Rakastatko todella elämänkumppaniasi?

2

minäkin uskon että rakastan.

kai sä nyt vähän penkkiäkin?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:18"]

Tottakai, monesti se on koetuksella, mutta sen takia se onkin rakkautta kun se kestää. En näe mitään syytä tuhlata lyhyttä elämääni rakkaudettomaan avioliittoon, minä olen jo nelikymppinen ja parhaat vuodet on jo menneet, edessä siintää vanhuus jo melko lähellä, sitten se onkin vaan odottelua että pääseekö eläkkeellä ja jos pääsee, odotellaan kuolemaa ja toivotaan että se tulee nopeasti eikä 20 vuotta sairaalapedissä kitumalla.

[/quote]

Kaikki ei löydä rakkautta, se se vasta elämän tuhlaamista olisikin, ettei suo itselleen sen takia perhe-elämää, jos kuitenkin toimeen tulee kumppaninsa kanssa. Ja ainahan sitä voi olla silti silmät auki. Sit vain tulee ero. Pitää vain tietää, mitä menettää, jos vaihtaa, mikä ei ole toki ihan vähän, jos on lapset ja hyvä mies.

[/quote]

niin, kyllä sellaisetkin ihmiset ansaitsevat pitkän hyvän suhteen ja perheen, vaikkeivat suurta rakkautta löydäkään/saakaan.

[/quote]

No ei sitä löydäkään jos menee yhteen ja tekee lapsia epärakkauden kanssa. Eikä se ainakaan puolisolle ole reilua jos hän kuvittelee että rakkaus on molemminpuoleista.

Rakastan, ehkä nyt jopa enemmän kuin alussa lähes kolmekymmentä vuotta sitten kun yhteen mentiin. Kaikenlaista on yhdessä koettu, onnenhetkiä, vastoinkäymisiä, yhdessä ollaan selvitty. Ollaan toistemme vastakohtia, mutta se on vaan hyvä. Olen elämäni loppuun tämän miehen kanssa, mikään ei saa mua edes miettimään eron mahdollisuutta. Meillä on hyvä yhdessä, annamme myös toisillemme tilaa olla yksin ja tehdä omia juttuja, kaikkea aikaa ja harrastuksia ei tarvitse jakaa yhdessä. Iltaisin olemme peiton alla aina hetken käsi kädessä ennen nukahtamista, läheisyyttä paljon myös ilman seksiä. Miehellä ollut terveyden kanssa vähän huonojakin aikoja, olen myös pelännyt menettäväni hänet, mikään pieni asia ei aiheuta riitaa, aikaa ei tuhlata siihen. Keskinäinen arvostus, rehellisyys, luottamus, yhteiset arvot, samanlainen rahankäyttö, huumori, arjen pienet ilot, intohimon hetket, totaalinen rehellisyys olla oma epätäydellinen hyväksytty itsensä toisen kanssa, teeskentelemättömyys, niin monet asiat sujuu ja tuntuu hyvältä!

Miten todella rakastaminen ja ei todella rakastaminen näkyvät käytännössä?

Rakastan. En ajattele olenko hänen kanssaan loppu elämän vai ei, suunnetelmat on yleensä lyhyemmällä tähtäimellä mitä tehdään kesällä. Ero muuttaisi monta käytännön asiaa, vähemmän uskon sillä olevan merkitystä siihen mitä ajattelen hänestä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 23:34"]

Miten todella rakastaminen ja ei todella rakastaminen näkyvät käytännössä?

[/quote]

Sillätavalla, että naista ei oikeasti kiinnosta suhde mutta eletään jotain helkkarin teatteria silti.

En rakasta enää miestäni. En halua häntä enää, en halua kuulla enää hänen juttujaan. Minua ei kiinnosta. Huomasin tämän kun toinen mies oli ajatuksissani aamulla, seksin aikana, silmät sulkiessani. Oma mies haluaa yhä minut. Jos kertoisin, että mietin muita ja eroa hänestä päivittäin, olisi se suhteen loppu. Jos emme olisi naimisissa, olisin lopettanut jo suhteen. Olen kuitenkin jatkanut tätä avioliittoa, koska pitäisihän sitä kestää ylä- ja alamäet. Eikö?

Joo, olen paha ihminen, kivittäkää ja alapeukuttakaa kun siitä nautintoa saatte, toisen ahdingosta..

En rakasta. Pettäminen muutama vuosi sitten tappoi tunteet aika hyvin. Lasten ja elämäntavan takia ollaan yhdessä.
Mies

Rakastan

Miksi noin paljon alapeukkuja kaikissa? :0

Eos. Ekaa kertaa 14 vuoden aikana mulla on tunne etten jaksa miestäni, en kaipaa häntä kun hän poissa, en halua nukkua lähellä enkä varsinkaan seksiä. Tämä on uutta, koska tähän asti minä olen ollut se suhdetta enemmän vaaliva osapuoli. Eron ajatus tuntuu samantekevältä . Saa nähdä miten tilanne kehittyy. Toivon vielä rkastuvani joko häneen tai johonkin toiseen. 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:11"]En rakasta. Tuo on niin lapsellinen että saa itkupotkuraivarit jos puhun erosta. Ei suostu lähtemään minnekään. On kyllä kaverimaisella tavalla hyvää ja helppoa seuraa, mutta ajatus seksistä ällöttää hänen pikkupoikamaisen käytöksen takia.
[/quote]

ihan kuulostaa mun mieheltä.. Erottu ei olla koska ei suostu puhumaan edes eroata ja meillä on kaksi lasta joten asiaaa pitäisi oikeasti puida.