Lue keskustelun säännöt.
naiset apua! mies kysyy vulvodyniasta
04.05.2015 |
En tiedä mihin aikaisempi ketjuni hävisi, mutta yritän uudelleen. Vaimolla siis diagnosoitiin tuo sairaus. Yhdyntä oli pidempään tuntunut vaikalta ja tilanne meni siihen, ettei yhdyntä onnistunut enää ollenkaan. Vaimolle tehtiin pumpulipuikkotesti ja vulvodynia todettiin. Nyt vaimo on ihan murtunut ja ajattelee että suhteemme ja seksielämemme on pilalla täysin. Meillä on siis 9 kuukauden seksikieltp edessä ja eri hoitojen kokeilu. Edelliseen viestiin nähden muutoksena se, että vaimo soittaa huomenna fysioterapeutille jotta asia saadaan hoitoon. Itse olen vaimoni tukena vaikka seksiä ei enää koskaan olisi, sillä rakastan häntä valtavasti. Miten saisin tämän vaimolle vakuutettua ja tuottua häntä hoidoissa? Ja mitä hoidot on teillä auttaneet, jotka tästä vaivasta kärsitte? Tänään loppuu e-pillereiden syönti ja huomenna tietää fysioterapiasta lisää.
Kommentit (26)
Näitä p*skapäitähän riittää "et pysty elämään ilman pimppiä, itse ainakin pettäisin ja eroaisin". Älä välitä tuollaisista kommenteista ap. Vain sinä itse tiedät mitä kestät ja minkä vuoksi taistelette yhdessä. Olen sairastanut vulvodyniaa yli kymmenen vuotta ja koko ajan ollut saman miehen kanssa. En itsekään olisi voinut kuvitella elämää ilman yhdyntää ennen sairastumistani, mutta kappas vaan, pakkohan se on kun se ei vaan onnistu.
Meillä oli mahtavaa seksiä ennen sairastumistani ja toivon tietenkin että vielä jonain päivänä saisin sitä kokea. Itsetuntoni naisena on ajoittain ollut pohjamudissa, välillä on tullut totaalinen epätoivo ja ahdistus, jopa itsetuhoisia ajatuksia. Kukaan ei sitä voi kuvitella ellei ole itse kokenut. Miehen on sitä vaikea seurata vierestä, on myös vaikea yrittää ylläpitää seksuaalisuuden muita osa-alueita tällaisessa tilanteessa.
Itse en sairastumiseni jälkeen ole syönyt pillereitä ja olen myös käynyt pitkissä hoidoissa sairaalassa. Niistä ei kuitenkaan ole ollut apua. Leikkaushoitoon en kuitenkaan ole lähtenyt, emme sitä kumpikaan ole kokeneet viisaaksi ratkaisuksi. Hoito on sen verran kokeellista ja voi aiheuttaa pahoja ongelmia, pystyn kuitenkin muuten elämään normaalisti (kipuja ei muuten kuin yhdynnässä joka ei siis onnistu). Me olemme eläneet elämää eteenpäin sairaudesta huolimatta. Olemme halunneet pysyä yhdessä, helppoa se ei kuitenkaan ole ollut. Vaikea kuvitella millainen suhteemme olisi ilman tätä sairautta - olisimmeko enää edes yhdessä ilman sairastumistani? Paljon on kysymyksiä ja aika vähän vastauksia. Elämä heitti tällaiset kortit, niitä ei voi valita. Yhdessä olemme voineet tehdä kaikenlaista muuta, ystävyys ja luottamus välillämme on kova.
Maailmassa on naisia vaikka kuinka, tätä olen (nykyiselle) puolisollenikin sanonut. Hän on vapaa lähtemään, tietää että ymmärtäisin kyllä. Vielä olemme yhdessä, elämästä ei voi koskaan tietää mitä huomenna tapahtuu. Jo se, että saa olla rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä on suuri onni ja voisin jopa sanoa siunaus (en ole vähäänkään uskonnollinen ihminen). Kenenkään elämä ei ole täydellistä, se pitää ymmärtää. Toinen saa syövän, toisen lapsi on sairas, toisen vaimo pettää, jollain mies pelaa talon ja rahat, joku sairastuu.
Olen ulkoisesti ihan viehättävä, mielestäni mukava ihminen ja tiedän, että puolisoni rakkaus on tosi kovaa laatua koska hän on yhä kanssani. Veikkaan, että moni suhde tähän päättyisi. Toivon sinulle ja puolisollesi voimia ja keskinäistä ymmärrystä. Ole tukena kun puolisosi sitä kaipaa. Ja muista ettet petä. Jos alkaa tuntua vaikealta, puhu asiasta ja lopeta suhde reilusti. Teet palveluksen itsellesi ja puolisollesi. On tarpeeksi paha tulla jätetyksi sen vuoksi ettei kykene seksiin, saatikka sitten se että tulisi sen vuoksi petetyksi ja jätetyksi. Mahdollista kuitenkin on, että nainen pääsee sairaudesta eroon, toivon sitä teille.
Aurinkoista kesää, muistakaa helliä toisianne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihtaamiselle keksitty vain hieno nimi. Eikö enää voi sanoa, että pää on kipeä tai koira söi esseen? N17
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 00:55"]
Pihtaamiselle keksitty vain hieno nimi. Eikö enää voi sanoa, että pää on kipeä tai koira söi esseen? N17
[/quote]
Kyse ei todellakaan ole pihtaamisesta. Itse haluaisin todella kovasti seksiä, mutta se ei onnistu, koska penistä ei saada sisään. Kipu on niin kovaa. Masentaa koska haluaisin niin tuntea miehen sisälläni.
Minulla tuli tuo vaiva hormonikierukasta ja sen aiheuttamista hiivatulehduksista. Ei ollut kovin paha, yhdyntä onnistui lidokainilla. Vaiva öarani nopeasti, kun kierukka poistettiin ja söin12 viikon diflucan kuurin. Yksi pilleri kerran viikossa 12 viikon ajan. Kuurin puolessa välissä kivut oli jo historiaa. Tässä vähän toivoa, että nopeasti ja helpostikin voi parantua. Tosin itselläni jouduin kaikki hoidot itse ehdottamaan lääkärille, kun on vähän huonosti tunnettu vaiva.
N31
Miksi tästä sairaudesta ei puhuta enempää? Itsekin olen siihen sairastunut, mutta ei siitä ole kauheasti nettikeskusteluja?
nosto