Miksi Laura Honkasalo itkee edelleen eroaan

Kuinka paljon Sinun lapsesi eivät ole sinun pohjautuu henkilökohtaisille kokemuksille?

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 17:16"]

Rahapulassaan varmaan antaa noita haastatteluja, jauhaa just sitä mikä toimittajan mielestä myy...

[/quote] 

Tuollaisista haastatteluista ei saa rahaa. Itse kirjoitetusta jutusta kylläḱin. 

[/quote]Riippuu lehdestä

[/quote]

Tuosta nimenomaisesta lehdestä ei ainakaan saa, tarkennettakoon näin. Alibi ja Hymy on asia erikseen.

[/quote]

Niin, kyllä se on ilman muuta perussääntö, että lehtihastatteluista ei saa rahaa. Ihmisillä on tästä usein väärä käsitys.

Musta Laura on symppis. Ja söpö. Kirjoistakikn tykkään.  Ja ei, en oo Laura itse. 

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 17:16"]

Rahapulassaan varmaan antaa noita haastatteluja, jauhaa just sitä mikä toimittajan mielestä myy...

[/quote] 

Tuollaisista haastatteluista ei saa rahaa. Itse kirjoitetusta jutusta kylläḱin. 

[/quote]Riippuu lehdestä

[/quote]

Tuosta nimenomaisesta lehdestä ei ainakaan saa, tarkennettakoon näin. Alibi ja Hymy on asia erikseen.

[/quote]

Niin, kyllä se on ilman muuta perussääntö, että lehtihastatteluista ei saa rahaa. Ihmisillä on tästä usein väärä käsitys.

[/quote]

Ei se alapeukuttamalla miksikään muutu. (:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:05"]

Ihme nillittäjä!!

Tietääkö oikeasti miltä tuntuu kun mies kuolee? Ei varmaan, se vasta on tuskaa, mutta siitäkin selviää, eikä siitäkään tartte märehtiä loputtomiin.

T:Leski

[/quote]

Todella mautonta Honkasalolta toivoa exänsä kuolemaa mieluummin kuin eroa. Ja vielä julkisesti, lehden sivuilla.

Kertoo paljon henkilön egoismista. "Minun suruni", "minun eroni", "minun tunteeni", "minunminunminun"... Ei väliä sillä, että lapset olisivat menettäneet toisen biologisista, rakastavista vanhemmistaan, ei väliä että mies olisi menettänyt henkensä, vanhemmat poikansa, maailma kirjailijan... pääasia että Laura itse olisi päässyt helpommalla ja tämä hänen mukaansa olisi tapahtunut kuoleman avulla. Järkyttävä logiikka. Eihän tuo Lauran tuntema ole ollut rakkautta miestään kohtaan. Ei kukaan "normaali" toivo toisen kuolemaa ja toitota sitä kovaan ääneen.

En ole moneen päivään käynyt palstalla ja tämä sama ketju oli taas ylhäällä.

Hassua että viestiini, 5, ei ole tullut yhtään alapeukkua, sen sijaan 50 yläpeukkua, vaikka olinkin iloinen että joku sanoo ääneen että suree vuosien takaista eroaa.

Kaikille eivät ihmissuhteet ole kertakäyttötavaraa, joku voi ihan oikeasti ajatella että tässä ollaan yhdessä kunnes kuolema erottaa, vaikeudet voitetaan yhdessä, eikä toista loukata tahallaan ja tyhmyyksissään kuvittelee toisen ajattelevan samoin. 

Honkasalolta en ole lukenut kuin Eropaperit, alusta loppuun itkien ja toivoen että omia erolapsiani en niin kauheasti kohtelisi, edes niinä pimeinä hetkinä kun todella toivoi että se jättäjä olisi edes kuollut eikä lomaillut uuden puolison kanssa Nizzassa, jonne matkaa oli vuosia suunniteltu yhdessä ja minä keitin puuroa samaan aikaan pohjaan räntäsateessa.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:23"]

Puuttuuko sisälukutaito?

Jutussa sanotaan, että hän koki, että olisi ollut tavallaan helpompaa, jos mies olisi kuollut. Ystävien ja muiden suhtautuminen olisi ollut erilaista. Se on varmasti ihan totta.

Tuskan määrä voi olla erilainen - tai sitten ei. Siitä ei kuitenkaan jutussa puhuttu. [quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:05"]

Ihme nillittäjä!!

Tietääkö oikeasti miltä tuntuu kun mies kuolee? Ei varmaan, se vasta on tuskaa, mutta siitäkin selviää, eikä siitäkään tartte märehtiä loputtomiin.

