Miltä tuntuu kun hammaslääkäri ja hoitaja juttelevat keskenään arkikuulumisiaan kesken operaatiosi?

Mieluummin kuuntelen sitä kuin mietin että mitä ne mun suussa tekee.

Niin rauhoittavalle, että tuppaan nukahtamaan siihen.

Ei oo kyllä ikinä semmosia jutelleet. Vain niitä minun leegojuttujani.

Olin alle täysi-ikäinen ja hammaslääkäri rupesi puhumaan -hoitajalle mun luokkakaverista (melko harvinainen etu- ja sukunimi plus ikä täsmäsi), tuskin arvasi, että tiedän hänet, koska kyseessä iso kaupunki ja tämä luokkaverini asui aivan eri puolella tai oikeastaan kaupungin ulkopuolella. Lukiossa kun opiskelijoita on usein laajemmalta alueelta kuin peruskoulussa.

Kävin pitkään vanhemmalla rouvashenkilöllä yksityisellä niin sillä oli krooninen puheripuli.

Otti välillä romut pois suustani että pystyin välillä vastaamaankin. Joten melkein parempi kun vaan keskenään juttelevat niin ei monta tuntia tarvitse istua.

Olisihan se mukava kun voisi jättää kroppansa remontoitavaksi vaikka hammaslääkäriin ja jossain muussa olomuodossa lähtisi vaikka kotiin siksi aikaa :P Ei tuntisi kipua eikä tarvitsisi kuunnella ulkopuolisena lääkärien jutustelua keskenään, kuin laitettavana olisi joku eloton kone.

Epäkunnioittavalta, enkö ansaitse potilaana jakamattoman huomion? Vai onko se työ niin autopilot, ettei sitä tarvitse ajatellakaan, kun voi ajatella ja rupatella muita.

Pelottavaa, enkä pidä siitä että tarkkuutta vaativia töitä tehdään niihin keskittymättä.

En mene uudestaan avustajan kanssa rupattelevalle lääkärille.

Én todellakaan tykkää. Haluan, että vastaanotolla keskitytään ja keskustellaan ja puhutaan minun hampaista. Haluan, että hml kertoo koko ajan mitä tekee, miksi ja millä instrumentilla. Se tuo minulle hallinnnan tunnetta, koska pelkään operaatioita kauheasti. Ajatusten harhauttaminen ei auta, vaan lisää pelkoja.

Ei ole hyvä et lääkäri ja hoitaja puhelevat muita asioita. Potilaalle tulee ulkopuolinen tunne ja se olo, että heidän ajatukset ja keskittyminen on muissa asioissa kuin työnteossa, virheiden mahdollisuus kasvaa.

Oli kamalan ahdistavaa olla toimenpiteessä liinan alla, tuntui ettei saanut happea, kuin olisin ollut arkussa kuolleena, kun kumpikaan ei puhunut minulle mitään. Suussa tapahtui vaikka mitä, olin paniikissa. Olisi ollut paikallaan, et lääkäri olis selostanu mitä tekee seuraavaksi ja parhaillaan ja myös rauhoitellut minua. Se olisi auttanut minua tilanteessa. Joskus näin on tehty ja olen huomannut, että se auttaa minua vaikeassa tilanteessa. Esim se, et hoitaja ystävällisesti kysyi "mitä liinan alle kuuluu?" Tunsin, et olen kipuineni olemassa ihmisenä heille.

Ei haittaa mitenkään. Paljon keljumpia on ne tapaukset, jossa lääkäri ja hoitaja selvästi vihaavat toisiaan ja tisukivat koko ajan.

Eikö olisi kivempi, kun kommentoisivat keskenään kyseistä potilasta? Kato nyt, tää ei varmaan ikinä pese näitä, ihan hirveet.

Hämmensi kerran puhe hälynapeista. Jäin miettimään, kauanko oli mennyt ettei huoneessa sellaisia ollut. Ei sillä että tietäisin, onko niillä mitään oikeaa merkitystä mutta olisi kiinnostanut koko tarina.

Minun hammaslääkäri ei turhia löpise. Ihan minimin vain. Siksi menen mielellään. Se on tosi rentouttavaa, kun saa kuunnella radiota vaan.

Vierailija kirjoitti:

Hämmensi kerran puhe hälynapeista. Jäin miettimään, kauanko oli mennyt ettei huoneessa sellaisia ollut. Ei sillä että tietäisin, onko niillä mitään oikeaa merkitystä mutta olisi kiinnostanut koko tarina.

Jossain Ihmemies MacGyverin jaksossa, kun jollain oli luu murtunut tai mennyt sijoiltaan, Ihmemies kysyi jonkin ihan omituisen kysymyksen jota luunsa murtanut rupesi ihmettelemään ja sillä harhautuksella Ihmemies vetäisi sijoiltaan menneen jäsenen paikalleen niin ettei potilas kerennyt varautua siihen ja jännittää vastaan ja pelätä kipua :D

En tiedä toimisiko kikka oikeasti...

Tekee mieli sanoa että kertokaa jotain mehukkaampia juttuja. ;P

Vierailija kirjoitti:

Olisi parempi, kun kertoilisivat potilaalle, mitä tässä tapahtuu hampaallesi.

Multa aina kysytään, että haluanko, että selitetään toimenpiteet eli mitä tehdään missäkin vaiheessa. Sanon aina, että en halua kuulla. Huomattavasti mieluummin kuuntelen lääkärin ja hoitajan keskustelua kuin selostusta toimenpiteistä. En myöskään halua seurata etenemistä peilistä. Tästäkin sanon.

Mulla on hammaslääkärikammo, joten muiden jutustelu ei haittaa. Se rentouttaa mukavasti ja vie ajatuksia pois tilanteesta. 

Varsin usein puhuvat toisista ihmisistä ja jopa heidän terveysasioistaan.

Suuhygienisti puhui kyllä minulle, mutta oli ilmeisesti venäläistaustainen ja nuotti sen mukainen, niin puheesta ei saanut maskin takaa mitään selvää. Puhe oli myös erittäin nopeaa. Lopuksi kun tämä idän ihme ilmeisesti antoi jotakin ohjeita, niin hän samalla siivosi ja kääntyi joka kerta puhuessaan selin. Ilmeisesti ne ohjeet ei sitten kovin tärkeitä olleetkaan.

Selvisi eräässä paikassa että ham.lääkäri oli menossa mökille maalle ja koira tulisi mukaan. Heillä oli omat jutut hammashoitajan kanssa. Mutta tuo ei ollut kovin paha ongelma, vaan se että asiakkaita kiusattiin sanallisesti ja muuten, ei pidetty se näkyi ja kerran avustaja tökki sormella joka oli outoa. Aika yleistä vielä valitettavasti.