Onko teidän elämä ollut joskus niin huonolla tolalla, että kaikki tuntuu epätodelliselta?
Niin, ettei olisi elämässä kiinni vaan tuntuu kun eläisi jotain sivuroolia tai ei olisi elämässä olenkaan? Aivan kuin kaikki olisi vain pahaa unta tai huonot sattumat olisi vain imaisseet jonnekin rinnakkaistodellisuuteen.
Olen vain tässä elämäntilanteessa enemmän yksin kuin milloinkaan. Elän kuin omaa painajaistani. Kaikki hyvä minkä sain joskus rakennettua on murentunut ja elän elämääni jossain siellä missä minun ei olisi koskaan pitänyt elää.
Tämä vain tuntuu käsittämättömältä. Yksi asia johti toiseen, huono onni jatkui enkä osannut toimia tai jostain syystä pystynyt toimimaan tarpeeksi ajoissa.
Nyt olen vain hengissä mutta täysin voimaton tai kykenemätön luottamaan, että elämä kantaa ja löytäisin oman paikkani.
Tämä on pelottavaa ja samalla tekisi mieli vain luovuttaa kokonaan. En tiedä miten saisin voimia tai mitä kohti pitäisi mennä.
Olen tyrinyt kaiken ja muuttunut itsekin, niin etten tunnista kuka olen tai no olen niin lukossa etten kykene olemaan oma itseni vaan kuljen vain eteenpäin kun en muutakaan osaa tehdä.
Kommentit (45)
Synnyin tolleen ja aina kun luulin että on final level niin painajainen äkkisyvenee. Ei edes vähä kerrallaan vaan silleen tulipalon tapaan.
Joskus elämässä tulee pitkä sarja suuria epäonnistumisia mihin ei voi itse edes vaikuttaa. Itselläni on ollut sitä ajanjaksoa nyt jo 5 vuotta, ja toivon todellakin että tämä ajanjakso kohta päättyisi. Huonoa onnea ja liuta vastoinkäymisiä toinen toisensa perään. Pakko on luottaa tulevaisuuteen, sillä epäonni itse johtumattomista syistä ei voi olla loputonta.
Aloitushan on pari vuotta vanha, mutta pitää sanoa noista ilmaisista mt palveluista että niistä ei ole juuri mihinkään. Eipä ne psyk sairaanhoitsut osaa ainakaan täällä tehdä muuta kuin ehdottaa kävelyllä käymistä ja jalkakylpyjä.