T:Leski

[/quote]

[/quote]

Niin, usein ajatellaan, että puolison kuolema on suruna suurempi, kuin se, että puoliso jättää. Subjektiivisia kokemuksiahan nämä ovat, mutta leskenä ei ehkä osaa kuvitella, että se ei olekaan kuolema, joka miehen vie, vaan omasta tahdostaan mies poistuu yhteisestä elämästä ja katkaisee välit kokonaan, ei ole ihan pieni suru sekään. Ei voi syyttää "epäoikeudenmukaista kohtaloa".

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288500902053.html

Hieman yllättäen Markku Pääskysellä on avioliiton loppumisesta toisenlainen näkemys kuin hänen ex-vaimollaan Laura Honkasalolla: kirjailijan mukaan Facebook-jättäjän rooli ei pidä paikkansa.

- En ole Facebookissa, enkä ole koskaan ollutkaan. Facebookin kautta en häntä jättänyt, Pääskynen sanoo.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:44"]

Kukas se kirjailija oli, jolta mies meni kuolemaan moottoripyöräkolarissa ja riidat ja muut selvittelyt jäi kesken? Ja tätä paruttiin sitten naistenlehtien palstoilla kerrasta toiseen. Muistelin tätä Laura Honkasaloksi mutta mulla meni varmaan nyt tyypit sekaisin?

[/quote]

Toimittaja Asta Leppä. Taisi olla hänen esikoisteos, jonka tapauksesta kirjoitti. Todella hyvä kirja, rohkea ja rehellinen, hyvää vertaistukea puolison yllättävän ja äkillisen kuoleman kokeneille.

En jaksa lukea ketjua, mutta aloitus kuvastaa hyvin tavallista suomalaista mentaliteettia: tunteista puhuminen on noloa. Jos puhuu tunteistaan, on jotenkin heikko ja naurettava. Kyllähän kaikki tietää, että tuollainen ero on varmasti kova paikka, mutta sitä ei missään nimessä saa lausua ääneen, koska ei tunnu missään -mentaliteetti on maan tapa. Finis män/wumän shou no imoussöns.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:44"]

Kukas se kirjailija oli, jolta mies meni kuolemaan moottoripyöräkolarissa ja riidat ja muut selvittelyt jäi kesken? Ja tätä paruttiin sitten naistenlehtien palstoilla kerrasta toiseen. Muistelin tätä Laura Honkasaloksi mutta mulla meni varmaan nyt tyypit sekaisin?

[/quote]

Se oli Asta Leppä. Mies kuoli keskellä eroprosessia.

Minulla on yksi kaveri, jolle kävi samalla tavalla. Se on hankala juttu, koska ero ja suru menevät sekaisin ja tuttavat eivät tiedä, miten tukisivat. Kun oikeasti kaikki saattavat olla jopa vahingoniloisia, että nytpä pääsit kokonaan eroon. Ja sitten kuolleen vanhemmat eivät myöskään "anna" surra ja saattavat jopa syyttää kuolemasta, jos olisitte olleet yhdessä, niin....

Anyways, kyllä sitä ruotimista tuli vaikka ja kuinka myös.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:27"]

En jaksa lukea ketjua, mutta aloitus kuvastaa hyvin tavallista suomalaista mentaliteettia: tunteista puhuminen on noloa. Jos puhuu tunteistaan, on jotenkin heikko ja naurettava. Kyllähän kaikki tietää, että tuollainen ero on varmasti kova paikka, mutta sitä ei missään nimessä saa lausua ääneen, koska ei tunnu missään -mentaliteetti on maan tapa. Finis män/wumän shou no imoussöns.

[/quote]

Kyllä tunteista saa puhua, mutta eronsa käsittely mediassa monta vuotta on monen mielestä sossupornoa. Ihan yhtä lailla kuin eron käsittely facessa. Varsinkin jos kyse on vielä siitä, että Laura sanoo: mies jätti minut FB:ssä. Mies: Minulla ei edes ole FB-profiilia. Se tuottaa fiiliksen, "kiitos sain vähän liikaa infoa nyt", voisitteko pestä likapyykkinne ihan itse.

Oli toimittaja Asta jotakin. Sairastui itse vielä tuon jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:44"]

Kukas se kirjailija oli, jolta mies meni kuolemaan moottoripyöräkolarissa ja riidat ja muut selvittelyt jäi kesken? Ja tätä paruttiin sitten naistenlehtien palstoilla kerrasta toiseen. Muistelin tätä Laura Honkasaloksi mutta mulla meni varmaan nyt tyypit sekaisin?

