Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomalainen synkistely, kun joku kuolee, miksi?
09.01.2022 |
Jonkun ihmisen elämän päättyminenhän voi olla sekä itse kuolleelle kuin myös läheisilleen suuri helpotus, niin miksi alkaa jankkaamaan porukalla: "Ottaen osaa suruun, osanottomme suureen suruunne, lämpöiset osanotot, jne.
Elämä on toki ihanaa, mutta ei kaikilla ja kaikissa tilanteissaan.
Läheisilläkin monesti kuorman kanto helpottuu, kun saadaan se hoidettava ja huollettava jo monesti iäkäs ihmisraunio hautaan. Kaikella on aikansa. Piste ja itkun tirahdus, kyynel poskea pitkin vierähtäen, ja monesti jo siunaustilaisuudessa hymyn väre huulilla, mikä helpotus! Elämä muilla jatkuu, ja muonavahvuus pienentyy, ja maapallon kantokyky keventyy! Uusia tuoreita ihmisyksilöitä syntyy alati, ja maapallo pyörii....
Kommentit (29)
Hohhoijaa.
Nyt ei sitten saa surra sitä esim. syöpään kuollutta omaista, kun AP:n mielestä on vain helpotus, että pääsi pois.
Huomaa, ettet ole koskaan rakastanut ketään niin, että osaisit kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtelias tapa toimia, koska valtaosaa läheisen menettäminen surettaa.
Olisi se mielestäni aika tökeröä jos hautajaisissa suruvalittelujen sijaan onniteltaisiin omaisia siitä että pääsivät vainajasta eroon. Olkoon miten helpotus hyvänsä.
Että kehtaat!!! Juuri hautasin äitini.
Ja kukkakauppayrittäjät rikastuu ja mikä ihmettäkin suurempaa, miksi "Muistoksi adressit" maksavat ihan liian paljon? Muutama pala A4-kokoista pahvia, jonka välissä paperinen aukea ohutta paperiliuskaa, jossa runon pätkä ja päällä kaunis valokuva veneestä rannalla tai Kallan kukka valkoinen tms.?
Ja entäpä se arkku? Hohhoijaa, mikä ihme siinäkin maksaa niin paljon; havlinkin malli markkinoilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetys se on silti vaikka itse kuolema saattaa ollakin kaikkien kärsimysten keskellä helpotus.
Älä huoli AP. Kun sun aika koittaa sun läheiset on helpotuksesta soikeina. Päästiinpä siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kukkakauppayrittäjät rikastuu ja mikä ihmettäkin suurempaa, miksi "Muistoksi adressit" maksavat ihan liian paljon? Muutama pala A4-kokoista pahvia, jonka välissä paperinen aukea ohutta paperiliuskaa, jossa runon pätkä ja päällä kaunis valokuva veneestä rannalla tai Kallan kukka valkoinen tms.?
Ja entäpä se arkku? Hohhoijaa, mikä ihme siinäkin maksaa niin paljon; halvinkin malli markkinoilta?
No kyllä ulistaan ja surraan muuallakin. Oon asunu Suomen lisäks 4 muussa maassa ja joka paikassa on sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa että aloittajalla ei ole koskaan ollut elämässään ketään jota rakastaisi. Empatiakykyinen ihminen tuntee surua kun kuulee kuolemasta.
Ai pientä lastaan ei saisi surra ,vaan pitäisi olla iloinen siitä että "pääsi parempaan paikkaan?"
Haista sinä ap pas ka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli AP. Kun sun aika koittaa sun läheiset on helpotuksesta soikeina. Päästiinpä siitä
Näin saattaa ollakin.
Terveisin AP
Vierailija kirjoitti:
Ai pientä lastaan ei saisi surra ,vaan pitäisi olla iloinen siitä että "pääsi parempaan paikkaan?"
Haista sinä ap pas ka!
Lueppas nyt uudestaan ap:n viesti: Missä siellä luki pieni lapsi, minä ainakin luin, että iäkäs jne. ?
Pienen lapsenkin, joka erittäin sairas, ja joka kärsii, kärsii ja parannuskeinoa ei ole, eikä tule, niin kuinka raaka ihmisen pitää olla, ettei sallisi siinä tapauksessa lapsen pääsevän kärsimyksistään, ja se on vain kuoleminen. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että aloittajalla ei ole koskaan ollut elämässään ketään jota rakastaisi. Empatiakykyinen ihminen tuntee surua kun kuulee kuolemasta.
