Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla naimisissa alkoholistin kanssa
28.04.2015 |
Onko tämä nyt se hetki, kun ei voi enää silmiä sulkea tosiasioilta. Tuleeko se oivallus näin hiipien, kieltäen ja myönnellen itselleen, kiertäen aihetta ajatuksissaan kuin kissa kuumaa puuroa? Onko se, ehkä se ei oo, ehkä sillä on joku vaihe, olihan se juuri 3 päivää kuivin suin eikä se sillon viimeks juhlissa juonut änkyräkänniin... Selityksiä selityksiä. Itselleen.
Mies on aina tykännyt ottaa paljon. Usein, mielestäni sopimattomissakin tilanteissa ja mielellään paljon kerrallaan. Alussa se oli musta jotenkin hauskaa, ja itsekin aloin ottaa enemmän. Aloitettiin uusivuosi korkkaamalla kuohari heti aamukasilta, miten villiä ja vastuutonta, hauskaa! Viihdyttiin terasseilla yhdessä, pussikaljaa kesäpäivään, saunaoluet, punkkua leffan kanssa... siivoussiideriä, kokkauskaljaa, mitä näitä nyt on. Aika pian alkoi kuitenkin kyllästyttää, "ota sä vaan, en mä nyt". Ja mies otti. Hänestä ei koskaan tullut aggressiivinen, harvoin halusi edes lähteä mihinkään, tykkäsi vaan heilua pikku hiprakassa kotona ja keskustella ja hempeillä, musta se oli aika söpöä.
Edelleenkään en itsekään sylje lasiin ja mieluustikin otan viiniä tai ihan sievistelemättä kaljaa. Mutta määrissä on eroa, enkä ikinä aamusta ja hyvin harvoin humalaan, tänä vuonna en varmaan kertaakaan.
Mies nyt? Humalahakuista juomista lähes poikkeuksetta, määrät ovat suuria, humalaan on mieluiten päästävä, vaikka joskus onnistuukin ottaa vain vähän. Töissä käy onnistuneesti, suuremmat humalat ajoittuvat viikonloppuihin ja juhliin (tervetuloa vappu juu). Juomiseen liittyy valehtelua ja vähättelyä, tyhjiä lupauksia, pyytämättä. En tiedä yrittääkö vakuuttaa itseään vai minua, "nyt en kyllä juo paljon", ja hupsis vaan.
Pari viikkoa sitten sattui hyvin räikeä ylilyönti, kun joi itsensä tolkuttomaan kuntoon tilaisuudessa, jossa ei olisi pitänyt ja jota ennen LUPASI, ettei juo. Havahduin asiaan ja olen varmaan syyllistänytkin, seuraavaksi lupaili kohtuukäyttöä. Viime viikonloppuna edellinen "kohtuukäyttö" päättyi sairaalaan, kun sattui "pieni vahinko", joita "voi käydä kenelle vaan". Vähättelee humalan merkitystä tilanteessa. Syyllistää puolestaan minua, "juothan sinäkin" (sillä ei ole mitään merkitystä ilmeisesti, että määrät & kerrat ovat ihan eri maata).
Siinä pienessä onnettomuudessa oli oikeasti hengenlähtö lähellä. Nyt ei käynyt pahemmin, mutta kaikki riskit siihen olivat olemassa. Sanoo, että liioittelen eikä mun pitäisi valittaa. Jumalauta, kyllä asia kuuluu mulle siinä vaiheessa, kun mies on kirjaimellisesti dokaamassa itseltään henkeä!
Tiedän nämä, että alkoholistia ei voi rakastaa raittiiksi, olen vastuussa vain itsestäni, en voi vaatia häntä lopettamaan, sen halun pitää lähteä itsestään jne. Mutta kun aina vaan haluaa antaa sen yhden mahdollisuuden. Vielä sen yhden, jos se tällä kertaa pitäisi lupauksensa. Ja kun eihän se ole väkivaltainen. Onko se loppujen lopuksi minulta pois. Jaada jaada jaada.
