Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kestä sukulaislasta
05.05.2015 |
Eräällä läheisellä sukulaisellani (asutaan melkein naapureina lisäksi) on 7-vuotias tyttö, joka on sanalla sanoen epämiellyttävä. Yleisesti ottaen pidän lapsista todella paljon ja omiakin on kaksi, mutta tämä tyttö saa jo pelkällä äänellään karvat nousemaan.
Itse olen kokenut, että tuon ikäisellä pitäisi olla jo jonkin sortin empatiakyky kehittynyt. Tämä tapaus ei osaa pyytää anteeksi, satuttaa muita tahallaan (esim. nipistää meidän reilu vuosikasta ja haluaa saada sen itkemään). On täysin korvat lukossa koko ajan, ei usko normaalia puhetta. Puhuu palturia ihan jatkuvalla syötöllä, en tiedä osaako puhua totta ollenkaan. Meillä käy jatkuvasti kun joku ei ole vahtimassa, kurkkimassa jääkaappia ja muita kaappeja ja jos ottaa jotain herkkua, niin ei myönnä sitä, vaikka kuinka olisi suu suklaassa ja sanottu, että otetaan sitten yhdessä jotain hyvää. Eilen kun oli kylässä niin jätin lapset ihan vain pariksi sekunniksi keskeään pöytään keksiä syömään. Huomasin toisesta huoneesta sivusilmällä, miten tämä tyttö otti keksin meidän vuotiaalta ja tunki vauhdilla omaan suuhun. Ja taapero puhkesi tietenkin itkuun. Mutta mitään ei myöntänyt.
Lapsi viihtyy meillä todella hyvin ja aina kun on kotiinlähdön aika niin hän piilottelee omia ulkovaatteitaan ettei tarvitsisi lähteä pois (vaikka olin ne minuutti sitten laittanut lattialle valmiiksi pukemista varten) ja silmät kirkkaina väittää, ettei ole niitä piilottanut. Kummasti ne jostain kolosta aina löytyy.
Miten tällaisia lapsia voi olla, 7-vuotias tyttö?! Joka pärjää koulussa erinomaisen hyvin ja on lahjakas monella eri tavalla (oppi lukemaan 4-vuotiaana, on erittäin taiteellinen ja liikunnallinen ja matemaattisesti lahjakas). Minua hämmästyttää eniten, ettei lapsi erota oikeaa väärästä ja totuutta valheesta. Miten tuon ikäinen voi puhua valetta koko ajan, keksiä mitä ihmeellisempiä asioita...Eniten ihmetyttää se, että yrittää satuttaa muita selvästi pienempiään eikä osaa pyytää anteeksi.
No eihän tälle mitään voi tehdä ja halusin vain purkautua. Hänen äitinsä on minulle erittäin läheinen ihminen ja yrittää parhaansa varmasti tytön kanssa. En viitsi hänelle sanoa miten tyttö käyttäytyy ja yritän kuitenkin aina ottaa tyttöä meille että saavat käydä omilla asioillaan yms. kun tässä lähellä asutaan. Olen vain näiden kyläilyjen jälkeen ihan poikki kun tyttöä saa vahtia aivan koko ajan, hänen keskintönsä ovat ihan uskomattomia (kuten, että leikataan saksilla sohvaa jne).
Kukaan törmännyt vastaavaan? Voiko empatiakyky ja kyky erottaa totuuden valheesta kehittyä vielä? Voinko minä mitenkään omalla toimillannani auttaa tätä lasta? Aina olen ystävällisesti, mutta vakavasti sanonut, että aina pitää puhua totta ja jos satuttaa jotain niin anteeksi pitää pyytää. Mutta tyttö on täysin immuuni kaikelle puheelle, näyttää kuuntelevan mutta mitään ei mene perille asti.
Kommentit (29)
Mutta voiko aspergeria olla huomaamatta esim. koulussa missä tyttö on luokkansa parhaimpia? Ja tietääkseni koulusta ei ole mitään negatiivista tullut kotiin missään vaiheessa, olen äitinsä kanssa koulujutuista puhunut. Tyttö on todellakin välkky ja lahjakas monin tavoin ja siksi onkin todella vaikea ymmärtää, ettei sitä empatiakykyä todellakaan ole ja muutenkin tyttö vaikuttaa jollain tasolla "tunnevammaiselta".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiopaatti. Kyllahan jotkut ihmiset syntyvat ilman empatiakykya, kuten esim Breivik.
Millaiset lapsen kotiolot oikeasti ovat? Mitä lapsi joutuu kokemaan tai näkemään kotonaan kun muut ei näe tai kuule? Valehteleminen on tietyllä tavalla 'opittu' tapa ja miksi lapsi ei halua kotiin? Nämä ajatukset heräsivät itselläni ensimmäisenä mieleen ennen kuin tarjoan mitään diagnoosia lapselle mutta toivottavasti olen väärässä ja lapsi paljastuu sosiopaatiksi...
