Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kuinka paljon teidän miehet osallistuu lastenhoitoon?
03.05.2015 |
Kysymys tarkoitettu lähinnä kotiäideille. Kuinka usein mies vaihtaa vaippaa? Kuinka usein käy lasten kanssa ulkona? Laittaa ruokaa tai syöttää? Pesee pyykkiä? Imuroi? Kylvettää lapsia? Laittaa lapsille ulkovaatteet tai sisävaatteet? Harjaa hiukset?
Vai teetettekö kaiken itse?
Kommentit (13)
Kaiken teen itse. Ja kun mies JOUTUU olemaan lapsen kanssa pari tuntia keskenään silloin tällöin hän soittelee minulle jatkuvasti ja kyselee mitä syödään, paljonko, monelta, missä vaatteet on, pitääkö vaippa vaihtaa, ei putsaa korvia/leikkaa kynsiä.. ei osaa oma-aloitteisesti pistää pyykkikonetta pyörimään tai tehdä muitakaan kotitöitä.
Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa olen ottanut sen linjan, että kaikki on vapaaehtoista eikä mitään ole pakko tehdä tai olla. En koskaan pyydä tekemään mitään, niinpä ilmapiiri on rento ja keskusteleva, eikä meillä nurista mistään. Teen mielelläni kotityöt koska miehellä jää enemmän aikaa olla lapsen kanssa ja voidaan olla illat yhdessä kun koti on laitettu jo päivällä.
Ekana vuonna mies pelkäsi vaihtaa vaippaa mutta nyt isompana yhtäkkiä ihmettelen missä ovat niin löytyvät vessassa pesemässä kakkua. Tai ovat menneet metsään ulos.
En ole enää kotona, mutta kun olin niin mies hoiti suurimman osan kodin siivoamisesta (myös tiskaus). Minä tein lähes kaikki ruuat. Iltaisin ja viikonloppuisin hoiti lapsia siinä missä minäkin. Miehellä ei ole aikaa vieviä harrastuksia, joten yleensä on illat kotona. Hoiti myös ison osan yöheräilyistä (vaikka on vaativassa asiantuntija työssä).
Kylvetys/ ulkoilu jää mulle. Muuten hoitaa kotona ollessaan yhyä paljon
Täh, aina kotona ollessaan osallistuu kaikkeen totta kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vähän osallistui. Siksipä jäi meidän lapsiluku yhteen.
Mies ulkoilee joskus meidän kanssa. Siinä se. Ja käy kaupassa välillä. Suurimman osan työstä teen ihan mielelläni, mutta mies voisi kyllä osallistua paljon enemmän ja olla oma-aloitteinen. Nakertaa parisuhdetta kiitettävästi kun toinen lykkää kaiken vastuun mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tosi ihanasti lapsen kanssa ja heillä on kivoja ihan omia leikkejä yms. Mutta lähes aina tosiaan vain on lapsen kanssa, ei omatoimisesti leikkaa kynsiä, käytä potalla, vaihda likaisia vaatteita jne. Ruoka-aikojen opettelu ollut miehelle vaikeaa, vaippaa vaihtaisi hyvin harvoin ja välillä oikoo kulmissa, ei esim. Viitsisi pilkkoa sormisyötävää. Välillä korpeaa, kun tuntuu, että itse saa olla vastuussa kaikesta pakollisesta ja mies vaan saa ne parhaat palat vauva-arjesta.
Minä vain en voi enkä kykene eees parhaalla tahdollani pitämään miehenä tyyppiä, joka jollain lailla osallistuu lastenhoitoon, se kun nyt ei ole miehen tehtävä.
Miehet pysyköön miehinä ja ämmät hoitakoon lapset.
Tämä on aihe mistä meillä ei ole edes keskusteltu, eikä keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotona, kaksi lasta, joista toinen vauva. Mies tekee töitä kotoa käsin, osallistuu paljon lastenhoitoon, vaikka minä tietenkin olen ajallisesti enemmän lasten kanssa. Ottaa vastuuta siinä missä minäkin lasten hoidosta kokonaisvaltaisesti. Ainut asia, mikä on vain mun vastuualueena, on lasten vaatetuksen suunnittelu (mitä ostetaan ja miten paljon), ja mies kyllä kieltämättä kysyy usein lähtiessään lasten kanssa ulos, mitä niille puetaan päälle.
Oma mies ei jaksa masennuksen vuoksi kovinkaan paljon osallistua ja huomioida lasta. Kuitenkin vaadin päivittäin että tekee edes jotain lapsen kanssa ja keskittyy hetken vain tähän. Mielestäni lapsella on oikeus läsnäolevaan ja rakastavaan isään, isän osallistuminen lapsen hoitoon ei saa olla vain isän omasta halusta ja jaksamisesta kiinni jos on lapsia kuitenkin halunnut. Isälläkin on lasta kohtaan velvollisuus. Oman mieheni masennus on lähtöisin vaikeasta lapsuudesta jossa kumpikaan vanhemmista ei osannut olla lapsille läsnä. Oman isänsä mieheni koki pelottavana ja äitinsä oli masentunut, monta lasta... itse en missään nimessä halua omalle lapselle samoja ongelmia joten pidän tärkeänä että mieheni tekee lapsen kanssa jotain päivittäin vaikkei siihen oma-aloitteisesti ryhtyisikään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 15:10"]
Oma mies ei jaksa masennuksen vuoksi kovinkaan paljon osallistua ja huomioida lasta. Kuitenkin vaadin päivittäin että tekee edes jotain lapsen kanssa ja keskittyy hetken vain tähän. Mielestäni lapsella on oikeus läsnäolevaan ja rakastavaan isään, isän osallistuminen lapsen hoitoon ei saa olla vain isän omasta halusta ja jaksamisesta kiinni jos on lapsia kuitenkin halunnut. Isälläkin on lasta kohtaan velvollisuus. Oman mieheni masennus on lähtöisin vaikeasta lapsuudesta jossa kumpikaan vanhemmista ei osannut olla lapsille läsnä. Oman isänsä mieheni koki pelottavana ja äitinsä oli masentunut, monta lasta... itse en missään nimessä halua omalle lapselle samoja ongelmia joten pidän tärkeänä että mieheni tekee lapsen kanssa jotain päivittäin vaikkei siihen oma-aloitteisesti ryhtyisikään...
[/quote]
Miksi olet painostanut miehen hankkimaan lapsen, vaikka tiesitä hänen taustoistaan? Oksettavaa toimintaa sinulta.
Hyvin vähän jos ollenkaan. Mutta ei haittaa minua, emme voi saada enää lapsia, joten mielelläni olen lapsen kanssa nyt niin paljon kuin mahdollista. Ja lisäksi mies tekee hirveitä päiviä töissä, usein 12-15 tuntia vuorokaudessa, yrittäjä. Niin mielelläni kannan korteni kekoon täällä kotona.