[/quote]

Se oli Asta Leppä. Mies kuoli keskellä eroprosessia.

Minulla on yksi kaveri, jolle kävi samalla tavalla. Se on hankala juttu, koska ero ja suru menevät sekaisin ja tuttavat eivät tiedä, miten tukisivat. Kun oikeasti kaikki saattavat olla jopa vahingoniloisia, että nytpä pääsit kokonaan eroon. Ja sitten kuolleen vanhemmat eivät myöskään "anna" surra ja saattavat jopa syyttää kuolemasta, jos olisitte olleet yhdessä, niin....

Anyways, kyllä sitä ruotimista tuli vaikka ja kuinka myös.

[/quote]

Myös minulla ystäväpiirissä tuollainen tapaus. Itsekin sorruin ajattelemaan, en toki vahingoniloisena, mutta kuitenkin niin, että ei varmaan ole niin kamala juttu, vaan helpotus, koska mies oli alkoholisti ja eropäätös oli jo tehty, mutta ei vielä miehelle kerrottu...

Auttoi minua sivullisena tajuamaan edes vähän, kun luin tuon kirjan.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:27"]

En jaksa lukea ketjua, mutta aloitus kuvastaa hyvin tavallista suomalaista mentaliteettia: tunteista puhuminen on noloa. Jos puhuu tunteistaan, on jotenkin heikko ja naurettava. Kyllähän kaikki tietää, että tuollainen ero on varmasti kova paikka, mutta sitä ei missään nimessä saa lausua ääneen, koska ei tunnu missään -mentaliteetti on maan tapa. Finis män/wumän shou no imoussöns.

[/quote]

Kyllä tunteista saa puhua, mutta eronsa käsittely mediassa monta vuotta on monen mielestä sossupornoa. Ihan yhtä lailla kuin eron käsittely facessa. Varsinkin jos kyse on vielä siitä, että Laura sanoo: mies jätti minut FB:ssä. Mies: Minulla ei edes ole FB-profiilia. Se tuottaa fiiliksen, "kiitos sain vähän liikaa infoa nyt", voisitteko pestä likapyykkinne ihan itse.

[/quote]

Itse en seuraa naistenlehtiä lainkaan, joten mulla ei ole kuvaa siitä, miten paljon Honkasalo on julkisuudessa käsitellyt eroaan. Harva julkisuudessa oleva henkilö ottaa itse yhteyttä ja tarjoaa haastatteluaan, yleensähän haastatteluja annetaan, kun promotaan jotain (en tiedä, onko Honkasalolla esim. kirjaa ulkona) tai sitten toimittaja haluaa haastatella jostain teemasta (vaikkapa nyt ero), ja tästä syystä monet julkkikset tuntuvat toistavan aina niitä samoja juttuja - voi olla, että heitä itseään ei aina edes kiinnosttaisi asiasta puhua.

Toisaalta olen sitäkin mieltä, että vaikeuksista avautumisesta voi olla apua toisille ihmisille - "ahaa, tuokin on kokenut tuollaisia tunteita, en siis olekaan ainoa". Mutta toisaalta, kuten sanoit, julkisuuteen voi tulla aika yksipuolinen kuva vaikkapa nyt juuri erosta, eikä noihin juttuihin törmääminen varmaan ole järin mukavaa siitä toisesta osapuolesta.

Mä en lue naistenlehtiä, koska ylipäätään niissä jauhetaan aina sitä samaa. Harvoin näkee juttuja, joissa on joku freesi näkökulma.

Eroterapeutit sanovat että neljää aviovuotta kohti on yksi suruvuosi.

Pitkästä liitosta siis seuraa pitkä eroprosessi, mikäli ei ole täysin persoonallisuushäiriöinen tapaus.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 18:51"]

Mua kiinnostaa se, miksi Honkasalo herättää niin paljon raivoa ja inhoa. Erityisesti naisissa. Kyllähän mullakin on se tunne, että hän valittaa paljon (liikaa), mutta mikä siinä on niin ärsyttävää?

[/quote]

Hänen tunteensa koskettavat toisten naisten pahimpia pelkoja ja hän tuo niitä avoimesti esiin. Kirjailijana hän osaa myös kuvata sitä. Hän uskaltaa näyttää surkeutensa. Ei ole myöskään stailattu pitämään suuta mutrulla, vaalennettu tyvikasvua, pöyhitty hiuksia muhkeammiksi, vaihdettu silmälaseja piilolinsseiksi, kehotettu vetämään vatsaa sisään, rintaa ulos, säärtä esiin, vähän selkää notkolle, päälle Photoshopilla hampaat valkeammiksi, ihohuokoset pienemmiksi, rypyt siloisemmiksi. Hän vain on.