Kuinka pitkään te alkoholistin (onko se vai liioittelenko?!) vaimot olette tätä menoa katsoneet? Onko teille käynyt hyvin? Lapsia meillä ei onneksi ole, eikä tule.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:05"]
Olen alkanut miettiä samoja asioita kuin sinä, ap. Viime lomamme meni siihen, että mies veti itsensä ihan tiedottomaan kuntoon ja aiheutti teoillaan minulle erittäin vaarallisen tilanteen. Jälkeenpäin vähätteli tapausta eikä pitänyt sitä mitenkään vakavana. Käytän itsekin alkoholia, välillä reilumminkin, mutta on ollut pelottavaa, miten aikuinen mies on siinä kunnossa, että puheesta ei saa selvää, toinen ei tiedä missä on ollut eikä humalatilaltaan tajua edes, jos häntä on yritetty katoamisen jälkeen tavoittaa puhelimitse.
[/quote]
Olen pahoillani sun puolesta. =( Tuo onnettomuuksien vähättelyn täytyy johtua häpeästä! Mäkin yritin miehelle sanoa, että ole rehellinen ja myönnä, että selvinpäin sitä onnettomuutta ei olisi tapahtunut, hän on todella tarkka ja tiedän, että ei ottaisi selvinpäin sellaista riskiä edes, mihin nyt joutui. Mutta eeei, kun näitä voi sattua kelle vaan, koska vaan. Vaikka väkisin tietää, ettei ainakaan hänelle!
Ja joo, tuo aikuisen miehen itsekontrollin menettäminen on surullista katsottavaa. Kun se makaa siinä, tiedottomana, örisee, pieree, kömpii kuselle, haisee. On vaikea arvostaa ihmistä, jonka toistuvasti näkee sellaisessa kunnossa. Ja mitä on jäljellä, jos ei ole enää arvostusta, kunnioitusta eikä enää edes luottamusta, kaikkien "lupausten" jäljiltä. Mitä on jäljellä. Rakkaus? Rakkaus alkoholistia kohtaan, joka ei edes yritä parantua. Pitkäänkö se riittää enää?
ap
[/quote]
Ihan totta :( Mies nimenomaan sanoi myös, että tuollaista nyt sattuu. En todellakaan haluaisi joutua pelkäämään sen puolesta, mitä toiselle tapahtuu, selittelemään hänen tekemisiään tai joutumaan itse vaaratilanteeseen toisen toiminnan vuoksi. Tai katselemaan, kun toinen oksentaa kännissä/krapulassa.
Isäni on alkoholisti, ja se on yksi syistä, jonka vuoksi äitini on eronnut hänestä ja minä en ole välttämättömyyksiä lukuunottamatta hänen kanssaan tekemisissä. Varmasti tämänkin takia toleranssini känniörvellystä kohtaan on melko matala, mutta samalla tavalla kuin sinäkin olen kokenut, että koska itsekin tykkään välillä nauttia pari lasia viiniä tai vaikka viikonloppuna sen kylmän oluen, ei minulla ole oikeutta arvostella toisenkaan alkoholin käyttöä.
Nyt täytyy kuitenkin oikeasti miettiä, mitä teen, sillä meillä on ollut suunnitelmia esimerkiksi lapsista, mutta en halua lapsia tilanteeseen, missä he joutuvat katselemaan isän örvellystä.
t. lainatun viestin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole valmis sen vertaa joustamaan, että olisi itse pari viikkoa juomatta ja näin tukisi toisen päätöstä, ei se parisuhde taida olla kovin hyvä muutenkaan?
