Lue keskustelun säännöt.
Miksi Laura Honkasalo itkee edelleen eroaan
29.04.2015 |
Äkkierosta on jo monta vuotta. Nyt naistenlehdessä ei haastattelu, vaan Honkasalon ihan itsensä kertoma juttu kuinka on selvinnyt erosurusta, mutta silti ei voi olla jauhamatta vaan totta kai otsikko on tuollainen "miksei se voinut vaan kuolla". Eikö tää nyt voisi jo edetä elämässä?
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 08:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 18:51"]
Mua kiinnostaa se, miksi Honkasalo herättää niin paljon raivoa ja inhoa. Erityisesti naisissa. Kyllähän mullakin on se tunne, että hän valittaa paljon (liikaa), mutta mikä siinä on niin ärsyttävää?
[/quote]
Hänen tunteensa koskettavat toisten naisten pahimpia pelkoja ja hän tuo niitä avoimesti esiin. Kirjailijana hän osaa myös kuvata sitä. Hän uskaltaa näyttää surkeutensa. Ei ole myöskään stailattu pitämään suuta mutrulla, vaalennettu tyvikasvua, pöyhitty hiuksia muhkeammiksi, vaihdettu silmälaseja piilolinsseiksi, kehotettu vetämään vatsaa sisään, rintaa ulos, säärtä esiin, vähän selkää notkolle, päälle Photoshopilla hampaat valkeammiksi, ihohuokoset pienemmiksi, rypyt siloisemmiksi. Hän vain on.
Naiset tulkitsevat tämän virheellisesti häpeämättömyydeksi. Yrittävät saada ruotuun. Ajatus siitä, että voisi itsekin vain lakata yrittämästä niin hirveästi ja kohdata oman surkeutensa, joka on tavallisena arkipäivänä juuri tuollainen, ahdistaa liikaa.
Ja juu, en ole Honkasalo. Tunnistan ärsyttävyyden, mutta tunnistan myös sen, että erät naistyyppi on suhtautunut minuun samalla inhonsekaisella parantamishalulla joskus, mutta onnistuivat vain satuttamaan. En osannut pistää vastaan, joten loukkaukset kävivät aina vain törkeämmiksi. Edustin heille jotakin, mitä he itsessään inhosivat. Sen läsnäolo jossain toisessa ihmisessä oli ahdistava muistutus oman kulissin hiuksenohuesta hauraudesta.
Joskus ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan sijoittamalla sen kokonaan johonkin toiseen ihmiseen. Joku toinen nousee ikään kuin symboliksi esim. kurjuudelle. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, hänen ei tarvitse häiriintyä mistään jonkun kirjailijan jutuista lehdessä tai olemuksesta millään tavalla.
[/quote]
Luulen, että olet tässä jonkun jäljillä. Honkasalo ärsyttää siksikin, ettei "tajua" hävetä. Tulin itse jätetyksi myös ihan yllättäen 10 vuoden suhteesta. Menetin siinä erossa kodin, sen rakkaimman ihmisen ja parhaan ystäväni. Koko viimeiset 10 vuotta ja arkitodellisuuteni osoittautui samalla enemmän tai vähemmän valheeksi. Sellaisesta on ihan oikeasti hyvin vaikeaa päästä yli. Itse vain häpesin jätetyksi tulemista. En kehdannut kertoa edes osalle ystävistä, että tulin jätetyksi toisen naisen vuoksi. Se oli itsellenikin niin käsittämätöntä, tuskallista ja vaikeasti sulatettavaa. Juuri tästä miehestä ja tästä meidän suhteesta sitä ei olisi koskaan uskonut. Luulin eläväni suurta rakkaustarinaa, ja kyse olikin banaalista tavissuhteesta, joka päättyy banaalisti heti, kun parempi kävelee vastaan. Miten minä olin noin tyhmä ja huijattavissa? Ja selkeästi niin arvoton, että paras ystäväni ja rakkaimpani voi minut hylätä uuden ihmisen vuoksi. Erosta on nyt pari vuotta ja itse ihmisestä olen päässyt yli, mutta kyllä minussa meni sisällä jotain peruuttamattomasti rikki.
[/quote]
Samanlaiset fiilikset. Yhdessä melkein 20 vuotta ja sitten äkkiero.
En tiedä, mikä olisi joidenkin kirjoittajien mielestä se "oikea aika" toipua aviomiehensä, parhaan ystävänsä, lastensa isän, sen ainoan ydinperheen ja kotinsa menettämisestä.
