Lue keskustelun säännöt.
Mikä vika on kasvatuksessa ollut jos ihmisestä tulee itsekeskeinen?
01.05.2015 |
Joo, vika ei välttämättä aina ole kasvatuksessa, vaan kasvuympäristöä pitää katsoa kokonaisuutena. Joskus vika voi olla varmaan ihan poikkeavassa aivorakenteessa tai -kemiassa tms. Mutta noin muuten: on varsin yleistä että ihmisestä kasvaa itsekeskeinen. Tätä on usein miehillä ja pojilla. Ja ainoilla lapsilla. Sitten on tavallista itsekeskeisemmät ihmiset, tai jopa hyvin itsekeskeiset ihmiset. Jotka eivät osaa katsoa asioita aidosti kuin omasta näkökulmastaan, eivät osaa eläytyä toisten tunteisiin luontaisesti. Jos he joskus reagoivat muiden näkökulmiin tai tekevät jotain epäitsekkäältä vaikuttavaa, se on jotain mekaanista, ulkoa opittua tai matkimista. Itse he eivät aidosti koe vastaavia tunteita.
Miksi tällaisesta ihmisestä on tullut sellainen kuin on? Jos kyse on kasvatuksesta tai lapsuuden tunneympäristöstä tai vanhempien ominaisuuksista jotka ovat aiheuttaneet kehittyvässä lapsessa jotain?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:27"] Jotka eivät osaa katsoa asioita aidosti kuin omasta näkökulmastaan, eivät osaa eläytyä toisten tunteisiin luontaisesti.
[/quote]
En ole tavannut vielä ketään joka luontaisesti osaisi eläytyä toisen tunteisiin tai ajatusmailmaan. Ehkä yksi suurimmista virheistä on ajatella että se tulee jotenkin luontaisesti ja sitä ei siksi kukaan vaivaudu opettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aika on niin suorituskeskeistä ja ulkonäkökeskeistä. Ihmiset ovat tyytymättömiä. Empatiakyky nollassa. Kuten tältäkin palstalta huomaa, toisista ihmisistä löytyy vain pahaa sanottavaa. Ihmiset haukutaan julkisesti netissä. Lastennimet kerätään inhokkilistalle, toisten naisten ulkonäkö haukutaan ja parisuhteissa olevien uskotaan olevan yhdessä vain ulkonäön vuoksi. Tälläisessä huonossa ilmapiirissä ollaan aika yksin lopulta.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:39"]
siksi että nykyään se on toivottavaa myös työelämässä ja muualla aikuisten maailmassa! Epäitsekkyys, uhrautuvuus, empaattisuus eivät ole tavoiteltavia piirteitä nykyään vaan merkkejä typeryydestä ja lapsellisuudesta. Kasvatusihanteet ovat siis muuttuneet.
[/quote]
Miten ihanteet ovat voineet muuttua pahempaan suuntaan? Tuohan on sama kuin sanoisi, että ihmissuhteissa ihanne on siirtymässä siihen suuntaan, että katsomme, että on oikein, että vahvempi määräilee. Oikeinhan se ei koskaan ole, vaikka sillä saataisiinkin lyhytaikaisesti aujuvampi arki tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 14:31"]yleensä rakkaus jäänyt vähiin. Yleensä yh-äityliini alkaa nussimaan uusien miesten kanssa ja lapset jäävät siihen sivuun pyörimään omin nokkinensa.
[/quote]
Rakkauden väliin jääminen näkyy usein siinä, ettei lapselle aseteta rajoja. Annetaan sen tehdä mitä vaan, eikä opeteta ottamaan muita huomioon. Varsinkin ainoilla lapsilla usein puuttuu terve empatia kyky.
[/quote]
Juuri näin, että rajojen puute tekee itsekkääksi. Sellaisen ihmisen on vaikeaa käsittää rajoja muissakaan ihmissuhteissa. Ja näitä lapsia näkee yhä enemmän. Rajat ovat rakkautta!
