Pelkäävätkö lapsettomat raskautta, synnytystä, vanhemmuutta, lapsiperhe-elämää?
Ja onko tämä pelko syy siihen vai seuraus siitä, ettei halua lapsia?
Kommentit (129)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:01"]
Vanhemmuus ja lapsiperhe-elämä kyllä kuulostavat aika kurjilta. Äidilläni oli tapana meitä pahoinpidellessään sanoa että toivoo meidän lastemme olevan yhtä kusipäisiä kuin me olemme, jolloin hän sitten vanhana mummona räkäisesti nauraa meille.
[/quote]
Eli ap oli oikeassa.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:37"] Miten olisi vaikka se, ettei tykkää lapsista? Onko se pelkoa? Ei, se on vaan syy miksi mä en hanki lapsia. En tykkää lapsista. [/quote] Toivottavasti kutienkin tiedät, että blisääntymisiologia kyllä huolehtii sinun pitävän omista lapsistasi, sitten kun ne syntyvät. Monet äidit eivät pidä muiden lapsista, mutta omat lapset ovat aivan eri juttu. [/quote] Ööh. Etkö ymmärtänyt viestiäni? Miksi hankkisin jotain mistä en tykkää ajatuksenakaan?
[/quote]
Etkö sinä lukenut minun viestiäni? Se,ettei pidä lapsista ylipäätään, ei tarkoita, etteikö pitäisi omasta lapsesta ja etteikö vanhemmuus parantaisi omaa elämää todella paljon. Ainakaan tuon ajatuksesi takia ei kannata jättää näin oleellista osaa elämästä kokematta.
[/quote]
Järjetön kommentti. Että pitäisi pelata rulettia viattoman lapsen elämällä, ja tehdä sellainen vaikkei yhtään haluaisi. Sinäkö otat vastuun jos se maaginen äidinrakkaus ei herääkään, ja lapsi syntyy maailmaan jossa kukaan ei sitä rakasta?
[/quote]
Kyllä jokainen normaali äiti tuntee äidinrakkautta.
Tietysti jos tietää olevansa viallinen tässä suhteessa, ei lapsia kannata missään tapauksessa hankkia.
Kyllä. Pelon vuoksi en tee lapsia.
Minä en tee lapsia siksi koska pelkään että lapsesta tulisi vakavasti sairas, hänellä olisi joku sairaus jonka vuoksi hänen elämänsä olisi pelkkää kärsimystä ja lopulta hän kuolisi. Tai että lapselleni sattuisi tapaturma jonka vuoksi hän kuolisi tai vammautuisi pahasti. Tai että joku raiskaisi ja pahoinpitelisi ja tappaisi lapseni. Tai että hänestä tulisi narkomaani tai alkoholisti. Tai että lapseni siepattaisiin ulkomailla ja vietäisiin seksiorjaksi loppuiäkseen niin että en tietäisi mitä hänelle on tapahtunut(täältä meidänkin pieneltä paikkakunnalta on kaksi lasta kadonnut ulkomailla, eli harvinaistahan se on mutta sitäkin tapahtuu).
Ihmettelen että te veloja halveksivat äityliinit ette pelkää tällaisia? Nämä on kuitenkin ihan arkipäivää nykysuomessakin, mielestäni on lapsellista ja sinisilmäistä ajatella että koskaan ei satu omalle kohdalle.
Minua ei ole elämä kantanut tähänkään asti niin enpä usko että se kovin paljon muuttuisi tästedeskään.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:37"]
Miten olisi vaikka se, ettei tykkää lapsista? Onko se pelkoa? Ei, se on vaan syy miksi mä en hanki lapsia. En tykkää lapsista.
[/quote]
Toivottavasti kutienkin tiedät, että blisääntymisiologia kyllä huolehtii sinun pitävän omista lapsistasi, sitten kun ne syntyvät. Monet äidit eivät pidä muiden lapsista, mutta omat lapset ovat aivan eri juttu.
[/quote]
Tuo on aika vastenmielistä, siis että pitää omista mutta ei muiden lapsista. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Siitä seuraa sitten tietynlaista käyttäytymistä aika varmasti.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:01"]
Vanhemmuus ja lapsiperhe-elämä kyllä kuulostavat aika kurjilta. Äidilläni oli tapana meitä pahoinpidellessään sanoa että toivoo meidän lastemme olevan yhtä kusipäisiä kuin me olemme, jolloin hän sitten vanhana mummona räkäisesti nauraa meille.
[/quote]
Eli ap oli oikeassa.
[/quote]
Kuinka niin? Pelkääminen on ensinnäkin eri asia kuin se, että jokin asia vaikuttaa kurjalta ja ahdistavalta. Ei minua pelota morsiusmessutkaan, mutta sellaiseen osallistuminen kuulostaa kurjalta ja ahdistavalta.