Minussakin meni jotain peruuttamattomasti rikki. Ja vaikka olen ollut jo vuosia uudessa hyvässä parisuhteessa, joltain osin edelleen tuntuu etten ikinä pääse tuosta menetyksestä täysin yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 21:28"]
En mä tulkinnut sitä niin että Honkasalo olisi toivonut miestään mieluummin kuolleeksi, vaan vain sanoi että olisi ollut helpompaa selvitä muutoksesta jossa mies olisi kuollut, koska se olisi ollut niin selkeää.
Jos nyt ihan päästäni keksin vastaavan esimerkin, niin minulle olisi helpompaa diilata sellaisen tilanteen kanssa jossa äitini kuolisi kuin sellaisen tilanteen, jossa äitini sanoisi ettei enää rakasta minua eikä halua enää nähdä minua koskaan. En ikimaailmassa haluaisi että äitini kuolisi, mutta olisihan jälkimmäinen näistä tilanteista kaikessa yllättävyydessään vaikeammin käsiteltävä.
[/quote]
Jokainen sisälukutaitoinen ymmärsi tämän kyllä.
Kuolleen kohdalla tulevat surun eri vaiheet ja lopulta jonakin päivänä suuri tuska on saatu sellaiseen muotoon että sen kanssa voi elää. Tässä tapauksessa tuskaa ei kuitenkaan sellaiseen muotoon voi saada.
Nämä "ei rakastanut puolisoaan jos ajatteli noin" huutelijat eivät ilmeisesti koskaan ole menneet toisen ihmisen nahkoihin, koskaan.
Mutta ajatusketjua voisi jatkaa. Rakastaako sellainen ihminen muita osapuolia, joka vänkää varatun ihmisen itselleen? Rakastaako vain itseään vai ajatteleeko vilpittömästi kaikkien muiden, aikuisten ja lasten, parasta?
Ei suruprosessin kestolle voida määritellä mitään oikeaa kestoa, mutta sitä ihmettelen, että kukaan viitsii julkisesti vatvoa eroaan. Lapset ja heidän kaverinsa, kaverien vanhemmat ym ym kun sitten voivat lukea näitä juttuja ja omien vanhempien ero on sitten kahvipöytäkeskustelujen aiheena kaikilla tutuntutuilla. Toivottavasti en itse koskaan tekisi lapsilleni tuollaista karhunpalvelusta.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:20"]
Ei suruprosessin kestolle voida määritellä mitään oikeaa kestoa, mutta sitä ihmettelen, että kukaan viitsii julkisesti vatvoa eroaan. Lapset ja heidän kaverinsa, kaverien vanhemmat ym ym kun sitten voivat lukea näitä juttuja ja omien vanhempien ero on sitten kahvipöytäkeskustelujen aiheena kaikilla tutuntutuilla. Toivottavasti en itse koskaan tekisi lapsilleni tuollaista karhunpalvelusta.
[/quote]
Itse en tekisi puolestani lapsille sellaista karhunpalvelust että suunnittelisin ensin Italian matkaa heidän kanssaan ja seuraavana päivänä ilman etukäteisvaroitusta muuttaisin toisen naisen luo...
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:38"]
Äkkierosta on jo monta vuotta. Nyt naistenlehdessä ei haastattelu, vaan Honkasalon ihan itsensä kertoma juttu kuinka on selvinnyt erosurusta, mutta silti ei voi olla jauhamatta vaan totta kai otsikko on tuollainen "miksei se voinut vaan kuolla". Eikö tää nyt voisi jo edetä elämässä?
[/quote]
Oksettava ihminen toivoo mieluummin puolison kuolemaa kuin eroa. Käsittämätöntä itsekkyyttä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 20:57"]
Ihmettelen aina, miltä tuntuu riistää toisen ihmisen puoliso.
Onko tälläisillä ihmisillä lainkaan omatuntoa tai moraalia?
[/quote]
Olet väärässä. Ketään ei voi omistaa, eikä täten riistää. Syypää eroon on aina se, joka tekee valinnan ja lähtee - ei se ulkopuolinen.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:38"]Äkkierosta on jo monta vuotta. Nyt naistenlehdessä ei haastattelu, vaan Honkasalon ihan itsensä kertoma juttu kuinka on selvinnyt erosurusta, mutta silti ei voi olla jauhamatta vaan totta kai otsikko on tuollainen "miksei se voinut vaan kuolla". Eikö tää nyt voisi jo edetä elämässä?
