Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Työnhakija kertoi haastatelussa vetäneensä kaveriaan turpaan. En muista miten tähän tiedon julkituontiin päädyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa on ollut aivan tuiki tavallisia ja ns normaaleja haastatteluja, mutta yksi oli mieleenpainuva siksi, kun työhaastattelija oli odottamattoman vuolaspuheinen ja tuttavallinen, keskustelimme 5 minuuttia työpaikasta ja 55 minuuttia joistain aivan muista asioista, kuten perhesuhteistamme. Sain paikan.

Kunnalle hakiessa ryhmähaastattelu, jossa ensin peruskaavan mukaan kukin vastasi vuorollaan toisella puolella huonetta istuvan nelihenkisen haastattelijarivin kysymyksiin, ja sitten meidät ohjattiin pareittain keskustelemaan ja ratkomaan jotain kuvitteellista keissiä kuin jossain ammattikoulussa. En pelkää jutella tuntemattomille, mutta minusta tällainen on aivan käsittämätön tapa arvioida sitä, millainen työnhakija on osana työyhteisöä ja kuinka hyvin hän tekee työnsä, se miten ihminen sopeutuu siihen oikeaan työyhteisön ja toimii siellä ei mielestäni tule erityisen hyvin tällaisella teatterituokiolla. Jäin jollekin varasijalle lopulta. <

Olin kerran tuollaisessa ryhmähaastattelussa ja jos tosiaan oli tarkoitus arvioida miten tulee muiden ihmisten kanssa toimeen niin, heh heh, valituksi työpaikkaan tuli joukon kaikista hiljaisin, varautunein ja muiden kanssa vähiten jutellut henkilö.

Pyydettiin toiseen haastatteluun firman toimistusjohtajan kanssa, mikä oli pikkuisen yliampuvaa roolini huomioiden. Juttelimme yli tunnin, ja olin mielestäni hyvin fiksu, asiallinen ja mukava kuten haastattelijakin. Minusta meillä synkkasi hyvin. 



Hän mainitsi, että parhaat hakijat saavat tehtävät, ja minulle ehdottomasti lähetetään tehtävä, jonka tekemiseen "menee 10 minuuttia". 



Tehtävän saatuani, huomasin, että se sisälsi noin 25 kysymystä, jotka kaikki vaativat 2-4 sivuisia essee-vastauksia ja osa oikein seikkaperäisiä suunnitelmia. Kirjoitin tehtävän parhaani mukaan 48 tunnissa, koska yritin tehdä tehokkuudellani vaikutuksen. Noudatin tarkasti heidän määrittämäänsä palautusaikaa. 



Meni kuukausi, ja kaksi, jona aikana toimitusjohtaja viestitti, että pyydän, ole kärsivällinen, kohta pääsemme etenemään. Sitten meni kolmas kuukausi, ja sain kuulla ettei minua valittu paikkaan. Ei siinä mitään, mutta 3 kk on aika pitkä aika antaa hakijan odotella tulisiko vielä parempi mukaan ja noin 50 sivuinen tehtävä on samaten hieman liian työläs ns soveltuvuustehtäväksi. Jälkikäteen ajateltuna, työ olisi varmasti ollut yhtä kohtuutonta ja sekoilevaa!

Sain elämäni ensimmäistä kertaa potkut koeajalla ilman omaa syytä. Aloin itkemään. Seuraavilla kerroilla olenkin lähinnä nauranut, haistatellut ja näyttänyt keskisormea. Oikeastaan seuraavaa kertaa ei enää ei tule. Nimittäin en tule töihinkään enää niin ei voi potkujakaan tulla ilman omaa syytä=)

Vierailija kirjoitti:

Sain elämäni ensimmäistä kertaa potkut koeajalla ilman omaa syytä. Aloin itkemään. Seuraavilla kerroilla olenkin lähinnä nauranut, haistatellut ja näyttänyt keskisormea. Oikeastaan seuraavaa kertaa ei enää ei tule. Nimittäin en tule töihinkään enää niin ei voi potkujakaan tulla ilman omaa syytä=)

Sanotaan, että töistä lähteminen keskisormi pystyssä on todella hauskaa hetken, mutta siitä on sinulle jäätän paljon haittaa jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin hakemassa työharjoittelupaikkaa (yliopistotutkintoon sisältyvä työharjoittelu). Tuleva esimieheni oli boomer generation -ikäluokkaa. Hän vähätteli osaamistani, mutta valitsi kuitenkin lopulta minut. Sain työpaikan. Työstä maksettiin alan työehtosopimuksen mukainen taulukkopalkka.

