Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies hämmästelee, miksi en ole tekemisissä sukulaisteni kanssa
29.04.2015 |
Mies hämmästelee kykyäni jättää ihmisiä pois elämästäni. Erityisesti hän ihmettelee, miksi en koe tarvetta olla tekemisissä serkkujeni ja näiden perheiden tai tätien ja setieni kanssa. Lopetin täysi-ikäisenä käymisen kaikissa sukujuhlissa, ja mitään muuta luontevaa tapaa olla yhteydessä ei sitten jäänytkään. Minä vastasin miehelle, että sukulaiset eivät ole minulle mitenkään tärkeitä, joten miksi koettaisin väkisin pitää heihin välejä. Siihen ei mies osannut sanoa enää mitään muuta kuin että niin kuuluu tehdä. Minä sanoin, että minä olen tottunut tekemään niin kuin haluan, ei niin kuin muut odottavat.
Onko muita, jotka ovat samassa tilanteessa?
Kommentit (53)
Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :)
sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)!
Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:32"]
Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :) sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)! Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään.
[/quote]
Tämä on juuri sellaista, mitä en lainkaan kaipaa. -ap
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:36"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:32"]
Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :) sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)! Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään.
[/quote]
Tämä on juuri sellaista, mitä en lainkaan kaipaa. -ap
[/quote]
Hassua miten erilaisia ihmiset ovatkaan.. minulle suku on hirveän iso tuki ja voimavara, esim. autoin pikkuserkkuani kun hänen voimansa ehtyivät koliikkilapsen kanssa ja vastavuoroisesti hänen miehensä tuli apuun terassimme tekoon. Olisin ihan onneton ilman sukuani, mutta toivottavasti sulla Ap on ystäviä kompensoimaan sukulaisten puutetta :)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:36"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:32"] Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :) sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)! Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään. [/quote] Tämä on juuri sellaista, mitä en lainkaan kaipaa. -ap [/quote] Hassua miten erilaisia ihmiset ovatkaan.. minulle suku on hirveän iso tuki ja voimavara, esim. autoin pikkuserkkuani kun hänen voimansa ehtyivät koliikkilapsen kanssa ja vastavuoroisesti hänen miehensä tuli apuun terassimme tekoon. Olisin ihan onneton ilman sukuani, mutta toivottavasti sulla Ap on ystäviä kompensoimaan sukulaisten puutetta :)
[/quote]
Ei tarvitse kompensoida, kun en sukuyhteyden puutteesta mitenkään kärsi. Ystäviä minulla kyllä on, ja he ovat minulle tärkeitä. Olenhan heidät itse elämääni valinnut. -ap
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:36"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:32"] Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :) sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)! Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään. [/quote] Tämä on juuri sellaista, mitä en lainkaan kaipaa. -ap [/quote] Hassua miten erilaisia ihmiset ovatkaan.. minulle suku on hirveän iso tuki ja voimavara, esim. autoin pikkuserkkuani kun hänen voimansa ehtyivät koliikkilapsen kanssa ja vastavuoroisesti hänen miehensä tuli apuun terassimme tekoon. Olisin ihan onneton ilman sukuani, mutta toivottavasti sulla Ap on ystäviä kompensoimaan sukulaisten puutetta :)
[/quote]
Ei tarvitse kompensoida, kun en sukuyhteyden puutteesta mitenkään kärsi. Ystäviä minulla kyllä on, ja he ovat minulle tärkeitä. Olenhan heidät itse elämääni valinnut. -ap
[/quote]
Lähinnä tarkoitin tuota sukulaisavun puutetta, että autatteko toisianne sitten ystäväpiirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:41"] [quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:36"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:32"] Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :) sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)! Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään. [/quote] Tämä on juuri sellaista, mitä en lainkaan kaipaa. -ap [/quote] Hassua miten erilaisia ihmiset ovatkaan.. minulle suku on hirveän iso tuki ja voimavara, esim. autoin pikkuserkkuani kun hänen voimansa ehtyivät koliikkilapsen kanssa ja vastavuoroisesti hänen miehensä tuli apuun terassimme tekoon. Olisin ihan onneton ilman sukuani, mutta toivottavasti sulla Ap on ystäviä kompensoimaan sukulaisten puutetta :) [/quote] Ei tarvitse kompensoida, kun en sukuyhteyden puutteesta mitenkään kärsi. Ystäviä minulla kyllä on, ja he ovat minulle tärkeitä. Olenhan heidät itse elämääni valinnut. -ap [/quote] Lähinnä tarkoitin tuota sukulaisavun puutetta, että autatteko toisianne sitten ystäväpiirissä?