Ei se mikään asperger ole. Se on tavallinen tyttö, joka pitää aapeetä nössönä kun ap ei kiellä, valvo kieltoaan ja rankaise rikoksista.
Veikkaan, että ap on vähän vieraskorea, eikä tytöllä siksi ole mitään varsinaisia seuraamuksia noista tekemisistään. Se on ymmärrettävää, mutta tämän tytön kohdalla ei toimi. Varsinkin jos kotona on kovin tiukat säännöt ja rangaistukset, moni lapsi testaa todella kovaa rajojaan kodin ulkopuollella. Äidillä ei todennäköisesti ole mitään aavistusta, että lapsessa edes on tämmöinenkin puoli, sillä kotona lapsi varmaan on ihan asiallinen.
Tiedän erään samanlaisen lapsen. Tästä on vuosia aikaa.
Hän oli tunteeton. Hän kertoi kuinka oli pakastanut lemmikkihiirensä elävältä ja parin päivän päästä sulattanut sen mikrossa ja se hiiri oli räjähtänyt ja mikro haisi(tämä tarina oli totta, mutta se ei ollut kun hän kertoi että oli syönyt sitä hiirtä. Hän siis valeheteli myös paljon). Hän kertoi tämän asian samalla tavoin kuin normaali 6v kertoisi että ulkona on pilvistä.
Perheen ainoa lapsi, isä oli aina työmatkoilla ja äiti raahasi miehiä kotiin kun lapsi oli paikalla. Lapsella oli materiaalisesti kaikkea mutta kukaan perheessä ei välittänyt hänestä muuten. Hän sai touhuta kaikenlaista yksikseen ja olla ulkona yksin jo hyvin pienenä (en tiedä että ulkoiltiinko hänen kanssaa yhdessä edes kun oli taapero).
Eli, onko ap tämän lapsen vanhemmat läsnä lapselle?
Huomaavatko he että lapsen arvomaailma ei ole kehittynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsi käyttäytyy teillä kun hänen oma äitinsä on paikalla? Komentaako äiti lastaan?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:12"]
Miten lapsi käyttäytyy teillä kun hänen oma äitinsä on paikalla? Komentaako äiti lastaan?
[/quote]
Korjaan: Tai isä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin käsittämätöntä, että sanot tytön äidin olevan läheinen ja silti et voi puhua hänen kanssaan asiasta.
Asioista voi puhua aivan hyvässä hengessä. Kerro havainnoistasi ja että olet hieman huolissasi. Ja että välillä hermostutkin tytön käytökseen.
Minä en ymmärrä miksi ap. ei kerro lapsen käytöksestä tämän äidille. Eihän lapsi korjaa käytöstään jos siihen ei kukaan puutu. Tilanne kostautuu muuten lapsen kasvaessa ja murrosiässä tytöstä tulee pitelemätln riiviö.
Pelkkä "ethän sinä vain lapsikulta nyt vain plää plää plää..." ei varmasti tehoa. Selkeät rajat ja jos rajoja rikkoo, niin siitä pitää tulla seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. IHmisellä on olemassa alhainen taajuus, jossa ei ota vastuuta omista tunteistaan vaan näkee ne mieluummin toisessa, ihan vaikka naapurin lapsessa. Ärsyyntyminen lapsesta kertoo omista ongelmistasi, ap. Koska sinä olet oikeasti aikuine ja 7v lapsi. Ei kaikkien kaikista tarvitse tykätä, mutta ehkäpä tuossa pointti on se, että tuo tyttö haastaa SINUA kehittymään aikuisena ja ihmisenä. Hänellähän on selvästi isoja ongelmia, ehkä johtuvat kotoa tms? Sinä ap, joka näet ongelmat, voit auttaa häntä. Kerro hänelle rajat, kysy mikä on hätänä jne. Tai toinen vaihtoehto on tietysti purkaa omia heikkouksiaan pulassa olevaan lapseen. kaikkien lasten asiat eivät ole hyvin, eikä se todellakaan ole lapsen vika. 7-v on hyvin pieni. Jos meillä kävisi tuollainen lapsi, niin pyrkisin voittamaan hänen luottamuksensa ja selvittämään missä vika. Ja kertomaan esim, miten meillä toimitaan ja muu ei käy. Ja olen joskus niin joutunut tekemäänkin, kun yksi lasten ystävistä kohteli minua erittäin epäkunnioittavasti. (ja sehän johtui siitä, että sai pompottaa omaa äitiään miten halusi) Keski hetken, mutta tajusi sitten, ettei meillä voi niin käyttäytyä. Ap ei aikuisen tarvitse olla noin avuton.