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:36"]Jokainen, joka ei pysty olemaan edes yhtä kuukautta juomatta (Matti Nykänenkin oli 100päivää), tai ei pysty rentoutumaan muuten kuin alkoholilla, on alkoholisti.
t. entinen alkkis
[/quote]
Olen samaa mieltä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:30"]
Saanko kysyä, kuinka koet, tuleeko minunkin raitistua täysin, jotta voisin olla mieheni tukena? En tietenkään miehen edessä tissuttelisi ja herkuttelisi, mutta tuntuu vähän kohtuuttomalta luopua jostain, joka itselle tuo hyvää oloa, ettei mahdollistaisi/houkuttelisi toista samoille teille. Ei tämä mikään kynnyskysymys ole, aloin vain miettiä tuon yhden aiemman viestin perusteella. Että jos minä en raitistu 100 %, niin en silloin myöskään 100 % ole mieheni tukena. Meneekö se näin? Pitääkö muun maailman muuttua raitistuvan mukana?
Ehkä hyppään vähän asioiden edelle toiveikkaana, voihan olla ettei hänellä loppujen lopuksi ole aikeitakaan muuttaa tapojaan...
ap
[/quote]
Mä voin neuvoa vain sen perusteella, miltä musta itsestä tuntui, ja mitä ohjeita ja neuvoja olen saanut lääkäreiltä ja päihdetyöntekijöiltä. Tietenkin siinä alussa, kun miehesi todella lopettaa, on viisainta ettei kotona ole mitään alkoholia, eikä sitä myöskään perheenjäsenet juo miehen läsnäollessa. Vaikkei ketään saakaan vaatia raitistumaan alkoholistin mukana, se tuntuu kyllä lähinnä vittuilulta jos siinä toisen vieressä nautiskellaan ihanasta kylmästä oluesta.
Myöhemmin, kun raittius on jo tukevammalla pohjalla, on ihan teistä itsestä kiinni miten jatkatte. Mies voi toivoa ettet sinäkään joisi, ja se on sitten sun päätettävä mitä teet. Mä en välittänyt vaikka mieheni ottikin sen muutaman silloin tällöin, ja pystyin hyvin menemään esim. terassille tai baariin hänen kanssaan. Mulla oli kyllä niin valtava motivaatio ja tarve raitistua, etten missään nimessä olisi koskenut pisaraankaan, kun kerran siitä paskasta olin päässyt irti. Mutta jos miehelläsi ei tällaista motivaatiota ole, voi olla tosi vaikea suhtautua muihin, jotka vieressä juo.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:36"]
Jokainen, joka ei pysty olemaan edes yhtä kuukautta juomatta (Matti Nykänenkin oli 100päivää), tai ei pysty rentoutumaan muuten kuin alkoholilla, on alkoholisti.
t. entinen alkkis
[/quote]
No kuukausi tai vaikka loppuvuosi menisi heittämällä ilman, jos se on se, mitä mies tarvitsee. Tarkoitin itse lähinnä tyyliin loppuelämän raittiutta, pitääkö munkin sitoutua absolutistiksi, jos mies ryhtyy. Pystyn hyvin rentoutumaan ilman alkoholia, kiitos huolenpidosta. =) Mutta kuten monelle muulle kohtuukäyttäjälle, alkoholi on kiva mauste omassa elämässä ja jos se omakohtaisesti ei ole ongelma, niin onko se ongelmana miehen raitistumispyrkimyksissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näkisin teidän tilanteessa niin, että koska teillä on sitä "kimpassa juhlimisen" taustaa, voi se olla aika hankala tilanne jos sinä otat ja miehesi ei saa ottaa.
Varmasti on ollut paljon hauskojakin hetkiä ja aikas nopeasti tulee miehellesikin mieleen, että "kyllähän sitä nyt yhdet voi ottaa..." Siitä se sitten taas lähtee.
Ja nopeasti käy jopa niinkin, että se olet sinä joka ehdotat että, "c`moon Make, älä nyt mökötä. Ota sinäkin nyt se yks siideri, et oo niin hapan. Eihän se yks nyt mitään...."
