Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä sukulaislasta
05.05.2015 |
Eräällä läheisellä sukulaisellani (asutaan melkein naapureina lisäksi) on 7-vuotias tyttö, joka on sanalla sanoen epämiellyttävä. Yleisesti ottaen pidän lapsista todella paljon ja omiakin on kaksi, mutta tämä tyttö saa jo pelkällä äänellään karvat nousemaan.
Itse olen kokenut, että tuon ikäisellä pitäisi olla jo jonkin sortin empatiakyky kehittynyt. Tämä tapaus ei osaa pyytää anteeksi, satuttaa muita tahallaan (esim. nipistää meidän reilu vuosikasta ja haluaa saada sen itkemään). On täysin korvat lukossa koko ajan, ei usko normaalia puhetta. Puhuu palturia ihan jatkuvalla syötöllä, en tiedä osaako puhua totta ollenkaan. Meillä käy jatkuvasti kun joku ei ole vahtimassa, kurkkimassa jääkaappia ja muita kaappeja ja jos ottaa jotain herkkua, niin ei myönnä sitä, vaikka kuinka olisi suu suklaassa ja sanottu, että otetaan sitten yhdessä jotain hyvää. Eilen kun oli kylässä niin jätin lapset ihan vain pariksi sekunniksi keskeään pöytään keksiä syömään. Huomasin toisesta huoneesta sivusilmällä, miten tämä tyttö otti keksin meidän vuotiaalta ja tunki vauhdilla omaan suuhun. Ja taapero puhkesi tietenkin itkuun. Mutta mitään ei myöntänyt.
Lapsi viihtyy meillä todella hyvin ja aina kun on kotiinlähdön aika niin hän piilottelee omia ulkovaatteitaan ettei tarvitsisi lähteä pois (vaikka olin ne minuutti sitten laittanut lattialle valmiiksi pukemista varten) ja silmät kirkkaina väittää, ettei ole niitä piilottanut. Kummasti ne jostain kolosta aina löytyy.
Miten tällaisia lapsia voi olla, 7-vuotias tyttö?! Joka pärjää koulussa erinomaisen hyvin ja on lahjakas monella eri tavalla (oppi lukemaan 4-vuotiaana, on erittäin taiteellinen ja liikunnallinen ja matemaattisesti lahjakas). Minua hämmästyttää eniten, ettei lapsi erota oikeaa väärästä ja totuutta valheesta. Miten tuon ikäinen voi puhua valetta koko ajan, keksiä mitä ihmeellisempiä asioita...Eniten ihmetyttää se, että yrittää satuttaa muita selvästi pienempiään eikä osaa pyytää anteeksi.
No eihän tälle mitään voi tehdä ja halusin vain purkautua. Hänen äitinsä on minulle erittäin läheinen ihminen ja yrittää parhaansa varmasti tytön kanssa. En viitsi hänelle sanoa miten tyttö käyttäytyy ja yritän kuitenkin aina ottaa tyttöä meille että saavat käydä omilla asioillaan yms. kun tässä lähellä asutaan. Olen vain näiden kyläilyjen jälkeen ihan poikki kun tyttöä saa vahtia aivan koko ajan, hänen keskintönsä ovat ihan uskomattomia (kuten, että leikataan saksilla sohvaa jne).
Kukaan törmännyt vastaavaan? Voiko empatiakyky ja kyky erottaa totuuden valheesta kehittyä vielä? Voinko minä mitenkään omalla toimillannani auttaa tätä lasta? Aina olen ystävällisesti, mutta vakavasti sanonut, että aina pitää puhua totta ja jos satuttaa jotain niin anteeksi pitää pyytää. Mutta tyttö on täysin immuuni kaikelle puheelle, näyttää kuuntelevan mutta mitään ei mene perille asti.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:42"]
Lapsi on hyvästä kodista ja muut perheen lapset ovat aivan tavallisia lapsia. Vietän paljon aikaa heidänkin kotonaan ja näen heidän arkeaan. Ollaan myös oltu lomilla yhdessä. Lapsi on kotonaankin hankala, siis ei usko puhetta ja elää usein ns. omassa maailmassa. Hän ei esim. vieläkään ymmärrä, että autot ovat vaarallisia ja on monta kertaa yrittänyt nauraen juosta tielle kun auto tulee. Tästä syystä hänen kanssaan ei voi esim pyöräilä kuin jossain tosi syrjässä missä ei ole teitä, koska ei usko mitään. Ei siis monessakaan asiassa ole ikäisensä tasolla, vaikka taas monessa asiassa on ikäisiään edessä (kirjoittaa esim.loistavia pitkiä "novelleja", säveltää lauluja jne).
