Aaarhg!!! Ahdistaa niin että järki lähtee :(

Tämä vappu on nyt ollut ihan vihoviimeinen pisara tässä ahdistuksen meressä.

kyseessä siis parisuhde. Tapasimme mieheni kanssa pari vuotta sitten ja ihan ekoilla tapaamisilla tein miehelle selväksi että olen luonteeltani tosi itsenäinen, tarvitsen tilaa ja aikaa. Mies vakuutteli olevansa samanlainen ja hänellä olikin silloin paljon ystäviä ja menoja ja oli tosi aktiivinen, harrasti jne. 

Mies halusi muuttaa yhteen 6 kk sitten, ja sai minut ympäripuhuttua. Suostuin ja muutimme yhteen. Sen jälkeen kaikki muuttui. Mies ei tapaa ystäviään, koska haluaa olla mun kanssa kokoajan. Ei harrasta enää mitään, koska haluaa olla mun kanssa. Jos menee oluelle jonkun ystävänsä kanssa (sekin sikaharvoin, ehkä 1 x kk) töiden jälkeen, niin tulee kauheella kiireellä kotiin että "ehtii olla mun kanssa". Huomaan että ahdistus kasvaa sitä mukaa mitä enemmän mies tarrautuu. Pitäisi kai olla onnellinen että sanoo mulle vähintään 3 kertaa päivässä että rakastaa minua. Mutta ei, mä vaan ahdistun, miksi sitäkin pitää toistella IHAN KOKOAJAN?!? 

Ystäväni tuli toisesta kaupungista Vapuksi luoksemme. Tapaan tosi harvoin tätä ystävää ja olin onnellinen että sain viettää aikaa edes sen vappuaaton hänen kanssaan kahdestaan, sillä silloin sain miehen lähtemään tapaamaan ystäviään. Mutta vappupäivänä sitten jäikin kotiin ja halusi olla meidän kanssa. Sitten eilen, kun heräilimme, mies on heti kysymässä että "mitäs me tänään tehdään" ja minä sanoin että me lähdemme ystäväni kanssa shoppailemaan. Mies vetää naaman norsunvituille, "mitäs mä sit teen". Eli loukkaantui kun en pyytänyt häntä SHOPPAILEMAAN mukaan. Yritin ehdottaa miehelle että jos vaikka tapaisit kavereita, tai jotain. Mutta ei. Istui kotona ja odotti minua kotiin. Kun sitten ystäväni eilen lähti kotiin, mies alkoi välittömän ahdistavan halailun ja pussailun ja kiehnäämisen minussa kiinni.

Miten tällaisesta voi puhua, kun mies on todella herkkä loukkaantumaan, ja tuntuu että mä meen vaan enemmän ja enemmän lukkoon ja ahdistun ja pelkään että räjähdän? En halua edes koskea mieheen tällähetkellä ja sen ihan jatkuvat rakkaudentunnustukset tuntuu ahdistavan aivan hirvittävästi. Tunnen itseni paskaksi, pitäisihän mun olla iloinen että mulla on mies joka rakastaa aivan sikana ja joka haluaa olla mun kanssa.

Voiko tällaisesta tilanteesta edes päästä yli? Ja ennen kaikkea, miten ottaaa tämä puheeksi miehen kanssa? Tottakai se huomaa mun käytäksestä että kaikki ei ole ok.. Ja mikä pahinta, kun mies kysyi tänään taas että "etkö sä halua mennä mun kanssa naimisiin" ärähdin että "en ainakaan moneen vuoteen". 

Jos yritän nähdä ystäviäni ja tehdä jotain miehen kanssa, hän haluaa AINA tulla mukaan. Jopa silloinkin kun miehellä olisi harvinaisesti joku muu meno sovittuna ja mä sovin samalle päivälle jotain niin mies ehdottelee että pitäiskö hänen perua tuo oma juttunsa että voitaisiin olla yhdessä.

olen ihan hirvittävän ahdistunut. Miehessä ei ole juurikaan muita vikoja, mutta tämän ahdistuksen myötä kaikki hänessä alkaa ärsyttää, puhetyylistä lähtien :(