Esimies oli heikosti koulutettu, joten hän ei pärjännyt tietokoneiden kanssa. Hän tuli pyytämään minua apuun. Jätin omat työni kesken, marssin suoraan esimiehen työhuoneeseen, istuin hänen tuolilleen ja aloin tehdä hänen töitään. Esimies oli tyytyväinen, koska hän sai omat työnsä tehtyä (lue: minä tein ne) ja minun hommani kaatuivat muiden niskaan (vakituiset työntekijät). 

Kun työharjoittelujakso loppui, esimies kirjoitti minulle työtodistuksen. Jokaiseen kohtaan (ahkeruus, huolellisuus, oma-aloitteisuus, työtehtävissä vaadittavat taidot) hän oli kirjoittanut "ERINOMAINEN".

Työpaikka oli oikeasti mukava. Viihdyin työteh

Minulla entinen työnantaja tahalleen kirjoitti väärä päivämäärät työtodistukseen. En pyytänyt arviointeja niin ne kohdat oli näyttävästi ja tahalleen rumasti oikein isolla ruksilla sutattu yli, että varmasti kaikki luulisivat, että olen täysPSKA työntekijä eikä minua kannata palkata ikinä. ID-henkilökortin kuvakin oli jokseenkin outo, ihan kuin kuvaa olisi manipuloitu tahalleen paljon rumemmaksi ja ihan kuin se ei edes olisi esittänyt minua ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain elämäni ensimmäistä kertaa potkut koeajalla ilman omaa syytä. Aloin itkemään. Seuraavilla kerroilla olenkin lähinnä nauranut, haistatellut ja näyttänyt keskisormea. Oikeastaan seuraavaa kertaa ei enää ei tule. Nimittäin en tule töihinkään enää niin ei voi potkujakaan tulla ilman omaa syytä=)

Sanotaan, että töistä lähteminen keskisormi pystyssä on todella hauskaa hetken, mutta siitä on sinulle jäätän paljon haittaa jatkossa. 

En tule teille töihin, älä unta näe=)

Toinen työnantaja leikkasi/poltti tahalleen minun työtakin hihaan reiän, että varmasti tajuaisin olevani täysPSKA henkilö.

Valitettavasti minulta puuttuu 43-vuotisesta työhistoriastani kaikenlaiset työhaastattelut. Kaikkiin 4 paikaan minut on suurin piirtein pyydetty ilman joutavanpäiväisiä kommervenkkejä. Nyt olen jo ilman työvelvoitetta eläkkeellä.

Kaikki on jääneet mieleen. Erityisesti kaksi; toisessa haettiin asiantuntijaa, ainoa haastattelu oli 45 minuutin etäryhmähaastattelu kaikille hakijoille yhteisesti. Vastaavasti toisessa haettiin suorittavan tason työntekijää, ensin piti tehdä hakemus, seuraavassa vaiheessa videot, seuraavassa vaiheessa tunnin yksilöhaastattelu ja viimeisenä vielä suosittelijoille soitto. Kaksi todella erilaista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin hakemassa työharjoittelupaikkaa (yliopistotutkintoon sisältyvä työharjoittelu). Tuleva esimieheni oli boomer generation -ikäluokkaa. Hän vähätteli osaamistani, mutta valitsi kuitenkin lopulta minut. Sain työpaikan. Työstä maksettiin alan työehtosopimuksen mukainen taulukkopalkka.

Esimies oli heikosti koulutettu, joten hän ei pärjännyt tietokoneiden kanssa. Hän tuli pyytämään minua apuun. Jätin omat työni kesken, marssin suoraan esimiehen työhuoneeseen, istuin hänen tuolilleen ja aloin tehdä hänen töitään. Esimies oli tyytyväinen, koska hän sai omat työnsä tehtyä (lue: minä tein ne) ja minun hommani kaatuivat muiden niskaan (vakituiset työntekijät). 

Kun työharjoittelujakso loppui, esimies kirjoitti minulle työtodistuksen. Jokaiseen kohtaan (ahkeruus, huolellisuus, oma-aloitteisuus, työtehtävissä vaadittavat taidot) hän oli kirjoittanut "ERINOMAINEN".

 

Tää oli tällainen työnantaja, jossa todella näkyy ja kuuluu käänteinen psykologia ihan käytännössä. Kun sanot, että haluat vapaapäiväksi perjantain niin vapaapäiväksi laitetaan keskiviikko. Kun sanot, että haluat lisää työvuoroja niin kaikki työvuorot otetaan pois. Yrityksen arvoihin kuuluu mukamas tasa-arvo ja syrjintä on kiellettyä, käytännössä juuri päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti minulta puuttuu 43-vuotisesta työhistoriastani kaikenlaiset työhaastattelut. Kaikkiin 4 paikaan minut on suurin piirtein pyydetty ilman joutavanpäiväisiä kommervenkkejä. Nyt olen jo ilman työvelvoitetta eläkkeellä.

Siis neljä työpaikkaa koko työuralla! Minulla oli jo 20 vuotiaaksi mennessä neljä eri työpaikkaa!