Koska se on läheisen ihmisen lapsi, et raski sanoa hänelle tiukasti vaan venkoilu voi jatkua? Kokeile joko itse sanoa vähän vihaisemmin tai mainitse äidille. Eihän tuo ole ok käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:31"]
Koska se on läheisen ihmisen lapsi, et raski sanoa hänelle tiukasti vaan venkoilu voi jatkua? Kokeile joko itse sanoa vähän vihaisemmin tai mainitse äidille. Eihän tuo ole ok käytöstä.
[/quote]
Vihaisuus nyt ei takuusti auta mitään. Rupeaa vain enemmän salailemaan "tuhmia" juttujaan.
Pohdinta siitä, mikä on aiheuttanut epätoivottavaa käytöstä ja tilanteen korjaaminen (ilmeisesti kotipäässä) voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:47"]
Sanompa vaan että vittu mikä äpärä!
[/quote]
Lapsi on varmasti syytön siihen, millaiseksi hänet on kasvatettu tai jätetty kasvattamatta.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:47"]
Sanompa vaan että vittu mikä äpärä!
[/quote]
Lapsi on varmasti syytön siihen, millaiseksi hänet on kasvatettu tai jätetty kasvattamatta.
[/quote]
äpäräkusipäältä se silti kuulostaa. Oli sitten kavatettu tai ei
En sitten tiedä mikä tyttöä vaivaa, mutta sille pitää ehdottomasti laittaa stoppi, etenkin kun joudut jatkossakin häntä katselemaan. Älä usko tytön valheita, ja anna tytölle vaikka mahdollisuus kertoa totuus ennen sanktion antamista. Esim. se keksijuttu, kysyt tytöltä että otitko sen keksin, ja jos valehtelet, tulee jäähyä 3 min lisää. Tai jotain sinne suuntaan, mutta tytön pitää oppia sekä käyttäytymään että puhumaan totta.
Lapsi on hyvästä kodista ja muut perheen lapset ovat aivan tavallisia lapsia. Vietän paljon aikaa heidänkin kotonaan ja näen heidän arkeaan. Ollaan myös oltu lomilla yhdessä. Lapsi on kotonaankin hankala, siis ei usko puhetta ja elää usein ns. omassa maailmassa. Hän ei esim. vieläkään ymmärrä, että autot ovat vaarallisia ja on monta kertaa yrittänyt nauraen juosta tielle kun auto tulee. Tästä syystä hänen kanssaan ei voi esim pyöräilä kuin jossain tosi syrjässä missä ei ole teitä, koska ei usko mitään. Ei siis monessakaan asiassa ole ikäisensä tasolla, vaikka taas monessa asiassa on ikäisiään edessä (kirjoittaa esim.loistavia pitkiä "novelleja", säveltää lauluja jne).
Olen kieltänyt lasta todella topakasti (ja mieheni useammankin kerran suorastaan pää punaisena huutanut), ja käynyt viemässä kädestä taluttaen takaisin kotiinsa. Minusta huutaminen vaan ei auta mitään koska kyseinen lapsi ei edes taida ymmärtää jos hänelle suuttuu, on ikäänkuin immuuni sellaiselle eikä ehkä osaa lukea muiden ihmisten tunteita? En tiedä ymmärtääkö lapsi edes sitä jos suutun hänelle, hän saattaa vain hymyssä suin katsoa. Mitään ei ikään kuin mene perille, ihan sama mitä sanoo tai minkälaisella volyymilla. Puhumme paljon anteeksipyytämisestä ja että meidän perheessä pyydetään aina anteeksi jos toista satuttaa, tahallaan tai vahingossa.
Kyllähän hänen vanhemmat tietää, että lapsi on jossain määrin erikoinen ja olen kertonutkin joistakin asioita ja joskus sanonut, että voin ottaa jonkun muun heidän lapsistaan hoitoon mutta en tätä tyttöä, koska en jaksa vahtia niin tarkasti. Mutta totta on, että puhua pitäisi vielä enemmän. Nyt on pakko vähentää tytön meillä olemista koska meille syntyy muutaman kk:n päästä vauva ja en halua riskeerarata mitään.
Lapsen isovanhemmat ovat myös huomanneet, että lapsi toimii todella epärehellisesti ja yrittää vilpillä saada itselleen asioita ja valehtelee silmät suurina. Eli tämä käytös ei tosiaan kohdistu vain minuun.
Todella hankalaa. Tietysti helpointa on, että en ota lasta enää meille, ja niin varmaan aion toimiakin, ellen pysty häntä hyvin vahtimaan.
ap
Keskustele vakavasti tytön vanhempien kanssa. Se on nyt parasta, mitä voit tehdä. Jaksamista ja onnea tulevasta vauvasta!
Alue: Aihe vapaa
Asperger.