Olen kieltänyt lasta todella topakasti (ja mieheni useammankin kerran suorastaan pää punaisena huutanut), ja käynyt viemässä kädestä taluttaen takaisin kotiinsa. Minusta huutaminen vaan ei auta mitään koska kyseinen lapsi ei edes taida ymmärtää jos hänelle suuttuu, on ikäänkuin immuuni sellaiselle eikä ehkä osaa lukea muiden ihmisten tunteita? En tiedä ymmärtääkö lapsi edes sitä jos suutun hänelle, hän saattaa vain hymyssä suin katsoa. Mitään ei ikään kuin mene perille, ihan sama mitä sanoo tai minkälaisella volyymilla. Puhumme paljon anteeksipyytämisestä ja että meidän perheessä pyydetään aina anteeksi jos toista satuttaa, tahallaan tai vahingossa.
Kyllähän hänen vanhemmat tietää, että lapsi on jossain määrin erikoinen ja olen kertonutkin joistakin asioita ja joskus sanonut, että voin ottaa jonkun muun heidän lapsistaan hoitoon mutta en tätä tyttöä, koska en jaksa vahtia niin tarkasti. Mutta totta on, että puhua pitäisi vielä enemmän. Nyt on pakko vähentää tytön meillä olemista koska meille syntyy muutaman kk:n päästä vauva ja en halua riskeerarata mitään.
Lapsen isovanhemmat ovat myös huomanneet, että lapsi toimii todella epärehellisesti ja yrittää vilpillä saada itselleen asioita ja valehtelee silmät suurina. Eli tämä käytös ei tosiaan kohdistu vain minuun.
Todella hankalaa. Tietysti helpointa on, että en ota lasta enää meille, ja niin varmaan aion toimiakin, ellen pysty häntä hyvin vahtimaan.
ap
[/quote]
Voisi olla parempi, ettei ole teillä lainkaan kun vauva syntyy ja siitä eteenpäin pitkään aikaan. Tai jos on, niin koko ajan aikuinen vierellä. Jos on todella oikeasti persoonaltaan häiriintynyt, niin onhan näitä tapauksia jossa toinen lapsi tappaa vauvan tai tukehduttaa tyynyllä tms. kamalaa. En tarkoita olla ilkeä, mutta en itse päästäisi häiriintynyttä lasta tekemään pahoin omilleni vaikka olisi kuinka läheisen ihmisen lapsi. Ei siitä ole kauaa, kun sisarus tukehdutti perheeseen syntyneen vauvan mustasukkaisuuttaan. Ihminen kykenee tosi pahoihin tekoihin jo hyvin pienenä, eikä hänellä ole aikuisen kapasiteettia käsitellä syy-seuraussuhdetta.
Jos tuo mitä sanot on totta ja tytön sisarukset omaavat normaalin käsityksen hyvästä ja pahasta, niin kyllä se ikävästi viittaa persoonallisuushäiriöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:26"]
Laittakaa ovet lukkoon, koska kirjoitit "Meillä käy jatkuvasti kun joku ei ole vahtimassa". Ei se lapsi lukitusta ovesta sisälle pääse.
[/quote]
Tarkoitin, että käy jatkuvasti tutkimassa jääkaappia ja muita kaappeja herkkujen toivossa. Ei hän tokikaan meille sisälle omineen tule.
Kyllä tämä lapsi huolettaa ihan tosissaan, toivottavasti alkaa tunne-elämä ja empatiakyky aika nopsaa kehittymään ettei tule suurempia vaikeuksia elämässä. Mutta sen olen päättänyt, että nyt tulee hänen kyläilyistään taukoa.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:01"]
Asperger.
[/quote]Asperger-lapset eivät valehtele, valehtelevat harvemmin kuin lapset muuten. Lisäksi heillä ei ole tarvetta satuttaa. Kertoo jostain muusta ongelmasta.
Tämä keskustelu on nyt menossa ihan pieleen! Lasten empatiakyky, siis sellainen kyky että pystyy asettumaan toisen asemaan, kehittyy vasta varhaismurrosiässä. Ja silloinkin pojilla aikaisemmin kuin tytöillä. Sen sijaan lapselle voi opettaa oikenlaista käytöstä, siis käytöstapoja, jo pienestä pitäen.
Seitsemän vuotias on todella pieni ja saattaa elää vielä satumaailmassa ja uskoa jopa omat valheensa, joten en nyt ihan ap:n kertomusten perusteella tuomitsisi lasta psykopaatiksi. Ymmärrän kyllä ap:n tuneet siitä, että lapsi tuntuu epämiellyttävältä, koska hän käyttäytyy niin epäsovinnaisella tavalla. Ensimmäiseksi minulle tulee mieleen, onko kukaan opettanut lapselle, että hän käyttäytyy väärin? Että toisen kädestä ei oteta keksiä jne.