Minua ei ainakaan ole erityisesti "kasvatettu" ajattelemaan toisten tunteita tai huomioonottamaan toiset. Silti olen toiminut niin ja tulen toimimaankin. Minusta ei todellakaan ole normaalia ajatella "omaa napaansa ensin". Yleistä se toki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoita lapsia sina syytetään näissä mutta tutkimusten mukaan ei pidä paikkaansa että olisivat itsekeskeisempiä.
Mieheni ainakin oli lapsena ja (aikuisena) aivan pilalle passattu. Ei tarvinnut tehdä mitään kotitöitä eikä niitä myöskään opetettu. Hänelle valmistettiin oma lemppariruoka joka päivä. Ei siis tarvinnut syödä samaa kuin muut. Parhaimmillaan sai oman gillibroilerin joka päivä vuoden ajan. Ei käsitykseni mukaan saanut kuitenkaan minkäänlaista kasvatusta tai tukea myöskään vaan pelkkää hemmottelua juopoilta, yksinkertaisilta vanhemmilta. Nykyään on ilkeä, alkoholisoitunut ja väkivaltainen laiskimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä vastauksissa menny itsekeskeinen ja itsekäs vähän sekaisin...?
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:58"]
Onko täällä vastauksissa menny itsekeskeinen ja itsekäs vähän sekaisin...?
[/quote]
Vai mitenkä. Onko ne synonyymejä? Oon oppinut käyttää niitä eri merkityksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä kasvatuksessa mikään, mutta kyllähän jo pidemmän aikaa yhteiskunta on muuttunut yksilökeskeisemmäksi. Korostetaan, mitä oikeuksia meillä on, mutta unohdetaan mainita ne velvollisuudet. Omassa lapsuudessani 60-luvulla omakotitalotkin rakennettiin talkootyönä, tänä päivänä et tahdo saada ketään edes muuttoavuksi tai kissaasi hoitamaan viikonlopuksi. Ihmiset keskittyvät tekemään omasta elämästään (ja korkeintaan ydinperheensä elämästä) mahdollisimman miellyttävää ja aniharvalle tulee edes mieleen käydä kysymässä naapurin vanhukselta, tarvitsisiko tämä kenties apua kauppareissuissa.
Mä oon itsekeskeinen. Lapsena mun piti koko ajan tehdä jotain (kotityöt). Nyt aikuisena saan olla mukavasti rauhassa ja mulla on itsemääräämisoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat eivät osoita empatiaa, ei lapsikaan sitä opi. Narsistiseksi voi kasvaa joko täysin kaltoinkohdeltu tai täysin pilalle paapottu lapsi, joka siis saanut hakata kavereita lapiolla päähän pienestä saakka eikä kukaan ole sanonut, että toisillakin on tunteet. Myös esim. as-piirteinen saattaa olla taipuvainen empatiakyvyttömyyteen.
Narsistisuus on myös piirre, jota tietyissä piireissä oikein hurraa-huutojen kanssa vaalitaan. Draamakuningattaria ja -kuninkaita palvotaan ja ollaan h-vetin kylmiä toisinajattelevia kohtaan. MINÄ ansaitsen ja että SINÄ kehtaatkin tehdä vahingossa virheen. Mutta eihän kukaan täysin terve sellaista touhua ikuisesti katsele vaan ymmärtää vaihtaa piirejä kun ikää ja elämänviisautta alkaa tulla.
Kumma kyllä, tunnen yhden melko itsekeskeisen ihmisen, joka ei ole a) poika b) ainoa lapsi. Kuopus kylläkin, mutta perheestä, jossa on kaksi tytärtä joiden ikäero pieni. Lapset jätettiin hyvin yksin, siis keskenää yksin, koska äiti oli yksinhuoltaja ja omistautunut vaativalle uralleen.
Mutta mitään selitystä en keksi tälle itsekeskeisyydelle siis. Vanhempi tyttäristä ei niinkään ole itsekeskeinen vaan pikemminkin toisia ajatteleva ja heidät huomioiva.