Olin haastattelija. Haastateltavana oli 10-15v itseäni vanhempi mies. Oli ulkomailta kotoisin, puhui suomea murtaen. Mainitsi aiemmat pari työpaikkaansa Suomessa, puhui toisen paikan työnantajasta jotenkin hyvin toverillisesti hyvässä hengessä. Kysäisin että voisiko hän siis olla suosittelijasi. Raivostui kysymyksestä ihan silmin nähden, hän on kuulemma niin kokenut ja osaava tekijä ettei mitään suosittelijoita tarvitse.

Ei tullut valituksi. Tuli heti mieleen kysymykseen suhtautumisesta, ettei oikein ole väleissä kenenkään kanssa aiemmilta työpaikoiltaan...

Se kun itse tein kaikkeni etten tulisi valituksi. Tiesin että haluavat minut hommiin. Oli kansainvälinen kaivosfirma, tiesin etten voi mitenkään tehdä heillä työtä. Hyvä palkka mutta sielu pitää myydä. En sitten saanut työtä ja vähän ajan kuluttua sain unelmatyön. Hyvin meni.

Ennen kännykkäaikaa, menin haastatteluun väärän autokannen ovesta sisään, löysin muutaman minuutin jälkeen oikean kerroksen edestä kylmässä hytisevän jakkupukuisen haastattelijan hytisemässä. Sain ilmeisesti ko. syystä sarkastista v..lua osakseni koko haastattelun ajan, mutta en kehdannut lähteä kesken poiskaan. Arvatkaapa tulinko valituksi?

Parhaiten jäi mieleen ryhmähaastattelu, jossa yhdellä hakijalla oli suhteita työnantajaan. Siellä jo hakuvaiheessa tiesi, kuka tulisi paikan saamaan, mutta silti olivat halunneet pitää ison firman tyyliin ryhmähaastattelun, joka oli kaikille ihan ajanhukkaa.

Minulta on useammassa haastattelussa kysytty eri sanamuodoin, että "Miten tulet toimeen miesten kanssa?". Olen nainen ja hain miesvaltaiselle alalle töihin, koulutustani vastaavaan työhön. Viimeisessä työhaastattelussa, missä tämä kysymys kysyttiin, naurahdin ja totesin "taas tämä sama kysymys". 

Se kun olin haastattelussa ja haastattelijat puhuivat "minun" koulutuksestani. Johon totesin ettei minulla ole sitä koulutusta, vaan tämä koulutus. Siinä kohtaa alkoivat tuijottaa hakemustani ja CV:tä, ja totesivat ettei minulla ole heidän vaatimaansa koulutusta. Sanoin että ilmoituksessa luki "soveltuva korkeakoulututkinto". 

Ei, kun kyllä heillä on tietyn tutkinnon vaatimus, enkä minä siis voi tulla valituksi. Ilmoituksessa on ollut virhe. Jaha, selvä, kiva kun tämä selvisi tässä kohtaa, kun olin toiselta paikkakunnalta kutsuttuna haastatteluun tullut 🙄

En kyllä tuollaisten hutiloijien alaiseksi haluaisikaan.

Hain joskus Ikealle töihin. hakivat pitkäaikaista ja kaikki osaavaa trukkitaitoista henkilöä. Lomake oli varmaan yli 10 sivua rastittamista ja liitteiden lähettämistä ja yleistä haravointia ja valmiutta tehdä kaikkea mahdollista (8-12h, aamu, ilta, yö, vkloput, ylityöt, ulkoilmassa, pakkasessa, korkeissa paikoissa, kaikki mahdollinen trukkiosaaminen ja työhön liittyvät tehtävät, kortit, koulutukset, atk-osaamiset ja varastopäätteiden ja ohjelmien ennestään osaamista) vaan sen vuoksi että ne tartti keräilijää 3h keikkapohjaiseksi yhdelle viikolle. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen jossa kävi piinallisen selväksi, etten todellakaan halua tätä paikkaa, johtuen juuri haastattelijasta (tuleva esimies). Toisaalta näinhän sen kuuluisikin mennä - se on kaksisuuntainen tilaisuus.

Sama kokemus aikoinaan. Ei oikein ymmärrä, miksi työhaastattelussa kysyttiin esim. tupakoinnista, mutta ilmeisesti oikea vastaus sitten oli, kun kerroin, etten polta.

Sain paikan, ja tilanteessani se oli vähän pakko ottaa vastaan. Yllätyksekseni pomo osoittautui laiskaksi lusmuksi, jota ei työntekoon kiinnostanut puuttua, ja sain huseerata itsekseni, hänen häiritsemättään. Pomo puolestaan oli vain tyytyväinen, kun kykenen toimimaan omin päin. Tehtävät sain firman muilta työntekijöiltä.