Mulla on niin ikävä sua!!!!! ;( ;(

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:55"]Mä olen rakastanut yhtä miestä yläasteelta asti. Tai no poikahan hän silloin oli. Välillä on aikoja jolloin hän on vähemmän mielessä mutta auta armias jos satutaan törmäämään jossain, olen sekaisin kuin seinäkello monta viikkoa. Ja olen kuitenkin jo nelikymppinen perheenäiti..
[/quote]

Mulla tismalleen sama tilanne! Yläasteelta saakka tämä kestänyt ja minä myös 40v. Säälittävää :( Näin tämän miehen ohimennen kauempaa viime kesänä ja sydän alkoi lyödä, punastuin ja kädet tärisi. Ikuista rakkautta!!

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:43"]

Mutta en voi sanoa sitä. Miksi välillä tulee kausia kun sattuu niin paljon että kaikki menikin näin. Ei olla yhdessä eikä tässä elämässä voida edes olla. Miksi molemmat haluaisi olla mutta ei voida.... ;( Sattuu välillä vaan niin paljon. Kellekkään ei voi kertoa. Hajoon pian tähän paskaan oloon. 

[/quote]

Miten niin et voi kertoa? Kaverille tai hyvälle ystävälle voi aina puhua vaikeista tunteista. Helpottaa oloa! Tsemppiä! 

Menetin kihlattuni kuoleman kautta vajaa neljä vuotta sitten. Kipu tuntuu hirveänä vieläkin,tälläkin hetkellä itken. Koskaan hän ei enää palaa,vaikka niin toivon.

Vierailija kirjoitti:

Menetin kihlattuni kuoleman kautta vajaa neljä vuotta sitten. Kipu tuntuu hirveänä vieläkin,tälläkin hetkellä itken. Koskaan hän ei enää palaa,vaikka niin toivon.

Otan osaa. Ehkä suru helpottuu ja pehmentyy ajan myötä. Ja ehkä tapaatte sitten joskus toisessa maailmassa, kun on sen aika. Sillä välin on sallittua elää vähän, tavata ihmisiä, saada uusia kokemuksia ja oppia elämästä, vaikka se nyt voikin tuntua etäiseltä ajatukselta.