[/quote]Ei tarvinne puhua puutteesta, kun se on omaa valintaa.
t: toinen samanlainen kuin ap
Minä pidän harvakseen yhteyttä veljiini ja viikottain äitiini. Muuta sukua en tapaa koskaan. Isän alkoholismin takia perhettämme pidettiin aina häpeänä suvulle, eikä meitä monasti edes kutsuttu sukujuhliin. Isä kuoli 4 vuotta sitten 46-vuotiaana haimatulehdukseen , eikä hautajaisiin tullut isän suvusta kukaan, ei edes oma äitinsä. En aio pitää mitään yhteyttä isovanhempiin tai täteihin, setiin,enoihin ja serkkuihin. Äidin puolelta sukua ei ole, hänellä ei ole sisaruksia ja vanhemmat ovat kuolleet.
Miehelläni on mukava perhe ja olen iloinen, että pojalani on nyt kaksi välittävää isoäipiä ja yksi pappakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:32"]Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :)
sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)!
Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään.
[/quote]
Mä en ole sukurakas ja kauheinta on kun anoppi tai miehen mummo sanoo minulle 'lapsirakas'. Mies tähän kerran puuttui kun tietää etten tykkää ja vastaus oli "TE olette meidän lapsia". Ei sinänsä mitään appivanhempia vastaan mutta olen kyllä ihan omien vanhempieni lapsi.
Tietysti ymmärrettävää jos välit ovat sukulaisiin menneet alkoholismin, avioerojen tms vuoksi :( se on harmittavaa.. "suku on paras ja pahin" sanoi oma mummoni joskus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että nykyään on jotenkin muodikasta oikein halveksia sukulaisuussuhteita. No, kukin tyylillään. Mulle taas suku on läheistä, vaikkei jatkuvasti ollakaan tekemisissä. En koe tarpeelliseksi "pudottaa" ihmisiä elämästäni, ellei siihen ole jotain painavaa syytä. En koe ihmisiä elämässäni painolastiksi.
Tunnen myös monen ystäväni sukua ja tuntuu, että he ovat ikään kuin uusia sukulaisia minullekin :) Olen jopa tutustunut joidenkin naapurieni sukulaisiin. Joku siinä sukuyhteydessä kiehtoo, oman sukuni koen sikäli voimavaraksi, että meillä on kyllä vahva velvollisuudentunto auttaa sukulaisia, vaikka naama ei aina niin miellyttäisikään. Musta se on hyvä turvaverkko.
Toisenlainen tarina; oma isäni on myös alkoholisti, mutta ei meitä sukujuhliin ole jätetty kutsumatta, päinvastoin. Sammunut isäni autettiin sohvalle kyljelleen ja peiteltiin rakkaudella vällyjen väliin (pappani ja setäni toimesta yleensä) ja isänäiti otti meidät lapset siipiensä suojaan; saimme erikoisherkkuja ja jäädä yökylään.. äitini oli tosiaan kuollut syöpään jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:41"] [quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:36"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:32"] Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :) sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)! Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään. [/quote] Tämä on juuri sellaista, mitä en lainkaan kaipaa. -ap [/quote] Hassua miten erilaisia ihmiset ovatkaan.. minulle suku on hirveän iso tuki ja voimavara, esim. autoin pikkuserkkuani kun hänen voimansa ehtyivät koliikkilapsen kanssa ja vastavuoroisesti hänen miehensä tuli apuun terassimme tekoon. Olisin ihan onneton ilman sukuani, mutta toivottavasti sulla Ap on ystäviä kompensoimaan sukulaisten puutetta :) [/quote] Ei tarvitse kompensoida, kun en sukuyhteyden puutteesta mitenkään kärsi. Ystäviä minulla kyllä on, ja he ovat minulle tärkeitä. Olenhan heidät itse elämääni valinnut. -ap [/quote] Lähinnä tarkoitin tuota sukulaisavun puutetta, että autatteko toisianne sitten ystäväpiirissä?
[/quote]
Jos tarvitsen jotakin terassia vastaavaa, voin aivan hyvin maksaa siitä ammattilaiselle. Mutta jos kuitenkin haluan ystäväni tekevän jotakin hyväkseni, tarjoan käypää korvausta saman tien. Kukkien kastelusta olen esimerkiksi tavannut tarjota ruokaa tai oluet. En halua jäädä kenellekään velkaa epämääräistä palvelusta, enkä halua että kukaan joutuu jäämään minulle velkaa. -ap
Niin, ja sanon vielä sen, että teen kaiken voitavani sen eteen, että lapsistani tulisi läheiset toisilleen ja myös muille sukulaisille. Kun on kasvanut samassa perheessä ja jakanut samat asiat, on kokenut jotain ainutlaatuista. Samoin se luo vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun on elänyt saman suvun piirissä. Esim. serkkuni tilittää aina mulle äidistään, koska hän sanoo, että ymmärrän tilanteen, koska olen tuntenut tätini, hänen äitinsä, aina.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 08:32"]
Meillä virtaa niin paljon karjalaisverta suvussa, että isotätinikin kutsuu aviomiestäni "poikakullaksi" ja kesän kohokohta on isot sukujuhlat kotipitäjässämme :) sahti virtaa ja tanssitaan! Ihanaa kuulla sukulaisten kuulumisia, iloita yhdessä suvun jatkumisesta ja räpsiä serkuspotretteja. Kaikkialla minne katsot juhlissa näet tuttuja kasvonpiirteitä ja eleitä; "olemme samasta puusta veistettyjä" ja tiedän että autamme toisiamme oli tilanne mikä hyvänsä :)! Joo, olen sukurakas, mieheni ei niinkään.