Alkuun ainakin olisi suotavaa, ettet ota pisaraakaan miehesi läsnäollessa. Niin se vaan menee.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:36"]
Jokainen, joka ei pysty olemaan edes yhtä kuukautta juomatta (Matti Nykänenkin oli 100päivää), tai ei pysty rentoutumaan muuten kuin alkoholilla, on alkoholisti.
t. entinen alkkis
[/quote]
No kuukausi tai vaikka loppuvuosi menisi heittämällä ilman, jos se on se, mitä mies tarvitsee. Tarkoitin itse lähinnä tyyliin loppuelämän raittiutta, pitääkö munkin sitoutua absolutistiksi, jos mies ryhtyy. Pystyn hyvin rentoutumaan ilman alkoholia, kiitos huolenpidosta. =) Mutta kuten monelle muulle kohtuukäyttäjälle, alkoholi on kiva mauste omassa elämässä ja jos se omakohtaisesti ei ole ongelma, niin onko se ongelmana miehen raitistumispyrkimyksissä.
ap
[/quote]
Tuohon kysymykseen ei ole oikeaa vastausta. Se riippuu ihan teistä itsestänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:47"]
Jos ei ole valmis sen vertaa joustamaan, että olisi itse pari viikkoa juomatta ja näin tukisi toisen päätöstä, ei se parisuhde taida olla kovin hyvä muutenkaan?
[/quote]
Edelleen, en ole tarkoittanut, etten pari viikkoa voisi olla juomatta. En tahdo vaikuttaa kärkkäältä, mutta ois kauhean kiva, jos mua nyt ei tässä oltais leimaamassa alkoholistiksi, kun juon vähän sen muutaman kerran kuussa enkä humalassa ole ollut kuin joskus viime vuoden puolella. Tuskin minulla nyt mitään käsistä karkaavaa alkoholiongelmaa tässä on, enkä ole sanonut, etten voisi olla juomatta. Parisuhteen hyvyydestä en totta puhuen oikein osaa sanoa, tilanteen ollessa tämä. Luulin että meillä on hyvä, mutta nyt silmäni ovat avautuneet sille, ettei se varmaan niin hyvä ole, kuin olen kuvitellut.
Mutta kiitos kommenteista, sain tästä paljon mietittävää, mutta arvelen keskustelun seuraavaksi menevän siihen, että kenellä se alkoholiongelma onkaan... =) Jos jonkun mielestä minulla on alkoholiongelma kertomani perusteella, niin ei se mitään.
ap
Olisi AP mahdollista, että olisitte molemmat esim.6kk juomatta.
Yrittäisit saada miehesikin ymmärtämään mikä on ns.kohtuukäyttöä.
Jospa hänellä on nyt vaan lähtenyt liiallisesti lapasesta ja se homma on vaan saatava nyt poikki.
Vai onko niin, että uskoisit ettei miehestäsi voi enää koskaa tulla kohtuukäyttäjää?
Minä en ole tuomitsemassa sinun alkoholinkäyttösi, ymmärrän tilanteesi täysin.
Nim. itsekkin tykkään ottaa joskus viiniä ja jopa sen kaljankin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:36"]
Jokainen, joka ei pysty olemaan edes yhtä kuukautta juomatta (Matti Nykänenkin oli 100päivää), tai ei pysty rentoutumaan muuten kuin alkoholilla, on alkoholisti.
t. entinen alkkis
[/quote]
No kuukausi tai vaikka loppuvuosi menisi heittämällä ilman, jos se on se, mitä mies tarvitsee. Tarkoitin itse lähinnä tyyliin loppuelämän raittiutta, pitääkö munkin sitoutua absolutistiksi, jos mies ryhtyy. Pystyn hyvin rentoutumaan ilman alkoholia, kiitos huolenpidosta. =) Mutta kuten monelle muulle kohtuukäyttäjälle, alkoholi on kiva mauste omassa elämässä ja jos se omakohtaisesti ei ole ongelma, niin onko se ongelmana miehen raitistumispyrkimyksissä.
ap
[/quote]
Ota nyt huomioon se, ettei se ole tällä hetkellä miehellesi ongelma, vaan sinulle.