Naiset tulkitsevat tämän virheellisesti häpeämättömyydeksi. Yrittävät saada ruotuun. Ajatus siitä, että voisi itsekin vain lakata yrittämästä niin hirveästi ja kohdata oman surkeutensa, joka on tavallisena arkipäivänä juuri tuollainen, ahdistaa liikaa.

Ja juu, en ole Honkasalo. Tunnistan ärsyttävyyden, mutta tunnistan myös sen, että erät naistyyppi on suhtautunut minuun samalla inhonsekaisella parantamishalulla joskus, mutta onnistuivat vain satuttamaan. En osannut pistää vastaan, joten loukkaukset kävivät aina vain törkeämmiksi. Edustin heille jotakin, mitä he itsessään inhosivat. Sen läsnäolo jossain toisessa ihmisessä oli ahdistava muistutus oman kulissin hiuksenohuesta hauraudesta.

Joskus ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan sijoittamalla sen kokonaan johonkin toiseen ihmiseen. Joku toinen nousee ikään kuin symboliksi esim. kurjuudelle. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, hänen ei tarvitse häiriintyä mistään jonkun kirjailijan jutuista lehdessä tai olemuksesta millään tavalla.

[/quote]

Luulen, että olet tässä jonkun jäljillä. Honkasalo ärsyttää siksikin, ettei "tajua" hävetä. Tulin itse jätetyksi myös ihan yllättäen 10 vuoden suhteesta. Menetin siinä erossa kodin, sen rakkaimman ihmisen ja parhaan ystäväni. Koko viimeiset 10 vuotta ja arkitodellisuuteni osoittautui samalla enemmän tai vähemmän valheeksi. Sellaisesta on ihan oikeasti hyvin vaikeaa päästä yli. Itse vain häpesin jätetyksi tulemista. En kehdannut kertoa edes osalle ystävistä, että tulin jätetyksi toisen naisen vuoksi. Se oli itsellenikin niin käsittämätöntä, tuskallista ja vaikeasti sulatettavaa. Juuri tästä miehestä ja tästä meidän suhteesta sitä ei olisi koskaan uskonut. Luulin eläväni suurta rakkaustarinaa, ja kyse olikin banaalista tavissuhteesta, joka päättyy banaalisti heti, kun parempi kävelee vastaan. Miten minä olin noin tyhmä ja huijattavissa? Ja selkeästi niin arvoton, että paras ystäväni ja rakkaimpani voi minut hylätä uuden ihmisen vuoksi. Erosta on nyt pari vuotta ja itse ihmisestä olen päässyt yli, mutta kyllä minussa meni sisällä jotain peruuttamattomasti rikki. 

Riistää toisen puoliso : ) voi hyvänen aika

Jos Honkasalo on melkein kateellinen niille jotka joko itse ovat kuolleet tai joiden puoliso on kuollut, niin mä huomaan olevani melkein kateellinen Honkasalolle. Olisi ihan mahtavaa jos voisikin olla niin rakkauden sokaisema ettei pitkässä suhteessa pystyisi näkemään lähestyvän eron merkkejä. Hänen kohdallaan se päättyi huonosti, ja se on varmasti ollut järkytys.

Hän on ehkä neljä vuotta jauhanut siitä omasta järkytyksestään, mutta mä olen nyt jo tuplasti sen pyörinyt hiljaa päässäni oman huonon avioliittoni ympärillä loputonta enttententteniä kun todella en enää rakasta, mutta ei myöskään ole mitään "kunnon" syytä lähteä ja rikkoa lasten perhe. Niin että mun laskelmassani Honkasalo on vielä vahvasti plussan puolella itseeni verrattuna. Ihmissuhteet ovat vaikeita, varsinkin kun on lasten lapsuus vaakakupissa.

Ihminen, jonka mielestä puolison kuolema olisi parempi kuin ero, ei rakasta puolisoaan. Ei edes taida tietää mitä rakkaus on. Rakastamalleen ihmiselle toivoo vaan hyvää. 

en lukenut LH-juttua enkä tiedä pitikö hän x:nsä kuolemaa hyvänä vaihtoehtona erolle, mutta olen kuullut jonkun sanoneen, että olisi ollut parempi että toinen olisi kuollut kuin ottanut toisen. Huh.

Häpeä kipsaa ihmisten elämät pilalle. Ja itsesääli.