Pelkäävätkö lapsettomat raskautta, synnytystä, vanhemmuutta, lapsiperhe-elämää?

Suoraan sanottuna minä pelkään enkä halua lapsia muutenkaan.

1. En koe olevani hyvä kasvattaja, sillä stressaan asioita helposti. En myöskään usko, että minulle, vauvalle ja (tulevalle) miehelleni tekisi hyväksi, jos olisin jatkuvasti pinna kireänä ja hermoilisin jokaisesta pienestä asiasta.

2. Olen ihminen, joka haluaa tehdä ja mennä oman mielensä mukaan. Tykkään nukkua, lanittaa, lenkkeillä jne.. Minusta tuntuu, että vauva rajottaisi ihan hirveästi tuota kaikkea. Kuulostaa tosi pinnalliselta, tiedän.

3. Ihoni kudostyyppi on sellainen, että siihen muodostuu "arpia" helposti. Rinnoissani on sellaisia, takamuksessa on vaaleita raitoja (jotka ikävä kyllä näyttävät selluliitilta..), sisä-, sivu- ja takareisissä ja jopa pohkeissa saakka on näitä. Jälleen kerran hyvin pinnallinen syy, mutta jo nuo arvet syövät jonkin verran itsetuntoani, niin pelkään mitä tapahtuu raskauden jälkeen vatsani kunnon takia. ):

4. Tämä on Suomessa laitonta, mutta tiukan rahatilanteen takia katsoin jo 12-vuotiaana minua 9 vuotta nuoremman pikkusisareni perään. Koko kesälomani meni siihen, että jouduin vaihtamaan vaipat, syöttämään, katsomaan perään enkä päässyt kavereideni luokse.. Sain toki palkkaa, mutta ehkä mulla jäi semmoinen "trauma". Kun tuon ikäisen pitäisi leikkiä eikä vahtia pikkusiskoja..

5. Yksinkertaisesti minua ärsyttää suuren ikäeron takia nuorin pikkusisareni. Äitini ei osaa asettaa rajoja vaan kaupassa sisar juoksee päätä pahkaa suoraan irtokarkkihyllylle, ottaa pussin ja alkaa lappaamaan karkkia sinne. Kun menen väliin ja sievästi otan pussin ja sanon, että nyt ei osteta karkkia, sisar heittäytyy maahan ja suorastaan alkaa karjua! Sitten äitini tulee paikalle, mulkaisee minua vihaisesti ja syyttää asiasta mua. Ja kauhukakara saa tietysti karkkinsa..
Pahimmillaan on Stockmannissa ottanut testihajuvesipullon, ja nakannut sen lattialle, jolloin tämä hajosi. En onneksi ollut paikalla tuolloin..

6. Julkisissa paikoissa syöminen on yhtä helvettiä, kun tuo pentu ei osaa käyttäytyä kunnolla. Lopputuloksena on, etten juuri käy äitini kanssa missään, sillä hän raahaa tämän kauhukakaran mukaansa. Joo, lapsi ei opi käyttäytymään, jos hän vaan jää kotiin, mutta ei minua kiinnosta olla katselemassa semmoista showta siellä..

Tietenkään kaikki lapset EIVÄT TODELLAKAAN ole samanlaisia, mutta edellisten syiden takia en halua lapsia. Jos haluan, niin adoptoin. En muuten.

Ihan aiheesta pelkäävät. Tämä koko paketti on hevon-vitun-perseestä. Ripulipaska rappioalkoholistin pinttyneessä farkun puntissa on inspiroivampaa kuin tämä vitun tylsä jatkuva kitinä, valvominen ja vitun jeesustelu, lässyttäminen ja "ihastelu." Mihin voi palauttaa nuo vittumaiset räkänokat?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:50"]

Ihan aiheesta pelkäävät. Tämä koko paketti on hevon-vitun-perseestä. Ripulipaska rappioalkoholistin pinttyneessä farkun puntissa on inspiroivampaa kuin tämä vitun tylsä jatkuva kitinä, valvominen ja vitun jeesustelu, lässyttäminen ja "ihastelu." Mihin voi palauttaa nuo vittumaiset räkänokat?

[/quote]

Lapsiperhe-elämään liittyy usein paljon teennäisyyttä, lässytystä ja teeskentelyä, joka korostuu kun useita lapsiperheitä on koolla yhtaikaa. Esitetään täydellistä idylliä, vaikka kulissit huojuu. Myös kilpailu ja lapsilla päteminen on ihan erilaista kun omassa lapsuudessa/nuoruudessa.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:50"]

Ihan aiheesta pelkäävät. Tämä koko paketti on hevon-vitun-perseestä. Ripulipaska rappioalkoholistin pinttyneessä farkun puntissa on inspiroivampaa kuin tämä vitun tylsä jatkuva kitinä, valvominen ja vitun jeesustelu, lässyttäminen ja "ihastelu." Mihin voi palauttaa nuo vittumaiset räkänokat?

[/quote]

Lapsiperhe-elämään liittyy usein paljon teennäisyyttä, lässytystä ja teeskentelyä, joka korostuu kun useita lapsiperheitä on koolla yhtaikaa. Esitetään täydellistä idylliä, vaikka kulissit huojuu. Myös kilpailu ja lapsilla päteminen on ihan erilaista kun omassa lapsuudessa/nuoruudessa.

[/quote]

Edelliset ovat niin oikeassa! Vituttaa.

No minä pelkään ja kammoan synnytystä ja raskautta mutta suurin syy lapsettomuuteeni on se etten halua lapsia. Lapsiperhe-elämä kuulostaa painajaiseltani.