Erosuru voi olla pahempi kuin puolison kuolema ja äkkiero on julma tapa päättää suhde. Mitä pidempi suhde, sitä pidempi toipuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:20"]
Ei suruprosessin kestolle voida määritellä mitään oikeaa kestoa, mutta sitä ihmettelen, että kukaan viitsii julkisesti vatvoa eroaan. Lapset ja heidän kaverinsa, kaverien vanhemmat ym ym kun sitten voivat lukea näitä juttuja ja omien vanhempien ero on sitten kahvipöytäkeskustelujen aiheena kaikilla tutuntutuilla. Toivottavasti en itse koskaan tekisi lapsilleni tuollaista karhunpalvelusta.
[/quote]
Itse en tekisi puolestani lapsille sellaista karhunpalvelust että suunnittelisin ensin Italian matkaa heidän kanssaan ja seuraavana päivänä ilman etukäteisvaroitusta muuttaisin toisen naisen luo...
[/quote]
Jos minulle kävisi näin, toivottavasti shokkivaiheeseeni ei kuuluisi kriisin yksityiskohtien kertomista lehtien palstoilla. Olen satavarma, että jälkeenpäin kaduttaisi, varsinkin lapsia ajatellen.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:38"]Äkkierosta on jo monta vuotta. Nyt naistenlehdessä ei haastattelu, vaan Honkasalon ihan itsensä kertoma juttu kuinka on selvinnyt erosurusta, mutta silti ei voi olla jauhamatta vaan totta kai otsikko on tuollainen "miksei se voinut vaan kuolla". Eikö tää nyt voisi jo edetä elämässä? http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sokkieron_kokenut_laura_honkasalo_miksei_se_voinut_vain_kuolla [/quote] Erosuru voi olla pahempi kuin puolison kuolema ja äkkiero on julma tapa päättää suhde. Mitä pidempi suhde, sitä pidempi toipuminen.
[/quote]
Voiko joku kokea molemmat samasta puolisosta? Mielestäni väite on vastenmielinen ja leskiä loukkaava. Silkkaa pikkulapsen itsekkyyttä - jos mä en saa leikkiä tällä hiekkalapiolla niin ei kukaan muukaan saa.... Aito, todellinen rakkaus puolisoa kohtaan ei koskaan pidä tämän kuolemaa eroa parempana asiana. Jos pitää, kyse on itserakkaudesta ja oman pikkuruisen egon pönkittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 19:45"]Minä en edes usko, että mies teki väärin. Olisi mies tehnyt mitä tahansa, se ei olisi ollut L.H:n mielestä oikein, koska hänen vanhempansa erosivat eikä hän ole saanut sitä(kään) traumaa käsiteltyä.
Epätasapainoista ihmistä ei oikein voi jättää muuten kuin yhtäkkiä. Ja saattaa olla halu/tarve jättää hänet, jotta pystyy pelastamaan itsensä. Jokainen ymmärtää, miksi alkoholisti tai väkivaltainen tulee jätetyksi, mutta myös muunlaisten haasteiden kanssa kamppaileva ihminen voi olla tavattoman vaativa puolisona. Siinä voi olla myös puolison mielenterveys koetuksella. En väitä, että L.H:n tapauksessa olisi ollut täsmälleen näin, mutta se on yksi monista mahdollisuuksista. Mehän emme tiedä koko totuutta.
On ihan mahdollista, että eron syiden jättäminen kertomatta on laupeuden teko.
[/quote]
Minusta taas jokainen ihminen on niin arvokas että ansaitsee kuulla eron syyt eikä tulla jätetyksi äkillisesti. Päinvastoin jättäjä on psyykkeeltään niin heikko, ettei kykene aikuisten tapaan toimimaan. Siis sairas ihminen ansaitsee tulla rumasti jätetyksi? Nyt en ymmärrä...
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:38"]
Äkkierosta on jo monta vuotta. Nyt naistenlehdessä ei haastattelu, vaan Honkasalon ihan itsensä kertoma juttu kuinka on selvinnyt erosurusta, mutta silti ei voi olla jauhamatta vaan totta kai otsikko on tuollainen "miksei se voinut vaan kuolla". Eikö tää nyt voisi jo edetä elämässä?
[/quote]
Oksettava ihminen toivoo mieluummin puolison kuolemaa kuin eroa. Käsittämätöntä itsekkyyttä!!
[/quote]
Ota ihan rauhallisesti. Ei tässä sinulle ole tehty mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:38"]Äkkierosta on jo monta vuotta. Nyt naistenlehdessä ei haastattelu, vaan Honkasalon ihan itsensä kertoma juttu kuinka on selvinnyt erosurusta, mutta silti ei voi olla jauhamatta vaan totta kai otsikko on tuollainen "miksei se voinut vaan kuolla". Eikö tää nyt voisi jo edetä elämässä? http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sokkieron_kokenut_laura_honkasalo_miksei_se_voinut_vain_kuolla [/quote] Erosuru voi olla pahempi kuin puolison kuolema ja äkkiero on julma tapa päättää suhde. Mitä pidempi suhde, sitä pidempi toipuminen.