Ap, voithan sinäkin puuttua lapsen käytökseen, jos saat hänet "kiinni". Selität ystävällisesti ja päättäväisesti että teillä ei toimita näin.
terv. Opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja, kyllä meillä ainakin lapset jo siinä 3-4-vuotiaina (viimeistään!) ovat esim. tienneet, että lyöminen on väärin, toista sattuu eikä niin saa tehdä. Ja ovat hyvin pienestä jo pyytäneet anteeksi ja ymmärtäneet, että toiselle tulee paha mieli ja osanneet jossain määrin jo asettua toisen asemaan. Ja tokihan kaikki lapset joskus satuja kertoilevat totena, mutta eri asia on, jos suusta ei tule juuri mitään muuta kuin valetta eikä myönnä vaikka todisteita eteen tuotaisiin, että sinä teit näin tuhman teon, miksi, pyydä anteeksi. Vaikka 7-vuotias on vielä aika pieni, niin mielestäni tuo palturin puhuminen kuitenkin etupäässä kuuluu alle kouluikäisten "repertuaariin". Ja tyttö on selkeästi tosi välkky ja kuten sanottu, lahjakas monin tavoin ja pärjää koulussa hurjan hyvin. En tiedä, että onko se sitten, kun on niin lahjakas, vienyt sitten tilaa tunne-elämän kehittymiseltä...
Ja kyllä meidän lasten kavereilla on kaikilla empatiakyky ja toisen asemaan asettuminen ollut hyvällä tolalla viimeistään eskarissa. Meillä pyörii paljon lasten kavereita eikä kenenkään kohdalla ole koskaan tarvinnut pelätä, että tahallaan satutettaisiin tai valehdeltaisiin jostakin asioista. Siksi kontrasti tähän sukulaistyttöön on niin suuri.
Tytön vanhemmat ovat kai jokseenkin sitä mieltä, että tyttö elää ns. satumaailmassa eikä tiedä mikä on totta ja mikä ei. Aina on rankaistu ja vakavasti puhuteltu jos on vaikka yrittänyt satuttaa jotakin tai tehnyt muuta tyhmää. Olen käsittänyt, että kotona kyllä näihin juttuihin on puututtu vakavasti, varsinkin perheen isän toimesta.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:20"]Opettaja, kyllä meillä ainakin lapset jo siinä 3-4-vuotiaina (viimeistään!) ovat esim. tienneet, että lyöminen on väärin, toista sattuu eikä niin saa tehdä. Ja ovat hyvin pienestä jo pyytäneet anteeksi ja ymmärtäneet, että toiselle tulee paha mieli ja osanneet jossain määrin jo asettua toisen asemaan. Ja tokihan kaikki lapset joskus satuja kertoilevat totena, mutta eri asia on, jos suusta ei tule juuri mitään muuta kuin valetta eikä myönnä vaikka todisteita eteen tuotaisiin, että sinä teit näin tuhman teon, miksi, pyydä anteeksi. Vaikka 7-vuotias on vielä aika pieni, niin mielestäni tuo palturin puhuminen kuitenkin etupäässä kuuluu alle kouluikäisten "repertuaariin". Ja tyttö on selkeästi tosi välkky ja kuten sanottu, lahjakas monin tavoin ja pärjää koulussa hurjan hyvin. En tiedä, että onko se sitten, kun on niin lahjakas, vienyt sitten tilaa tunne-elämän kehittymiseltä...
Ja kyllä meidän lasten kavereilla on kaikilla empatiakyky ja toisen asemaan asettuminen ollut hyvällä tolalla viimeistään eskarissa. Meillä pyörii paljon lasten kavereita eikä kenenkään kohdalla ole koskaan tarvinnut pelätä, että tahallaan satutettaisiin tai valehdeltaisiin jostakin asioista. Siksi kontrasti tähän sukulaistyttöön on niin suuri.
Tytön vanhemmat ovat kai jokseenkin sitä mieltä, että tyttö elää ns. satumaailmassa eikä tiedä mikä on totta ja mikä ei. Aina on rankaistu ja vakavasti puhuteltu jos on vaikka yrittänyt satuttaa jotakin tai tehnyt muuta tyhmää. Olen käsittänyt, että kotona kyllä näihin juttuihin on puututtu vakavasti, varsinkin perheen isän toimesta.
ap
[/quote]
En ole tuo kenelle vastasit mutta teillähän lapset on juuri olleet opetettu siihen ettei saa lyödä ja toista sattuu. Varmasti myös muilla lastenne kavereilla on tämän opetus mennyt nappiin mutta ei välttämättä vielä empatiakyky ole kehittynyt. Tälle 'kauhukakaralle' sen sijaan on tainnut mennyt näiden asioiden opettaminen aivan pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mutta tuntuu ihmeelliseltä, että sekä tytön vanhempi, että nuorempi sisarus ovat aivan normaaleja lapsia ja empatiakyky sillä tasolla mitä kuuluukin. Tuskin tätä yhtä lasta on jätetty opettamatta ja ohjeistamatta ja tiedän, ettei olekaan.
ap
Alue: Aihe vapaa
Laittakaa ovet lukkoon, koska kirjoitit "Meillä käy jatkuvasti kun joku ei ole vahtimassa". Ei se lapsi lukitusta ovesta sisälle pääse.