Se että useat eivät nykyisin halua vanhemmaksi, on varmaan monelle ristiriitainen juttu. Aikaisemmin vanhemmuus oli jotenkin itsestäänselvyys, johon suunnilleen kaikki, varsinkin naiset, pyrkivät. Siitä seurasi sitten se, että lapsettomia katsottiin hieman nenänvartta pitkin. Nyt sitten tilanteen muututtua jotkut koettavat yhä ylläpitää ajatusta, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia, jos aikoo käydä aikuisesta. Tämän ajatuksen kanssa painii sitten se tosiseikka, että maailma hukkuu ihmistulvaan ja jotain on tehtävä jotta väkiluvun kehitys globaalisti saadaan lähtemään alaspäin. Suomi on tässäkin asiassa kuitenkin vanhemmiksi haluavien onnela, koska täällä ei ole liikaa ihmisiä, mutta monessa muussa maassa lapsettomaksi jättäytyminen on jonkinmoinen uhraus luomakunnan hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:01"]
Vanhemmuus ja lapsiperhe-elämä kyllä kuulostavat aika kurjilta. Äidilläni oli tapana meitä pahoinpidellessään sanoa että toivoo meidän lastemme olevan yhtä kusipäisiä kuin me olemme, jolloin hän sitten vanhana mummona räkäisesti nauraa meille.
[/quote]
Eli ap oli oikeassa.
[/quote]
Kuinka niin? Pelkääminen on ensinnäkin eri asia kuin se, että jokin asia vaikuttaa kurjalta ja ahdistavalta. Ei minua pelota morsiusmessutkaan, mutta sellaiseen osallistuminen kuulostaa kurjalta ja ahdistavalta.
[/quote]
Mikä niissä morsiusmessuissa niin ahdistaa?
(lyhennetty lainaushistoriaa)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:17"]
Kyllä jokainen normaali äiti tuntee äidinrakkautta.
Tietysti jos tietää olevansa viallinen tässä suhteessa, ei lapsia kannata missään tapauksessa hankkia.
[/quote]
Ja jos kerrot vielä ois suuri viisas mistä voi olla varma että olisi "normaali äiti"? Eihän kukaan niin hullu ole että tieten tahtoen tekee lapsen josta tietäisi, ettei sitä rakasta. Eiköhän lähes kaikki nuo "epänormaalit" äidit ole nimenomaan kuvitelleet, että se oma lapsi on eri asia. Ei kukaan voi tietää tuollaista etukäteen - joku luulee että lapsi on onnen täyttymys mutta tunteita ei tulekaan ikinä, ja joku tulee vahingossa raskaaksi vaikkei haluaisi lasta, mutta rakastuu siihen välittömästi. Olet hyvin naiivi ja typerä, jos luulet että ihminen voisi tuon etukäteen ennustaa saatika päättää.
Ja eikös se, että ei yhtään tykkää lapsista eikä halua lapsia ole jo aika hyvä indikaattori sille, että ei ehkä olisikaan "normaali äiti"? Eikö silloin todellakin olisi parasta jättää lapset tekemättä, eikä uskoa sitä että kyllä kaikki omastaan tykkää? Miksi siis kehoitat tällaista ihmistä lisääntymään, kun riski "epänormaaliudelle" on kuitenkin paljon suurempi?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:37"] Miten olisi vaikka se, ettei tykkää lapsista? Onko se pelkoa? Ei, se on vaan syy miksi mä en hanki lapsia. En tykkää lapsista. [/quote] Toivottavasti kutienkin tiedät, että blisääntymisiologia kyllä huolehtii sinun pitävän omista lapsistasi, sitten kun ne syntyvät. Monet äidit eivät pidä muiden lapsista, mutta omat lapset ovat aivan eri juttu. [/quote] Ööh. Etkö ymmärtänyt viestiäni? Miksi hankkisin jotain mistä en tykkää ajatuksenakaan?
[/quote]
Etkö sinä lukenut minun viestiäni? Se,ettei pidä lapsista ylipäätään, ei tarkoita, etteikö pitäisi omasta lapsesta ja etteikö vanhemmuus parantaisi omaa elämää todella paljon. Ainakaan tuon ajatuksesi takia ei kannata jättää näin oleellista osaa elämästä kokematta.
[/quote]
Järjetön kommentti. Että pitäisi pelata rulettia viattoman lapsen elämällä, ja tehdä sellainen vaikkei yhtään haluaisi. Sinäkö otat vastuun jos se maaginen äidinrakkaus ei herääkään, ja lapsi syntyy maailmaan jossa kukaan ei sitä rakasta?
[/quote]
Kyllä jokainen normaali äiti tuntee äidinrakkautta.
Tietysti jos tietää olevansa viallinen tässä suhteessa, ei lapsia kannata missään tapauksessa hankkia.