Tuo loppuelämän raittius, kerron miten se on meillä mennyt (huomaa, että kaikilla menee eritavalla):
Pyysin miestäni olemaan ensimmäiset kuukaudet kokonaan juomatta. Alkoholia meillä oli kotona, ja ensimmäisen kerran sen itse piilotin pois näkyviltä. Kylmä olut jääkaapissa vain odottamassa avaamista olisi ollut silloin vielä minulle liikaa.
Kolmen kuukauden raittiuden jälkeen mies täytti pyöreitä. Silloin minulla ei ollut enää mielihaluja. Mies lähti ystäviensä kanssa viettämään poikien iltaa, johon myös alkoholi kuului. Minulle tämä ok. Mutta. SE HAJU. Jo samana iltana mies haisi vanhalle viinalle (oli ottanut vain muutaman oluen ja lasin viiniä). Pyysin miestäni nukkumaan sängyn toisella reunalla, etoi niin paljon. En ollut tuollaistakaan aiemmin kokenut.
Nyt raittiutta takana pari vuotta. Mies ei vieläkään pahemmin ota, kerran pari vuodessa. Olen muutaman kerran vihjannut, että minulle jo ihan ok että ottaa, esim. kysyin joulun aikaan, haluaisiko vaikka punaviiniä alkosta. Kuulemma ei tarvinnut.
En voi sanoa, edellyttääkö miehesi mahdollisesti sinulta täys'raittiutta. Tuskin osaisi itsekään siihen heti vastata.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:18"]
Olisi AP mahdollista, että olisitte molemmat esim.6kk juomatta.
Yrittäisit saada miehesikin ymmärtämään mikä on ns.kohtuukäyttöä.
Jospa hänellä on nyt vaan lähtenyt liiallisesti lapasesta ja se homma on vaan saatava nyt poikki.
Vai onko niin, että uskoisit ettei miehestäsi voi enää koskaa tulla kohtuukäyttäjää?
Minä en ole tuomitsemassa sinun alkoholinkäyttösi, ymmärrän tilanteesi täysin.
Nim. itsekkin tykkään ottaa joskus viiniä ja jopa sen kaljankin :)
[/quote]
Kiitos ymmärryksestä. =) Minun puoleltani olisi ehdottomasti mahdollista. Kyllä aika moni näistä kerroista, kun otan edes vähän, on aika lannistunut "vastaantulo", että hyvä on, voin minäkin sitten seuraksi vähän ottaa. Harvoin se on enää hauskanpitoa, oikeastaan nautin juomistani eniten silloin, kun olen ystävien kanssa tai otan yksin ne muutamat. Silloin se on rentoa, kun koko tilanne on täysin kontrollissani eikä tule tapahtumaan mitään yllättävää. Mun silmäni aukeavat tässä niin monella tavalla...
Kieltämättä on vaikea uskoa miehestä kohtuukäyttäjää tulevan, johtuen juuri näistä tyhjistä lupauksista. Tuntuu pahalta tietty miehenkin puolesta, koska varmasti hän sillä hetkellä uskoo ja haluaa pitää kiinni siitä, mitä lupaa, mutta kuten tämä raitistunut entinen alkoholistikin on kuvaillut, se ei vaan toteudu, kun alkoholi vie.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:36"]
Jokainen, joka ei pysty olemaan edes yhtä kuukautta juomatta (Matti Nykänenkin oli 100päivää), tai ei pysty rentoutumaan muuten kuin alkoholilla, on alkoholisti.