[/quote]
Voiko joku kokea molemmat samasta puolisosta? Mielestäni väite on vastenmielinen ja leskiä loukkaava. Silkkaa pikkulapsen itsekkyyttä - jos mä en saa leikkiä tällä hiekkalapiolla niin ei kukaan muukaan saa.... Aito, todellinen rakkaus puolisoa kohtaan ei koskaan pidä tämän kuolemaa eroa parempana asiana. Jos pitää, kyse on itserakkaudesta ja oman pikkuruisen egon pönkittämisestä.
[/quote]
En vähätellyt leskeksi jääneitä. Eikä erosta toipuva voi kyetä iloitsemaan kenenkään uudesta onnesta, kuin vuosien jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä, että haluaisi itsekkäästi toisen omia. Normaaliin rakkaussuhteeseen liitetään uskollisuus ja petetyksi tuleminen rikkoo paljon. Minusta on vastenmielistä ja itsekästä vaatia jätetyltä sitä. Suorastaan sairaalloista.
En ole näitä naistenlehtijuttuja lukenut. Minusta jokainen saa surra eroa ihan niin kauan kuin tarpeelliseksi näkee, ja tietysti tuollainen "shokkiero" voi omat traumansa aiheuttaa. Eli sympatiani Lauralle. Mutta onhan nyt eri asia kirjoittaa päiväkirjaa tai puida asiaa ystävien kanssa kuin tilittää tuntemuksiaan kaikelle kansalle - minusta se on väärin mm. lapsia kohtaan. Ei sillä ole mitään tekemistä toipumisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten hyvin samankaltaisia tuo Honkasalo ja ketjussa aiemmin mainittu Asta Leppä. Näitä "minä ja minun mielestä on parasta ja minun lapseni ja minulle..."
Kirjallisuuspiireissä Honkasalon miehen toinen nainen tiedettiin melko laajalti, jopa kustantajan bileissä. Että siten on hyvin hyvin vaikea ymmärtää, että Honkasalolla ei olisi ollut mitään aavistusta. Lahjakas kirjoittaja se mies, Pääskynen. Ja myös sen uusi nainen, sikäli mikäli siitä toisesta naisesta tuli uusi nainen lopullisesti. Luulen.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 21:07"]
On muuten hyvin samankaltaisia tuo Honkasalo ja ketjussa aiemmin mainittu Asta Leppä. Näitä "minä ja minun mielestä on parasta ja minun lapseni ja minulle..."
Kirjallisuuspiireissä Honkasalon miehen toinen nainen tiedettiin melko laajalti, jopa kustantajan bileissä. Että siten on hyvin hyvin vaikea ymmärtää, että Honkasalolla ei olisi ollut mitään aavistusta. Lahjakas kirjoittaja se mies, Pääskynen. Ja myös sen uusi nainen, sikäli mikäli siitä toisesta naisesta tuli uusi nainen lopullisesti. Luulen.
[/quote]
Onhan se uusi nainen ihan wikipediaankin kirjattu, joten turhaa tällainen vihjailu.
Jonkun pitäis sanoa sille, että MOVE ON!
On mutkin hylätty ja jätetty, mutta julkisesti en ole ikinä tilittänyt, ja aina on aika parantanut haavat. Ei kannata jonkun miehen takia katkeroitua. PAH!
Meressä on paljon kalaa.
Ehkä on uus kirja tulossa, niin täytyy taas päästä otsikoihin. All publicity is good publicity
En tiennytkään, että Pääskynen on kirjoittanut kirjan masentuneesta perheenäidistä, josta tulee perhesurmaaja? (Vihan päivä) ennen eroaan.
Pääskynen ansaitsisi mitalin kun kesti Honkasaloa niinkin kauan.
En mä tulkinnut sitä niin että Honkasalo olisi toivonut miestään mieluummin kuolleeksi, vaan vain sanoi että olisi ollut helpompaa selvitä muutoksesta jossa mies olisi kuollut, koska se olisi ollut niin selkeää.
Jos nyt ihan päästäni keksin vastaavan esimerkin, niin minulle olisi helpompaa diilata sellaisen tilanteen kanssa jossa äitini kuolisi kuin sellaisen tilanteen, jossa äitini sanoisi ettei enää rakasta minua eikä halua enää nähdä minua koskaan. En ikimaailmassa haluaisi että äitini kuolisi, mutta olisihan jälkimmäinen näistä tilanteista kaikessa yllättävyydessään vaikeammin käsiteltävä.