[/quote]
Laitahan todisteita väittämäsi tueksi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:26"]
Suomi on tässäkin asiassa kuitenkin vanhemmiksi haluavien onnela, koska täällä ei ole liikaa ihmisiä, mutta monessa muussa maassa lapsettomaksi jättäytyminen on jonkinmoinen uhraus luomakunnan hyväksi.
[/quote]
Pitää kuitenkin muistaa, että suomalainen ihminen kuluttaa luonnonvaroja monikymmenkertaisesti esim. afrikkalaiseen tai intialaiseen nähden. Siksi suomalaisen lisääntyminen on huomattavasti kauheampi ekokatastrofi kuin intialaisen, vaikka intian väestöntiheys onkin paljon suurempi. Asioita tulee ajatella globaalisti, eikä vain kuvitella että kun suomessa on väljää, niin lisääntymisestä ei ole mitään haittaa ympäristölle.
Vastatkaas velat tähän: jos se vanhemmuus on kerran niin kamalaa, miksi niin moni hankkii kuitenkin toisen lapsen?
Lapset eivät ole koskaan ollut minun tai mieheni juttu! Siinä se! Ei mitään pelkoja :)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:31"]
Vastatkaas velat tähän: jos se vanhemmuus on kerran niin kamalaa, miksi niin moni hankkii kuitenkin toisen lapsen?
[/quote]
Kuka on väittänyt, että vanhemmuus olisi joka ikiselle ihmiselle kamalaa? Älä viitsi kasata olkiukkoa.
Ei, ei se pelkoa ollut. En vain ylipäätään pitänyt lapsista. Näin lapsissa ja perhe-elämässä vain ne negatiiviset puolet ja enkä ollut valmis luopumaan oman elämäni parhaista puolista. Kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvä oli lähinnä kuvottavaa ja ällöttävää. Olin 33 vuotias, kun mieli muuttui. Sitä ennen olin aivan varma, etten halua lapsia ikinä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:31"]
Vastatkaas velat tähän: jos se vanhemmuus on kerran niin kamalaa, miksi niin moni hankkii kuitenkin toisen lapsen?
[/quote]
Ihmiset on erilaisia. Samalla voisi kysyä miksi lopettaa siihen toiseen tai kolmanteen lapseen jne...
En pelkää mitään noista, ainoastaan suhtauden kaikkiin luettelemiisi asioihin äärimmäisen vastentahtoisesti. Onneksi tajusin jo noin 15-vuotiaana, että mun ei tarvitse ikinä hankkia lapsia jos en halua. :-) Lapsiperhe-elämää olen joutunut elämään omassa lapsuudenkodissani 19 vuotta ja vaikka se oli ihan tavallista 70-90 -luvun sellaista, eikä mitenkään traumaattista tai onnetonta, niin en vain ole halunnut elää sellaisessa "yhteisössä" enää. Tosin pariksi vuodeksi sellaiseen jouduin kun mieheni tytär halusi lukioikäisenä muuttaa meille. Ihan hyvin siitä suoriuduttiin, mutta mieluummin olisin ollut sitäkin kokeilematta. Jouduin miettimään raskaanaolemista ja synnyttämistäkin kun sisarellani oli vaikeuksia saada lapsi (hänellä on viallinen kohtu), mutta tulin nopeasti siihen tulokseen, etten kertakaikkiaan pystyisi siihen kaikkien riskien vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:31"]Vastatkaas velat tähän: jos se vanhemmuus on kerran niin kamalaa, miksi niin moni hankkii kuitenkin toisen lapsen?
[/quote]
Kuinkas monella velalla on lapsia?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:31"]
Vastatkaas velat tähän: jos se vanhemmuus on kerran niin kamalaa, miksi niin moni hankkii kuitenkin toisen lapsen?
[/quote]
Sisaruksen lapselle, suhdetta pelastamaan, ehkäisy pettää jne. onhan noita syitä yhtämonta kuin on ihmisiäkin.
Minulle ei yksinkertaisesti koko elämäni aikana ole tullut tunnetta, että haluaisin omia lapsia. En voi edes kuvitella sellaista tunnetilaa kuin vauvakuume. Minulla ei ole käsittääkseni mitään traumoja, kasvoin onnellisesti suurilapsisessa perheessä. Tykkään lapsista siinä missä muistakin ihmisistä. En pelkää raskautta, synnytystä tai perhe-elämää. Minulla on vain aina ollut tunne ilman mitään dramatiikkaa, että minusta ei tule kenenkään äitiä.
Itse asiassa raskauden ja (luomu)synnytyksen juuri haluaisin kokea. Olen joskus harkinnut tekeväni lapsen jollekin tutulle homopariskunnalle jos sellainen tilaisuus sattuu tulemaan.
Vanhemmuus ja lapsiperhe-elämä kyllä kuulostavat aika kurjilta. Äidilläni oli tapana meitä pahoinpidellessään sanoa että toivoo meidän lastemme olevan yhtä kusipäisiä kuin me olemme, jolloin hän sitten vanhana mummona räkäisesti nauraa meille.