Nyt 26-vuotiaana olen ollut masentunut puolet elämästäni. Hyvin todennäköisesti vanhemmuus ajaisi minut aivan piippuun. Sellaisesta elämästä en nauttisi minä eikä lapsi. Lapset eivät ole mitään taikasauvoja, jotka parantavat horjuvan mielenterveyden.

En ole koskaan muutenkaan erityisemmin halunnut äidiksi. Lapset ovat kyllä ihania, mutta myös hyvin uuvuttavia. Tykkään matkustella, haluan harrastaa, väsyn vastuunkannosta. Jos joskus lapsia hankin, niin en ainakaan biologisia, luultavasti lapsi vain perisi oman kehnon terveyteni. Onhan maailmassa muutenkin jo vanhempaa kaipaavia lapsia.

Ehkä voisin harkita sijaisvanhemmuutta, jos pian paranen masennuksesta ja olen ollut oireeton useamman vuoden, mutta siinäkin huolestuttaa, että lapsen hyvinvoinnista stressaaminen uuvuttaisi uudelleen. Miten lapselle sitten kävisi?

Joten varsin luultavasti tulen olemaan jatkossakin lapseton.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:24"]

Ja onko tämä pelko syy siihen vai seuraus siitä, ettei halua lapsia?

[/quote]

Pelkään lapsiperhe-elämää koska tunnen itseni ja tiedän että lapsiperhe-elämä ajaisi minut hulluksi.

Minulla on kaksi lasta, jo teinejä. Hankin lapsia vain, koska silloinen mieheni niitä halusi. 

Nyt olen sitä mieltä, että minun olisi pitänyt kuunnella itseäni. Osittain sen vuosi, että Meistä toisista ei ole emotyypeiksi. Toiseksi sen takia, että lapset pilaavat parisuhteen pitkässä juoksussa. Olen nyt toisessa suhteessa, enkä mistään hinnasta hankkisi lisää lapsia. Tämä parisuhde on siihen aivan liian arvokas. 

Joo,pelkään kaikkea edellämainittua,ja lisäksi sitä hirveää vastuuta,joka vanhemmilla on.Lisäksi elämäntilanteeni on  sellainen,ettei siihen sovi lisääntyminen,eikä geeneissäkään ole kehumista.

Oman kokemukseni mukaan monet "vapaaehtoisesti lapsettomat" eivät yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia omien traumojensa tai negatiivisten perhekokemustensa vuoksi. Vähän kun raaputtaa pintaa, sen suurisuisen kuoren alta paljastuu pelokas, lapsekkaasti ajatteleva ihminen, joka ei luota elämän kykyyn kantaa vaikeuksien yli.

Olen lapseton mutta haluaisin lapsen. En pelkää mitään noista, ei vaan ole miestä, jonka kanssa hankkia lapsi. Koitas avartaa vähän maailmankuvaasi, ei elämä ole ajatustesi mukaista useinkaan.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:27"]

Oman kokemukseni mukaan monet "vapaaehtoisesti lapsettomat" eivät yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia omien traumojensa tai negatiivisten perhekokemustensa vuoksi. Vähän kun raaputtaa pintaa, sen suurisuisen kuoren alta paljastuu pelokas, lapsekkaasti ajatteleva ihminen, joka ei luota elämän kykyyn kantaa vaikeuksien yli.

[/quote]

Upean älykkäästi muotoiltu provo, voin kuvitella millaisia kommentteja tulet saamaan. Etukäteen jo onnittelut tästä.

http://www.vauva.fi/keskustelu/4403611/ketju/olen_niin_sairas_etten_kykene_hyvaan_vanhemmuuteen_tuntuu_kamalalta

Miksi pelko olisi ainoa vaihtoehto? Tuskin lottoa harrastamattomat ihmisetkään pelkää lottovoittoa...

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:27"]Oman kokemukseni mukaan monet "vapaaehtoisesti lapsettomat" eivät yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia omien traumojensa tai negatiivisten perhekokemustensa vuoksi. Vähän kun raaputtaa pintaa, sen suurisuisen kuoren alta paljastuu pelokas, lapsekkaasti ajatteleva ihminen, joka ei luota elämän kykyyn kantaa vaikeuksien yli.
[/quote]
Toiset luottaa vähän liikaakin siihen, että kyllä se elämä kantaa -tai valtio + muiden verorahat ainakin- ja sikiävät sitten siihen tahtiin.

Miten olisi vaikka se, ettei tykkää lapsista? Onko se pelkoa? Ei, se on vaan syy miksi mä en hanki lapsia. En tykkää lapsista.

En halua uhrata vartaloani. Tietysti sekin voi vaikuttaa, että minulla ei ole miestä, enkä tiedä, löytyykö sellaista edes.

Sana kun yllä. Perheen olisin halunnut ja siis lapsia. Mutta pari miestä jotka vuosien etsinnän jälkeen tapasin, osoittautui pettäjiksi, itse sairaalloisen mustasukkaisiksi sadisteiksi et hyvä kun ei lapsia ehtinyt tulla vaik yritystäkin jo oli. Enään en tuu raskaaksi et tällasta.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:37"]

Miten olisi vaikka se, ettei tykkää lapsista? Onko se pelkoa? Ei, se on vaan syy miksi mä en hanki lapsia. En tykkää lapsista.

[/quote]

Toivottavasti kutienkin tiedät, että blisääntymisiologia kyllä huolehtii sinun pitävän omista lapsistasi, sitten kun ne syntyvät. Monet äidit eivät pidä muiden lapsista, mutta omat lapset ovat aivan eri juttu.

Mun elämä muuttuis ihan totaalisesti, jos lapsen hankkisin. Olen erittäin onnellinen näin, enkä koe että minulta mitään puuttuu, niin miksi lähtisin asioita tietoisesti muuttamaan?