t. entinen alkkis
[/quote]
No kuukausi tai vaikka loppuvuosi menisi heittämällä ilman, jos se on se, mitä mies tarvitsee. Tarkoitin itse lähinnä tyyliin loppuelämän raittiutta, pitääkö munkin sitoutua absolutistiksi, jos mies ryhtyy. Pystyn hyvin rentoutumaan ilman alkoholia, kiitos huolenpidosta. =) Mutta kuten monelle muulle kohtuukäyttäjälle, alkoholi on kiva mauste omassa elämässä ja jos se omakohtaisesti ei ole ongelma, niin onko se ongelmana miehen raitistumispyrkimyksissä.
ap
[/quote]
Ota nyt huomioon se, ettei se ole tällä hetkellä miehellesi ongelma, vaan sinulle.
Tuo loppuelämän raittius, kerron miten se on meillä mennyt (huomaa, että kaikilla menee eritavalla):
Pyysin miestäni olemaan ensimmäiset kuukaudet kokonaan juomatta. Alkoholia meillä oli kotona, ja ensimmäisen kerran sen itse piilotin pois näkyviltä. Kylmä olut jääkaapissa vain odottamassa avaamista olisi ollut silloin vielä minulle liikaa.
Kolmen kuukauden raittiuden jälkeen mies täytti pyöreitä. Silloin minulla ei ollut enää mielihaluja. Mies lähti ystäviensä kanssa viettämään poikien iltaa, johon myös alkoholi kuului. Minulle tämä ok. Mutta. SE HAJU. Jo samana iltana mies haisi vanhalle viinalle (oli ottanut vain muutaman oluen ja lasin viiniä). Pyysin miestäni nukkumaan sängyn toisella reunalla, etoi niin paljon. En ollut tuollaistakaan aiemmin kokenut.
Nyt raittiutta takana pari vuotta. Mies ei vieläkään pahemmin ota, kerran pari vuodessa. Olen muutaman kerran vihjannut, että minulle jo ihan ok että ottaa, esim. kysyin joulun aikaan, haluaisiko vaikka punaviiniä alkosta. Kuulemma ei tarvinnut.
En voi sanoa, edellyttääkö miehesi mahdollisesti sinulta täys'raittiutta. Tuskin osaisi itsekään siihen heti vastata.
[/quote]
Niin, ymmärrän tämän. Arvostan silti keskustelua aiheesta ja erityisesti näitä omakohtaisia kokemuksia. Voisin kuvitella, että oma alkoholin käyttöni lipsuisi pikkuhiljaa juuri tuohon, mihin miehelläsikin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin 15 vuotta alkoholistin kanssa eläneenä ( ja valitettavasti ne lapsetkin tehnyt) olin todella ihmeissäni ketjun sinua syyllistävästä ilmapiiristä. Lähde elämään omaa elämääsi ja jätä mies, älä tuhlaa yhtään enempää aikaa häneen, kadut niitä hukkaan heitettyjä vuosia myöhemmin. Nykyään itsellä mies jonka kanssa voi nauttia sen valkkarin puoliksi puiston penkillä tai ottaa viiniä ruuan kanssa tai saunaoluet. Kaikki tämä nykyään normaalia elämää ja voin sanoa että tuntuu hyvältä . Ilman mitään syyllisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 11:42"]
Itsekin 15 vuotta alkoholistin kanssa eläneenä ( ja valitettavasti ne lapsetkin tehnyt) olin todella ihmeissäni ketjun sinua syyllistävästä ilmapiiristä. Lähde elämään omaa elämääsi ja jätä mies, älä tuhlaa yhtään enempää aikaa häneen, kadut niitä hukkaan heitettyjä vuosia myöhemmin. Nykyään itsellä mies jonka kanssa voi nauttia sen valkkarin puoliksi puiston penkillä tai ottaa viiniä ruuan kanssa tai saunaoluet. Kaikki tämä nykyään normaalia elämää ja voin sanoa että tuntuu hyvältä . Ilman mitään syyllisyyttä.
