinkkuutta.
Minun kohdallani ei ole ainakaan ole ääneen ihmetelty. Olen ihan nätti 26v. opiskelija nainen, enkä haluaisi seurustella henkilökohtaisten syiden takia. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten. Tosin joitain kertoja on kysytty, onko minulla omia lapsia. Ei ole, eikä ole miestäkään. Ei sellainen tosin tule yleensä puheeksi ja jos tulee, sanon, etten haluaisi vielä seurustella. Jotenkin kuvittelen, että moni saattaa automaattisesti olettaa minun seurustelevan, en tiedä pitääkö se paikkansa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:03"]Minun kohdallani ei ole ainakaan ole ääneen ihmetelty. Olen ihan nätti 26v. opiskelija nainen, enkä haluaisi seurustella henkilökohtaisten syiden takia. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten. Tosin joitain kertoja on kysytty, onko minulla omia lapsia. Ei ole, eikä ole miestäkään. Ei sellainen tosin tule yleensä puheeksi ja jos tulee, sanon, etten haluaisi vielä seurustella. Jotenkin kuvittelen, että moni saattaa automaattisesti olettaa minun seurustelevan, en tiedä pitääkö se paikkansa.
[/quote]
Kolmekymppisenä varmaan nykyään aletaan ihmetellä vasta.
No kyllä. Sukulaisnaiset.
Luulenpa, että se on vielä vaikeampi tajuta, ettei mies ole aina sinkku vasten tahtoaan.
En kertakaikkiaan kestäisi asua naisen kanssa saman katon alla - enkä kenenkään muunkaan sen puoleen. Mutta sano nyt sitten kummitädille, etten mä tahdo ottaa muijaa, koska hakkaisin sen kuukauden sisään kun menis hermot :D
Mielestäni toimin vastuullisesti.