Mistä noin päättelet, että ei olisi aloittajalla ollut ketään rakastettavaa ihmistä elämässään tai on parhaillaankin? Höh, tiesitkö, että joskus sen rakkaimmankin ihmisen on hyvä päästää lähtemään, eikä jatkaa väistämätöntä edessä päin kuultavaa kuolemaa, jos ja kun tilanne sitä vaatii, ettei toivoa paremmasta ole enää. Sekin on rakkautta, että se rakas pääsee rauhaan ja lepoon ilman kipuja.
Ihmisen kuolemalla rahastetaan. SE ON VÄÄRIN.
Kukaan ei pyydä itse tänne syntymään; ja sitten kun kuolet, niin säälittää, kuinka kalliiksi kuoleman jälkeiset toimet tulevat halvimmillaankin maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että aloittajalla ei ole koskaan ollut elämässään ketään jota rakastaisi. Empatiakykyinen ihminen tuntee surua kun kuulee kuolemasta.
Mistä noin päättelet, että ei olisi aloittajalla ollut ketään rakastettavaa ihmistä elämässään tai on parhaillaankin? Höh, tiesitkö, että joskus sen rakkaimmankin ihmisen on hyvä päästää lähtemään, eikä jatkaa väistämätöntä edessä päin kuultavaa kuolemaa, jos ja kun tilanne sitä vaatii, ettei toivoa paremmasta ole enää. Sekin on rakkautta, että se rakas pääsee rauhaan ja lepoon ilman kipuja.
Vaikka olisi pitkään katsonut rakkaan ihmisen syöpätuskia ja toivonut että se läheinen pääsisi pois kärsimyksistään niin kyllä silti normaali ihminen tuntee surua menetyksestä eikä iloitse että päästiinpäs siitä ihmisestä vihdoin eroon.
Ap on kyllä oikeassa, ettei sairaan ja vanhan ihmisen kuolema ole ihan niin raskasta kuin jos 18 vuotias nuori kuolisi väkivallan seurauksena. On luonnollisempaa kuolemaa ja todella traumaattisia kuolemia.
Mummoni ja isäni kuollessa koin heidän kuolemansa luonnollisina tapahtumina, joihin sain varautua ajoissa, Mieheni äkillinen kuolema taas vaati paljon synkistelyä ja suruaikaa. Siksi koin huomaavaiset osanotot tärkeiksi sisäistäessäni mieheni kuolemaa.
Ehkä surusta ja kaipuusta puhuttaessa on aina hyvä erotella eri yksilöiden tapa suhtautua kuolemaan sekä antaa oikeus jokaiselle surra omalla tavallaan.
Olen kyllä huomannut, että osalle suru jää päälle vuosikausiksi ja omaa menetyksen tunnetta ei osaa käsitellä yhtään. Usein kyse on jo kroonistuneesta masennuksesta, joka pitäisi hoitaa ammattiavulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että aloittajalla ei ole koskaan ollut elämässään ketään jota rakastaisi. Empatiakykyinen ihminen tuntee surua kun kuulee kuolemasta.
Mistä noin päättelet, että ei olisi aloittajalla ollut ketään rakastettavaa ihmistä elämässään tai on parhaillaankin? Höh, tiesitkö, että joskus sen rakkaimmankin ihmisen on hyvä päästää lähtemään, eikä jatkaa väistämätöntä edessä päin kuultavaa kuolemaa, jos ja kun tilanne sitä vaatii, ettei toivoa paremmasta ole enää. Sekin on rakkautta, että se rakas pääsee rauhaan ja lepoon ilman kipuja.
Vaikka olisi pitkään katsonut rakkaan ihmisen syöpätuskia ja toivonut että se läheinen pääsisi pois kärsimyksistään niin kyllä silti normaali ihminen tuntee surua menetyksestä eikä iloitse että päästiinpäs siitä ihmisestä vihdoin eroon.
Niin surua saa tunteakin, mutta miksi jonkun ei niin vainajalle läheisen ihmisen pitää vainajan elossa olevalle omaiselle toitottaa tuota mantraa: " Otan osaa suureen suruusi", jos ja kun ei halua ottaa osaa toisen suruun? Jokaisellahan meillä on ne omat suremisemme, en minä halua ainakaan omia surujani antaa toisen ihmisen kannettavakseen, itse sitä surraan, jos surraan. Miksi pitää kollektiivisesti alkaa suremaan jonkun toisen ihmisen kuolemasta johtuvan omaisen surua ottamalla osansa siitä? Selitä, kun niin viisas olet olevinasi.
Alue: Aihe vapaa
Niin.