[/quote]
Toivottavasti et luule, että kaikki suvut olisivat tuollaisia. Tai siis, hienoa jos olisivat, mutta kun eivät todellakaan ole. Viimeiset sukujuhlat joihin itse osallistuin, menivät näin:
Kukaan sukulaisista ei puhu minulla oma-aloitteisesti, ja osa ei edes tervehdi. He pitävät kuppikuntia joissa keskustellaan omista asioista, ja kun yritän mennä mukaan juttuun, minut ignoorataan. Osa näyttää siltä ettei edes tunnista minua, ja kun sanon "ei oo nähty aikoihin, minä olen "minna" jos et enää tunnistanut" niin reaktio on "kyllä minä tunnistin" ja pään pois kääntö. Yritän kysellä ihmisten elämästä, mutta saan lyhyen vastauksen ja kumppani siirtyy pois.
Kuppikunnat keskittyvät eri kuppikuntien ja poissaolevien arvosteluun, ja välillä tulee riita siitä mitä se Pertti sanoikaan vuonna 1972. Osa on loppuillasta humalassa ja itkee miten kukaan ei leikkinyt hänen kanssaan silloin 60-luvulla, ja toiset kyräilevät toisiaan. Minulle ei vieläkään kukaan muu ole puhunut kuin yksi täti, joka kysyi mitä teenkään työkseni ja lauseeni puolivälissä keskeytti "ai tuollaisia hienoja hommia, en minä niistä ymmärrä. Minun tyttö se kuule työskentelee lasten kanssa ja siinä onkin tärkeä työ jne jne".
Tarvitseeko oikeasti miettiä miksi en enää juhlissa käy?
Minäkään en ole läheinen sukulaisteni kanssa, mutta en empisi hetkeäkään, jos joku pyytäisi apuani ja uskoisin saavani myös aivan jokaiselta sukulaiseltani apua, jos sitä sattuisin pyytämään. Jos esim. serkku kävelee kadulla vastaan, olen aidosti iloinen, mutta en koe silti kaikenylittävää hengenheimolaisuutta heidän kanssaan. Epäilen tämän johtuvan siitä, että sukuni on hajaantunut hyvin laajalti ympäri Suomea ja emme ole ottaneet tavaksi kokoontua säännöllisesti. Oman perheeni (vanhemmat+sisarukset) kanssa olemme hyvin läheisiä ja näemme usein pitkästä välimatkasta huolimatta.
Systeriä näen joskus vaikka asuu muutaman kilometrin päässä,mummolla tulee käytyä pari kertaa vuodessa,faijaa ei kiinnosta edes nähdä,mutsia olen nähnyt josksu -90luvulla,serkut asuu kaukana ja lähellä asuviakaan en ole nähnyt vuosiin.
muijan sukulaiset kokoontuu aina niiden mummolaan juhlimaan ja ryypiskelemään,siellä on ihan kiva käydä.
Mulle on ihan ok olla pitämättä yhteyttä säännöllisesti. Tavataan silloin kuin se luontevasti käy ja ollaan yhtäaikaa samoilla nurkilla. Jos on asiaa, voi soittaa.
Veljen vaimoke taas on kauhuissaan kun voi mennä kuukausikin kun ei olla edes soitettu, mulle puolikin vuotta olisi ihan ok.
No veljen vaimoke on aina luuri korvassa ja soittelemassa jonnekin, silloinkin kun on kutsunut vieraita vaikka lapsensa syntymäpäiville.... rasittavaa sekin. Itse kaipaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä enemmän kuin sukua ympärille.
On pahinta, jos tulee oman suvun taholta hyljeksityksi. Minulle isän äiti aina haukkui miniäänsä, eli äitiäni. Tätä kuuntelin lapsuuden ajan, kunnes murrosiässä tajusin, ettei minun tarvitse. En pidä yhteyttä sukuun , minulla on hyviä ystäviä ja sisar jotka riittävät minulle. Isoäidille en laita edes joulukorttiä, niin paska ämmä.
Minulla ei siis ole mitään sukulaisiani vastaan. He eivät vain ole muodostuneet minulle läheisiksi, enkä näe mitään arvoa siinä, että yrittäisin näin aikuisiällä solmia merkityksellisempiä suhteita vain siksi, että meillä sattuu olemaan yhteiset esi-isät. Mieluummin hankin kavereita ja ystäviä ihmisistä, joilla on kanssani jotakin yhteistä. Mieheni ei tätä ymmärrä: hänestä sukulaisuus on itseisarvoista. -ap
Alue: Aihe vapaa
Minä myös. Pudotan kyydistä kaikki ihmiset, joiden kanssa en halua tekemisissä. Olivat sitten sukua tai ei.