[/quote]
Kiitos. =) Nimenomaan, minunkin elämääni tuo olisi ihan normaali ja mukava vivahde, juoda vähän, hyvissä fiiliksissä, ilman pelkoa tilanteen riistäytymisestä, ilman humalaa, ilman krapulaa, pitää hauskaa, nauttia siitä tunteesta, minkä alkoholi tuo. Voin elää ilmankin, mutta valitsisin mieluummin olla elämättä. Toistaiseksi elättelen vielä toivetta vaihtoehdosta, että voisin pitää mieheni, ja jos sen nimissä pitää ainakin toistaiseksi luopua tuosta, niin sitten luovun siitä. Se minulle on nyt selvinnyt, että näin elämäni ei jatku. Huh, edessä on tiukka keskustelu, saa nähdä kuinka meidän vappu menee...
ap
Selvät on merkit. Minulla kesti melkein 20 vuotta. Muistan tuon vaiheen kun yritin vielä olla myöntämättä että alkoholisti on. Sitten meni pari vuotta vielä ja hän alkoi olla ilkeä minulle, hänen juomisensa alkoi olla minun syyni. Juhlissa isäntäväki alkoi hätyyttää meitä kotiin ja kun sanoin miehelle että nyt tarvitsisi lähteä, hän sai minulle todella ilkeät ja pelottavat raivarit. Muille oli edelleen se hauska seuramies, tosin alkoi sammua säännönmukaisesti juhla- ja jatkopaikalle. Hänen ystäväpiirinsä muuttui nuoremmaksi koska heillä oli vielä jatkoja jonne voi sammua sohvalle ja kömpiä kotiin seuraavana iltapäivänä.
Hänellä alkoi olla onnettomuuksia jossa hän kaatuili tai sammuili jonnekin ja sitten piti käydä ensiavussa tai kutsua ambulanssi jos häntä ei saanut sinne.
Hän lupaili että nyt en ota ja otti kuitenkin, ja paljon. Ei väliä oliko lapsia mukana.
En saanut häntä rakastettua raittiiksi. Lopulta oli pakko lähteä kun lapsetkin alkoi peitellä isän juomista.
Ihana 48!
Minäkin olin 15-vuotta naimisissa alkoholistin kanssa. Ja tein lapsetkin. Nyt yksin lasten kanssa ja onnellinen!
50 lisää vielä: Olin valmis olemaan vaikka sitten itse absolutisti jos se olisi pelastanut perheemme. Meillä ei voinut olla mitään alkoholia kotona tai se meni heti, ainakin salaa. Mies teki toistuvia lupauksia raitistumisesta. Onnistui olemaan jopa vajaan vuoden raittiina. Mutta heti kun alkoi ottaa "vain yhden" niin se vähitellen siitä taas riistäytyi. Vuosien myötä ongelma ei edes säilynyt samanlaisena vaan aina vaan paheni ja paheni kunnes lähdin.
alkoholismi....
Missa raja.
Vaimo on muuttunut ijme tuomitsevaksi ajan myota.
Olen aina juonut kaljan tai kaksi paivassa.
20 vuoden aikana yli 6 annosta ehka 10 kertaa. Jos sitakaan.
Elamani ei siihen kaadu jos kaljaa ei ole, mutta en nae syyta olla juomattakaan olutta illassa.
Painokin on jallinnassa 85kg/181cm
Vaimo nyt on kuitenkin paattanyt, etta olen alkoholisti ja kikuttelee kun nakee etta avan oluen.
En halua olla maarailtyna moisessa asiassa joten riidtelemme sitten.
m40
Jokainen, joka ei pysty olemaan edes yhtä kuukautta juomatta (Matti Nykänenkin oli 100päivää), tai ei pysty rentoutumaan muuten kuin alkoholilla, on alkoholisti.
t. entinen alkkis