Lue keskustelun säännöt.
Kova huoli ystävästä
09.01.2022 |
Läheinen bipoystäväni vajoaa vajoamistaan. Hänen lapsensa päätti elämänsä oman käden kautta, ja siitä lähtien ystäväni on ollut palasina. On ollut pitkään sairaslomalla eikä pysty tekemään oikein mitään. Olen yrittänyt kuunnella ja auttaa arjessa, mutta tuska ei hellitä yhtään. Ottaa kyllä lääkkeensä. Työ ollut ystävälle aina tärkeä juttu, nyt puhuu, ettei pysty palaamaan enää koskaan töihin ja että hänen pitää irtisanoutua. Olen alkanut ajatella, että näin ehkä käykin. Pelkään, että hän päätyy lopulta samaan kuin lapsensa! Kaksisuuntaisilla on muutenkin suurentunut riski tehdä itselleen jotain, samaten lapsensa menettäneillä.
Ystäväni muut lapset asuvat kaukana eivätkä pysty oikeasti auttamaan. Mitä ihmettä voisin tehdä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole lähellä, kuuntele ja auta. Mikäli oikesti näyttää siltä, että mahdollisuus itsemurhaan on olemasaa ota yhteys terveydenhuoltoon henkilön saattamiseksi tahdosta riippumattomaan hoitoon. Kiitos sinulle, että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa.